Yleistä keskustelua musiikista ›

Onko muilla samaa ongelmaa? Kun on itsellään jo jonkin verran levykokoelmaa on alkanut vältellä uusiin bändeihin tutustumista.
 
Itse olen kerännyt listaa jo pitemmän bändeistä joita pitäisi kuunnella, mutta aina jää tekemättä. Johtuisiko tämä pelosta, että uusi onkin pettymys ja on parempi pysyä hyviksi todetuissa vanhoissa?

Onko muilla samaa ongelmaa?
 
Ei oo mulla tuota ongelmaa. Mä olen tottunut siihen, että mulle entuudestaan tuntemattomalla musalla voi olla hyvinkin paljon annettavaa...
 
Aika harvoin vaan tulee hankittua levyä, varsinkaan täysihintaista, ilman suht selkeää käsitystä siitä mitä se pitää sisällään. Kavereilta bongaa joskus jotain, mutta kirjasto on ihan loistava laitos kuuntelukokeilumielessä.
 
Edit: Toki mulla on omat lempiartistit ja -lokeroni, joita diggailen aivan erityisesti, ja joihin palaan aina uudestaan. Se kuuluu mun mielestäni asiaankin.

Onko muilla samaa ongelmaa? Kun on itsellään jo jonkin verran levykokoelmaa on alkanut vältellä uusiin bändeihin tutustumista.
 
Itse olen kerännyt listaa jo pitemmän bändeistä joita pitäisi kuunnella, mutta aina jää tekemättä. Johtuisiko tämä pelosta, että uusi onkin pettymys ja on parempi pysyä hyviksi todetuissa vanhoissa?
 
Kyllä, tämä ongelma kalvaa minunkin sydäntäni. Tiedän, että on melko paljon tutustumisen arvoisia bändejä, mutta ei vain "uskalla" ottaa mitään ratkaisevaa askelta. Joitakin bändejä on, joita tulee vain kuunneltua, mutta harrastuksen kohteena on aika rajoittuneesti musiikin ammattiryhmiä.
 
Vaikka olen suhteellisen harrastunut elokuva-alalle, sama ongelma löytyy siltäkin saralta. Saat käsiisi himoitsemasi keräilykappaleen, mutta kynnys aloittaa katselu on äärimmäisen korkea.

Kyllä se vähän niin on, että esim. levyostokset tuppaa oleen vanhempia uudelleenjulkaisuja ja kokoelmia, paitsi Nylon Beat ! :)

Mulla taas on himo kaikkeen uuteen (ja samalla vanhan matskun keräämiseen). Uusista vaan ei tunnu niin hirveästi löytyvän sitä mieluista kamaa. Toki lasken uusiksi myös sellaiset vanhat levyt, joihin ei syystä tahi toisesta ole tullut törmättyä.
 
Täältä löytyy aina joku nimi, joka alkaa kiinnostamaan:)

Onko muilla samaa ongelmaa? Kun on itsellään jo jonkin verran levykokoelmaa on alkanut vältellä uusiin bändeihin tutustumista.
 
On sama ongelma. Varsinkin nyky hinnoilla en uskalla ostaa uusien bändien levyjä. Mielummin ostan sellaisen bändin levyn jonka tietää hyväksi. Toivottovasti levyjen hinnat tippuu euroopassakin sen 1/3 verran kuten ne teki siellä lätäkön toisella puolella.

Joskus kun sitä uutta tulee kuunneltua niin tahtoo käydä niin, että sen kuuntelee kerran-pari läpi ja sitten laittaa taas vanhat tutut soimaan ja uuden löytönsä hyllyyn pölyttymään. Eniten tulee "löydettyä" niistä omista vanhoista joku jälleen kerran.

Itse etsin jatkuvasti uutta musiikkia ja uusia artiseja mihin tutustua. Vanhoista ne parhaimmat jäävät, mutta eipä ole juuri järkeä pyöritellä vain niitä samoja juttuja koko aikaa.

Jaksan etsiä uutta kuunneltavaa lähinnä psykobillyn ja rockabillyn puolelta. Jostain syystä ei tee yhtään mieli tutustua minkään muun genren uusiin yrittäjiin. Joskus kun näkee vaikka telkkarissa (radiota en kuuntele) jonkun uuden bändin jonka meininki kuulostaa hyvältä, niin kyllä sitä tulee ajateltua että perhana, tuon levyn voisikin ostaa. Ja sitten sitä menee levykauppaan ja tulee sieltä pois jonkun vanhan Lynyrd Skynyrdin tai Johnny Winterin levyn kanssa. En jotenkin saa itsestäni irti sitä että ostaisin jonkun uuden bändin levyn. Ehkä se on jonkinlaista aikalaisvihaa. Vanhoja juttuja on kivampi diggailla.

Onko muilla samaa ongelmaa? Kun on itsellään jo jonkin verran levykokoelmaa on alkanut vältellä uusiin bändeihin tutustumista.
 
Itse olen kerännyt listaa jo pitemmän bändeistä joita pitäisi kuunnella, mutta aina jää tekemättä. Johtuisiko tämä pelosta, että uusi onkin pettymys ja on parempi pysyä hyviksi todetuissa vanhoissa?
 
j00

Nykyisellään tuota levyostelua haittaa taloudelliset seikat. Kyllähän niitä levyjä voisi tässäkin tilanteessa ostella, jos aivan välttämättä haluaa syödä pelkkää makaronia.
 
Nytkin olisi hankinnassa Gongin tuotantoa. On nimittäin harvinaisen eliitti bändi. En ole koskaan ollut näin innostunut jostain uudesta bändilöydöstä. Ehkä seuraavan opintotuen aikoihin saa varantoa ostaa Flying Teapot -trilogian.
 
