Rock, pop, alternative ›

rahaa tulee ja rahaa menee, life goes on.
Lasken levyostosten hintaan myös harvoin ostettavat instrumentit , äänitylaitteet ja hilavitkuttimet.
Mä uskon, että mä voisin elää skandinaavian, isobritannian ja ranskan musiikkitarjonnalla pitkään. Sen verran kaunista ja ihanaa musiikkia täältä osasta maailmaa löytyy.
Onko joku muuten kuullut Devendra Bandhartia? Nimi on tuttu, mutta ei tule yhtään biisiä mieheltä mieleen.
Biisi Sight to behold on ainakin tosi hyvä.

(itse harkitsen 2 kertaa kanadalaisen levyn tullessa vastaan)
 
Kanadastahan tulee paras musiikki nykyään!

vastaan yli 457 päivää vanhaan viestiketjuun, mutta se johtuu siitä, että muusikoiden.netin layout on niin tylsä, että tänne ei jaksa kirjottaa. Noita levyjä on paljon tullut ostettua, mutta 700 euroa ei kulu enää levyihin. onneksi.
 
Mä mietin tuota maakeskeisyyttä ja jopa kaupunkikeskeisyyttä edelleen. Tietyn ilmiön kerääminen on muten todella palkitsevaa, mutta kyllä se kuolema tapahtuu rauhassa, vaikka ei olisikaan kaikkia lucksmithsien levyjä, vaikka se olissi kyllä kiva. Vinyylillä.

Itse asiassa onpas hyvin mielenkiintoinen aihe, en oo ite pahemmin tullut ajatelleeksi koko asiaa. Nopea silmäys levyhyllyyn kertoo että miun levyistä varmaan 60% on amerikkalaisia, 30% suomalaisia ja sanotaan 6% ruotsalaisia ja loput 4% jostain muusta maasta.
 
1)lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
Liikaa on sellaisia.
 
2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?
Yhdysvallat, Suomi.
 
3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi (itse harkitsen 2 kertaa kanadalaisen levyn tullessa vastaan)
On, jos en tunne bändiä etukäteen. Voisin kuvitella että harkitsisin enemmän kuin 2 kertaa esim. saksalaisen tai venäläisen levyn ostoa. Aasialainen ja afrikkalainen (vaikka rytmistä onkin) musiikki tuntuu aika vieraalta myös.
 
4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän?
Jos ihan kirjaimellisesti kysymyksen ottaa, niin kyllä, mutta jos eläisin ainoastaan musiikin takia niin ei.

Mun mielestä paras maa on Zimbabwe, koska sieltä tulee *namedrop*. Eka levy oli ihan hyvä, mutta ekat demot oli ihan älyttömän kovia! Uusin levy, *namedrop*, oli kuitenkin hirveetä mainstream-paskaa... mutta löytyy sekin tietty hyllystä (vinyylinä). Onko joku muuten kuullut *namedropin* uutta levyä? Ihan loistavaa, sai Pitchforkissa 9.6! Pitchforkin arvosteluiden perusteella ostin kanssa *namedropin* ja *namedropin* ekat demot, vaikken ollut edes kuullut niitä... mutta sehän on luotettava paikka ja nytkin *namedropin* uusi levy sai tosi hyvät pisteet!
 
Ai niin, muistakaa tsekata myös puolalainen slowcore-akti *namedrop* ja pirun kova uusi-seelantilainen (trendikkäästi eksoottinen maa) muniinpuhalteluyhtye *namedrop*. Mutta älkää kajotko niihin uusimpiin tuotoksiin, hirveetä kuraa.
 
Tällä hetkellä pitäis ainakin saada *namedropin*, *namedropin*, *namedropin*, *namedropin* ja ehkä kanssa *namedropin* uudet levyt!

Noh. Laskin nyt sitten ne prosentit levyhyllystäni. Ja suurin yllätys itelleni oli se kuinka helvetin tarkka tuo aikaisempi arvioni oli...
 
Jenkki 59%
Suomi 25%
Englanti 7%
Ruotsi 5%
Australia 1%
Kanada, Japani, Skotlanti, Brasilia, Saksa ja Latvia yhteensä 3%
 
...ja kyllä, minulla on elämää, mutta tänään oli vapaapäivä =:-{D

1)Lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
 
Eivät mahdo listattaviksi.

2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?
 
Jos tiukasti rajataan, niin Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Veikkaisin niiden kattavan yli 80 % kuuntelemastani musiikista.
 
Levyhyllystä löytyy myös marginaalisemmin suomalaista, japanilaista, ruotsalaista, kolumbialaista, kanadalaista, jamaikalaista, australialaista, brasilialaista, irlantilaista ja ranskalaista musiikkia. Näistä koviten kirvelisi kanadalaisista ja jamaikalaisista luopuminen.

3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi
 
Nääh. Kansallisuudella ei ole väliä, jos musiikki vaan miellyttää. Laulujen sanoitukset merkitsevät tosin sen verran, että mielelläni olisin kärryillä edes sen verran, että ymmärrän suunnilleen mistä on kyse. Se saattaa rajoittaa jonkin verran musiikillista maailman ympäri -matkailua.
 
Ja jos oikein ennakkoluuloisiksi heittäydytään, niin pitää myöntää, että saksalaisten kohdalla artistien ja yhtyeiden kohdalla saattaa mietityttää vähän. =)
 
4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän?
 
