Rock, pop, alternative ›

Turhahan tälläisestä on kättä vääntää jos vertailet niin vertailet - minä en.
 
No ymmärsithän sinä homman nimen viimeinkin. Bravo.

tykkään Run With The Packista.
 
Sitä en olekaan kuullut.
 
Pistäkääs vähän opponointia tolle allmusic.comin ei-niin-mairittelevalle arvostelulle Run With The Pack -albumista (2/5 tähteä):
 
By this, their third album, it was becoming increasingly clear that Bad Company's music was a formula, and an unusually restrictive one. (They did try adding strings on the title track, which is one of the rewrites of the song "Bad Company.") With the band touring the world and momentum on their side, Run with the Pack shot up the charts, too, but it didn't get quite as high or stay quite as long as its predecessors, mostly because of the lack of really memorable material -- the biggest single was a cover of the Coasters' hit "Young Blood."

No ymmärsithän sinä homman nimen viimeinkin. Bravo.
 
Saas nähdä milloin itse ymmärrät.

Saas nähdä milloin itse ymmärrät.
 
Kumpi lienee typerämpää, tuo sinun jatkuva jankuttamisesi vai se, että minä viitsin jankuttaa vastaan.

Kumpi lienee typerämpää, tuo sinun jatkuva jankuttamisesi vai se, että minä viitsin jankuttaa vastaan.
 
Tasapeli?

Tasapeli?
 
Sovitaan näin.

Eka on paras...mun mielestä...no jaa Run With The Pack on paras....no....en alkais laittaan taaskaan paremmusjärjestyksiin hyviä levyjä....Se eka jo energiallaan todisti, mikäli nyt mitään todistettavaa edes oli....jautaa....
 
Joo, onhan se eka hyvä levy, antaisin kouluarvosanan 8œ. Mutta mun makuun jotenkin kokonaisuudesta jää sellainen jopa "liian leppoisa" vaikutelma. Räväkämmät rokkipiisit puuttuu. Movin' On:issakin on sellainen outo eagles-tyyppinen meininki, if you know what I mean.

Pistäkääs vähän opponointia tolle allmusic.comin ei-niin-mairittelevalle arvostelulle Run With The Pack -albumista (2/5 tähteä):
 
Eipä tuohon hirveästi ole vastaan sanominen, vaikkakin pitää muistaa, että arviointi on siis suhteessa bändin muuhun tuotantoon. Bad Companylla oli selvä kaava musiikissaan ja sitä todellakin toistettiin. Esim. biiseille "Can't Get Enough"ja "Bad Company" löytyy vastineensa seuraavilta levyiltä. Mutta se rajoittunut "formula" oli kyllä paljon parempi kuin monella muulla räpeltäjällä, puhumattakaan toteutuksesta.
 
Ehkä kavereilla ei ollut mitään uutta tarjottavaa, ehkä halusivat ottaa tietoisen rennosti ja nauttia saavutuksistaan ja viettää rokkenroll-elämää, kun dollareita viimein virtasi. Edellisten bändiensä kanssa olivat kuitenkin tehneet tarpeeksi duunia ja istuneet Transitin perässä matkalla pikkukeikoille. Eikä kukaan kysellyt uudistumisen perään...

Eipä tuohon hirveästi ole vastaan sanominen, vaikkakin pitää muistaa, että arviointi on siis suhteessa bändin muuhun tuotantoon. Bad Companylla oli selvä kaava musiikissaan ja sitä todellakin toistettiin. Esim. biiseille "Can't Get Enough"ja "Bad Company" löytyy vastineensa seuraavilta levyiltä. Mutta se rajoittunut "formula" oli kyllä paljon parempi kuin monella muulla räpeltäjällä, puhumattakaan toteutuksesta.
 
Ehkä kavereilla ei ollut mitään uutta tarjottavaa, ehkä halusivat ottaa tietoisen rennosti ja nauttia saavutuksistaan ja viettää rokkenroll-elämää, kun dollareita viimein virtasi. Edellisten bändiensä kanssa olivat kuitenkin tehneet tarpeeksi duunia ja istuneet Transitin perässä matkalla pikkukeikoille. Eikä kukaan kysellyt uudistumisen perään...
 
Itse en ole kiinnostunut kriitikoiden sanomisista enkä tekemisistä.

Itse en ole kiinnostunut kriitikoiden sanomisista enkä tekemisistä.
 
