No niin, viritetäänpä uutta keskustelua tyypistä, joka ei näköjään ole vielä omaa topicia saanut, vaikka takuulla olisi sen ansainnut. Ei, kyse ei ole Millenium -sarjan kovaksikeitetystä päähahmosta. Kyse on tästä Pixies -nokkahahmosta, joka aloitteli omaa uraansa kulttibändin siirryttyä autuaammille esiintymislavoille. Vuonna 1993 ilmestyi eka levy ja siitä asti on levyjä tullut tasaiseen tahtiin. Viimeisimpänä Honeycomb (2005)
Itse olen enempi mieltynyt tyypin soolomatskuun kuin Pixiesiin. Vähän maltillisempaa matskua, vaikka kyllä sitä kohkaustakin löytyy tietysti pienin annoksin. Materiaali näitten levyjen välillä, ja välillä levyjen sisällä, ei ole ihan tasaisimmasta päästä. Yksi levy sisältää välillä melkoisiakin musiikillisia äärilaitoja, mutta siitä huolimatta tyyppi onnistuu aina sisällyttämään musiikkiinsa sen jonkin pikkaisen silauksen, joka saa musiikin kuulostamaan Frank Blackilta.
Uusin levy, Honeycomb, on omasta mielestäni ehkä tasaisin ja ehein kokonaisuus Frankin tuotannossa. Sitäpä kuunnellessa piti nyt uusi topicikin korkata. Mitä itse pidätte tyypistä? Onko erityistä suosikkilevyä? And there ain't nothin' like a friend who can tell you you're just pissin' in the wind. |
Mainiota, meinasin itsekin muuten aloittaa miehestä topicin mutta ehditkin ensin. Pixies on ehdottomasti kolmen suosikkibändin joukossa ja mies on suosikkejani musiikin saralta, tuo teenager of the year soololättyhän on aivan huikean kova ja oikeastaan parempi kuin pixiesin albumit.
Muita levyjä tullut vähemmän kuunneltua, biisejä sieltä sun täältä. Honeycombista noin puolet tullut kuultua ja hienolta matskulta sekin vaikutti. Olet varmaan aina halunnut tietää mitä tapahtuu jos painaa Tästä. |
Uusin levy, Honeycomb, on omasta mielestäni ehkä tasaisin ja ehein kokonaisuus Frankin tuotannossa. Sitäpä kuunnellessa piti nyt uusi topicikin korkata. Mitä itse pidätte tyypistä? Onko erityistä suosikkilevyä?
Häpeäksi tunnustan, että en pahemmin tuntenut kaverin tuotoksia ennen viime syksyä. Ostin Honeycombin kun sitä oli niin paljon kehuttu eri medioissa (kiitos kerrankin kriitikot.)
Muita levyjä en ole vielä ehtinyt hankkia, mutta tämä uusin on ihan törkeän hyvä levy. Semmoinen leppoisa rento tunnelma kuuluu läpi levyltä. Ei ole pahemmin vanne kiristänyt päässä kun nämä kappaleet ovat tarttuneet narulle.
EDIT:Typo |
Teenager of the Year on ollut kovassa kuuntelussa ja se onkin aivan loistava levy. Muuta soolotuotantoa en omista, mutta se mitä oon kuullut on kuulostanut myös hyvältä. Toi Honeycomb kuulostaa kyllä kuvaillun perusteella tutustumisen väärtiltä.
Jos nyt verrata pitää, niin Pixies on kuitenkin mulle ehkä enemmän se juttu. Siinä on hyvien biisien lisäksi niin arvaamattomat soittajat ja plussana vielä Kim Dealin taustalaulut. Frank on ehkä sitten vähän enemmän "aikuiseen makuun". mystische! |
pliksu
Planetist
ydinaukio
Isodee
Nita Nitro