Yleistä keskustelua musiikista ›

Kyllähän ne kivalta kuulostaa :) Vanhoja kuunnellessa tarvii olla semmonen oma fiiliksensä että uppoo samanlailla, mut kyl maistuu omakin soppa juu.

Mulla tuppaa olemaan, että biisi menee hylkyyn jos ei se tule kerralla valmiiksi.
 
Ollaan sitten kai vähän eriparia:)

Veivattiin studiossa juuri omia biisejä - kun tarpeeksi kauan nysvää jotain riffiä, niin mikä tahansa alkaa kuulostaa saatanan tyhmältä.

Veivattiin studiossa juuri omia biisejä - kun tarpeeksi kauan nysvää jotain riffiä, niin mikä tahansa alkaa kuulostaa saatanan tyhmältä.
 
Näin on. Siinä vaiheessa, kun tulee pakonomainen tarve heilua sivuttain biisinsä tahdissa, niin koko tekele on alkanut kuulostamaan sorsalta. Tosin hylkää veto pariksi kuukaudeksi ja se maistuu taas.

Siinä vaiheessa, kun tulee pakonomainen tarve heilua sivuttain biisinsä tahdissa, niin koko tekele on alkanut kuulostamaan sorsalta.
 
Minä teen tuota koko ajan, mutta onneksi myös silloin kun soittelen muidenkin biisejä.
 
Omat biisit kuulosta omasta mielestä tyhmiltä ja kliseisiltä. Vähän samanlainen tunne, kuin kuulisi omaa ääntään nauhoitettuna, tai näkisi valokuvan itsestään.

Yleensä hyvä biisi on kliseinen, maustettuna jollain yllättävällä koukulla. Tavallisin harrastelijamuusikon helmasynti on yrittää väkisin vääntää jotain hienompaa ja monimutkaisempaa kuin kannattaa - ja sitten tulee sekavaa huttua mitä kukaan ei jaksa kuunnella.
 
Yleensä hyvä biisi on 80% vanhaa ja 20% uutta.

Ei kyllä omiin piiseihin kannattaa uskoa, mitä järkeä niitä olis muuten tehdä?
 
Mullakin homma menee niin et joku "juttu" soi päässä jonkunaikaa ja sit kun sen aika koittaa niin se tehdään sit kerralla valmiiksi. Päässähän tietty soi kaiken aikaa mut ne parhaat jutut jää kyl sinne yllättävän pitkiksikin ajoiksi.
 
Yleensä sit suoritan hieman hienoviilausta jälkeenpäin kunhan demo on saatu narulle. (sanoitusjuttuja yms.)
 
100 kerran jälkeen kuulostaa biisi jo yllättävän hyvältä :-)

Sama ongelma. Erityisesti sanoitusten suhteen olen liiankin kriittinen, ne eivät koskaan tunnu olevan riittävän hyvät. Toisaalta tästä olen hieman päässyt eroon sillä tavalla että olen kuunnellut biisejä joista pidän ja samalla miettinyt että olen itse kirjoittanut ne, ja yhtäkkiä niidenkin sanat ovatkin alkaneet kuulostamaan typeriltä vaikka ennen olivat loistavia, tiedän siis syyn olevan asenteessa omia tekstejä kohtaan eikä niinkään itse teksteissä.

Minä syyllistyn myös tuohon että veivaan aluksi hyvältä kuulostavaa riffiä liikaa, jolloin se menee "puhki". Ja tämä taas johtuu siitä kun väännän noita riffejä niin paskaseulani on ankara jolloin kovi moni juttu ei sitä läpäise.
Noo sittenpä kun jokin läpäisee seulani niin käy se puhki veivaus. Lisäksi kun oman hyväksyntäni jälkeen kysyn veljeltä "mites tämä" (soittaa riffin ja katsoo kysyvästi pikkuveljeen päin) niin tämä vastaa "no joo onhan tuo nyt ihan..."
Ja tuo yleensä meinaa että ei kelvannut.

yleensä oma musa kuulostaa valmistuttua hullun hyvältä, ja jälkeenpäin aivan paskalta. totuus lienee jossain välissä.
 
