Bänditoiminta ›

No koetataan. Kun bändi on megasuosittu, niin jengi odottaa nimenomaan niitä bändin omia klassikkobiisejä, mitä on levyiltä luukuttanut ja hyviksi todennut. Tai sit jos on uuden levyn kiertuetta, niin hyvä aloitusbiisi saattaisi olla ensimmäinen biisi uudelta levyltä. Ei minusta coverilla ole järkevää aloittaa vaikka miettisin asiaa miltä kantilta tahansa. Miksi sinusta sitten pitäisi coverilla aloittaa, haluaisin kyllä puolestani kuulla vastaperusteluja?
 
Mr.Soulstab tossa kertoi jo hyvän syyn: Coverilla avaaminen tuo bändille sitä (kaivattua?) yllätysmomenttia, mikä on yleisön mielenkiinnon kannalta "ihan jees" juttu; saattavat jopa tulla uudestaankin keikalle :o Ja mähän en ole sanonut, että koverilla pitäisi aina aloittaa, puhuin vain siitä mahdollisuudesta.
 
Tällähän myös bändin puolesta estetään sitä rutinoitumista (lue. tylsistymistä), mitä saman setin soittaminen päivästä toiseen tuo mukanaan. Henkilökohtaisesti pidän kaikenlaisesta improvisaatiosta ja kaavan murtamisesta, siispä olen omia settejä aloittanut uskaliaasti kover materiaalilla.
 
..Sitäpaitsi niin moni miljoonamyyvä bändi on tehnyt ton onnistuneesti, että kyllä sun toi mahdollisuus pitäisi ainakin tunnustaa?

Mr.Soulstab tossa kertoi jo hyvän syyn: Coverilla avaaminen tuo bändille sitä (kaivattua?) yllätysmomenttia, mikä on yleisön mielenkiinnon kannalta "ihan jees" juttu; saattavat jopa tulla uudestaankin keikalle :o Ja mähän en ole sanonut, että koverilla pitäisi aina aloittaa, puhuin vain siitä mahdollisuudesta.
 
Tällähän myös bändin puolesta estetään sitä rutinoitumista (lue. tylsistymistä), mitä saman setin soittaminen päivästä toiseen tuo mukanaan. Henkilökohtaisesti pidän kaikenlaisesta improvisaatiosta ja kaavan murtamisesta, siispä olen omia settejä aloittanut uskaliaasti kover materiaalilla.
 
..Sitäpaitsi niin moni miljoonamyyvä bändi on tehnyt ton onnistuneesti, että kyllä sun toi mahdollisuus pitäisi ainakin tunnustaa?
 
Okei, ihan hyviä vastaperusteluja, eli kyllähän tuokin on ihan totta. Toimii se "yllätysmomenttikortti" tosin pikkubändeilläkin joskus. Hyvä esimerkki on viime kesän Nummirockista, jossa Obituaryn vai Dissectionin(en nyt millään muista) jälkeen aloitti pikkulavalla Shade Empire. Avausbiisi oli Metallican Blackened. Oltiin kavereitten kanssa et "mitä vittua!" ja suorastaan juostiin pikkulavalle tsekkaamaan bändiä. Itse en kyllä omaa keikkaa aloittaisi coverilla varmaan ikinä, mutta kai se on sitten myönnettävä, että joskus se voikin olla ihan ok ratkaisu.
 
Mitkäs isot bändit sitten on tuota coverilla aloittamista harrastanut, kun ei itselleni pahemmin tule mieleen?

Mitkäs isot bändit sitten on tuota coverilla aloittamista harrastanut, kun ei itselleni pahemmin tule mieleen?
 
Nopeasti tulee mieleen ainakin Nirvana, The Doors, Stevie Ray Vaughan, Jimi Hendrix, White Stripes..
Ja monet monet muut.
 
edit: jatkakaa
edit2: typoja

Mitkäs isot bändit sitten on tuota coverilla aloittamista harrastanut, kun ei itselleni pahemmin tule mieleen?
 
The Beatles.
 
Juu, ja jos covereita heittää niin se pitää tehdä tyylillä. Korkeintaan pari coveria. Mieluummin yksi. Jos sitäkään.

The Beatles.
 
Juu, ja jos covereita heittää niin se pitää tehdä tyylillä. Korkeintaan pari coveria. Mieluummin yksi. Jos sitäkään.
 
