Aihe: Pat Metheny? 1 2 | |
|---|---|
 Juutas08.09.2003 19:32:51 | |
Kaveri retosteli, että tämä mies osaisi muka soittaa tyylitajuisesti.. =) Kävin kirjastossa yhden levyn kuuntelemassa (muistaakseni Song X tai jotain), mutta se oli kauheata "freejazzsontaa". Osaako joku suositella jotain tiettyä levyä kyseiseltä herralta? | |
 Villa08.09.2003 20:34:18 | |
No sulla kävi vähän huono säkä, tuo free-levy ei edusta Methenyn linjaa kovinkaan hyvin... Mutta jos levysuosituksia kaipaat, niin vanhemmista klassikkoja ovat Bright Size Life ja Pat Metheny Group... Tuplalevy 80/81 on järkyttävän hyvä. Letter from Home on vähän erilaista fuusiota. Omat suosikkini ovat kuitenkin Roy Haynesin ja Dave Hollandin kanssa levytetty Question and Answer sekä Pat Metheny Groupin kanssa tehty Quartet. Myös Kenny Garretin bändissä soitettu Pursuance-The Music of John Coltrane on ihan tappolevy. Methenyhän on soittanut ihan älyttömän monella levyllä. Mun korvaani miellyttää eniten nämä uusimmat jutut, joissa kitarasoundista on chorus kadonnut täysin ja soitto hyväilee korvia tummaakin tummemmalla soundilla... | |
 Vilppu08.09.2003 21:02:54 (muokattu 08.09.2003 21:06:08) | |
Olettekos muuten huomanneet, että PM Groupin kanssa Metheny tekee hieman 'helpompaa' / 'popimpaa' kamaa (vaikka hienoa sekin), kuin esim. noilla trio -levyillä, jotka ovat puolestaan melko mainstream -jazzia. Levysuosituksia voisi jatkaa vaikkapa Under a Missouri sky (duo-levy Charlie Hadenin kanssa) ja Trio 99-00 (muistinkohan nyt nimen oikein). Metheny soittaa myös monilla Michael Breckerin levyillä, joten kannattaa nekin tarkastaa. EDIT: Onhan tuo Metheny yksi sukupolvensa eniten vaikuttaneista kitaristeista (siis jazzin saralla, ettei nyt kukaan vedä hernettä nenään). Täytyy tosin myöntää, että en itsekään ole koskaan pystynyt sitä soolo-freejazz levyä läpi kuuntelmaan (nimi oli muistaakseni zero tolerance for silence) Kirjoittakaa hautaani: "hävisi pakastehaukimiekkailussa sialle!"
-Viivi- | |
 leka08.09.2003 22:03:36 | |
mun suosikkilevyjä on Letter From Home, Imaginary Day ja Road To You -live pitäisi taas lainata kirjastosta tuo Zero Tolerance ja yrittää kuunnella... | |
 samulijp08.09.2003 23:40:03 | |
Pitää muuten käydä ostamassa kaupasta kun nakkasin kesällä levyn autonikkunasta lepikkoon kun ei toiminut prkl........ :) | |
 Jucciz09.09.2003 03:37:15 | |
Ihana nimi tällä threadilla. Luulin jo pitkään, että olisin yksin tämän asian kanssa. En ikinä unohda Pat Metheny Groupin keikkaa Tukholmassa 2002. Ikinä en ole kenenkään kitaristin (tai minkään bändin) kuullut soittavan yhtä hienosti livenä. Oli pakko lentää Ruotsiin asti, sillä sen lähemmäksi PMG ei tullut, eikä varmaan ole tulossakaan pitkään aikaan. Varmasti lähden toistekin, jos edes noin lähelle tulevat. Pat Metheny on minulle henkilökohtaisesti tärkein kitaristi, säveltäjä ja musiikillinen esikuva. Ei voi kuin ihailla sitä, miten mies onnistuukin löytämään oikeat nuotit oikeaan paikkaan ja sopivassa määrin. Luulin aikanaan yläasteella tai joskus silloin, että voisin tyydyttää musiikilliset tarpeeni kuuntelemalla heviä ja opettelemalla sitä mahdollisimman monipuolisesti. Methenyn musiikki teki minusta kertaheitolla pitkäksi aikaa täysin jazzmiehen ja aloin ahmia kaikkea "edistyksellisempää