Bassot ›

En kuulu niihin onnellisiin, jotka soittavat melodian kuin melodian korvakuulolta, tai plokkaavat levyltä bassokulun ja soittavat muitta mutkitta mukana.
 
Yksinkertanen melodia kuitenkin löytyy basson kaulalta, jos ei muuten niin ainakin pienen haeskelun jälkeen.
 
Nyt kysyisinkin, miten hyödyntää näitä melodioita harjoittelussa. Melodiaa voi olla mukava kelata edestakaisin mutta ei se juuri edistä soittotaitoa.
 
En puhu nyt tekniikasta vaan enemmänkin esimerkiksi intervallien kuulemisesta ja löytämisestä, asteikkojen tajuamisesta sekä otelaudan tuntemuksesta. Miten edetä edes jollakin tavalla tehokkaasti ja systemaattisesti? Vai pitäisikö unohtaa koko juttu?
 
Jos olisi lupa soittaa viikon ajan vaikkapa Suvivirren säveltä eikä mitään muuta, niin mitä pitäisi tehdä, jotta viikon kuluttua voisi todeta edistyneensä?

En kuulu niihin onnellisiin, jotka soittavat melodian kuin melodian korvakuulolta, tai plokkaavat levyltä bassokulun ja soittavat muitta mutkitta mukana.
 
Yksinkertanen melodia kuitenkin löytyy basson kaulalta, jos ei muuten niin ainakin pienen haeskelun jälkeen.
 
Nyt kysyisinkin, miten hyödyntää näitä melodioita harjoittelussa. Melodiaa voi olla mukava kelata edestakaisin mutta ei se juuri edistä soittotaitoa.
 
En puhu nyt tekniikasta vaan enemmänkin esimerkiksi intervallien kuulemisesta ja löytämisestä, asteikkojen tajuamisesta sekä otelaudan tuntemuksesta. Miten edetä edes jollakin tavalla tehokkaasti ja systemaattisesti? Vai pitäisikö unohtaa koko juttu?
 
Jos olisi lupa soittaa viikon ajan vaikkapa Suvivirren säveltä eikä mitään muuta, niin mitä pitäisi tehdä, jotta viikon kuluttua voisi todeta edistyneensä?
 
Kannattaa ehkä sen suvivirren sijasta treenata sitä itse kuuntelua ja kuultujen asioiden hahmottamista otelaudalla. Siinä vaiheessa kun suvivirsi tulee sujuvasti ulos niin seuraavaksi yrität vetää Mikki-hiiri merihädässä ja sen jälkeen jotain muuta.

Opettele laulamaan se melodia, sen jälkeen laulaen haet sitä melodiaa basson kans. Se laulu ei välttämättä heti onnistu, omasta kokemuksesta tiedän, mutta pitemmän päälle siitä on hyötyä kaikenlaisessa plokkailussa sun muussa. Samalla siinä oppii hahmottamaan eri intervallit, kun niitä laulaa lipauttaa..

Melodiaa voi olla mukava kelata edestakaisin mutta ei se juuri edistä soittotaitoa.
 
Väärin. Melodioiden soitto toimii mainosti etydityyppisenä harjoitteena, jonka avulla voi kehittää paitsi motoriikkaa ja sitä myöten tekniikkaa, myöskin mainitsemaasi intervallien kuulemista.

Mikä tahansa harjoite jossa soitetaan joku sävelkulku tai vaikka vain skaaloja parantaa niin korvaa, otelaudan tuntemusta kuin motoriikkaakin.
 
Kovat soittajat vetää skaaloja paljon. Ei se sorminäppäryys virtuooseilla ole synnynnäinen ominaisuus, se on vuosien harjoituksen tulosta. Hyvät geenit sitten auttavat siinä miten pitkälle ja nopeasti taidoissa voi edetä

Kiitokset tähänastisista kommenteista!
 
Pieni lisäkysymys noihin asteikkoihin liittyen: onko olemassa (ja jostain löydettävissä) jonkinlaisia vasemman käden vakiosormituksia kahden oktaavin alueelle. En ole sattunut näkemään.
 
