Bänditoiminta ›

Me ollaan soiteltu nyt samoja biisejä reilusti yli vuoden. Biisit olivat pitkään ihan killereitä, mutta niiden aktiivinen soitto ja kuuleminen on kyllä vähentänyt niiden hohtoa ja komeasti. Niinkuin hyväänkin levyyn joskus kyllästyy.

Me ollaan soiteltu nyt samoja biisejä reilusti yli vuoden. Biisit olivat pitkään ihan killereitä, mutta niiden aktiivinen soitto ja kuuleminen on kyllä vähentänyt niiden hohtoa ja komeasti. Niinkuin hyväänkin levyyn joskus kyllästyy.
 
Oottepa lyhytjänteisiä, tai sitten teillä on joku hassu rutiini kuten että soitatte aina vain samoja biisejä ja ne kaikki joka treeneissä.
 
Iän myötä kasvaa kärsivällisyys, kun tajuaa ettei yleisö kuule niitä biisejä kuin joskus, että setti voi hyvin olla 2-3 vuotta suunnilleen sama (ja sitten vaihdetaan 5 biisiä että saa uuden levyn matskut ja yhden yllärin). Vuoden soittamisella alkaa mun mielestä vasta sovitus vakiintua
:-)

Oottepa lyhytjänteisiä, tai sitten teillä on joku hassu rutiini kuten että soitatte aina vain samoja biisejä ja ne kaikki joka treeneissä.
 
Iän myötä kasvaa kärsivällisyys, kun tajuaa ettei yleisö kuule niitä biisejä kuin joskus, että setti voi hyvin olla 2-3 vuotta suunnilleen sama (ja sitten vaihdetaan 5 biisiä että saa uuden levyn matskut ja yhden yllärin). Vuoden soittamisella alkaa mun mielestä vasta sovitus vakiintua
:-)
 
Olen tätä koittanut vähän selittää bändille, jonka mielestä sama biisi kolmella keikalla putkeen on käsittämätöntä.
 
Kai se Paranoidin Black Sabbathin mielestä aika tylsä biisi jo on. Yleisölle sitä hommaa kuitenkin tehdään.

Sellasen olen myös huomannut että hyvätkin biisit alkaa tuntumaan paskoilta kun niitä jauhaa tarpeeksi pitkään. Vaikka eivät huonoja välttämättä olisikaan.
Ehkä olisi syytä sivuuttaa biisit joksikin aikaa ja kaivaa ne sitten uudestaan esille. Saattaa mennä hyväkin työ muuten hukkaan.
 
Niin kuin olen aikaisemminkin sanonut niin kaiken A & O harjoittelussa on turhautuneisuuden sietokyky.
 
Ja lopuksi:
Anteeksi niille joiden vastineita tässä kakofonisesti toistan sillä en lukenut kaikkia vastauksia läpi.

No eihän se sit, ku heitätte ne biisit romukoppaan ja teette uusia. Kyl se siitä.
 
Ei vaan mietitte että missä kusee ja pyritte koko poppoon kans muuttaa epäkohtia..

sama tuli ensimmäisenä mieleen
 
joillakin on se biisienteko -lahja - toisilla ei eikä synny yrittämälläkään.
 
Tämä on totisen totta, itse en ole 10 vuoden aikana saanut yhtään kokonaista biisiä aikaseksi silleen että sitä edes viitsisi alkaa esittelemään bandille.
 
Kummankin pää bändin kitaristeilla on taas ilmiömäinen lahja tähän biisin tekoon, kummatkin tekee varmaan 5-10 biisin aihiota kuukaudessa josta kylläkin suurin osa menee suoraan romukoppaan mutta tavaraa vaan tulee käsittämätön määrä. Ja noista romukoppa tavaroista ollaan blokkailtu joskus osia toisiin biiseihin jos on sopinut vaan johonkin.

Kai se Paranoidin Black Sabbathin mielestä aika tylsä biisi jo on. Yleisölle sitä hommaa kuitenkin tehdään.
 
Pakko vetää tähän vielä tämä vanha kunnon Mick Jagger -lainaus vuodelta 1975(?):
"I'd rather be dead than sing Satisfaction when I'm 45."
 
Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin Sir Mick, 62, kajauttaa saman laulun harvase ilta edelleen, viimeksi Uudessa Seelannissa 18.4. kuluvaa vuotta.
 
Tarinan opetus on: never say never. Itse löysin hiljattain 13-14-vuotiaana tekemiäni, uskomattoman hienoja juttuja. Ja löytyipä samalla myös äärettömän hävettävää tavaraa, jotka tuntuivat tekohetkellä - ja pitkään sen jälkeenkin - mestariteoksilta.

Bänditoiminta on jatkuvaa oppimista. Miettikää miksi biisit olivat paskoja ja miten voisi korjata niiden vikoja. Biisejäkin voi säveltää uusiksi tai yhdistää paloja monesta.

Biisejäkin voi säveltää uusiksi tai yhdistää paloja monesta.
 
Siltä ne monesti valitettavasti kuulostavatkin:)
 
En todellakaan halua yleistää, mutta oma pää sanoo (omista biiseistä) "paska biisi = paska biisi, hyvä biisi = hyvä biisi". Paskat biisit hylkään heti ja hyvät kelpuutan sellaisenaan. Toki biisi saattaa elää ja muuttua. Sovitustyötä tulee tehtyä mutta se tapahtuu automaattisesti kun sitä aletaan treenaamaan porukalla. En koskaan "tee" biisejä, enkä mieti miten jonkin osan siihen teen. Tulee jos on tullakseen.
 