musiikkia" saaden huomata, miten paljon musiikillisessa osaamisessani oli puutteita, ja on yhä. Methenyn, ja hänen kaltaistensa muusikoiden musiikki, kuitenkin kannustaa harjoittelemaan ja opettelemaan uutta, tutkimaan musiikin mahdollisuuksia, kaatamaan raja-aitoja ja viittaamaan kintaalla lokeroille. Hyvää musiikkia on kaikki, mikä kuulostaa hyvältä ja tämä on tärkein ohje, mitä olen koskaan saanut. Kiitos Pat. Vähemmän miehen tuotantoon perehtyneille suosittelen levyjä "Still Life (Talking)", "The Road to You" ja "Imaginary Day" näin aluksi. Myöskin 70-luvun levytykset "Pat Metheny Group" ja "American Garage" ovat upeita teoksia, joissa bändin soitossa on myös paljon rock- ja countryvaikutteita. "Aidomman jatsin" ystäville suosittelen miehen triolevytyksiä "Bright Size Life", "Question & Answer", "Trio 99->00" sekä viimemmäksi mainitun huikea live-jatko-osa "Trio Live". Tiedän hyvin, miten vaikeaa triosoitanta voikaan olla ja samalla en voi kuin ällistellä sitä, miten upeasti Metheny hoitaa sekä solistin että "sointusoittajan" osuudet, tarvittaessa myös livenä (vaikka ainahan jatsilevyt kai enemmän tai vähemmän livelevyjä tuntuvat olevan). Kylmät väreet tulee joka kerta. Juodaan piimää, tullaan viisaammiksi näin. | |
 U.Honey09.09.2003 12:23:15 | |
Yksi juttu jota Methenyssä arvostan on tinkimätön asenne soittamiseen ja sen myötä kunnioitus yleisöä kohtaan. En tarkoita mitään lipevää 'we love you' juttua vaan sitä että kun Metheny tulee lavalle niin se soittaa tosissaan. Kuulijalle tulee fiilis että tälle bändille on tärkeää että minä lähden konsertista tyytyväisenä. Metheny groupin keikat kestääkin yleensä about 3 tuntia! Olen nähnyt Metheny Groupin kolme kertaa livenä ja joka keikan jälkeen olen ollut siinä määrin tyytyväinen että hyvä kun on kotiin osannut. Eka kerta oli Helsingin kulttuuritalolla vuonna 1987 ja olin kyllä aika lailla äimän käkenä kun huomasin että sali oli ainostaan n. 2/3 täynnä!!! En tiedä onko totta vai legendaa mutta Metheny Groupia on kuulemma yritetty saada Pori jazziinkin soittamaan, mutta se on kompastunut siihen että kirjurinluodolla esiintyy aina monta bändiä samana päivänä. Pat Metheny Group ei esiinny tällaisilla stageilla sillä täytyy saadaa soitettua omilla kamoilla ja tehtyä kunnon sound check. Siinä on asennetta! "It's not what you look like, when you're doing what you're doing, it's what you're doing, when you're doing, what you look like you're doing........" - Charles Wright & Watts 103rd st. rhythm band | |
 Epämuusikko09.09.2003 12:50:44 | |
Omia suokkareita on kasariosasto First Circle-Still Life(talking)-Letter from home-The Road to You. Noilta levyiltä saa huonoja biisejä jo hakemalla hakea. First Circlen kun kuulin TOKA kerran niin meni jalat alta. Tjaa, vielä puuttuu Methenyjä. Pitäisi varmaan tilata. www.stileproject.com | |
| Villa 09.09.2003 13:50:03 | |
Omia suokkareita on kasariosasto First Circle-Still Life(talking)-Letter from home-The Road to You. Noilta levyiltä saa huonoja biisejä jo hakemalla hakea. Letter From Home on muuten näteimpiä biisejä, minkä tiedän. Varsinkin Road to You:lla oleva versio on ihan maaginen... Yleisö kuuntelee hiiren hiljaa viimeiseen nuottiin asti ja räjähtää aplodeihin... Kylmiä väreitä... ;) Samoin levyn aloittava Have You Heard on niiiiin hyvä biisi... ;) | |
