Studiotyöskentely ›

Tälläkin palstalla on joskus keskusteltu vaihevirheestä ja sen korjauksesta.Mutta..
Hommasin myös Silja Suntolan kirjoittaman kirjan: Luova studiotyö.Hyvä ja selkeä
kirja, joka sisältää hyviä vinkkejä ja sopivasti teoriaa.Mutta..
 
Aina sanotaan ,että mono-kuuntelu paljastaa vaihevirheen.Tietysti jos se on
180 ast. ja silloin se on helppo korjata mikserin vaiheenkäännöllä.Tämä
180 ast. esiintyy jos mikkijohto(tai kytkentä )on kahdessa samanlaisessa mikissä
erillailla juotettu(eikö niin?).Esiintyykö myös muulloin?Mitenkä vaihekulmien
40 ast tai xx ast kanssa menetellään?Miten sen havaitsee ja MITEN KORJATAAN?
 
Esimerkiksi rumpujen overhead-mikit ,leveä stereopari AB tai A/B-stereopari(luova studiotyö-kirjan mukaan).Vaihevirhettä syntyy myös milteimpä aina(??),miksi ei aina jos se on vain asettelusta kiinni?Miten korjaus?

Aina sanotaan ,että mono-kuuntelu paljastaa vaihevirheen.Tietysti jos se on
180 ast. ja silloin se on helppo korjata mikserin vaiheenkäännöllä.Tämä
180 ast. esiintyy jos mikkijohto(tai kytkentä )on kahdessa samanlaisessa mikissä
erillailla juotettu(eikö niin?).Esiintyykö myös muulloin?Mitenkä vaihekulmien
40 ast tai xx ast kanssa menetellään?Miten sen havaitsee ja MITEN KORJATAAN?
 
Vaihevirhettä syntyy aina kun ääni matkustaa kahta reittiä, esimerkiksi kun on kaksi mikrofonia päällä, tai kun ääni kuuluu korviimme sekä suoraan että heijastuu seinän kautta. Käytännössä siis kuulemassamme äänessä on aina vaihevirhettä. Vaihevirheen avulla hahmotamme myös äänen suunnan. Se ei siis ole aina pahaa. Mikäli vaihevirhe ei haittaa teknisesti ajatellen (vaihevirhe saattaa estää vinyylilevyn kaiverruksen), eikä kuulosta pahalta, sen voi antaa olla.
 
Vaihevirheen tarkistukseen käytettävä laite on goniometri. Nykyään sitä ei juuri käytetä, koska nykyformaatit eivät kärsi vaikka vaihevirhettä olisikin.
 
180 asteen vaihevirheen havaitset siitä, että ääni katoaa summattaessa. Pienemmät vaihe-erot aiheuttavat ns kampasuodatusta.
 
Vaihevirhettä voi yrittää korjata kääntämällä yksittäisen kanavan vaiheen. Tai sen kanssa voi elää. Tärkein tapa torjua huonoa vaihevirhettä on kuitenkin se, että jo mikitettäessä muistetaan kuuluisa 1:3 -sääntö - mikrofonin joka poimii äänilähdettä tulee aina olla kolme kertaa lähempänä äänilähdettä kuin seuraavan mikrofonin johon ääni vuotaa.
 
Esimerkiksi rumpujen overhead-mikit ,leveä stereopari AB tai A/B-stereopari(luova studiotyö-kirjan mukaan).Vaihevirhettä syntyy myös milteimpä aina(??),miksi ei aina jos se on vain asettelusta kiinni?Miten korjaus?
 
Silja Suntolan kirja on oikein hyvä, mä käytin kokonaisen junamatkan Seinäjoelta Helsinkiin sen lukemiseen, mutta ohjenuoraksi siitä ei ole, ja totuudeksi se on liian yleistajuinen ja ympäripyöreä.

Tärkein tapa torjua huonoa vaihevirhettä on kuitenkin se, että jo mikitettäessä muistetaan kuuluisa 1:3 -sääntö - mikrofonin joka poimii äänilähdettä tulee aina olla kolme kertaa lähempänä äänilähdettä kuin seuraavan mikrofonin johon ääni vuotaa.
 
