Kitarat: soittaminen ›

Kirvoitti tuo mullistiko grunge -threadi puuttumaan myös tällaiseen aiheeseen ihan tosissaan.
 
Katselin eilen Conan OŽBrienia, jossa oli vieraana sellanen bändi kuin Jet. Vai mikä olikaan.
 
Aloin sen aikana ja ton grunge-keskustelun tiimoilta pohtimaan kitaroinnin yleistä tasoa näissä uusissa akteissa.. Nythän on pulpahtanut hirveesti pintaan sellasta autotalli-rokkia, jonka tyylisuunnalle en hirveesti nimiä tiedä, mutta edustajina juuri näitä tällaisia bändejä, kuten em. Jet, White Stripes, Raveonettes ym. Onko tälle ees nimeä? Siis näitä bändejä, joita kuvaa primitiiviset saundit, verrattaen huono soitanta teknisesti, perinteisiin kliseisiin nojaavat biisit (White Stripesia lukuunottamatta) ym. Näitä bändejä on kauheesti tällä hetkellä. Siis sellasia 70-lukusen kuuloisia.
 
No kuitenkin. Ite en oo ikinä ollut mikään kitaraguru. Musta fiilis on tärkeempi kuin taito, ja musikaalisuus tärkeämpää kuin tekniikka. Soolot ei saa olla itsetarkoituksellisia, vaan niiden täytyy sopia biiseihin, jos niitä soitetaan. En siis oo mikään kitaramunkki, vaan soittaja ja ennenkaikkea musikaalinen sellainen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kaikki rimat noissa kitarointijutuissa on alitettu. Telkkarissa näkee harva se päivä aivan ruokottomia juttuja, jotka lähinnä hämmentävät; onko tämän tarkoitus olla taiteellista ja uutta? Niin huonoilla saundeilla ja teknisesti niin huonoja sooloja ja riffejä, että ihmetyttää. Siis sen lisäksi, että soolo on jo melodisestikin huono.
 
Missä vika? Minussako? Vaadinko liikoja?
 
No, onneksi välistä aina pulpahtaa pinnalle mukavia uusia akteja, joissa on sen autotallimaisen elon lisäksi myös mahtavia ideoita ja soitantaa. Kuunnelkaapahan Darknessia, jos saatte jostain käsiin. Tällaista uus-glamia saisi olla enemmältikin maailmassa..

Cheers, lad. Täysin samaa mieltä kaikessa(paitsi et mä arvostelen hiukkasen tekniikkaakin ja ennenkaikkea:tyylilajia!)et suinkaan vaadi liikaa.

Juu.. Kai se alko jostain The Strokesin ja Queens Of The Stone Agen jutuista toi tollanen räkäsyys.. Aallonharjalla on hyvä ratsastaa ja uusia kyseisen genren bändejä nousee, kuin sieniä sateella. Tuttu ilmiö nykyajan radio- ja mediapolitiikalla.. Muistelkaapa esim. nu-metal ilmiötä ja kotimaisen räpin "läpimurtoa" kaikentasoset bändit pääsee pinnalle, koska tekevät "nyt kuuminta juttua.." Eihän tää tietenkään tarkoita, etteikö hyviäkin bändejä tulisi, mut suuressa määrässä on myös paljon mätiä kaloja..

Joo, Strokes oli se malliesimerkki. En ikinä ymmärtäny sitä.
 
Mutta Qotsaa en laske tohon kategoriaan. Niillähän on omalaatuista ja hyvää, jopa teknisestikin aika tasokasta kamaa. Ja nehän on tosi pitkän linjan tekijöitä ja osaavia muusikoita, toisin kuin nämä uudet aktit...

Pahimmillaanhan tollanen kama on todella huonoa, suorastaan selkäpiitä karmivaa paskaa. Mutta tunnustaudun kuitenkin myös ns. primitiivis-sävytteisen kitaroinnin ystäväksi joten toteaisin että fiilis on tässäkin sitä teknistä tasoa tärkeämpää. Eli silloin on mielestäni onnistuttu jos bändi onnistuu kaikesta huolimatta vakuuttamaan. Mitä about 90 % tähän genreen lakettavista orkestereista ei todellakaan tee.
 