 Bassballs09.09.2003 14:51:13 | |
Imaginary day:llä on muistaakseni myös hyviä biisejä. We live here on ensimmäinen levy, mitä mieheltä olen kuullut, enkä saanut oikein uskottavaa kuvaa ukkelista. Yhden keikan oun nähny DVD:ltä ja kyllä äijä vetää täysillä, mistä pojot hälle. Methenyllä on tapana käyttää laulajia melodiasoittimina, mikä on joidenkin mielestä todella upeata, mutta toiset, kuten minä eivät osaa ottaa aina tosissaan(ei tietenkään millään pahalla ketään kohtaan). Toiletpaper here is like (The) Talkkari.. Rough, tough and takes no shit from any asshole. | |
 Karlsson09.09.2003 16:33:20 | |
Täytyy tosin myöntää, että en itsekään ole koskaan pystynyt sitä soolo-freejazz levyä läpi kuuntelmaan (nimi oli muistaakseni zero tolerance for silence) Tässä levyssähän oli se juju, että sen oli pakko tehdä yks plätty levy-yhtiölle, jonka leivistä halusi paremman sopimuksen perässä pois. Teki sitten ton lähinnä kitaran kierrätyksestä koostuvan jutun puolivittuillakseen. En muista kuulleeni, mutta monille hieman avantgardistisimmille kitaristeille tuo on kulttikamaa. Jatsia heti aamusta. | |
| Vilppu 09.09.2003 16:46:57 | |
mutta monille hieman avantgardistisimmille kitaristeille tuo on kulttikamaa. Paha kun siitä on useampi vuosi kun tuota itsekään viimeksi kuuntelin, mutta jos nyt jotain hyvää siitä levystä sanoo, niin se oli aika mielenkiintoinen noin äänen näkökulmasta. Siis mitä kaikkea sähkökitarasta voi saada ulos. Oikeastaan (nyt) tulevat jotkut Mike Pattonin tuotokset lähimpänä vertailukohtana mieleen. Eli oikeastaan en yhtään ihmettele, että tuo nauttii kulttisuosiota, vaikka en itse siihen kulttiin kuulukaan. Kirjoittakaa hautaani: "hävisi pakastehaukimiekkailussa sialle!"
-Viivi- | |
| Karlsson 09.09.2003 16:57:22 (muokattu 10.09.2003 08:53:11) | |
Siis mitä kaikkea sähkökitarasta voi saada ulos. Tuommoista "erikoista" soittoa harrastivat myös Fred Frith ja Steve Bailey. SplikSplonk! Edit: tuon toisen mainitun nimestä en nyt ole ihan varma, muisti pätkii... Jatsia heti aamusta. | |
 Rael09.09.2003 18:05:53 | |
Minulle Pat Methenyn levyistä muita tärkeämpi on Bright Size Life, jossa Methenyn kanssa soittavat Jaco Pastorius ja Bob Moses. Triotyöskentelyksi tavattoman voimakastunnelmallinen levy jossa äänestä löytyy tilaa jokaiselle soittimelle mutta mitään ei tunnu puuttuvan. | |
 JC09.09.2003 18:52:18 | |
Onko kukaan kuullut The Sign of 4 -levyä? http://www.allmusic.com/cg/amg.dll? … CASS805111617&sql=Aukjc7i7og71r "In other words, this is a real bore for jazz purists." | |
| Vilppu 09.09.2003 19:57:49 | |
Minulle Pat Methenyn levyistä muita tärkeämpi on Bright Size Life, jossa Methenyn kanssa soittavat Jaco Pastorius ja Bob Moses. Triotyöskentelyksi tavattoman voimakastunnelmallinen levy jossa äänestä löytyy tilaa jokaiselle soittimelle mutta mitään ei tunnu puuttuvan. Bright Size Life on todella helmi, ja taisi olla aika pommi ilmestyessään. Methenystä kun ei sitä ennen liiemmälti oltu kuultu mitään vaikka Gary Burtonin kanssa olikin jo soitellut. Toisaalta masentaa kun ajattelee, että Metheny oli tuon aikoihin 21 v. (jos oikein muistan). Miten helvetissä kukaan 21 vuotias voi soittaa niin hyvin???. Kirjoittakaa hautaani: "hävisi pakastehaukimiekkailussa sialle!"