Sanos Kivi, tai joku muukin, jos teillä on edessänne perus rumpusetti (3tomia, 5 peltiä jne.) ja asettelette overeita ton säännön mukaan: mikä on se äänilähde, josta tuota etäisyyttä ruvetaan vertaamaan toisiin mikkeihin? Pitääkö ottaa ihan mittaa tai narua ja lähteä kelaamaan jokainen pelti ja pönttö yksitellen läpitte? Tomimikkien ja overeiden suhteutus nyt on mun vielä helppo ymmärtää ja vaikea mokata, mutta miten noi overit keskenään? Katonko mä, että lähin äänilähde (yleensä joku pelti) on vähintään kolme kertaa lähempänä, kuin toinen overi?

Tärkein tapa torjua huonoa vaihevirhettä on kuitenkin se, että jo mikitettäessä muistetaan kuuluisa 1:3 -sääntö - mikrofonin joka poimii äänilähdettä tulee aina olla kolme kertaa lähempänä äänilähdettä kuin seuraavan mikrofonin johon ääni vuotaa.
 
Siis olisko käytäntö se, että jos eka mikki on kartiosta (siitä kai etäisyy aletaan mittaamaan?) 10 cm, niin 2 mikki olisi oltava 30, 60, 90, 120 jne cm etäisyydellä, jotta vaihevirhe jäisi tulematta?

Siis olisko käytäntö se, että jos eka mikki on kartiosta (siitä kai etäisyy aletaan mittaamaan?) 10 cm, niin 2 mikki olisi oltava 30, 60, 90, 120 jne cm etäisyydellä, jotta vaihevirhe jäisi tulematta?
 
Eei. Ei tää päde siihen, jos kaikilla mikeillä on tarkoituskin ottaa samaa ääntä.
 
Vaihevirhe tulee, se on väistämätöntä.

EDIT: Lööperit pois, viisaammat tietää paremmin.

Eei. Ei tää päde siihen, jos kaikilla mikeillä on tarkoituskin ottaa samaa ääntä.
 
Siis 2 mikki on jollain noista etäisyyksistä.

vaiheita voi poistella esim siirtämällä niitä waveja.
yksin kertasta...
 
Joo ja ei. Vaiheen kääntyminen on aallon pystypeilikuva, mikä ei oo ollenkaan sama asia kuin se, että ääntä siirrettäisiin puoli aallonpituutta eteenpäin.
 
Mutta joitakin asioita voi noin muuttaa paremman kuuloisiksi.
 
3:1 -nyrkkisääntöä ei sovelleta overheadeihin, stereopareihin ym tilamikkeihin, koska tilamikit ovat ikäänkuin yksi mikki kahdessa fyysisessä paikassa.
 
Sen sijaan on kai aika selvää, että tomimikin pitää olla kolme kertaa lähempänä äänitettävää tomia kuin viereisen tomin mikin?

EDIT: Kivi ehti ensin... Onko muuten noin, ettei päde yksittäiseen äänilähteeseen toi sääntö? Mikä tässä on ratkaisevana erona?
 
Eihän se tietenkään ole niin, mutta jos laitat vahvistimen eteen monta mikkiä, vaihevirhettä tulee, se on saletti
:-D
 
Rikulle tiedoksi, toi etäisyyksien mittaaminen just noin on hyvä ajatus, mutta siinä kannattaa käyttää lähtökohtana sitä, millaisia aallonpituuksia haluaa tallentaa ja mitä sointia korostaa, ja tämän aallonpituus-luvun kerrannaisia käyttää etäisyyksinä.

3:1 -nyrkkisääntöä ei sovelleta overheadeihin, stereopareihin ym tilamikkeihin, koska tilamikit ovat ikäänkuin yksi mikki kahdessa fyysisessä paikassa.
 
Ahaa, okei. Jos otetaan tää lähtökohdaksi, niin onko mitään keinoa välttyä mahdollisimman paljon vaihevirheiltä overeilla? Siis niinkun perus lähtökohtana.
 
Sen sijaan on kai aika selvää, että tomimikin pitää olla kolme kertaa lähempänä äänitettävää tomia kuin viereisen tomin mikin?
 
Joo, tää on selviö ja tosiaan aika vaikea mokata, vaikkei tätä tietäisikään.
 
