Illan jo lähestyessä syntyi yleiseen tyyliini verrattuna hyvin masentava teksti.
Yhdeltä istumalta ehkä hieman runomaisessa muodossa rykäisty tunnelmapala
That night I turned my back
to my home, my shelter of life
With a sting of despair in my heart
I prevented the things I had to say
I walked away
Lights of the city we’re fading away
I knew I couldn’t turn back
I had to go on to the unknown
my life at home
was now over
Last things I remember
resemble my life now
I don’t even know how
..Shade of a red light
pouring down
Slowly on the roofs
of a lonely town..
I left the place where I felt safe
but that town had nothing more for me
I thought there would be a better place
and for sure there is, somewhere
I just didn’t make it there
Now at the edge of my life
I wonder the reasons why I left
I regret but I know I had no choice
Now I know what’s before
I won’t return there anymore
..Shade of a red light
pouring down
Slowly on the roofs
of a lonely town..
..Shade of a red light
last time pouring down
On the lonely roofs
of a lonely town..
Kommentoida saa. Tämän kirjoitin ihan vain ex-tempore.
Ihan yllättäen päätyikin sitten jossain tapaa kertomaan kuolemasta tai jonkin päättymisestä. Hallitsemattomasti rullasi eteenpäin ilman suunnittelua.
Surullista tavaraa ehkä suollan muuten joskus muulloinkin mutta tällainen ei ihan perinteistä minua. Kliseistä tuli näemmä. Elämä on kuin banaani, johon apinat ei yllä. |
Must tää kertsi..
Shade of a red light
pouring down
Slowly on the roofs
of a lonely town..
..oli tosi hyvä, tykkäsin. Muutenki vaik tää on ehkä vähän runonomainen, niin oli must kuitenki jotenki lyyrinen tai jotai. Ei paljoo valittamista, jos biisiin vaan sopii noi lauseiden pituudet niin tästä tulee kyllä hyvä.
Nii ja täs oli tää varsinkin art-sanotuksille pakollinen frenglish-sana:
resemble
:)
EDIT: en tiiä miks muute, mut mulle tuli vähä mieleen coldplayn a rush of blood to the head näistä(siis se biisi). Ehkä se on toi tarina-tyyli "-Well Frank, you have a long hair, does that make you a woman?
-Well, you have a wooden leg, does that make you a table?!" www.TheZippyWackos.com |
Oho, joku kaivoi tämän. Jep, kuten mainitsin niin kirjoitin tämän improvisointina.
Sinänsä mitäänsanomaton, enkä tällaista yleensä kirjoita.
Mutta kiitos kommentista, paljon.
Lukaise vaikka The Glass Wall ja As Yesterday minulta, ovat hieman ehkäpä tasokkaampia..
Tuon Coldplayn biisin kyllä kuullut monet monet kerrat mutta sen sanoihin en ole koskaan syventynyt-. Elämä on kuin banaani, johon apinat ei yllä. |
Tietysti Pauligin
gösplstorm