Sitä voi olla rock vaikka osaisikin soittaa!

Esittelihän 90-luku rockeineen, grungeineen ja metalleineenkin useamman hienon kitaristin maailmalle, kuten esim Jerry Cantrell, Billy Corgan, Kim Thayil, Dimebag Darrell, Josh Homme, Dean DeLeo, Head & Munky, Tom Morello...
 
Mielestäni parasta näissä "uusissa" tyypeissä on se että lähes kaikki ovat onnistuneet tuomaan jotakin uutta hyvää, oli kyseessä sitten vanhojen hyvien juttujen jalostamisesta(esim. Corgan, Homme, Thayil, Cantrell, Dimebag) tai täysin uudelta kuulostavan jutun luomisesta (tjeu: Morello, Head, Munky).
 
EDIT: Jätin tarkoituksella mainitsematta kaikki uuden polven tilukepittäjät, sillä en juurikaan kuuntele moisia. Sitä en sano, etteikö siltäkin rintamalta olisi uusia ja korskeita musikantteja keskuuteemme noussut viimepäiviin saakka.
 
Mutta nuo uusiogaragenylkyttäjät pitäis suurimmilta osin viedä saunan taakse ja lopettaa.

Jees, mielestäni kitaroinnin taso on nykyään todella korkealla ja hyviä (lue teknisiä) kitaristeja on paljon.
Mutta sitä päivää odotan innolla, että nämä "jo kaiken osaavat" kitaristit rupeaisivat tekemään Musiikkia. Jep, jep.

okei. Pakko se on pilkkua jollainlailla viilata...
Eli ainaki omasta puolestani tuntuu että tuo soittamisen taso on laskenu, koska kynnys laitteisiin(eli suomex hinnat) on laskenu...eli nykyään oikeastaan kaikki pääsee tekemään musiikkia, ku esim 40 luvulla ne joilla kitaraan oli mahdollisuus, yleensä tunsi esim teorian huom paremmin.
 
On tuntunu tässä viime aikoina että 40 luvulla joka "kitaristi" oli parempi ku nykyään, mutta eihän se tämäkään aihe ihan näin simppeli ole. Taso siis ei varmaankaan loppujen lopux oo varsinaisesti laskenu, jos vaan ei laske jokaista esim "kitaristia" kitaristiksi....

Esittelihän 90-luku rockeineen, grungeineen ja metalleineenkin useamman hienon kitaristin maailmalle, kuten esim Jerry Cantrell, Billy Corgan, Kim Thayil, Dimebag Darrell, Josh Homme, Dean DeLeo, Head & Munky, Tom Morello...
 
Joo, mut tää uus suuntaus on ihan 2000-luvun kamaa. Alice In Chains, Stone Temple Pilots ja Smashing Pumpkins on aika kaukana näistä ysärien hyvistä bändeistä.
 
Enkä väitä sitäkään, että kaikki kitaristit on huonoja. Hyviä putkahtaa ilmoille ihan entiseen malliin. Tarkoitan lähinnä sitä, että se skaalan alapää on mennyt alaspäin. Mietin lähinnä sitä, että onko toi nyt jotenkin muotia soittaa ihan ala-arvoisia juttuja. Ne Strokesinkin soolot on vielä ihan kelpoja verrattuna joihinkin juttuihin, mitä kuulee. Esimerkkinä tuo jo mainittu Jet.
 
Toisaalta, Oasiksella ja esim. Travisilla on mahtavia piisejä, jotka ei kaadu tohon heikkotasoisempaan kitarointiinkaan mitenkään. Tää vaan kertoo siitä, että piisi ei tarvitse hyviä kitaroita ollakseen hyvä. Mutta suuressa osassa noita uusia pändejä on tarkoitus edustaa sellasta räyhäkkää kitararokkia, mutta niin huonoin avuin, että tulee ihmetys.
 