Ja mitä tuohon Mikkihiiri merihädässä -kappaleeseen tulee, niin ulkomuistista muistelen, että se on kyllä aika haasteellinen. Alku ehkä menisi, mutta kohta missä merenpeikko tms. astuu kuvaan, ei varmaan onnistuisi.

Kiitokset tähänastisista kommenteista!
 
Pieni lisäkysymys noihin asteikkoihin liittyen: onko olemassa (ja jostain löydettävissä) jonkinlaisia vasemman käden vakiosormituksia kahden oktaavin alueelle. En ole sattunut näkemään.
 
Sormitukset riippuvat asteikoista - kullekin asteikolle on olemassa tietty valikoima erilaisia sormituksia.
Ensin kannattaa vähän perehtyä siihen minkälaisia asteikoita on olemassa, sormitukset tulevat siinä samalla tutuiksi.
 
Näistä kannattaa aloittaa:
 
-Duuri-asteikko
-Luonnollinen molli
-Harmoninen molli
-Melodinen molli
-Duuripentatoninen
-Mollipentatoninen
-Blues-asteikko
 
Noilla pääsee jo todella pitkälle.
 
Ja mitä tuohon Mikkihiiri merihädässä -kappaleeseen tulee, niin ulkomuistista muistelen, että se on kyllä aika haasteellinen. Alku ehkä menisi, mutta kohta missä merenpeikko tms. astuu kuvaan, ei varmaan onnistuisi.
 
Siinä vaiheessa polkaistaan säröt päälle. Ei se sen vaikeampaa ole.

Siinä vaiheessa polkaistaan säröt päälle. Ei se sen vaikeampaa ole.
 
Ja miikkavitosta (asteikon viidessävel alennettuna) kehiin!

Ja miikkavitosta (asteikon viidessävel alennettuna) kehiin!
 
Pystyisitkö jollakin tavalla luonnehtimaan mikä tällaisen "miikkavitosen" luonne ja käyttöalue olisi. Sikäli kuin ymmärrän noita edellisessä vastauksessa olevia asteikkoja, niin duuri on tietenkin iloinen ja molli surullinen, pentatonisissa asteikoissa taitaa olla vähän itämaista vakutelmaa jne. Mutta miikkavitosesta en ole ennen kuullutkaan.

Miikkavitonen löytyy esmes siitä "oon merenpeikko"-kohdasta, mites se menee, oon meren peikko, aaltoihin jäät (tms.) ja sitten tulee se tii-di-titti-tii-di-titti (:D) kohta, se tiidididiin intervalli on vähennetty kvintti, eli miikkavitonen. Sointuna miinusviis on semmonen epätoivoinen.
 
Osaatko blues-skaalan? Sieltä löytyis ko. sävel asteikon neljäntenä. Tai, vaikkapa sävelelle A miikkavitonen olisi D# (dis).

Kiitokset! Täytyy tsekkkailla noita asteikkoja ja miikkavitosen epätoivoa tarkemmin kotona (basson tuominen duuniin olisi aivan liian huomiota herättävää!)

-Luonnollinen molli
-Harmoninen molli
-Melodinen molli
 
Mitkähän nämä on lontooksi?
 
E: Löysinkin jo. Melodic minor (ascending/descending), mitä eroa?

-Luonnollinen molli
-Harmoninen molli
-Melodinen molli

Mitkähän nämä on lontooksi?
 
-Natural minor
-Harmonic minor
-Melodic minor

Melodic minor (ascending/descending), mitä eroa?
 
Melodinen molli soitetaan eri tavalla riippuen siitä kumpaan suuntaan asteikkoa ollaan menossa.

Melodinen molli soitetaan eri tavalla riippuen siitä kumpaan suuntaan asteikkoa ollaan menossa.
 
Erotukseksi jazzmollista, joka on muuten sama kuin melodinen molli, mutta soitetaan samalla tavalla myös alaspäin tullessa.
 
