Rock, pop, alternative ›

Osmonds, jee-jee.

Osmonds, jee-jee.
 
Crazy Horses jee jee,juu ja David Cassidy ja ehkä Chicory Tip.

Sainpa äsken ajatuksen, että jospa polttaisin nuotiolla kaikki 20 vuoden aikana kertyneet hevilevyni, alkaisin pukeutua kuin normaalit ihmiset, sekä ryhtyisin kuuntelemaan purkkapoppia.
 
Älä hyvä ihminen polta niitä. Anna ne minulle ;) Mutta jotenkin tuntuu että parempi nimitys 60-luvun musalle olisi pilvipoppi. On vain sellainen tuntuma kun kuuntelee välillä 60-luvun "hittejä" ja hittejä, ettei niitä oikein pelkän purkan avulla ole tehty tai kuunnella. Silloin on tainnut olla vallalla käsitys että kirjaimellisesti pää pilvissä ja jalat maassa...

Osta joku halpis Glam Rock- kokoelma Anttilan alehyllyltä ja aloita sillä
 
nim. kokemusta on

Älä hyvä ihminen polta niitä. Anna ne minulle ;) Mutta jotenkin tuntuu että parempi nimitys 60-luvun musalle olisi pilvipoppi.
 
Eikös purkka ollut enemmän 70-luvun alun termi? Oli Jytää (hevit, hardrockit), Progee ja purkkaa (mikä oli ns. jurpojen musiikkia. Luokittelusta vastasivat progeilijat ja taiderokkarit, minkä takia välillä käsittämättömiä bändejä, kuten CCR, pidettiin alan edustajina. Ainaskin J. Karjalainen sanoi, että kyseisen bändin kuuntelu ei ollut poliittisesti korrektia noihin aikoihin.) Punkin myötä alan arvostus sitten nousi, kun hölmöäkin opittiin pitämään hauskana.
Olin kapaloissa noihin aikoihin, joten käsitykseni ovat tosin lehdistä luettu.

Lopeta ennenkuin aloitat. Purkkapop on kammottavampaa kuin country ja se on paljon sanottu se.
 
Alkaa ainakin näinä päivinä olemaan uskottavampaa ja hardcorempaa. Useat kantriartistitkin olivat puolta pahempia murhaajia kuin yksikään norjalainen julkisuutta hakeva saatananpalvoja-laulusolisti/kitaristi.
 
Voidaanko Byrds liittää joltain osin tähän kastiin? Vähän Byrdsmäinen meno olisi haussa. Taitaa kyllä samantien samaan laariin lentää Lovet, Zombiesit ym. joten ei kai se sentään ihan purkkaakaan.

Lopeta ennenkuin aloitat. Purkkapop on kammottavampaa kuin country ja se on paljon sanottu se.
 
Aika ahdasta tuntuu olevan...

Äidinmaidossa tuli tämä käsitys, kiitän siitä joka päivä häntä.
 
Offtopicina: pitäisi joskus tehdä oikein topicci aiheesta, miksi kantri on muka niin hirveen kammottavaa. Ja se "junttimusiikkia"-selitys ei sitten kelpaa. Itse kuuntelette takuulla yhtä junttia kamaa lähinnä sen takia että kaveritkin kuuntelee.
 
Nimim. "Ei ymmärrä"

Purkkapop/rock on parhaimmillaan ihan käsittämättömän hyvää musaa, esim. Purkaksi laajalti määritelty T.Rex on loistava orkesteri; Orkestraatioltaan, sovituksiltaan ja kappalemateriaaliltaan jäävät monet nykyiset artistit keveästi jälkeen. Esim. tsekatkaas vaikka The Knack-yhtyeen "Good Girl's Don't", "My Sharona" ja Cheap Trickin "Surrender" tai "Dream Police", niistä ei mun mielestä pysty enää parantamaan. Tosin Cheap Trick ja The Knack edustavat Power Pop-genreä, mikä ei toisaalta ole kovinkaan kaukana ns. purkasta.

Offtopicina: pitäisi joskus tehdä oikein topicci aiheesta, miksi kantri on muka niin hirveen kammottavaa.
 
Meinasin lähinnä tuota purkkaosastoa. Mutta kantrista sen verran, että Johnny Cash on hyvää, lasketaan kaiketi kantriksi? Lähinnä inhotukseni kantriin on peräisin Timo T.A. Mikkosen kammottavalta radiokanavalta, jota isälläni oli tapana kuunnella autossa. Samoin kammotti äskettäin tullut countrygaala tai vastaava, jossa ukoilla oli millilleen trimmatut viikset ja stetsonit päässä ja sitten laulettiin jotain ihmis-suhdeuikutusta. Ei tuo ole mitään kantria enää, yäk.
 