EDIT: Miten muuten panorointi suhtautuu noihin vaihevirheisiin? Joskus olen ollut havaitsevinani, että leveämpi panorointi helpottaa vähän vaihevirhettä. Onko tämä ihan väärää havainnointia, tai jos ei, niin mihin se perustuu? Voiko vaihevirheen määrästä jotenkin laskeskella jotain panorointiin liittyvää? Pitäydytään siis vieläkin noissa overeissa vaikka.

Ahaa, okei. Jos otetaan tää lähtökohdaksi, niin onko mitään keinoa välttyä mahdollisimman paljon vaihevirheiltä overeilla? Siis niinkun perus lähtökohtana.
 
Joo. Mä yritän yleensä ihan mittanauhalla, narulla tms mitata, että overheadit ovat tarkalleen yhtä kaukana bassarin nuijan lyöntikohdasta (koska panoroin bassarin aina keskelle) ja että virveli on oikealla kohdalla eli siinä mihin sen omasta mikistäänkin panoroin. Jos tykkäät pitää virveliä keskellä, mittaa että molemmat overit ovat yhtä kaukana sen lyöntikohdasta.

Joskus olen ollut havaitsevinani, että leveämpi panorointi helpottaa vähän vaihevirhettä. Onko tämä ihan väärää havainnointia, tai jos ei, niin mihin se perustuu? Voiko vaihevirheen määrästä jotenkin laskeskella jotain panorointiin liittyvää? Pitäydytään siis vieläkin noissa overeissa vaikka.
 
No, mitä kauempana toisistaan mikit miksauksessa ovat, sitä vähemmän niiden informaatio tietysti summautuu. Eli jos overheadit ovat aivan äärilaidoissa, ei niiden välillä silloin ole sähköistä summaa, vaan ainoa summautuminen tapahtuu kuuntelutilassa.
 
(Kuulokekuuntelussa summaa ei tapahdu, minkä vuoksi kuulokkeita ei voi käyttää ainoana miksauskuunteluna, vaikka ne olisivat kuinka hyvät.)

Kiitos Kivelle jälleen, tiedänpä ensi sessiossa mitä teen toisin! Menee heti miettimään tekniikoita --->

Rikulle tiedoksi, toi etäisyyksien mittaaminen just noin on hyvä ajatus, mutta siinä kannattaa käyttää lähtökohtana sitä, millaisia aallonpituuksia haluaa tallentaa ja mitä sointia korostaa, ja tämän aallonpituus-luvun kerrannaisia käyttää etäisyyksinä.
 
Pieni pikakurssi allonpituuksien mittaamisesta tähän tarkoitukseen ei olisi pahasta. Tai anna linkki. Jos vielä simppeli esimerkki kitaran ja basson erosta, niitä useimmat kai äänittelee.

Pieni pikakurssi allonpituuksien mittaamisesta tähän tarkoitukseen ei olisi pahasta. Tai anna linkki. Jos vielä simppeli esimerkki kitaran ja basson erosta, niitä useimmat kai äänittelee.
 
Olepa hyvä
 
http://www.phy.mtu.edu/~suits/notefreqs.html

Olepa hyvä
 
Olen! ;)
 
Yllättävän pitkiä nuo aallot.
 
Sarjassa tyhmiä kysymyksiä: Kitaran matalampi E on numero mikä noista? Ja sama kysymys koskien sähköbassoa.

Kitaralla E3 ja bassolla oktaavia matalammalta, eli E2.

Ahaa, okei. Jos otetaan tää lähtökohdaksi, niin onko mitään keinoa välttyä mahdollisimman paljon vaihevirheiltä overeilla? Siis niinkun perus lähtökohtana.
 
Käyttämällä XY-tekniikkaa voit välttyä melko tehokkaasti vaihevirheiltä.
 
http://www.xowave.com/doc/recording/images/ums20-xy.png
 
Stereokuvan leveys kylläkin kärsii.

Onkos tossa XY:ssä tärkeää olla jotenkin erityisen suuntaavat mikit saadakseen sterokuvaa paremmin talteen, vai sopiiko tohon mitkä tahansa mikit? Oon joskus Shuren 58:lla ottanut stereoambienssia XY:llä ja kuulosti kohtalaisen hyvältä sellaiseen rokkiin.