Klassinen ›

Jatkuvasti valmistuu uusia muusikoita Ammattikorkeakouluista ja Sibelius-Akatemialta.. Nyt on taas haku käynnissä.Kaikille EI riitä töitä, paljon tulee ns.keskitason muusikoita, soittajia ja laulajia joita kyllä on tarpeeksi ennestäänkin. Kannattaako muusikoiden koulutus(joka ei ole ihan ilmaista) ja pitäisikö seulan olla vielä tarkempi sen suhteen ketkä läpäisevät pääsykokeet?Tarvitaanko lisää keskitason muusikoita (opettajia ja solistilinjalta) vai pitäisikö panostaa vain teknisesti ja tulkinnallisesti huipputason muusikoihin ja pedagogisesti loistaviin opettajiin?

Jatkuvasti valmistuu uusia muusikoita Ammattikorkeakouluista ja Sibelius-Akatemialta.. Nyt on taas haku käynnissä.Kaikille EI riitä töitä, paljon tulee ns.keskitason muusikoita, soittajia ja laulajia joita kyllä on tarpeeksi ennestäänkin. Kannattaako muusikoiden koulutus(joka ei ole ihan ilmaista) ja pitäisikö seulan olla vielä tarkempi sen suhteen ketkä läpäisevät pääsykokeet?Tarvitaanko lisää keskitason muusikoita (opettajia ja solistilinjalta) vai pitäisikö panostaa vain teknisesti ja tulkinnallisesti huipputason muusikoihin ja pedagogisesti loistaviin opettajiin?
 
Yksi vaihtoehto olisi ottaa sama systeemi kuin useissa Euroopan maissa: välitutkintoja vuoden välein, joissa jyvät karsitaan akanoista. Jos et ole tarpeeksi hyvä, putoat koko koulutusputkesta. Julmaa, mutta toimivaa. Vain parhaimmat pääsevät läpi. Ja ne ovat sitten t o d e l l a hyviä.

en ole tutustunut muun euroopan menetelmään mutta ihan hyvältä kuulostaa. kuitenkin meiltä valmistuu just aika paljon sellaisia keskivertoja muusikoita, opettajia ja solisteja :/ tuntuu että esim.laulajissa löytyy yhä vähemmän enää loistavaa äänimateriaalia ja valmiuksia esim.oopperalavoille.

tuntuu että esim.laulajissa löytyy yhä vähemmän enää loistavaa äänimateriaalia ja valmiuksia esim.oopperalavoille.
 
Totta turiset. Kaikennäköisiä hiihtäjiä sitä alalla liikkuu, sekä myös huonolla motivaatiolla ja työmoraalilla varustettuja.
 
Tuo yllä mainitsemani järjestelmä pistäisi kaikenlaiset liihottelijat ulos systeemistä alta aikayksikön. Ja toisaalta: vaikka tippuisi kyydistä, eikö pitäisi olla vain kiitollinen siitä, että saa ajoissa tietää, ettei ole ehkä huippuaineista ja voi vielä vaihtaa alaa, ennen kuin on ehtinyt ottaa kasapäin opintolainaa ja upottaa muuta rahaa tulevaan ei-mihinkään-uraan? Sen sijaan että kävisi koko koulutusrumban läpi vain takoakseen päätänsä seinään menemällä koelaulusta toiseen pääsemättä mihinkään ja sitten, loppuen lopuksi katkeroituu ja siirtää kaiken katkeruutensa tuleviin oppilaisiinsa?
 
Suomessa sanotaan olevan p a l j o n hyviä laulajia. Olen kyllä eri mieltä. Sen sijaan lavoille pääsee nepotismin varjolla, vaikka ei olisikaan laulutaitoa. Eikös sekin kerro jo jotain, etteivät suomalaiset enää pääse Helin-kilpailujen finaaliinkaan? Surkeata sanon minä!
 
(Minulla on nyt paasausvaihe menossa, tätä tuskin kestää pitkään. Pahoittelen.)

