Kitarat: soittaminen ›

Lueskelin täällä jotain muuta threadia jossa puhuttiin eräästä harjoituksesta: jotain skaalaa veivataan ylös sekä alas ja nuotit lauletaan ääneen.
 
Kehittääkö tämä oikeasti soittokorvaa eli saako tällä tavalla ne melodianpätkät päästä paremmin ulos? Oletteko itse käyttäneet tätä harjoitusta/millä tavalla/ ja oletteko kehittäneet jotain omia muunnelmia?
Vinkkejä soolojen melodisuudesta otetaan muutenkin vastaan.
 
EDIT: poistin "improvisoitujen"

herra Vailla oli kans semmonen harjotus että, soitettiin jotain skalaa niin ettei soitettu kaikkia ääniä vaan ne laulettiin. saattaa ainakin mielestäni kehittää enemän laulutaitoa, näin nuotin hahmottamis mielessä.

Äkkiseltään tuntuis että tuossa jää nuo nuotit päähän, ja sitten on helppo soittaa sooloa/melodiaa ympäri kaulaa, kun tietää nuotit ja niiden paikat.

Itse en harrasta oikeestaan ikinä laulamista, mutt siitä huolimatta ton melodian hamottaminen on kehittynyt. Eli en mä nyt siis tiedä, ett tarviisko niitä laulaa? Mulle ainakin riittää, ett pysytn päässäni hahmottamaan ne melodiat, mitä olen sormillani hakemassa. Ei tosta lauluhommasta varmaan haittaakaan ole, mutt onks se sitt välttämätöntä?
 
Itse alkuainkoina ihmettelin kovasti, ett miten ihmiset pystyy vaikka viheltelemällä "improvisoimaan" melodian/soolon jonkun taustan päälle ihan ekstempore. Nyt kun taas vuosiensaatossa oon itse harrastanu tota improvisointia ja soitellu melodioita, nii huomaan ett se onnistuu multakin ihan samalla tavalla. Eli ei siinä sinällään ole väliä millä sen äänen ainkaan saa...kaikki tapahtuu kuitenkin päässä.
 
Ai niin se vinkki!! Itse tykkään usein käyttä improvisoinnissa just sellasta "Third Stone From Sun" -tyylistä juttua, missä voi soittaa vaikka pelkkää ala-E:tä pohjaäänenä(pedaalinuotti), ja sitt A kieletä koko otelaudan leveydeltä jotain simppeliä melodiaa liuttamalla(ja nimeomaan "sivuttaissuunnassa"!) plus siihen oktaavi päälle G:kieletä. Sillä on hyvä kokeilla vaikka esim. just, ett millasia sävyjä syntyy erillaisilla moodeilla...kun se ala-E siellä "pompottaa" urkupisteenä. Siihen vielä oikeisiin kohtiin kevyesti kampea, ni ai että kuulostaa hyvältä!;)

Joo oon itsekin miettinyt tarviiko niitä nuotteja laulaa.
Mun ääni ei hirveän korkealle ainakaan nouse joten ois varmaan helpompaa "laulaa" ne vaan päässään.
 
Vastauksista linjasin että hyötyä on. Toivottavasti.

Yksi tehokas harjoitus on myös, että hommaat jostain taustoja (nauhoitat itse, lainaat kirjastosta,...), esim. 12 tahdin blues on hyvä alku. Sitten laitat sen kitaran hetkeksi syrjään, ja laulat sen taustan päälle soolon.
 
Vanha viisaus on, että improvisoitaessa melodia täytyisi 'kuulla' päässä ennen kuin sen soittaa, ja tuon harjoituksen ideana on juuri kehittää tätä 'kuulemista'. Seuraava vaihe on sitten ottaa kitara käteen ja samalla kun improvisoi soolon niin laulaa sen ääneen. Kun tämäkin sujuu, niin voi kokeilla laulaa vain hiljaa siellä pään sisällä samalla kun soittaa.

Joo oon itsekin miettinyt tarviiko niitä nuotteja laulaa.
Mun ääni ei hirveän korkealle ainakaan nouse joten ois varmaan helpompaa "laulaa" ne vaan päässään.
 
Vastauksista linjasin että hyötyä on. Toivottavasti.
 
Ne voi laulaa oktaavia alempaakin. Varsinkin alussa ne on hyvä laulaa ihan ääneen, ja vasta myöhemmin siirtää pelkästään sinne pään sisään.