Esimerkki C-melodinen molli ylös ja alas :
C-D-Eb-F-G-A-H-C-Bb-Ab-G-F-Eb-D-C
 
C-jazzmolli ylös ja alas:
C-D-Eb-F-G-A-H-C-H-A-G-F-Eb-D-C

Tartun tähän:
 
Jos olisi lupa soittaa viikon ajan vaikkapa Suvivirren säveltä eikä mitään muuta, niin mitä pitäisi tehdä, jotta viikon kuluttua voisi todeta edistyneensä?
 
Keskity äänen laatuun. Esim. että jokainen nuotti on oikeasti voimakkuudeltaan sama,
vibratoa on sopivasti, nuottien pituudet ja aksentit ovat sellaisia kuin haluat eikä sellaisia mitä sattuu tulemaan.
 
(Oho. Alkuperäisessä viestissä tarkemmin katsoen lukikin, ettei puhe ollut tekniikasta. No kirjoitetaanpa jotain muutakin.)
 
Melodian taukokohtiin voi soitella hatusta vedettyjä fillejä - joo, Suvivirsi taitaapi vielä käydä tällaiseen oikein hyvin :) - vaikkapa niin että itse teemaa kuljettaa korkealla ja laittaa väliin jotakin mureaa matalammalta; melodian nuottien korvaaminen toisilla (saman skaalan) sävelillä niin että biisi yhä kuulostaisi olevan sama; täysi improvisointi samalla skaalalla. Huom: pointtini on, että ajatuksen keskipisteenä on alkuperäinen melodia eikä sen sointukierto (eli miettien ei näin: "D-duurisoinnun päälle jotain muutama tahti, sitten G-duuri, sitten..." vaan näin: "jo joo-oo-outui armas - padiibadaaba - ai - padiibadaa - kaa..."). Itse olen soitellut tässä mielessä jazzstankkuja.

Tartun tähän:
 

 
Keskity äänen laatuun. Esim. että jokainen nuotti on oikeasti voimakkuudeltaan sama,
vibratoa on sopivasti, nuottien pituudet ja aksentit ovat sellaisia kuin haluat eikä sellaisia mitä sattuu tulemaan.
 
(Oho. Alkuperäisessä viestissä tarkemmin katsoen lukikin, ettei puhe ollut tekniikasta. No kirjoitetaanpa jotain muutakin.)
 
Melodian taukokohtiin voi soitella hatusta vedettyjä fillejä - joo, Suvivirsi taitaapi vielä käydä tällaiseen oikein hyvin :) - vaikkapa niin että itse teemaa kuljettaa korkealla ja laittaa väliin jotakin mureaa matalammalta; melodian nuottien korvaaminen toisilla (saman skaalan) sävelillä niin että biisi yhä kuulostaisi olevan sama; täysi improvisointi samalla skaalalla. Huom: pointtini on, että ajatuksen keskipisteenä on alkuperäinen melodia eikä sen sointukierto (eli miettien ei näin: "D-duurisoinnun päälle jotain muutama tahti, sitten G-duuri, sitten..." vaan näin: "jo joo-oo-outui armas - padiibadaaba - ai - padiibadaa - kaa..."). Itse olen soitellut tässä mielessä jazzstankkuja.
 
Loistavia vinkkejä, suurkiitokset!
 
Tuo tekniikkavinkkikin on aivan paikallaan. Bassonsoiton hienous perustuu, ainakin omasta mielestäni, pitkälle siihen, että pystyy tuottamaan muhkeita, puhtaasti soivia ääniä.
 
Tuota fillihommaa en olisi tullut edes ajatelleeksi, täytyy heti kokeilla. Uskon, että siitä olisi apua myös omien bassolinjojen rakentelulle, joka on selvä heikkous meikäläisellä.
 
Kiitokset vielä kerran!

