Yleistä keskustelua musiikista ›

Niin puhun siis meidän koulun tapauksessa.
 
Joo, eipä se meidänkään koulun taideaineiden opetus kovin hääveissä kantimissa ollut, jos etenkin yläasteesta puhutaan. Musiikinopettaja oli ilmeisen persoonallisuushäiriöinen ja muutenkin luonnevammanen uuno, ja kuviksenopettajan ainoa suurempi meriitti oli se että se sai poikansa kiinni runkkaamisesta. Mutta se poika en ollut minä.
 
No, tosta nyt on aikaa. Mutta tällä hommallahan on laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Sinänsä on oikein ja suotavaa puhua kriittiseenkin sävyyn myös opetuksen sisällöstä ja painopisteistä, mutta mun nähdäkseni tärkeintä on se fakta, että tässähän peilataan sitä millasia arvoja tässä yhteiskunnassa halutaan nyt korostaa. Se on se pääpointti, ja mä oon sitä mieltä että jokasen muusikkona tai edes wannabe-muusikkona itteään pitävän pitäs laittaa nimensä tohon listaan. Musiikki, kuvaamataito ja muut taideaineet lähtee kuitenkin edes jossain määrin oppilasaineksen luovuuden ja oman ajattelun edistämisestä, opetettiin niitä sitten kuinka päinperseisesti vaan. Eikö se oo tärkeämpää kuin joku saatanan matikan pänttääminen? Nääs taskulaskimet ja tietokoneet on jo keksitty.