Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Children of Bodomin Hatebreeder on kyllä kaikin puolin parhaita deathmetal levyjä mitä on tullut vastaan. Ainoa häiritsevä seikka on se, että Laihon sooloissa kuuluu liikaa "taustaääniä" mitkä johtuvat soittovirheistä. Myös Raatikaisen rumpujen paukutuksessa on kuultavissa tiettyjä kämmejä, mutta ne eivät tee tästä yhtään sen huonompaa deathmetal-kokonaisuutta. Pieksee kaiken maailman Deiciden ja Cannibal Corpsen tapaiset paskat ihan mennen tullen, tässä on sentään jotain järkeä, noita kahta edellä mainittua on vaikeaa edes laittaa samaan lauseeseen sanan 'musiikki' kanssa. Suosittelisinkin tätä levyä kaikille deathmetallin ystäville.

Children of Bodomin Hatebreeder on kyllä kaikin puolin parhaita deathmetal levyjä mitä on tullut vastaan....
 
Heh. Hyvä yritys.
 
=)

Lasketaanko muka Carcass deathiksi?
 
Siinä tapauksessa Necroticism - Descanting The Insalubrious ja Heartwork kuuluu omaan kärkipäähän myös tässä listassa.
 
Itse en noita maininnut kun on sitä jonkin verran pesäeroa johonkin Tampan jytkeeseen. Kaipa tuo Heartwork melodeathia on, mutta en kyllä itsekään niitä ihan tänne laittaisi. Helvetin hyviä lättyjä kummatkin kyllä :)

carcass -aiheesta vielä. Rumpalina korvaani hyppää paskasti soitetut rumpsuttelut nanosekunnissa ja ottaa aikansa että pystyn musiikista täysillä nauttimaan (olettaen että musiikki on itsessään muuten hyvää). Mutta en minä ole IKINÄ huomannut mitään hirvittävän häirtisevää Heartworkin rumpaloinnissa. Ei rumpali paras ole, mutta hoitaa tonttinsa niiin kuin pitääkin.
 
Erikoista. Tai sitten olen niin Carcass marinoitu että suljen huonouden pois mielestäni;D

Mutta en minä ole IKINÄ huomannut mitään hirvittävän häirtisevää Heartworkin rumpaloinnissa.
 
En tosiaan ole vuosiin levyä enää omistanut, mutta se ensimmäisen biisin mokailu syöpyi mieleeni. En muista oliko se vain yksi pahasti väärään kohtaan läjähtänyt virveli, vai pitempi epärytminen kolistelu, mutta kummastutti kovasti että se levylle asti oli päästetty. Ei tietenkään pieni mokailu pysty hyvää levyä pilaamaan, mutta kyllä se vain häiritsee jos on häiritäkseen.
 
Pitää varmaan lainata se levy jostain.

Nii, nuo heartworkin rumpuraidat on leikelty kokoon miljoonasta osasta. Kuulostaa kulmikkaalta.

hommasin Deathin Humanin ja onpa helvetin hyvä.

hommasin Deathin Humanin ja onpa helvetin hyvä.
 
Aika nopee välillä. Paskat saundit.,

Aika nopee välillä. Paskat saundit.,
 
tulee mieleen Carcass mutta pidän ite tästä enemmän

Deathin Sound of vitun Perseverance. Se on ylivoimaasesti vaan paras näistä kaikistalevyistä
 
Täysin samaa mieltä.

Aika nopee välillä. Paskat saundit.,
 
Ihme kommentti noinki hyväst levystä

Aika nopee välillä. Paskat saundit.,
 
Vitun nopee välillä, vitun hyvät soundit.

Minkähän takia tuollaista matskua on pitänyt noinkin paljon editoimalla tehdä, matsku kun ei ole mitenkään mielettömän vaikeata. Tai no... ei mitn.
 
Minusta se on tässä asiassa ehkä plussaa, kun se rummutus Heartworkilla on mitä on. Itse siitä pidän, tosin Buried Dreamsin alku häiritsee edelleen.

Children of Bodomin Hatebreeder on kyllä kaikin puolin parhaita deathmetal levyjä mitä on tullut vastaan.
 
Voipi olla. Harmi ettei se ole death metallia. COB on lähempänä black metallia kuin death metallia, mutta jos aletaan genrejä toden teolla nussia on COB itse asiassa raskasta powermetallia blackmetal-laulutyylin kera.

raskasta powermetallia blackmetal-laulutyylin kera.
 
Eipäs vaan neo-classista melodista raskasta powerchord powermetallia blackmetal maustein jau-laulutyylin kera.

Eipäs vaan neo-classista melodista raskasta powerchord powermetallia blackmetal maustein jau-laulutyylin kera.
 
Juuri näin +

Minusta se on tässä asiassa ehkä plussaa, kun se rummutus Heartworkilla on mitä on.
 
No, en tiiä. Groove puuttuu kokonaan. Loistavat kitarasuoritukset paikkaa vähän mutta tää vois olla aivan uskomaton levy jos tässä soittais joku kunnon rumpali.

tää vois olla aivan uskomaton levy jos tässä soittais joku kunnon rumpali.
 
Mitämitä? Tämä levyhän on parasta melodista deathiä (ei siis melodeath) mitä maa päällään kantaa. Toki on myönnettävä, että se johtuu pääasiassa kitarajutuista, jotka olivat 13 vuotta sitten huimasti ajastaan edellä. Ken Owen on tosiaan levyllä heikoin lenkki, mutta minua se ei ole koskaan haitannut. Kokonaisuus toimii edelleenkin.
 
Eipä Larsin soittokaan mitenkään loista Puppetsilla, mutta kyllä se on tänäänkin mulla soittimessa pyörinyt.

Eipäs vaan neo-classista melodista raskasta powerchord powermetallia blackmetal maustein jau-laulutyylin kera.
ja jossain vielä sanottiin että rock 'n' roll-maustettua.
no jaujautilutilua kumminki iha sama