Mutta toisaalta, olen jutellut monien AMKin opettajien kanssa ja moni on sanonut, että kaikki heidän oppilaansa ovat saaneet alalta töitä. Maailmassa on vielä paikkoja muusikoille ja musiikin opettajille. Toiselta asteeltakin moni saa töitä, mutta onhan se toki tapauskohtaista.
 
On maailmassa paljon turhempaakin koulutusta, mites kaikki eräoppaat ja medianomit yms? Ei kaikki saa töitä, se on vaan tämän maailman meno. musiikki on tutkitusti kulttuurialoista parhaiten työllistävä, verrattuna siis esim. muotoiluun ja kuvaitaiteeseen.
 
Ammatilliset opinnot ovat harrastuksen luonnollinen jatke, moni ottaa tietoisen riskin alalle suunnatessaan. Kyllä se on tiedossa, että "oikeissa töissä" saa paremmin töitä, mutta kysymys on kutsumuksesta. Ehtiihän sitä nyky-yhteiskunnassa opiskella vaikka eläkeläisenä uuteen ammattiin.
 
Ei silti, kyllä Sibiksessä pitää olla tietty taso, vaan "kermat päältä" tyylillä. Ja muissakin oppilaitoksissa.

Toisaalta kaikkien opettajien ei tarvitse olla esiintyessään tähtiä, eikä esiintyjien hyviä opettajia, eikö totta? Eli pelkkiä staroja etsimällä ei välttämättä löydetä parhaita opettajia. Tietysti opettajat voisivat ohjata opiskelijoita esimerkiksi oikean suuntautumisvaihtoehdon valinnassa, mutta osa ammattimuusikoista heiluu lavoilla, osa opettaa konservatorioissa tai muualla, osa pitää musiikkileikkikoulua ja kaikkia noita tarvitaan. Myös musiikkiterapeutit saattavat olla alkuperäiseltä koulutukseltaan ammattimuusikoita, sitten on vaan kouluttauduttu lisää. Lisäksi on kaikenmaailman harrastusryhmiä, joiden ohjaajan ei tarvitse ehkä olla ammattimuusikko, mutta siitä on silti hyötyä.
 
Itse en kyllä kovin helposti muskaria vetäis..;) Mutta siis kyllähän muusikoita varmaan koulutetaan liikaa ja tuollainen välikarsinta vois olla ihan hyvä juttu, mutta myös välikarsinnassa tulisi huomioida erilaiset ammatilliset suuntautumisvaihtoehdot. Kaikista ei tule lavojen valloittajia, mutta he voivat silti ansaita leipänsä ja nauttia työstään musiikin parissa hyvinkin monella tavalla.
 
Nykyään harva pärjää tai edes haluaa pärjätä yhdellä ammatilla koko elämänsä. Muusikon tie on jatkuvaa itsensä kehittämistä ja opiskelua. Ei alkuperäinen koulutusohjelman nimi välttämättä kerro mitä nämä opiskelijat kymmenen vuoden kuluttua tekevät, mutta silti juuri tuosta opiskelusta voi olla hyötyä koko lopun elämän, eikä se siten mene hukkaan.

Suomessa tuntuu, että vähän joka alan tyyppejä koulutetaan liikaa.

Suomessa tuntuu, että vähän joka alan tyyppejä koulutetaan liikaa.
 
Paitsi ammattimiehiä tekemään oikeita töitä.

Toisaalta kaikkien opettajien ei tarvitse olla esiintyessään tähtiä, eikä esiintyjien hyviä opettajia, eikö totta? Eli pelkkiä staroja etsimällä ei välttämättä löydetä parhaita opettajia.
 
