Bassot ›

En ole bassotukseen oikeastaan juurikaan perehtynyt, mutta nyt tarvitsisi kuitenkin omat tekeleeni saada bassotettua edes jollakin tasolla.
Sen tiedän, että turvallisinta lienee pysyä siinä 3-soinnun perussävelessä (esim. Am, niin soittaa bassoa A:sta jne..) ja siitä käydä välillä 3-soinnun ylimmässä sävelessä. Vaihdettaessa soinnusta toiseen voi sen tehdä basson "kuljetuksella" asteikolla.
 
Mutta mitä mieltä olette bassotuksesta, joka suuren osan ajasta pysyttelee 3-soinnun ylimmässä sävelessä (kvintti)? Korvanhan se pitää pystyä päättämään, sopiiko tuo kappaleeseen? Kyllä kait se sinänsä oikein on?
 
Tokihan soinnun keskimmäistäkin (terssi) joskus käytetään, ainakin hetkeksi pysähdytään siihen..
 
Ymmärtääkseni jos haluaa saada aikusaksi jotakin perusmassasta poikkeavaa, niin täytyy myös uskaltaa toteuttaa ja kokeilla uusia sointilulkuja.
 
Antakaa mielipiteitä!

Jos se kuulostaa hyvältä niin se on oikein.

Nuohan ovat siis ns. seksti- ja kvartti-seksti-soinnut. Ei siitä mitään sääntöä ole, että milloin saa käyttää. Kvartti-sekstiä kai ei yleensä käytetä iskulla, jos en väärin muista. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ei saisi.

Ja pop-jazz teoriassa puhutaan terss- ja kvinttikäännöksistä. Sama asia siis.
 
Sointu merkittäisiin vaikka Am/E

Niinhän tuo on, mutta tuolta teoriatuntien syövereistä muistuu mieleen. Että ainakaan I asteella ei tuollaista välttämättä kannata aina soittaa, kun kvinttikäännös ekalta asteelta vastaa sointiteholtaan V astetta, joten jos aina soittaa noin, niin alkaa varmaankin "vaikutuskeinona" toistaa tuo itseään (kuten mm dimisoinnut joissakin). Mutta miksipä ei mausteena välissä kuulostaisi hyvältä. Kyllä korva kertoo että toimaako tuo vai ei,

Niinhän tuo on, mutta tuolta teoriatuntien syövereistä muistuu mieleen. Että ainakaan I asteella ei tuollaista välttämättä kannata aina soittaa, kun kvinttikäännös ekalta asteelta vastaa sointiteholtaan V astetta, joten jos aina soittaa noin, niin alkaa varmaankin "vaikutuskeinona" toistaa tuo itseään (kuten mm dimisoinnut joissakin). Mutta miksipä ei mausteena välissä kuulostaisi hyvältä. Kyllä korva kertoo että toimaako tuo vai ei,
 
Niih, vaan eipähän ne suuret tekijät välitä pätkän vertaa siitä, että kuulostaako I-asteen kvinttikäännös V-asteelta ;) Eli mikä kuulostaa hyvältä, ni anna palaa vaan! Ei siitä kannata välittää, että jos joku kohta ei mene niinkuin teoritunnilla on käsketty. Ja jos se kuulostaa hyvältä, että basso soittaa soinnun kvintin ja muut soittimet soittavat siihen sit sen pohjan, niin eihän sillä oo mitään väliä. :)

Sain kerran kunnian saada hieman henk. koht. oppia/niksejä yhdeltä Eestin kovimmista basisteista, olikohan Toivo Unt? Hän loihe lausumahan viisauden jotenkin tähän malliin:
Soittajan paras opettaja on nauhuri (elikkäs jokin tallennin), johon äänittää omaa soittoansa ja siitä sitten kuuntelee ja ottaa opikseen.

Korva kertoo totuuden. Voi soittaa mitä vain kunhan se kuulostaa hyvältä. Tosin tässäkin kauneus on kuulijan korvassa.
Jännitteitä voi kivasti luoda soittamalla vähän ns. soinnusta ulos, mutta pääsääntöisesti lienee kaiketi suositeltavaa palata takaisin sointua tukemaan sen sävelin. Pekka Pohjola on jännitysten luonnin mestari. Lapsellisten melodioiden alle hän vääntää pitkiä ja murisevia bassoja tavallaan ohi soinnusta, mutta hitto että kuulostaa hyvältä.