Oukei, mutta arvostele toki itse levyä muutamalla lauseella. Siis Run With The Pack:ia

Oukei, mutta arvostele toki itse levyä muutamalla lauseella. Siis Run With The Pack:ia
 
Live For The Music avaa levyn muhkealla kitaralla ja jämäkällä rumpu kompilla svengaten rennosti.Erityiseti rumpalin bassorumputyöskentely kiinnittää huomiota.Mick Ralphs soitta hienon kaikukikkailu soolon pelkistetyn yksinkertaisesti hienolla soundilla.Kerrassaan hieno biisi.Simple Man akustisineen kakkosbiisinä herkistelee hienosti.Rodgers laulaa jälleen kerran todella koskettavasti.Honey Child alkaa lähes esi Eliminator tyyppisesti, noinkohan ZZ Topin pojat ovat käyneet apajilla.Hienoa tyylin mukaista rock riffittelyä Ralphsin hienolla särökitaralla varustettuna.Fillien ja soolojenkaan ei tarvitse taistella taustaa vastaan tullakseen kuulluiksi.Erityisesti Ralphsin blues tyyppinen fraseeraus pistää korvaan, hienoine vibratoineen.Tassä ei kaahata vaan soitetaan suurella sydämellä.Love Me Somebody kaunista piano tunnelmointia Kirken soittaessa komppipeltiä ja reunalyöntiä.Ralphs lähes countryballadin lumoissa soittaen hienon lyhyen soolon puhtaalla soundilla.Kaunista.Nimibiisi Run With The Pack taattua Bad Co rockia jossa hieno kompin puolitus kertosäkeessä.Ralphsillä hieno särösoundi kitarassa ja päälle soittaa puhtaalla flanger soundilla näppäily sointuja laajentaen harmoniaa.Ja vielä kaksi ääninen soolo stemmaillen itsensä kanssa.Hyvä Bad Company hienoa jälkeä.Lopetus nimibiisissä kompin puolituksella jamitellen hienosti hamaan loppuun jousien kera.Erittäin toimivaa.
 
Tässä ykköspuoli aluksi.

Tässä ykköspuoli aluksi.
 
Kiitos, taitaa Run With The Pack mennä hankintalistalle.
 
Just kuuntelin Straight Shooteria. Kiitettävän monipuolinen albumi. Lempipiisinä tällä hetkellä Deal With The Preacher, johon itseasiassa tutustuin The Milestonesin vetämän mainion coveroinnin kautta.
 
Ootteko muuten kuullu Milestonesin ekaa lättyä? On jonkin verran badcompany-vaikutteita tuolla hienolla levyllä muutenkin.

Rodgers on hevilaulajien ykkönen (tai ainakin kakkonen tai kolmonen)
 
Paul Rodgers hevilaulaja? Niin, mikäs se on hevilaulajan määre? Mä oon aina pitäny hevilaulajina esim. Bruce Dickinsonia ja Rob Halfordia. No, väliäkös tuolla on kuitenkin kyseessä todella kovan luokan solisti. Rock-solistien aatelisia.
 
Bad Co (ja Free) olivat todella tyylitajuisia bändejä missä kaikki soittajat hoitivat tonttinsa juuri niin kuin pitää. Biisimateriaali on myös erittäin laadukasta.

Paul Rodgers hevilaulaja? Niin, mikäs se on hevilaulajan määre? Mä oon aina pitäny hevilaulajina esim. Bruce Dickinsonia ja Rob Halfordia.
 
No, minä oon aina pitänyt hevilaulajina Ian Gillania, Robert Plantia, David Coverdalea ja Paul Rodgersia ja hevibändeinä Creamia, Jeff Beck Groupia, Led Zeppeliniä, Deep Purplea, Freetä ja Black Sabbathia. Ja kuten tuolla jo taittiin mainita, niin Coverdalehan on ottanut enemmän kuin vähän vaikutteita Rodgersilta.
 
Meiksi sai pienenä poikana lahjaksi J-V Sappisen toimittaman Heavy rock -kirjan (Soundi-kirja 5) ja sieltä opin määrittelemään termin heavy rock, eikä se määritelmä ole tässä vuosien saatossa mihinkään muuttunut. Hevi on heviä ja metalli on metallia.

Ian Gillania, Robert Plantia, David Coverdalea ja Paul Rodgersia...Hevi on heviä...
 
Jokaisesta ässä- ja k-marketista tuttu termi Hevi (hedelmät&vihannekset) toki on laajalti tuttu, ja osuukin aika hyvin noihin esimerkkiheeboihin.
 
E: kenkkunen, sä oot käpyli ;+)

E: kenkkunen, sä oot käpyli ;+)
 
Min'oon vanha hämy. Jopa ikäistäni vanhempi...
 
Ja kyllähän nuo kaikki alkavat vihannesosastoa olla, ei voi kieltää.

Min'oon vanha hämy. Jopa ikäistäni vanhempi...
 
Nii mieki.

Nii mieki.
 
Toivottavasti osutaan samaan vanhainkotiin...

Joo mikäs siinä, mutta I'm bad company till the day I die.
 
Min'oon tottunut vihaisiin vanhuksiin, min'oon ollu Kustaankartanossa töissä aikoinaan.
 
Throw down your hat, kick off your shoes
I know you ain't goin' anywhere
Run 'round the town singin' your blues
I know you ain't goin' anywhere.