On myös semmoisia biisejä, jotka tulee ja niissä saattaa olla potentiaalia, mutta hetki on väärä.. ne laitan syrjään ja kaivan myöhemmin sopivan hetken tullen esiin.
 
Mut tää on vain mun henk. koht. tyyli, kukin tehköön omalla tyylillään.. se on pääasia.
 
Ja tosiaan kun on inspis, niin silloin syntyy parhaimmillaan kolme biisiä päivässä. Valmiiksi asti.
 
Esim. Viimeisintä edeltävälle keikalle otettiin kolme saman päivän aikana tehtyä biisiä.. ne biisit tehtiin kaks päivää ennen keikkaa.
 
Toisaalta, ekalle duo- keikalle tehtiin kolme biisiä keikkapäivää edeltävänä iltana:)
 
Olosuhteet kiihdyttää tahtia, ja inspiroi:)

Meinaa varmaan sitä, että bändi on siinä puolessa vuodessa kehittynyt.
 
Eipä siinä, uusia kappaleita vaan, vanhojakin voi ehkä yrittää sovittaa uudestaan.

Puoli vuotta ei ole aika eikä mikään, hyvän biisin syntyminen/jalsotuminen voi viedä useammankin vuoden.

Joskus omat biisit voi tuntua paskoilta, mutta silloin niihin kannattaa lisätä jotain kikkailuja ja siis hommata niihin enemmän hohtoa.
Tietysti coverit on mukavia soittaa, mutta kyllä joihinkin kyllästyy yli vuoden soiton jälkeen, mutta silloin voi pitää ehkä vähän taukoa niistä.
Molempiin toimii se että niitä voi joskus koittaa vetää vähän hitaammin (eli ns. pornoiluversio) ja joskus vähän nopeammin (eli sairas energia).

Biisit muuttuu p*skois - mitä teitte?
 
Soitettiin ne nopeammin. Ja nopeammin.
 
Ja vaihdeltiin biisejä, viikoittain. Mikään ei oo meinaan kypsempää, kuin jankata samoja biisiä, pahimmillaan samassa järjestyksessä, viikosta toiseen.
 
"Meillä" oli aina onneks se "mitä biisejä ei soiteta" ongelma, eikä "mitä me soitettais ?" ongelma. On olemassa paljon biisejä, joita ei koskaan treenattu.
 
Ja monen monta, joita testattiin pari kertaa ja sitten annettiin olla. Kaikkea ei saa toimimaan.
 
Tietysti, maku voi myös muuttua:
 
Ittellä on kaapissa kasetteja, joissa on "niitä todella pa*koja biisejä", noin 20 vuoden takaa. Silloin "pyyhin" monet niistä "biisilistoilta" pois ja ihan turhaan. Osa on kyllä karmeita, mutt niitten kuuluukin olla. Ei hyvät biisit muuten eroittuis joukosta.
 
Osa niistä ton aikakauden jälkeen väsätyistä metallibiiseistä, vois kyllä "pyyhkiä" pois. Siis, siltä ainakin tuntuu nyt. Tiedä sitten huomisesta.

Teimme uusia biisejä.

Yleensä käy sillain, että mää teen biisit valmiiks ja sitten kun vien ne bändille, että "treenataas nää kuntoon", niin heti ensimmäisenä rumpali alkaa soittamaan vaikkei ole vielä kuullut mitään ja yleensä soittaa niin pieleen kuin vaan voi olla. Sitten kun ollaan vähän aikaa harjoiteltu niin oma kommentti on "täyttä paskaa". Välillä käy sillain, että se tulee suoraan muiden soittajien suusta tuo suora arvio. Sitten kun ollaan äänitetty jotain biisejä ja pistetty kuunneltavaksi jonnekin mikseriin ja kommenttirinkiin niin yleensä siellä tulee pelkästään kommentteja siitä kuinka paskaa on. No joo, ei ehkä ihan noin tylyä arviota, mutta sinnepäin.

Eikös bändin tarkotus just oo tehä kokoajan parempia biisejä jne...Ja kannattaa ehkä, rupee lisäilee settii listaan sitten uusia biisejä tilalle sitä mukaan kun, ootte tehny.

Eli paljon vaivaa nähty ja eka oltu innoissaan biiseistä ja lopulta karu todellisuus iskee.
Heittäkääs kokemuksia tälläisestä asiasta :)
Mitä teitte?
 
Uusia biisejä.
 
Kyllähän nuo omat ensituotokset näin jälkikäteen arvioituna on ihan hirveitä. Ja suuri osa nykyisistäkin toki.

Tuttu tilanne. Meidän kitaristilla oli tehtynä monta biisiä joista hän itse piti mutta todellisuudessa ne on ihan paskoja ja onneksi kitaristikin huomasi tämän tilanteen ja vaihdoimme hieman tyylilajiamme. Siitä huolimatta tätä ns. paskaa ilmestyy ja ei siinä paljon valittaminen auta kun kitaristi niist' tykkäää.

Tuttu tilanne. Meidän kitaristilla oli tehtynä monta biisiä joista hän itse piti mutta todellisuudessa ne on ihan paskoja ja onneksi kitaristikin huomasi tämän tilanteen ja vaihdoimme hieman tyylilajiamme. Siitä huolimatta tätä ns. paskaa ilmestyy ja ei siinä paljon valittaminen auta kun kitaristi niist' tykkäää.
 
Tuskin ne todellisuudessa ihan paskoja oli. Mielipide asioita, mutta sen kyllä ymmärrän jos niihin kyllästyy. Tuskin ne siltikään paskoja on.