Yleensä minulla on niin, että teen aina jonkin löydön ja sitten kulutan sen puhki ja siirryn seuraavaan. Nämä uudet löydöt tulevat lähinnä täältä tai sitten jostain muulta foorumilta.

Ehkä seuraavan opintotuen aikoihin saa varantoa ostaa Flying Teapot -trilogian.
 
Tarkoitat varmaan Radio Gnome Invisible -trilogian.
 
Mutta juu, itse olen tällainen nettinörtti ja metsästän tämän median kautta uutta musiikkia kokoajan. Parempaa tapaa tutustua uuteen musiikkiin, kuin internetin mahdollisuudet imuroida digitaalista musiikkia en tunne. Kirjastosta tulee kyllä myös kannettua levyjä selkä vääränä, mutta tämän kyläpahasen kirjasto ei ole tarjonnassaan mikään maailman laajin. Levyjä tulee sitten ostettua innokkaasti, kun rahatilanne sallii.

Terde
 
Onko muilla samaa ongelmaa? Kun on itsellään jo jonkin verran levykokoelmaa on alkanut vältellä uusiin bändeihin tutustumista.
 
Periaatteessa kyllä, mutta onneksi olen kirjaston suurkuluttaja ja musiikkiosastolta tulee usein napattua mukaan ihan tuiki tuntematonta. Monesti törmää helmiin, monesti ei. Uusia tuttavuuksia joka tapauksessa.
Suosittelen vilpittömästi käytäntöä muillekin.

Tarkoitat varmaan Radio Gnome Invisible -trilogian.
 
Eräällä sivustolla puhuttiin samaisesta trilogiasta nimellä The Flying Teapot trilogy. Lienee sitten ollut virheellinen tieto.

Onko muilla samaa ongelmaa? Kun on itsellään jo jonkin verran levykokoelmaa on alkanut vältellä uusiin bändeihin tutustumista.
 
Ei todellakaan. Vaikka itsellänikin jo ikääni nähden on suhteellisen paljon levyjä niin joka kerta kun netissä surffaan ja lueskelen musajuttuja niin löydän aina jonkun uuden ja mielenkiintoisen bändin.
Kyllä se on magee fiilis kun löytää sellaisen "ei niin tunnetun" bändin, metsästää yhtyeen levyn esim. Islannista ja kun posti sitten tuo levyn kotiin ja sen saa soittimeen niin jee jee! ...eikä levyjä, tietoa uusista bändeistä tai yleistä musiikkitietoutta ole koskaan liikaa. Jep, jep!

Tässä tulee tämän pahamaineisen p2p - verkon hyöty esille; jonkun bändin levyä ei kehtaa ostaa, jos bändiä ei ole kuullut, vaikka sitä olisikin hypetetty vaikka kuinka. Levy voi olla niin vanha, että sitä ei radiossa pahemmin soiteta. Naapurikaupungin kirjastostakaan sitä ei aivan täydellä varmuudella löydy (kotikunnan 'valikoimasta' puhumattakaan!). Silloin on melko pakko ottaa pari näytekappaletta jonkun kauhean warekuninkaan koneelta (itsehän ei toki jaeta, ettei mennä täysiin laittomuuksiin). Jos ei iske, niin säästyy rahan tuhlaukselta. Jos iskee, niin sitten rahat mukaan ja kauppaan.
 
Useimmilla bändeillä levyjen taso ja tyyli vaihtelee niin, että tämä on sitten lähes pakko tehdä joka levyn kanssa.
 
Huonot biisit totta kai deletoidaan kovalevyä täyttämästä. Hyvät biisit jää kovalevylle esim. niitä hetkiä varten, jolloin niitä haluttaisi kuunnella, mutta levyä ei jaksa kaivaa hyllystä.
 
Tai näin sen teoriassa pitäisi olla. Sorruin pienoiseen tekopyhyyteen, en minäkään ihan noin aina toimi.
 
EDIT: Signaamattomilla bändeillä useimmiten sitten on kokonaisia näytteitä kotisivuillaan, että näiden kohdalla se tutustuminen on kivuttomampaa.

Koko ajan on tämmöinen haku päällä uusien bändien löytämiseksi. Kirjaston avulla on mukavaa tutustua erilaiseen musiikkiin, sillä kynnys tsekata jokin levy madaltuu, kun sen voi palauttaa vaikka seuraavana päivänä, jos se ei miellytä.
 
Pidän eräänlaista päiväkirjaa, johon merkitsen uudet löydöt, esim. "10.04. Kuultu Pink Floydin 'Paintbox' ja digattu." Harvemmin kuitenkaan tielle sattuu bändejä, jotka pysyisivät erittäin ajankohtaisena esim. koko vuoden.

Minä en oikein tutustu mihinkään uusiin bändeihin, koska en kuuntele radiota ja teeveestä harvoin jotain mielenkiintoista musiikkia. Olen aika laiska etsimään mitään. Nettiyhteys ei toimi p2p-ohjelmilla, mitä kautta ehkä tutustuisin uusiin jos pystyisi.

Kerään hyvien demobändien levyjä ja käyn hakemassa kaikki hyvät levyt netistä mitä kuulen radiossa tai frendeillä. Kuuntelen mp3-levyt läpi ja joko dellaan tai laitan vakkarimp3-hakemistoon. Sinne päässeiden bändien levyillä on korkea todennäköisyys ilmestyä cd-muodossa myöhemmin levyhyllyyn. Emmä kokis että välttelisin tuntemattomia, päinvastoin.