Laulaminen ›

Rupesin treenaamaan tuossa laulamista parisen viikkoa sitten, kun eukko aina jaksaa muistuttaa, että *yritä* edes laulaa noutilleen, kun kitaraa tai pianoa soitat. Treenattuani noin viikon ns. "nuotilleen" laulamista huomasin, että omaan kohtalaisen laajan äänialan. Lauluääni on tosin karmea, mutta äänialaa kyllä riittää.
 
Ihan mielenkiinnosta kysynkin, että mitenköhän lauluääneen lisätään tuommoista bonkkarimaista säröä? Pystyn kyllä vetämään livin on a prayerin kertosäkeen ylärekisterin, mutta jos heitän ääneen vähänkään säröä, ääni tippuu ihan v**usti. Tehdäänkö särö kurkulla vai millä helvetillä ja ennen kaikkea miten? Parissa lauluoppaassa mitä olen lukenut painotetaan sitä, että laulaminen on tapahduttava ilman kurkkuääniä luonnollisesti. Perseellä rutkauttelemalla lähtee hyvät säröt, mutta sitä ei oikein kehtaa varsinkaan vieraiden seurassa tehdä.

Rupesin treenaamaan tuossa laulamista parisen viikkoa sitten, kun eukko aina jaksaa muistuttaa, että *yritä* edes laulaa noutilleen, kun kitaraa tai pianoa soitat. Treenattuani noin viikon ns. "nuotilleen" laulamista huomasin, että omaan kohtalaisen laajan äänialan. Lauluääni on tosin karmea, mutta äänialaa kyllä riittää.
 
Ihan mielenkiinnosta kysynkin, että mitenköhän lauluääneen lisätään tuommoista bonkkarimaista säröä? Pystyn kyllä vetämään livin on a prayerin kertosäkeen ylärekisterin, mutta jos heitän ääneen vähänkään säröä, ääni tippuu ihan v**usti. Tehdäänkö särö kurkulla vai millä helvetillä ja ennen kaikkea miten? Parissa lauluoppaassa mitä olen lukenut painotetaan sitä, että laulaminen on tapahduttava ilman kurkkuääniä luonnollisesti. Perseellä rutkauttelemalla lähtee hyvät säröt, mutta sitä ei oikein kehtaa varsinkaan vieraiden seurassa tehdä.
 
..ala juomaan skottilaista viskiä ja polttaan kuubalaista sikaria, muutaman vuoden jälkeen on ääni semmonen että kutistuu bon jovilla pallit kasaan ku vähän kiekaset... ;)

joo skottia juon jo, mutta polttamaan en rupea, kun tartten keuhkoja urheilussa. Lätkän mm-kisat voi nimittäin olla jännittävät.

Jossain määrin (vaikka sitten ihan vähän) kurkkua kiristämällä taitaa nuo Bon Jovi-säröt tulla.
 
Suosittelen käyttämään tehokeinona paikoissa, joissa on paljon konsonantteja tai muuten lyhyitä tavuja ja alempana, matkalla niihin korkeimpiin äärihevinuotteihin. Sitten varsinaiset korkeat nuotit vapautuneesti, niin syntyy psykologinen efekti että nekin on vedetty säröllä, vaikka eivät olekaan :)

Rennosti ja vapaasti ylä-äänet mutta vähän kurkkua mukaan ja hengitysilmaa ulospäin. Belttaus eli huutotekniikka. Mut pitää muistaa rentous eikä voi koko ajan käyttää tätä techniqueta ku väsyy lihakset ja puolen tunnin kuluttua ei enää niitä ylä-ääniä voi edes tuottaa. Ei maailman terveellisin tekniikka mutta ei se rokki terveellistä oo ikinä ollutkaan. Ja onhan toki vocal distortion efektejä. Jos on keikalla oma miksaaja, voi paikoin käyttää. Ei jatkuvasti päällä tai homma muuttuu oudoksi.. paitsi jos haluaa.

Se tosiaan tehdään lievästi kurkkua jännittäen. Jos yrität säröllä laulaa täysin rentona se tuhoaa paikkoja. Kroppa rennoks ja kurkkuun pientä jännitystä, sitten vain kokeilen erilaisia ääntelyjä, Esim "jee" on aika hyvä. Ei kannata liian matalalta yrittää.

Tosi vaikea on tuota selittää. Itse laulanut jo niin kauan säröllä, että jos siirryn ylöspäin laulussa, särö tulee luonnostaan. Puhtaanakin pystyn laulamaan, mutta sitä joudun sitten miettimään enemmän tietoisesti.
 
EDIT: Yritin selittää tarkemmin, mutta ei siitä mitään tullut...

Treeniä vaan paljon, niin oma tyyli löytyy, ei kenestäkään tule kuitenkaan Bonjovia, tai hyvin harvasta ainakin...
 
Itse suosittelen hyvin pitkälle sellaista syvää/rentoa mutta vahvaa laulua rokkiin. Syvyys meinaa että hallinta säilyy, vibraatto on helpommin hanskassa ja tietty "muna" meininki on. Rentous taas takaa sen, että ääni soi, puristaminen/jännittely rikkoo ääntä mielestäni huonolla tavalla niin että kuullostaa vähän kun olisi laulaja ongelmissa tai jossain rutistuksessa.
 
Särö on ainakin minulla tullut mukaan kun vaan oon laulanut tarpeeksi korkealta. Jossain vaiheessa se vaan on siinä, voi joko vetää säröllä tai ei, ja kun menee tarpeeksi korkealle esim. lähellä korkeata c:tä tai vastaavaa niin on se sävel kyllä pakostakin melkoisen säröinen. Tämähän kyllä vaihtelee henkilöstä toiseen... Itse pääsen noin 7 vuoden särötreenillä säröllä hieman korkeammalle kuin normaalisti, mutta niin on kai aina ollutkin.
 
Itse olen sitä mieltä että Living on a prayer on melkoisen vaikea vetää - itse en tunnista itseäni kun olen kiekaissut jonkun biisin "kevyellä" äänellä... Joskus olen tehnyt jotain juttua C-kasetille, ja kuullut jälkeenpäin. Itse pidän siitä kun lähestyy jotain biisiä Alhaalta, aamulla vaikka oktaavia alempaa ja sitten pikkuhiljaa täyteen ääneen asti, ja vaikka jää siihen missä biisi tuntuu luonnolliselta. Yleinen ongelmahan se on sitten kun on edistynyt jonkun verran laulussa että yrittää liian korkealta. Mutta pikkuhiljaa tulee hyvää.