Voisi tehdä myös topikin siitä, miksi hevarit ovat muka tyhmiä. Saataisiin kunnon väittely aikaan :D

Kantrin vaikutteet ovat pitkälti jenkkilän perinteissä ja sanoihin sisälle pääseminen vaatii usein maan historian edes osittaista tuntemista. Niissä on myös lähestulkoon yhtä paljon piilomerkityksiä piilotettuna kuin perinteisissä suomalaisissa humpissa (mikäli muisti ei täysin nyt petä). Alkoi aukenemaan kantrinkin sanomat kun jenkkilän historiaa käytiin läpi enkun kurssilla. Mukavan hirtehisiä osa sanoituksista vaikka suurin osa onkin täyttä *piiip*. Ei vain ole täysin meikäläiseen iskevää vaikka monia hyviä kappaleita kategoriaan kuuluukin...
 
Ope yritti väittää jotain sellaista että Suomessakin kantrilla menisi paljon paremmin jos ihmiset ymmärtäisivät sanoitusten päälle jotain. Onneksi Suomi-kantri ei ole kovinkaan suosittu ilmiö :P

Sladesta se mulla alkoi, täällä on unohdettu mies joka on otsikoissa vielä tänäkin päivänä, ei toki musiikkinsa ansiosta: Gary Glitter!. Sweetttiä on turha haukkua, äkkiä tulee mieleen biisit: Ballroom bliz, Rebel rouser, Action ja fox on the run. Hienoja biisejä, hyviä köörejä ja Mick Tucker oli/on loistava rumpali.

Pistetään näitten lisäksi Vielä Shocking Blue

Purkkagenre alkaa olla aika hyvin listattuna, mutta muutaman vielä mainitsemattoman lisäisin:
 
Alvin Stardust listahitteineen oli mitä puhtainta purkkaa, esim.
- My Coo Ca Choo
- You You You
- Good Love Can Never Die
 
Myös sellaisilla bändeillä kuin Paper Lace, Three Dog Night ja Wings oli aika purkkamaisia hittejä.

mm. Ohio Expressin ja 1910 Fruitgum Companyn singlejä sai 70-luvun loppupuolella Tampereen Säästö-Asu -nimisestä halpakaupasta (kuten myös Willie Mitchelliä, Ann Peeblesiä, Isley Brothersia jne...) huimaan 20 pennin kappalehintaan. Cut-outteja, mutta priimakunnossa suoraan pahvilaatikoista. .... missähän pitkin Suomenniemeä nyt (kait niitä muillekin kuin omalle tuttavapiirille riitti). Ostin itselleni pari muovikassillista - kaikki ei niin herkkua, mutta hienoja biisejä löytyi runsaasti.

Voidaanko Byrds liittää joltain osin tähän kastiin? Vähän Byrdsmäinen meno olisi haussa. Taitaa kyllä samantien samaan laariin lentää Lovet, Zombiesit ym. joten ei kai se sentään ihan purkkaakaan.
 
The Byrds, The Zombies ja Love eivät oikein mene purkka-määritelmän alle. Vaikka kaikki taisivatkin levyttää hittibiisejä (Lovesta nyt en tosin ole ihan varma), mutta niiden materiaali oli kuitenkin pääosin kunnianhimoisempaa, edistyksellisempää ja vakavampaa kuin tanssittamiseen ja viihdyttämiseen keskittyneillä purkkabändeillä.
 
Jos tykkää the Byrdsistä, niin kannattaa kuunnella myös brittiläistä The Searchersia (pätemistriviaa: yhtyeestä sikisi mutkan kautta Deep Purple). Erityisesti bändin cover-versio "When You Walk in the Room" -biisistä sisältää komeaa, helisevää kitarointia.
 
Myös sellaisilla bändeillä kuin Paper Lace, Three Dog Night ja Wings oli aika purkkamaisia hittejä.
 
Tykkäsin aikoinani kovasti Vanity Fair -yhtyeen hitistä "Hitchin' a Ride", joka oli Top10-hitti joskus 1960-luvun loppupuolella tai 70-luvun alussa. Se oli hyvää purkkaa se.
 
"I got a long distance call today
She sounded lonely so I'm on my way
Hitchin' a ride, hitchin' a ride
Gotta get me home to be by my baby's side
Ride, ride, ride, hitchin' a ride"

Christie ja Yellow river on myös klassikko.

Pistetään näitten lisäksi Vielä Shocking Blue
 
Joo tässä bändissä oli kaikin puolin pätevä ja osaava naislaulaja.
 
Miten Mungo Jerryn laita sehän oli peräti olevinaan jonkin asteinen skiflle/roots bändi.

Lovea voi ennemmin sanoa ensimmäisiksi taidepop-bändeiksi. Tai joku Little red book menee taas tonne Garagen suuntaan. Aika kaukana purkasta. Ei 60-luvulla hirveästi ollut genrejä, mikä oli varmaan artisteille parempi juttu.