Se on ainaskin kovasti hyödyksi harmoniantajun kehittämisessä, kun melodiaa soittaessaan miettii samalla allaolevia sointuja ja niihin pohjautuvia asteikkoja. Kun tiedät, mitä sointuja kappaleessa on, alat käydä melodiaa läpi tyyliin "jahas, melodiassa on tämän soinnun terssi, nyt kun sointu vaihtuu, sama sävel muuttuu seiskaksi, sitten mennään duuriasteikkoa ylöspäin pohjasävelestä alkaen, blää blää blää".
 
Siinä alkaa korva tunnistaa erilaisista soinnuista ja niiden yksittäisistä sävelistä irtautuvia fiiliksiä, joita osaa sitten hakea ja hyödyntää vaikkapa säveltäessään tai improvisoidessaan. Improvisointiin saa todella paljon apua, kun oppii pysymään biisissä "kartalla" myös valmiita melodioita soittaessaan. Sitäpaitti ihan mitä tahansa musaa soittaessa linjat jäävät pitkäkestoisemmin päähän, kun niitä pystyy miettimään soinnun ja sävellajin pohjalta. Esmes kun keikalla blackoutti saapuu, ja lihas- sekä näkömuisti pettävät, niin korva voikin aavistella tulevaksi soinnun säveliä X ja Y. Vaikkei muistaisi sointuakaan, sen ennakkofiilistyksen pohjalta osaa monasti räveltää oikeat sävelet ilmoille. Tuohan on mahdollista toki muutenkin, mutta joka tapauksessa edellä selittämäni systeemi kehittää hommaa huomattavasti ja on lisäksi äärimmäisen lystiä sekä palkitsevaa aivojumppaa, jossa voi suht nopeasti huomata kehityksensä. :P

Se on ainaskin kovasti hyödyksi harmoniantajun kehittämisessä, kun melodiaa soittaessaan miettii samalla allaolevia sointuja ja niihin pohjautuvia asteikkoja. Kun tiedät, mitä sointuja kappaleessa on, alat käydä melodiaa läpi tyyliin "jahas, melodiassa on tämän soinnun terssi, nyt kun sointu vaihtuu, sama sävel muuttuu seiskaksi, sitten mennään duuriasteikkoa ylöspäin pohjasävelestä alkaen, blää blää blää".
 
Siinä alkaa korva tunnistaa erilaisista soinnuista ja niiden yksittäisistä sävelistä irtautuvia fiiliksiä, joita osaa sitten hakea ja hyödyntää vaikkapa säveltäessään tai improvisoidessaan. Improvisointiin saa todella paljon apua, kun oppii pysymään biisissä "kartalla" myös valmiita melodioita soittaessaan. Sitäpaitti ihan mitä tahansa musaa soittaessa linjat jäävät pitkäkestoisemmin päähän, kun niitä pystyy miettimään soinnun ja sävellajin pohjalta. Esmes kun keikalla blackoutti saapuu, ja lihas- sekä näkömuisti pettävät, niin korva voikin aavistella tulevaksi soinnun säveliä X ja Y. Vaikkei muistaisi sointuakaan, sen ennakkofiilistyksen pohjalta osaa monasti räveltää oikeat sävelet ilmoille. Tuohan on mahdollista toki muutenkin, mutta joka tapauksessa edellä selittämäni systeemi kehittää hommaa huomattavasti ja on lisäksi äärimmäisen lystiä sekä palkitsevaa aivojumppaa, jossa voi suht nopeasti huomata kehityksensä. :P
 
Kiitokset, kuulostaa oikein hyödylliseltä! Tuo sointuhomma vaan on minulle vielä hieman hämärää.
 
Jos soittelen (Huom! itsestäni puhuessani käytän soittaa-verbiä sen laajimmassa mahdollisessa merkityksessä) jotakin yksinkertaista melodiaa, vaikkapa obladiita, niin mietin esim. että kas vain, tuossa mennään asteikkoa pitkin ja tuossa tuli priimi, terssi ja kvintti jne.
 
Mutta pystyisitkö hieman vielä valottamaan tuota sointuasiaa ja ehkä antamaan konkreettisen esimerkin jonkun tutun biisin pohjalta.