Objektiivinen suhtautuminen omiin tekeleisiin on aika mahdotonta.
 
totta, vaikeaa nauttia kokonaisuudesta jos sen on itse kasannut pienistä palasista.

jos ei itse tajua kuullostaako oma musa hyvältä vai huonolta, sillai suht koht jotenkuten kuvitellusta objektiivisesta näkökulmasta, niin silloin on väärällä alalla. tai ainakaan minään biisintekijänä tai tuottajana ei ole mitään tulevaisuutta.
 
ketjun aloittaja oli 13-vuotias. haluan häntä kovasti tukea ja kannustaa jatkamaan oman musan tekemistä ja kehittämistä, oikein paljon. Tismalleen oikea ikä laittaa hommat kunnolla alulle! On myös tervettä että tuossa vaiheessa jo alkaa kyseenalaistamaan itseään ja kykyjään tehdä musiikkia. Näen ensimmäisessä kirjoituksessa hyvän siemenen rehelliselle nöyryydelle.

Voihan se joidenkin kohdalla olla vaikka silleen, että oma musa kuulostaa ihan paskalle, mutta tekijä tietää, että se myy...
Omalla kohdalla päin vastoin :)

Yleensä hyvä biisi on kliseinen, maustettuna jollain yllättävällä koukulla. Tavallisin harrastelijamuusikon helmasynti on yrittää väkisin vääntää jotain hienompaa ja monimutkaisempaa kuin kannattaa - ja sitten tulee sekavaa huttua mitä kukaan ei jaksa kuunnella.
 
Yleensä hyvä biisi on 80% vanhaa ja 20% uutta.
 
Tämänkö takia suurin osa popmusiikista on niin hemmetin tylsää... no jos haluaa tehdä sitä turvallista samaa vanhaa niin mikäs siinä. hyvinhän se tuntuu myyvän.

kun saatiin aikanaan kw ykkönen äänitettyä, olin sitä mieltä, että epäonnistuimme surkeasti. no kyllä sen nykyään jo sietää kuunnella joskus..

Onko se sillee että oma musa kuulostaa vain omaan korvaan tyhmältä ja muulle maailmalle ihan kuunneltavalta? Vai onko se niin että jos se kuulostaa itestä tyhmältä niin se myös kuulostaa muuallekkin tyhmältä?
 
Lässyn, lässyn.

Lässyn, lässyn.
 
miten niin? asiallinen kysymys. ite oot lässynlässyn.

yleensä oma musa kuulostaa valmistuttua hullun hyvältä, ja jälkeenpäin aivan paskalta. totuus lienee jossain välissä..
 
Mulla sama. Olen saanut tyttökaverilta kovaa kritiikkiä, kun kuuntelen omia biisejä hirvesti, kun taas hän ei niitä hirveästi halua kuunnella:)
 
Oma lauluääni (ja ääni muutenkin) kuulostaa kyllä jokatapauksessa kamalalta. Yks syy on tietenkin, ettei osaa laulaa.

eikös se tähän muusikon hommaan kuulu et koskaan ei tuu tuntuu silt et olisit sun idolies tasolla vaik yleinen mielipide oiski eri... ellei sun nimi ala y:llä ja lopu -ngwie
 
E: Steve Harrishän on joskus sanonu et ei kestä kuunnella Iron Maiden-levyä ku se on sen mielest tuotettu nii päi persust... mahtava lätty se kumminki on

Olen myös miettinyt pystyykö koskaan säveltämään sellaista musaa mistä itsekin diggaisi samalla tavalla kuin muista lempiartisteista. Tuskinpa kuitenkaan ihan samalla tavalla.
 
Sitähän se ois parhaillaan. Ajattaran Pasi Koskinen sano, ett tää mitä se tekee on semmosta musaa mitä hän levykaupasta ite ostais.