Ei voi missään tapauksessa. Mutta voiko selvitä ilman suomalaista levyä?

1)lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
-eilen tilaamani Robert Plantin Sixty six to Timbuktu ja Captain Beefheartin Mirror man
 
2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?
-USA, UK ja Suomi
 
3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi
-ei, tosin jos laulukieli on muu kuin englanti tai suomi vaatii kuuntelu vähän totuttelua
 
4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän?
-ei, jos populaarimusiikki yhtään kiinnostaa

miksi listalla ei ole ollenkaan Curea? tai The Legendary Pink Dotsia?

Mun mielestä paras maa on Congo , koska sieltä tulee Konono no. 1.

1)lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
 
En jaksa viettää koko päivää niitä miettien.
 
2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?

Iso-Britannia, Suomi ja USA.
 
3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi
 
Eipä juuri.
 
4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän?
 
Helposti, mutta ilman brittiläistä levyä ei.

Mun mielestä paras maa on Zimbabwe, koska sieltä tulee *namedrop*. Eka levy oli ihan hyvä, mutta ekat demot oli ihan älyttömän kovia! Uusin levy, *namedrop*, oli kuitenkin hirveetä mainstream-paskaa... mutta löytyy sekin tietty hyllystä (vinyylinä). Onko joku muuten kuullut *namedropin* uutta levyä? Ihan loistavaa, sai Pitchforkissa 9.6! Pitchforkin arvosteluiden perusteella ostin kanssa *namedropin* ja *namedropin* ekat demot, vaikken ollut edes kuullut niitä... mutta sehän on luotettava paikka ja nytkin *namedropin* uusi levy sai tosi hyvät pisteet!
 
Ai niin, muistakaa tsekata myös puolalainen slowcore-akti *namedrop* ja pirun kova uusi-seelantilainen (trendikkäästi eksoottinen maa) muniinpuhalteluyhtye *namedrop*. Mutta älkää kajotko niihin uusimpiin tuotoksiin, hirveetä kuraa.
 
Tällä hetkellä pitäis ainakin saada *namedropin*, *namedropin*, *namedropin*, *namedropin* ja ehkä kanssa *namedropin* uudet levyt!
 
No siis eka demo on aina paras. Just se mummon kynsileikkurilla äänitetty.
 
Sitä mä suuresti ihmettelen millainen on kova muniinpuhalteluyhtye. :)

Alottajalta puuttui Mogwai skottilistasta.

Mun mielestä paras maa on Congo, koska sieltä tulee Konono no. 1.
 
Nick Hornby kuvailee upeassa Uskollisessa äänentoistossaan (romaani, jota voinee pitää eräänlaisena pop-addiktin sairaskertomuksena) erästä epämiellyttävää tyyppiä seuraavasti:
 
"Nyt alan muistaa kaikenlaista: Rayn farmarit, hänen musiikkimakunsa (afrikkalaista, latinalaista, bulgarialaista, mikä helvetin musiikkisuuntaus maailmalla nyt kulloinkin oli muodissa...)"
 
No siis eka demo on aina paras. Just se mummon kynsileikkurilla äänitetty.
 
Joo, näihin kommentteihin törmää aina vähän väliä. Joskus tietysti käy, että ensimmäinen, vuosien työn tuloksena syntynyt debyytti on se uran kohokohta, mutta jonkun levyn diggaileminen sen vuoksi että kukaan muu ei ole yhtyeestä mitään kuullutkaan, on enemmän kuin teennäistä. Mielestäni silloin kyse on enemmän oman egon kohottamisesta kuin itse musiikista pitämisestä.
 
Uudistanpa kysymykseni: voiko ihminen selvitä läpi elämän ilman yhtään suomalaista levyä?

Teinpä myös pienen laskutoimituksen.
 
Top3 maat:
 
USA 46%
Britti 22%
Suomi 16%
 
Jenkit nappasivat odotetusti suurimman palan. Mutta se mikä yllätti totaalisesti, oli suomi. En olis ikinä uskonut että omistan näinkin paljon kotimaista musiikkia. Enhän mä edes tiedä mitään suomalaisesta musasta.

voiko ihminen selvitä läpi elämän ilman yhtään suomalaista levyä?
 
Ihminen kyllä, mutta suomalainen ei... No jaa, kyllä varmaan ilman yhtään suomalaista levyä voisi rokkidiggari selvitä, mutta olisihan se erittäin typerää olla ollenkaan perehtymättä kotimaansa musiikkikulttuuriin levyjen muodossa.
 
Vastaan siis kyllä, mutta ei.

Laskeskelin ja tälläisiin tuloksiin päädyin.
 
Englanti: 49
Suomi: 44
Usa: 26
Wales: 6
Saksa: 3
Ranska: 2
Eesti: 1
Puola: 1
Japani: 1
 
Hieman yllätyin siitä miten vähän tuota yhdysvaltalaista musiikkia omistankaan, britanniahan saisi siis "pisteitä" 55 kun nuo walesit laskettaisiin mukaan, päätin listata kuitenkin näin.

Jumalauta että on niksahtanutta väkeä...
mä vaihan tuonne kamarunkkausosastolle.

1)lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
-liikaa levyjä...
2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?
-USA, Iso-Britannia
3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi (itse harkitsen 2 kertaa kanadalaisen levyn tullessa vastaan)
-Ei mitään väliä, suomalainen musiikki on usein kehnoa.
4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän?
Ei voi.