Mehän ei sitä koskaan tehty :P

Hmm.
 
Ajatellaan vaikkapa 6 biisin + mahdollisen encoren suht tiivis setti.
Tai miten itse siinä tilanteessa menettelisin.
 
1. Oma, räväkkä rokittelu. Potku yleisön kasseille että täältä tullaan saatana!
2. Oma, räväkkä mutta hiukkasen ensimmäistä seesteisempi.
3. Cover, potku kasseille vol 2.
4. Oma, jo seesteinen fiilistely. Balladi tai muuten vain tunnelmointi kappale.
5. Oma, menevää rokittelua.
6. Oma, ensimmäisen biisin suuntainen kappale.
+
7. Sillisalaatti räväkkää menoa ja tunnelmointia. Tykitysloppu tälle biisille.
 
Mahdollisesti nro:t 3 ja 4 voi vaihtaa paikkaa.
Seesteiset tunnelmoinnit maistuu kyllä mainiosti, mutta noin tiiviseen settiin, ja varsinkin jos bändi on suht tuntematon, voi olla parempi survoa vain 1 tai 2 sen suuntaista biisiä.

Itse tykkään soitella omia biisejä. Jos joku cover-biisi on pakko soittaa, niin johonkin keikan puolivälin jälkeen ehkä sellaseks kivaks välipalaks. Tai jos yleisö osoittaa tylsistymisen merkkejä heti keikan alusta lähtien, niin siihen johonkin ennen sitä puoliväliä sitten. Missään nimessä en aloittaisi coverilla. Vaikka meillä onkin introna Terminator 2:n teemabiisi. :D Mutta se on vaan intro.

Okei, ihan hyviä vastaperusteluja, eli kyllähän tuokin on ihan totta. Toimii se "yllätysmomenttikortti" tosin pikkubändeilläkin joskus. Hyvä esimerkki on viime kesän Nummirockista, jossa Obituaryn vai Dissectionin(en nyt millään muista) jälkeen aloitti pikkulavalla Shade Empire. Avausbiisi oli Metallican Blackened. Oltiin kavereitten kanssa et "mitä vittua!" ja suorastaan juostiin pikkulavalle tsekkaamaan bändiä. Itse en kyllä omaa keikkaa aloittaisi coverilla varmaan ikinä, mutta kai se on sitten myönnettävä, että joskus se voikin olla ihan ok ratkaisu.
 
Mitkäs isot bändit sitten on tuota coverilla aloittamista harrastanut, kun ei itselleni pahemmin tule mieleen?
 
Metallica. Voidaan isoksi laskea.

Eiköhän sinne lavalle mennä pitämään hauskaa ja pitäähän sen myös näkyä. On yhden tekevää kenen biisiä siinä veivaa kunhan saa pelin avattua. itse olen monasti kokenut niin että jengi lähtee helpommin joraamaan kun joku tutumpi viisu kajahtaa alttarilta. Gastronomisesti sanottuna koveri sopii settiin mausteena, mitä kokeneempi kokki sitä soivempi soppa...

Oma. Lopussa voi soittaa lainoja tai jos on tarpeeksi omia, jättää encoreihin. Joku koveri omien seassa kyllä maustaa settiä hyvin.

Tämä asia askarutti myös minua, sekä kollektiiviamme. Käytyämme aiheesta keskustelun jonka myötä totesimme, että coveri toimii avauksena vain mikäli kappale ei ole kovinkaan tunnettu, ja myöskin ellei yhtyeen tuotannosta löydy definitiivistä setinavausta, sillä settihän pitää aloittaa peijakkaan vakuuttavasti!

Mietin tässä sellaista, että kannattaako keikan ekana biisinä soittaa oma biisi vai koveri? Kaikki omat biisit ovat yleisölle täysin tuntemattomia. Muutenkin voisitte laittaa mielipiteenne siitä miten biisien pitäisi jakautua kun puolet on omia ja puolet kovereita? Vuorotellen oma ja koveri? Koveri vai oma viimeiseksi?
 
oma biisi ainakin ekaksi. Tämä on mielipiteeni.

Joku "räjähtävä" biisi alkuun. Joku nopea ja rankka ja muutenkin mukaan tempaava. Sit yleisö jää eturiviin. Jos alotatte balladilla niin ne lähtöö taakse.

