 Koivulahti26.03.2006 19:04:05 | |
|---|---|
Runo: Vituttaa kun maailma vastaa valheilla kyyneliin se peittää kaikki sanat korisevaan itkuun ja syö sisältämme kaiken valon minä kävelen tietämättä minne viitat osoittavat kuljen märällä asfaltilla sylillinen itkua silmissäni pimeässä kukaan ei näe sieluun asti enkä jaksa haukkoa henkeä enää kohta olen perillä; lapset / työ / ura / viimeiset vuodet kaikki kohtalon pakosta otetut askeleet pelätyt lauseet ja haparoivat sydämet sormet vuoroin veressä, vuoroin silkillä pyyhityt tulen satamaan ja vesi tekee laineita mietteideni pohjalle en vajoa enää alemmas / joku vetää minua ylös vesi pärskähtää ja elämän äänet lyövät korville Happea. ilma täyttää keuhkot / sydän pysähtyy liikutuksesta / minä tiedän että joku tuli pelastamaan minua minun kyyneleeni eivät olleet yksin / jokaiselle on tuhat paria / www.geocities.com/samuli.koivulahti | |
 Chrissie27.03.2006 19:14:16 | |
Tällainen valmistui Luovan kirjoittamisen kurssille: Kiersit maailmani seitsemän kertaa, kunnes toit mukanasi Saatanan. Minä seisoin siinä tiellä, mutta et enää nähnyt minua. Öisin kuulen äänettömän huutosi, mutta on liian pimeää, liian kylmää. Ei ole enää huonetta minne mennä, eikä salaisuuksia, joita paeta. Minä jäin yksin, enkä saanut enää unta. Ei musiikkia ilman hiljaisuutta.
"Let's stop saying 'don't quote me!' because if no one quotes you you probably haven't said a thing worth saying."
KMFDM - Dogma | |
 RuttoSielu28.03.2006 11:52:17 | |
Runoja miekin olen väsännyt muutamia... ---- Tunnit Tyhjä katse Kalpeat kasvot Huono ryhti. Sitä minä olen. Väsynyt. Nukuin, Liikaa vai liian vähän? Rivit hypähtelevät, tanssahtelevat pilkallisesti En niistä selville pääse. Puhetta, yhtä surinaa korvissani. En kuule mitään. Huomaan taas, taistelen aikaa vastaan. Itsepäinen oma itseni olen taas. Tunti matelee eteenpäin Kuulen nimeni mainittavan, mutta en kykene sisäistämään, Kuka minua kaipaa? Pulpetin kansi alkaa äkkiä lähetä kasvojani KOPS Nukahdin ---- Hakaneuloja Hän on siellä, Hän on hiljaa. Vetäytyy vaatteidensa suojiin. Piilottelee. Harmaat silmät, seuraavat, kaukaa. Ei puhu, Ei pukahda. Istahtaa, Maahan Hakaneulan, Painaa läpi, Läpi ihostaan. Vasemman käden, sormien väleissä, Monta hakaneulaa, Kiiltävää, Kaunista, Hakaneulaa. Veripisaroita, Kalpealla, Valkoisella, Iholla ---- Vampyyri Hän ottaa askeleen, toisenkin Sulavasti pyörähtää Liikkeen sulous kauniimpi kuin koskaan nähty Mikä? Niin mikä on tuo kaunis olento? Kalpea niin, kuin kuollut Iho virheetön, täydellinen Kuin posliini, sileä ovat posket sileät Katse niin pistävä Itsestään kovin tietoinen on Kauneuttaan hyväksi käyttää Häikäilemätön, ei kadu Salakavala, viettelijä Lumoavine liikkeineen Satua, tarinaa vaiko totisinta totta? Kuka ties, olet seuraava Kuka ties, Jonain päivänä Sinunkin liikkeesi ovat suloiset Lumoavat Katseesi pistävä Ja himosi vastustamaton Ehkä vielä jonain päivänä ----------------------- Siinä nyt vaikka aluksi muutama "Veripisaroita,
Kalpealla,
Valkoisella,
iholla" | |
 waperi02.04.2006 12:32:14 (muokattu 02.04.2006 12:45:11) | |
Ah, autuutta. Olen vieras onnelle. ------------------------------------- Kärmes kuulas oli kovin suulas Se kertoi asioita, salattuja. Apina armas, eläintarhasta karkas Kitaraa se soitti kunnes kohtalon hetki koitti. Oli paikalla vielä virtahepo mutta sen korjasi ikuinen lepo. Keijo Krokotiili, sekä suuri siili, kaikki koolle kutsuivat. Suunnitelma oli heillä, parempi kuin teillä, vallata maailma. Kunnes venäjä. -------------------------- Sielu tuskan tulessa, sydän surusta särki. Minä. Syön. Jäätelöä. -------------------------- Silmäsi suuri, silti sokea. Norsunluutornistasi et meitä erota. ------------------------- Suuret sanat soljuvat siloposkiltasi kuin lokki. Onko turhuutta olla onnellinen? vittuplop | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)