Yleistä keskustelua musiikista ›

Vaikuttavatko muiden ihmisten mielipiteet siihen minkälaista musiikkia kuuntelet?
 
Itselläni tilanne oli pienenä ainakin selvästi se, että kyllä vaikutti. Jos serkkupoika diggasi Offspringistä, täytyi minunkin levy hankkia. Vanhemmiten olen kyllä muodostanut selkeästi omaa musiikkimakua, mutta sekin on syntynyt osittain vanhempien mieltymysten mukaan: heidän kauttaan opin rakastamaan Ismo Alangon musiikkia.
 
Joskus tilanne voi olla sellainenkin että ostaa levyn/katsoo leffan. Siitä ei osaa oikein olla mitään mieltä, ei osaa sanoa onko se hyvä vai huono. Sitten lukee joitain arvioita siitä ja jos niissä sanotaan, että levy/elokuva on mestariteos, sitä alkaa itsekin uskoa siihen ja levy/leffa nousee klassikoksi. Itselläni ei kyllä levyjen kohdalla ole käynyt näin, mutta elokuvien kohdalla joskus.
 
Lisäksi joitain bändejä tulee kuunneltua "piilossa", ja joidenkin kuuntelua tulee työnnettyä esille. Jos haluan korostaa valikoivaa, kunnon musiikkia sisältävää musiikkimakuani, kerron totta kai kuuntelevani Absoluuttista Nollapistettä, joka on tunnetusti vaikeasti omaksuttavaa älykkömusiikkia. Mutta samassa tilanteessa vältän ehdottomasti sanomasta kuuntelevani Apulantaa, joka on tunnetusti teinien massaorkesteri(siis yleisen mielipiteen mukaan, ei minun mielestäni).
 
Älkää nyt minua tuomitko, kaikilla on varmaankin samanlaisia tapoja. Kertokaapa omat mielipiteenne.

Joo kyllähän sitä lapsempana aika paljon kuunneltua sitä, mitä kaveritkin, mutta Iron maidenin kuuntelun opin enoiltani ja opetin sitä sitten kavereilleni.
 
Nykyään lähinnä kavereiden kautta pääsee tutustumaan johonkin bändeihin ja joskus saattaa jopa innostuakin. Mutta eipä kavereiden sanomiset kovin vaikuta omaan mielipiteeseen.

Ihan tottahan tuo on. Tosin en sanoini absoluuttista nollapistettä miksikään älykkömusiikiksi. Ainakin livenä oli tylsä.
Mutta silti, kyllä kai sitä hieman seuran mukaan valitsee mistä bändeistä mainitsee. Toisinaan kyllä ihmiset tuijottavat kun hevimies sanoo että uusin Vilkkumaa on sairaan kova.

Ihan tottahan tuo on. Tosin en sanoini absoluuttista nollapistettä miksikään älykkömusiikiksi. Ainakin livenä oli tylsä.
 
Siksi kai sitä pidetäänkin älykkömusiikkina kun se on joidenkin mielestä tylsää. Ja tuo oli vahvasti karrikoitu juttu tuo "älykkömusiikki".

Hahaa.. Alkoi jostain syystä naurattaa ihan tavattomasti.
Rehellistä tekstiä kirjoitit. Minäkin voin osaltani tunnustaa, että muiden mielipiteet vaikuttavat hirveästi, vaikken sitä haluaisikaan. Tänään juuri mietin, miten hienoa olisi elää sellaisessa "puhtaassa" ympäristössä, jossa kukaan tai mikään ei pystyisi vaikuttamaan mielipiteisiini musiikista tai elokuvista, ja jokainen mielipide olisi itse muodostamani. Mutta se ei ole mahdollista.
Nimenomaan "piilossa" kuunnellaan paljon musiikkia, koska halutaan elätellä jotain mielikuvaa itsestään muiden silmissä. "Joo mä kuuntelen Deep Purplea, Led Zeppelinia, Lynyrd Skynyrdia.." mutta en paljasta sitä, että joinain syksyisinä iltoina kun ulkona hämärtyy, kuuntelisin oikeastaan mieluiten Frederikin Rio-biisiä.

Nuorempana kun vasta aloin etsiä musiikkia mistä pidän, oli kavereiden mielipiteillä jonkin verran vaikutusta musiikin kuunteluuni, jos joku kaveri sanoi että joku bändi on hyvä kuunteli itsekkin kyseistä bändiä niin että se on hyvää musiikkia. Jossain vaiheessa sitä alkoi kuitenkin miettiä että mikä musiikki mielestäni on oikeasti hyvää, mistä musiikista oikeasti pidän riippumatta muiden mielipiteistä.
 
Nykyisin musiikkimakuuni ei muiden mielipiteet vaikuta, kuuntelen sitä musiikkia mistä minulle tulee hyvä fiilis ja mitä minä haluan kuunnella.

Mulla on pari semmoista kaveria jotka joskus sanovat että he eivät tietystä levystä välttämättä pidä mutta sinä varmaan pitäisit.
 
Tuo ei vaikuta omaan mielipiteeseeni mutta tuo uusia bändejä tutustuttavaksi.