Tämä asia askarutti myös minua, sekä kollektiiviamme. Käytyämme aiheesta keskustelun jonka myötä totesimme, että coveri toimii avauksena vain mikäli kappale ei ole kovinkaan tunnettu, ja myöskin ellei yhtyeen tuotannosta löydy definitiivistä setinavausta, sillä settihän pitää aloittaa peijakkaan vakuuttavasti!
 
Toisaalta coverien vetämisen perustarkoitus on kuitenkin se, että jengi tuntee biisin. Kun oma matsku ei usein ole yleisölle tuttua, niin onko järkeä vetää sitten aivan tuntematonta biisiä? Tietenkään mitään puhkisoitettuja biisejäkään ei kannata vetää. Se on tarkkaa hommaa tuo coverien valinta.

Mun mielestä on sama kuka biisin on säveltänyt. Tietysti jos itse olis se säveltäjä, niin ehkä jännittäisi vähän enemmän miten biisi menee. Tykkään aloitusbiisinä sellaisesta, joka aika varma tapaus onnistumisen suhteen.
 
Enempi on sovittamisesta kiinnostunut kuin kokonaan uusien biisien tekemisestä. Ainakin mulla on tupannut kuitenkin käymään niin jos innostun tekemään omasta mielestäni taiteellisesti vähän haastavamman sovituksen ja omaa panostani silloin tavallaan tavanomaista enemmän mukana, niin itsellä harvemmin on soittokavereita, jotka tykkää soittaa niitä haastavampia versioita.
 
Omien introjen tekemisestä tykkään, mutta välttämättä sellaistakaan en haluaisi ihan ekaan biisiin ottaa kun eka biisi tuppaa menemään mulla laitteita säätäessä.
 
Ehkä yleisesti ottaen soittaminen on kivaa jos ohjelmisto monipuolinen ja mielellään saisi sopia jotenkin tilaisuuteen, missä ollaan soittamassa. Yllätyksellisyys myös toivottavaa.
 
Jos on paljon omia biisejä, niin ehkä hyvin valittu koveri voi olla yllätyksellisempi tai jos on paljon kovereita, niin sitten oma biisi kuhan se on sellainen millä on helppo aloittaa...

Mun mielestä on sama kuka biisin on säveltänyt. Tietysti jos itse olis se säveltäjä, niin ehkä jännittäisi vähän enemmän miten biisi menee. Tykkään aloitusbiisinä sellaisesta, joka aika varma tapaus onnistumisen suhteen.
 
Pakko sanoa tähän, että keikoille mennään vasta, kun biisit osataan.
 
Omien introjen tekemisestä tykkään, mutta välttämättä sellaistakaan en haluaisi ihan ekaan biisiin ottaa kun eka biisi tuppaa menemään mulla laitteita säätäessä.
 
Ja tähän, että säätäminen hoidetaan treeniksellä ja hienosäätö soundcheckissä, ei keikan aikana.

Pakko sanoa tähän, että keikoille mennään vasta, kun biisit osataan.
 
Mun juttu on oikeastaan se, että mä voin mennä keikalle epätäydellisistä lähtökohdista käsin. Vaikka niin, että saan nuotit ensimmäisen kerran eteen keikalla. Tietysti jos homma muuten on jotenkin erityisen skarpilla pohjalla, niin on tarvetta itselläkin panostaa enemmän.
 
Enempi mä näen tarpeelliseksi panostaa itsensä henkiseen kannustamiseen. Jos kuvittelee itsensä keikalla hetkellisesti vähän paremmaksi kuin onkaan, niin voi soitto myös mennä paremmin. Himassa yksin treenaillessa taas voi keskittyä joidenkin juttujen hiomiseen, jotka ei meinaa mennä niin hyvin kuin haluaisi.
 
Ja tähän, että säätäminen hoidetaan treeniksellä ja hienosäätö soundcheckissä, ei keikan aikana.
 
Mä säädän myös keikalla, vaikken siellä mitään kovin rohkeita kokeiluja tee!
 
Tää on mun tapa, eikä taatusti ainoa oikea.

Metallica. Voidaan isoksi laskea.
 
todella isoksi

Tärkeintä on, että ensimmäinen biisi keikalla on aina iskevä/menevä. Mutta jos bändi soittaa sekä omia että covereita, sopivat coverit mielestäni encoreiksi erittäin hyvin.