Etno, proge, latin ›

Innokkana rockjazzarina olen pitkään haikaillut Milesin "sähkökauden" tuotantoa. Kuume nousi taas kun aamun Hesarissa esiteltiin kuuden cd:n "The Cellar Door Sessions 1970" -boksi. Se vaikutti mielenkiintoiselta paketilta, hinta tosin n.95eur. Jutussa myös mainittiin Miles Davisin saaneen kaksi viikkoa sitten nimensä rockin Hall of Famen pääsarjaan! Johan nyt jotakin?!
 
Mutta Miles-tuotantoahan on julkaistu eri muodoissaan aivan tolkuttomasti. Mistä olisi hyvä aloittaa?

Itse olen pitäytynyt noissa vanhoissa vinyyleissä. Olen kyllä lainaillut varsinkin sähkökauden boxeja, mutta kyllä niistä paistaa jotenkin se, miksi niitä kaikkia biisejä ei silloin aikoinaan julkaistu.

Miles Davisin levystö näyttää olevan vähintään yhtä sekava kuin Frank Zappan. On kokoelmaa, uudelleenjulkaisuja ja taas niiden uusintajulkaisuja. Löydä sieltä sitten ne omasta mielestä makeimmat jutut?

Miles Davisin levystö näyttää olevan vähintään yhtä sekava kuin Frank Zappan. On kokoelmaa, uudelleenjulkaisuja ja taas niiden uusintajulkaisuja. Löydä sieltä sitten ne omasta mielestä makeimmat jutut?
 
Hyvin on toiminu tuo "alkuperäis" julkaisujen keräily. Mulle.

Bitches brew edustaa minulle "pyhää" musiikkia.

Minua kiinnostais 50-60-luvun materiaali, kun kuuntelen muutenkin paljon ton aikakauden kamaa. Yhtään Miles Davisin levyä ei löydy hyllystä!! löytyiskö tuolta periodilta jotain hyvää startti levyä aiheeseen.

A tribute to Jack Johnson, Filles de Kilmanjaro ja in a silent way. Näistä ehkä paras on Jack Johnson. Hyvää jammailuu. Siis noita "sähköisiä" levyjä.

Sam: Samaa olen itse miettinyt, tuntuu että in a silent way on vielä kovempi monille. Bitches Brew sisältää jonkin laista "psykedeelistä" meininkiä, jota harvemmin jazz issa on. Esim. muistan kun ensimmäisen kerra kuuntelin nimikko raidan kuulokkeilla. Olin seuraamassa jossain metsän keskellä solassa eläinten tanssia nuotion ympärillä, pimeän tähti taivaan alla.
 
Edit: 50Žs startti: Milestones

Sam: Samaa olen itse miettinyt, tuntuu että in a silent way on vielä kovempi monille. Bitches Brew sisältää jonkin laista "psykedeelistä" meininkiä, jota harvemmin jazz issa on. Esim. muistan kun ensimmäisen kerra kuuntelin nimikko raidan kuulokkeilla. Olin seuraamassa jossain metsän keskellä solassa eläinten tanssia nuotion ympärillä, pimeän tähti taivaan alla.
 
Niin, siis tarkotin noista Milesin sähkökauden levyista. Kyllä BB sieltä erottuu, mutta laadullsiesti ajateltuna eroa ei ole kauheesti. No, onhan sillä hassu nimi...
 
Edit: 50Žs startti: Milestones
 
Kind Of Blue, siihen sekoaa.

Tästä tietty hyvä tappelun aihe: Miksi juuri se? Sähkökaudella oli monta muutakin helvetin hyvää levyä, miks just toi on "se levy" monelle?
 
Siksi koska se on paras.
Itse tykkään kyllä kaikesta mitä Miles teki vuoteen 1975 mennessä.
Get up with it on aivan mahtava paketti tätä sähkökauden tavaraa. Seuraavana ostoslistalla Milesin levyistä.

Kind Of Blue, siihen sekoaa.
 
Milestones on myös erinomainen.

OK. Milestones ja kind of blue lähtee seuraavaan tilaukseen. Kuuntelin parit clipit levyistä ja hyvältä kuulostaa. All blues on ehdoton biisi muidenkin artistien esittämänä tämä lienee se alkuperäinen.

Jos haluaa sellaisen koosteen tuosta Milesin sähkö-musasta niin nää on mun mielestä aika keskeisiä ja hyviä Filles De Kilimanjaro, In A Silent Way, Bitches Brew ja A Tribute To Jack Johnson. Nämä on tietenkin sitä Milesin alkupään sähkö-musaa, mutta sitä olennaisinta.

Jos haluaa sellaisen koosteen tuosta Milesin sähkö-musasta niin nää on mun mielestä aika keskeisiä ja hyviä Filles De Kilimanjaro, In A Silent Way, Bitches Brew ja A Tribute To Jack Johnson. Nämä on tietenkin sitä Milesin alkupään sähkö-musaa, mutta sitä olennaisinta.
 
Joo, nuo levyt minulla on nyt lähinnä kiikarissa, mitä olen tässä aiheeseen tutustunut. Eiköhän niillä alkuun pääse. Kiitos vaan kaikille vinkeistä.

Eipä ole vaatimaton Milesin diskografia:
 
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll? … 04011322&sql=11:w2j97i7jg76r~T2
 
50-luvulta muutamia tärppejä:
ŽRound About Midnight
Kind of Blue
Miles Ahead
Milestones
WorkinŽ, SteaminŽ, RelaxinŽ, CookinŽ
 
60-luvulta:
Someday My Prince Will Come
My Funny Valentine
E.S.P
Miles Smiles
Sorcerer
Nefertiti
 
Siitä eteenpäin en osaa sanoa mitään.

70 -luvun levyistä tykkään näistä:
 
On The Corner
Dark Magus
Pangaea

Jos haluaa sellaisen koosteen tuosta Milesin sähkö-musasta niin nää on mun mielestä aika keskeisiä ja hyviä Filles De Kilimanjaro, In A Silent Way, Bitches Brew ja A Tribute To Jack Johnson. Nämä on tietenkin sitä Milesin alkupään sähkö-musaa, mutta sitä olennaisinta.
 
Okei, mult puuttu listasta BB ;->

Bitches Brew on käsittämättömän hyvä levy, Porgy & Bess on myös mainio kuten myös Miles Smiles.

Kerroppa mulle Sam Other mitkä on ne parhaat levyt juuri sun mielestä Milesin sähkökaudelta. On vaan pistänyt silmään tuo sinun napinasi tuosta BB:stä. En väitä, että se olisi välttämättä se paras. Kuitenkin tuossa BB:ssä on niin paljon sulateltavaa, että sitä jaksaa kuunnella ja kuunnella yhä uudestaan. Vastakohdaksi voisi ottaa vaikka tuon In A Silent Way, joka on mielestäni huomattavasti "köykäisempi" paketti.
Mielestäni kuitenkin pisimmän korren vie Filles De Kilimanjaro. En osaa perustella sen paremmin, mutta esim. nuo rhodesit on tuolla levyllä passelisti soitetut. Pistäkääpä kommenttia. Muutkin kuin Sam Other!