Ihan kuin olis unohdettu se, että bändin pitää kuulostaa hyvälle ja aikaansaada hyviä viboja, eikä vaan näyttää uskottavalta tai rokilta, mikä on ainoa asia, joka näitä uusia bändejä kantaa selkeimmin.

Alice In Chains, Stone Temple Pilots ja Smashing Pumpkins on aika kaukana näistä ysärien hyvistä bändeistä.
 
Hmm.. saisiko tämän lauseen selkokielellä?

Hmm.. saisiko tämän lauseen selkokielellä?
 
ysäri = 90-luku
kasari = 80-luku

Tuntuu, ett hommat menee just sen genren mukaan. Joskus 90 -vaihteessa tuntui, ett kova juttu oli soittaa nopeesti. Metllicat, Antraxit ja Slayerit tunnettiin speedmetallina, jonka ajatus oli nimenomaan, ett soitettiin vauhdilla. Sitt rupes tippumaan näitä bändejä, joka ajatteli, ett ollaan kovempia, ja soitetaan vielä nopeemmin, ku edellä mainitut bändit. Jossain vaiheessa homma vaan menee överiksi. Oli esim. bändi nimeltä Napalm Death, jonka jossain haastattelussa uhottiin, ett rumpali soittaa niin nopeesti, ett kitaristeilla on vaikeuksia pysyä mukana. Nyt taas on tullu mun mielestä se, ett bändit kilpailee rajuudessa. Lyödään säröt yhdelletoista...hakataan ja rääytään, ett saatas mahdollisimman paljon meteliä ja mäiskettä. Sitt on tää vitrityskilpailu, missä katotaa, kuka pystyy virittämään kitaransa kaikkein matalimmalle;)
 
Tuntuu vaan välillä, ett tää "kilvoittelu" vie kaiken huomion siitä oleellisimmasta...ja se omalta osaltaan heikentää sitä tasoa. Kitarasankarit tiluttaa kilpaa ja mietivät, mitkä kikat ois löis laudalta "vastustajat". Samaa tahtia kuitenkin itse musiikin taso laskee.
 
Niin paljon kun itse tykkäänkin kitaransoitosta ja olen kiinnostunut siitä...ei kitaran soittamista pitäis ylikorostaa. Musiikki pitää olla muutakin, kun kitaransoittoa. Mun mielestä ei edes pitäis miettiä, onko kitaroinnin taso musiikissa nykyään huonontunut tai parantunu, koska se sillon juuri luo tätä edelläkuvattua ajatustapaa, ett otetaan mallia tästä "hyvästä" mallista ja viedään se äärimmäisyyksiin.
 
Onhan tänäpäivänäkin paljon bändejä, joiden musiikki on hyvää siitäkin huolimatta, ett siellä ei oo mitään universaalisen hienoja ja teknisiä juttuja. Simppelit jutut toimii yleensä kaikkein parhaiten ja simppeli juttu voi olla nerokas yksinkertaisuudestaan huolimatta.
 
Liittyköhän tääkää nyt yhtään tohon aiheeseen?!;)

Joo, mut tää uus suuntaus on ihan 2000-luvun kamaa. Alice In Chains, Stone Temple Pilots ja Smashing Pumpkins on aika kaukana näistä ysärien hyvistä bändeistä.
 
Torspo minä. Siis kaukana näistä 2000-luvun uusista bändeistä. Siis edellämainitut tasokkaita, uudet ei...
 
Että, kun pitää tulla pällejä virheitä joskus... :)

Torspo minä. Siis kaukana näistä 2000-luvun uusista bändeistä. Siis edellämainitut tasokkaita, uudet ei...
 
Että, kun pitää tulla pällejä virheitä joskus... :)
 
Noniin, nyt meni jakeluun! :)
 
Mutta toisaalta, miksi etsiä kultaa uudesta paskakasasta kun kerran osa vanhoista hipuista vielä kiiltää?...
 
Ehkä paskin kielikuva IKINÄ!!! XD