-Viivi- | |
| JC 09.09.2003 20:21:45 | |
Maailmaan mahtuu mielipiteitä ja tässä pari Eki-sedän ajatusta. "Vaikka kitaristilla on tekniikkaa ja ideoita, uupuu hänen otteistaan se hohto, joka kohottaisi hänet soittimen aatelisten luvattuun joukkoon." "Metheny käsittelee kitaraansa ammattitaitoisesti, mutta samalla kuitenkin perin persoonattomasti ja värittömästi." Bright Size Life arvostelu, Musa, Elokuu 1976. Kun itse kuulin levyn ensimmäisen kerran joskus 70-luvun loppupuolella, niin mietin, mahtoikohan Eki (silloinen päätoimittaja Erkki Lehtiranta?) kuunnella levyä lainkaan ennenkuin arvostelunsa kirjoitti? | |
| Jucciz 11.09.2003 13:32:42 | |
"Metheny käsittelee kitaraansa ammattitaitoisesti, mutta samalla kuitenkin perin persoonattomasti ja värittömästi." Öhh..? Mitäköhän se kertoo Metheny persoonattomasta otteesta, että kuka tahansa vähänkään miestä aiemmin kuullut tunnistaa hänen soittonsa parista-kolmesta nuotista? Ihan jäljittelemätön tatsihan Methenyllä soittimeensa on. Ei voi kuin ihailla. Pistetään tuohon nyt vielä linkki levykokoelmaan, niin uskotte, miten paljon Methenystä tykkään. :) http://peavey.mine.nu/misc/levylista.html Juodaan piimää, tullaan viisaammiksi näin. | |
| Villa 11.09.2003 14:08:12 | |
Pistetään tuohon nyt vielä linkki levykokoelmaan, niin uskotte, miten paljon Methenystä tykkään. :) http://peavey.mine.nu/misc/levylista.html Otathan yhteyttä jos joskus suutuspäissäsi heität levysi ikkunasta ulos? ;) Heh, ostin vuosia sitten itselleni Ibanezin Pat Metheny-kitaran, koska tiesin, että alan heti kuulostaa Methenyltä. Miksi kaikki katsoo mua noin...? ;) Tästä tuli mieleen juttu, jonka muistaakseni luin Methenyn kotisivuilta joskus. Joku tyyppi oli valittanut Patille, että tämän kannattaisi soittaa pelkästään vanhalla Gibsonillaan ja heittää Ibanez nurkkaan. Metheny sitten vastasi, että pystyykö ehdottaja itse kuulemaan Quartet-levyltä ne biisit, joissa hän soittaa Ibanezilla ja toiset, joissa aseena on Gibson. Epäilen, että kaveri ei pystynyt tähän... ;) Vielä kaikille Methenyn musiikin ystäville Patin kotisivujen osoite: http://www.patmethenygroup.com/ Question & answer-osio kannattaa varsinkin tsekata. La tristesse durera toujours. (V. van Gogh) | |
| JC 11.09.2003 14:39:13 (muokattu 11.09.2003 14:39:46) | |
Pistetään tuohon nyt vielä linkki levykokoelmaan, niin uskotte, miten paljon Methenystä tykkään. :) http://peavey.mine.nu/misc/levylista.html Pari hyvää Metheny-levyä on mainitsematta ja näyttävät puuttuvan sinunkin listalta. Livetupla Travels on must ja Joni Mitchellin Shadows and Light (w/Jaco Pastorius, Michael Brecker, Lyle Mays, Don Alias) vielä mustimpi. Jälkimmäisestä on myös dvd, mutta taitaa löytyä toistaiseksi vain R1-versiona. Ovatko Jazz Door -julkaisut, Blue Asphalt ja Unity Village, todellakin bootleggeja? Ainakin Blue Asphaltia olen nähnyt myytävän Amazon.comissa, mikä tuntuisi oudolta, jos kyseessä olisi laiton äänite. Minulla on noiden kahden lisäksi kolmaskin Jazz Door -levy, PMG in Concert vuodelta 1992. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)