Rock, pop, alternative ›

jannu:
Eikä se Putro keskiluokkaisuudelle irvi. Enemmänkin vaikutaa irvivän niille joiden elämässä terveen impulsiivisuuden on korvannut rutinoituminen ja "turvallisuus".
 
Anteeksi, onkohan minulla tullut joku ajatuskatko. Kyse oli keskiluokkaisuuden lisäksi myös keski-iälle irvailusta. Tuollainen mainitsemasi terveen impulsiivisuuden korvautuminenhan on useimmiten keski-iän tunnus.

Anteeksi, onkohan minulla tullut joku ajatuskatko. Kyse oli keskiluokkaisuuden lisäksi myös keski-iälle irvailusta. Tuollainen mainitsemasi terveen impulsiivisuuden korvautuminenhan on useimmiten keski-iän tunnus.
 
Useimmiten? Aika rankka yleistys, sillä kyllä noita "vässyköitä" löytyy ihan joka ikäryhmästä. Keski-ikäisyys ei tarkoita automaattisesti tylsistymistä, urautumista ja paskaa elämää.

Useimmiten? Aika rankka yleistys, sillä kyllä noita "vässyköitä" löytyy ihan joka ikäryhmästä. Keski-ikäisyys ei tarkoita automaattisesti tylsistymistä, urautumista ja paskaa elämää.
 
No ei useimmiten mutta usein. Joko kelpaa?

No ei useimmiten mutta usein. Joko kelpaa?
 
Ei.
 
Keski-iällä ei ole mitään tekemistä impulsiivisuuden puutteen kanssa.

Hähä, olet itse kuitenkin keski-ikäinen ja kärsit impulsiivisuuden puutteesta.
 
Whatever...

Whatever...
 
No älä nyt suutu, se oli leikkiä.

No älä nyt suutu, se oli leikkiä.
 
En minä leikistä suutu, vallesmanni-hyvä.
;)

Viidesti olen bändin nähnyt livenä ja kaikki levyt omistan. Olen myös tavannut Samuli Putron siviilissä. En ole jutellut, mutta mies on pari kertaa tullut vastaan. Putron äidin kanssa on tullut juteltua kun oli mulla viime vuonna opena. Zen Cafe on hieno yhtye, ja Putro sanoittajana todellinen nero.

Ua ua on yhä yksi suomirockin klassikoista. Käsittämättömän hyviä melodioita, iskeviä kertsejä, mainioita sanoituksia ja tiukkaa soitantoa. , , , ...Aijai. Kerrassaan upea lätty.
 
Livenä en ole nähnyt, ikävä kyllä.
 
Ua ua tosiaan toimii. Niin biisit kuin sanoituksetkin. Tilitystä hyisen viiman maasta. Todella suomalaista sielunmaisemaa. Realismia & huumoria kiperissäkin tilanteissa. Pauli Hanhiniemi pystyi/pystyy samaan joskus, hänkin hyytyi välillä...
 
Mutta tämä "Aamuisin". Mitä se Putro meinaa? "Tavallisten" ihmisten elämän tylsyys lienee jo kaikkien tiedossa. Tuntuu liian yksinkertaiselta lähestymistavalta monien nerokkaitten biisien jälkeen, jotka tavallaan käsittelivät samaa asiaa. Minun mielestäni.

Tämän päivän hapottuneen työmiehen psykedelija- musiikkia. Eihän siitä juuri muuta voi sanoa.
 
Itse tykkään kovasti.

Olkoon kuka mitä mieltä tahansa niin kyllä minusta Vuokralainen on musiikillisesti parasta Zen Caféeta... Ehkä muutamissa teksteissä on wanhan toistoa, mutta esim. Ensimmäinen ja Puuenkeli tarttuvat aika rajuihin aiheisiin...
 
Ja ne nerokkaan yksinkertaiset kitarariffit...
Eläköön jyhkeät särökitarat ikuisesti!

Mutta tämä "Aamuisin". Mitä se Putro meinaa? "Tavallisten" ihmisten elämän tylsyys lienee jo kaikkien tiedossa. Tuntuu liian yksinkertaiselta lähestymistavalta monien nerokkaitten biisien jälkeen, jotka tavallaan käsittelivät samaa asiaa. Minun mielestäni.
 
Mun mielestä biisin jippo löytyy pre-choruksesta.
Siinähän tavallaan muistutetaan että se turvallisuudentunne on pohjimmiltaan vain lumetta.

Mun mielestä biisin jippo löytyy pre-choruksesta.
Siinähän tavallaan muistutetaan että se turvallisuudentunne on pohjimmiltaan vain lumetta.
 