Ei vaikuta hevon hittojakaan. Yleensä alkaa vaan ottaa päähän kun joku vaahtoaa jostain bändistä. Enkä häpeile mitään kuuntelemaani musiikkia, en edes Janos Valmusta.

Mä kuuntelin lapsena DJ Boboa ja Rednexiä kun muutkin kuuntelivat. Ei kukaan viitsinyt kertoa mulle mitään mistään Queeneista ja Van Haleneista. Mutta olisinko mä silloin innostunutkaan? Tuskin. Henkilölle jonka musiikkimaku/-taju ei ole kovin kehittynyt, uppoaa todennäköisesti helpoimmat melodiset renkutukset kuten Britney Spearsit ja Smurffihitit. Eikä lapsi saa tietoa bändeistä muualta kuin MTV:stä ja Kiss FM:ltä. Mä löysin / aloin päästä perille omasta musamaustani vasta yläasteen lopulla ja se laajenee aina vain, enkä enää perusta muiden mielipiteistä.
 
Vanhempieni kautta mä olen löytänyt kaksi bändiä: Eppu Normaali ja Leevi & The Leavings. Tosin en mä niitäkään enää paljon kuuntele.

Olen saanut serkkuni kuuntelemaan Agentsia,
muut ovat yrittäneet saada kuuntelemaan mua jotain Metallicaa Black Sabbathia mutta mun mieleen ne ei oo.
Nykyään kun kuuntelen Beatlesia enimmäkseen +60-luvun muuta hyvää...

Vastaukseni riippuu siitä, mitä mieltä te olette.

Mistäs mitään koskaan kuulisi ja löytäisi jos ei jostain olisi kuullut/lukenut/ymmärtänyt että vaikkapa Led Zeppelin on legendaarinen, Deep Purple on legendaarinen, Lynyrd Skynyrd on legendaarinen, ja Stairway to Heaven on maailman paras biisi. ? Nän se menee. :) Aika harvoin aivan totaalisen täysin tuntemattoman neverheard-levyn kuitenkin ostaa.

lapsena mä en hirveesti ees kuunnellu mitään musiikkia aktiivisesti. sitte vaan yhtäkkii rupesin kuunteleen heviä, kun muut kuunteli jotain teinipoppia tyyliin spice girls ja backstreet buys. vaikka sain negatiivista palautetta megadeathista ja metallicasta muilta luokallaoloevilta, ei se vaikuttanut mun mielipiteeseen... eikä vaikuta nykyäänkään.

Kuuntelin yläasteikäiseksi asti suurinpiirtein samoja bändejä kuin isoveli. Sen jälkeen löytyi oma suunta. Mut kyllä siinä käytiin vaikka minkälaista menomusaa läpi ennen ku siirty raskaampaan. Ala-asteella siis. Melkosia hittiviisuja...

"Suhtaudumme kaikkeen, kuten meitä on neuvottu suhtautumaan"
 
-Tommi Liimatta

Joo, minä oon kai vieläkin lapsi, joten taidan olla jäävi sanomaan mitään...

Tähän väliin taas voisin sanoa, että:
 
Joskus ihan lapsena tuli kuunneltua "Pupu Tupuna menee kaupunkiin"-kasettia...
 
Mutta itse asiaan...rankempi musiikki tuli jo ala-asteella, koskapa sattui olemaan naapurin isolla pojalla AC/DC:n levyjä. Siitä se lähti...Europe, Bon Jovi, Mötley Crue, Testament, Judas Priest...
 
Nyt ollaan tässä enkä kenenkään mielipiteistä riippuvaisena...ainoastaan diggailen hyvää musaa.

Kyllähän ne on pienempänä vaikuttanu aika paljon. Vissiin. Musiikkimaku minulla on aika samanlainen, kuin isosiskollani. Tarkoittaa siis sitä, että hän sai minut kuuntelemaan mm. CMX:ää ja Manic Street Preachersiä, mutta toimii se myös toisin päin: Olen saanut siskoni kuuntelemaan mm. Maj Karman Kauniita Kuvia ja Kotiteollisuutta. On myös sellaisia pändejä, joita toinen kuuntelee ja toinen ei voi sietää: Siskoni mielestä The Rasmus on hyvä pändi ja System of a Down huono. Itse olen vaikuttanut myös joidenkin kavereideni musiikkimakuun ja he hieman myös minun. Levyarvosteluja en yleensä lue, joten ne eivät vaikuta mielipiteisiini levyistä.
 
Siskollani ja minulla on myös hyvin samanlainen elokuvamaku. Yleensä myös kaverini pitävät samoista leffoista, kuin minä. Kriitikoiden mielipiteet eivät (vissiin) vaikuta minun mielipiteeseeni juurikaan. Yleensä olen kyllä samaa mieltä, mutta en kuitenkaan aina. En kyllä pahemmin lue elokuva-arvostelujakaan, lähinnä Keskisuomalaisesta tulee luettua päivän elokuvien arvostelut.

kavereiden mielipiteet ei vaikuta pätkän vertaa, eikä oo pahemmin ikinä vaikuttanu. en mä ala tykkäämään jostain musiikista siks, että se on "ylempiarvoisten/aikuisten" musiikkia. siinähän menee kaikki maku, jos nyökkäilee kaikille kaikesta