Siitähän koko "Aamuisin"-biisissä tosiaan on kysymys. Ja se pre-chorus tavallaan nollaa tilanteen. Tuntuu vain vähän turhalta, kun lukuisia pikkuporvarillisen elämän yksityiskohtia luetellaan esimerkkinä siitä, mitä omasta mielestään kunnon ihminen tekee, jotta mielenrauha säilyisi. Aikaisemmin Putro on (IMO) vain ollut vielä terävämpi ja ekonomisempi teksteissään. Mutta hyvä lauluntekija mies on. En kiistä.

Biiseissä on mukavan kiireetön fiilis.
 
tuo on totta :D meitsi diggaa ihan kympillä

Olkoon kuka mitä mieltä tahansa niin kyllä minusta Vuokralainen on musiikillisesti parasta Zen Caféeta... Ehkä muutamissa teksteissä on wanhan toistoa, mutta esim. Ensimmäinen ja Puuenkeli tarttuvat aika rajuihin aiheisiin...
 
Niin tekevät ja ovat vielä perhanan hyviä biisejä, etenkin Ensimmäinen.

Minustakin Zen Café on aivan kelpo orkesteri, tulee silloin tällöin kuunneltua vaikken levyjä omistakaan. Eli poppoota vastaan minulla ei ole yhtään mitään.
 
Jotenkin vaan saan välillä vatsanväänteitä niistä sanoituksista, joissa juuri krtitoidaan "tavallista", konservatiivista hyvää elämää. Mitenköhän sitten meidän pitäisi elää, ettei arvon taiteilijan tarvitsisi päätään sillä rasittaa?
 
Sama asia on hieman työntänyt minua pois YUP:n musiikista. Jos Suomi olisi täynnä Putroja ja Martikaisia, niin kukaan ei tekisi mitään, vaan kaikki kyttäisivät toisiaan ja etsisivät epäkohtia mistä tehdä arkipäivän protestilauluja.
 
Hyviä bändejä toki molemmat. YUP:ta olen kuunnellut jo pidemmän aikaa.

Jotenkin vaan saan välillä vatsanväänteitä niistä sanoituksista, joissa juuri krtitoidaan "tavallista", konservatiivista hyvää elämää. Mitenköhän sitten meidän pitäisi elää, ettei arvon taiteilijan tarvitsisi päätään sillä rasittaa?
 
Minusta sanoituksissa on kysymys siitä mikä on soveliasta ihmiselle tietyssä iässä. Eli tietyssä vaiheessa tulee kaikkien hankkia perhe, kunnon työ jne. Kysymys kyseenalaistamisesta eikä siitä ettei tavallista keskiluokkaista elämää saisi viettää.

Zen Cafe- Aamuisin
 
En kyllä käsitä noita Samuli Putron lyriikoita. Puhutaan että on tosi taiteellista, mutta omasta mielestä kyllä totaalikuraa... Mokomia lyriikoita voisi itsekin tehdä vaikka 10 kpl päivässä. Tyyliin:
 
"Nyt tekee mieli kaljaa-menen ostamaan sitä lähikaupasta-mäyräkoiran otin mukaani-tänä iltana vetäisen sen pohjiksi..."
 
Okei, ehkä vähän raaka esimerkki, mutta juuri tuollaista Zen Cafe vääntää. Ei putoa!

En kyllä käsitä noita Samuli Putron lyriikoita. Puhutaan että on tosi taiteellista, mutta omasta mielestä kyllä totaalikuraa...
 
Niin, en minäkään ymmärrä että mikä niissä on sitten niin "taiteellista" (usein kun Putron lyriikoita tällaisiksi haukutaan). Mun mielestä ne on kutakuinkin normaaleita, suorapuheisia lyriikoita ihan tavallisista aiheista. Ymmärrän, jos joku sanoo vaikkapa Yrjänän tekstejä liian taiteellisiksi, mutta en sulata tätä väitettä Putron kohdalla. Tai sitten ihmiset ovat todella yksinkertaisia, kun niille arkipäiväisistä aiheista kirjoittaminen on ylitsepääsemättömän taiteellista ja vaikeaselkoista lyriikkaa.
 
Välillä Putro ampuu huti tekstien ollessa vain tuollaista latteaa asioiden luettelua, toisinaan mies osuu kyllä aivan nappiin, esim. "Älä tee" ja "Taxi" ovat oivia tekstejä. Jos pitää valita että onko mies hyvä vai huono kirjoittaja, niin kallistun enemmän tuonne hyvän puolelle. Tietty tuossa vähän ylempänä mainitut "Ensimmäinen" ja "Puuenkeli" onnistuvat tekemään myös vaikutuksen. Tärkeitä ja rajuja aiheita ja näin laulun muotoon puettuna kuuntelukokemuskin on paikoin melko ahdistava.