Ei, mutta esiintyjien kuuluisi olla tähtiä ja opettajien hyviä pedagogeja. Senhän takia meillä on erikseen solistinen ja pedagoginen linja. Ja kuten Fifi aiemmin laittoi, seuraa huonoista solisteista loppujen lopuksi vain katkeroituneita opettajia jotka purkavat patoutumiaan oppilaisiinsa. Toki musiikkiopistoihin, kansalaisopistoihin yms. tarvitaan aina jonkun verran opettajia, ja musiikkileikkikouluihin opettajia, se on sitten jokaisen oma asia mihin haluaa pitkän ja vaativat musiikkiopintonsa tuhlata. Amkeissa on kuitenkin myös erikseen oma linja esim.musiikkiohjaajille, se on asia erikseen. Mutta kuitenkin esim.Akatemiasta solistiselta linjalta valmistuneet ylläpitävät mielikuvaa Suomen solistisesta tasosta. Ja taso on sellaista että muutama maakuntaooppera vuodessa, yksi poppihitti ja lehtien palstalla paistattelua.

Mutta kuitenkin esim.Akatemiasta solistiselta linjalta valmistuneet ylläpitävät mielikuvaa Suomen solistisesta tasosta. Ja taso on sellaista että muutama maakuntaooppera vuodessa, yksi poppihitti ja lehtien palstalla paistattelua.
 
*repes* :D
 
Tuo on niin harvinaisen totta.
 
Olen huomannut, että näistä maakuntaoopperoista saattaa löytyä todellisia lahjakkuuksia, joilla on loistava eläytymiskyky, upea ääni ja tekniikka... mutta nämä eivät sitten syystä tai toisesta HALUA tehdä sitä työkseen, he tekevät jotain muuta työtä elääkseen. Tällaisia yksittäistapauksia olen havainnut erityisesti mieslaulajien kohdalla.

Samaa mieltä. Ja se onkin jotenkin niin eri asia. Ja maakunta oopperoissahan juuri aloittelevat laulajat pääsevät näyttämään kykynsä ja pongahtamaan sieltä suurille lavoille. eli maakuntaoopperat on tosi hyvä juttu! Mutta sitten se kun niitä kolmi- nelikymppisenä kiertää yhä uudelleen ja maakuntaoopperoihin olisi tulossa uusia lahjakkaita kykyjä ja sitä rataa. Se ei kyllä ole muuta kuin rahan ja ajan tuhlautusta. Myös pedagogisella puolella sais olla tiukka seula, koska ne oppetajathan sitten vastaavat uuden äänimateriaalin koulutuksesta.

Oiskohan kenties mahdollista, että musiikin alan koulutukseen pyrkivä ei ihan alun alkaen edes tiedä omaa vahvuusaluettaan varmasti..? Siksi koulutusohjelman valinta voi mennä aluksi pieleen. Tätä tapahtuu kaikilla muillakin aloilla, joten epäilemättä myös musiikissa. Voihan olla, että opiskelijalla ei ole ollut omia oppilaita ennen kouluun pyrkimistään, eikä vielä tiedä vahvuuksiensa olevan pedagogisella, ennemmin kuin solistisella puolella? Ja taas toisaalta esiintymiskokemus voi olla vähäistä, joten omat lahjat sillä puolella löytyvät vasta koulutuksen ollessa jo "vaiheessa."
 
Onhan se hyvä jos tietää jo 15-vuotiaana miksi haluaa isona ja missä on paras. Aina ei vain käy noin onnellisesti, eikä kaikki ole niin mustavalkoista. Yksi ikävä mahdollisuus on myös toivoton esiintymiskammo. Vielä pääsykokeet saattavat mennä aivan nappiin, mutta isommille lavoille ei ole toivoakaan. Ei lautakunta voi sitä arvostellessaan tietää, eikä välttämättä tiedä hakijakaan, jos sitä aiempaa esiintymiskokemusta ei juuri ole. Lautakunta ei myöskään voi tietää kenestä tulee tähti ja kenestä ei, koska se riippuu niin monesta asiasta musiikillisen lahjakkuuden lisäksi.
 
Epäilen, että keskitason muusikoita tarvitaan enemmän kuin tähtiä. Siksi mielestäni ei haittaa, että osa koulutetuista jää juuri sellaisiksi. Työmotivaatio ja -moraali ovat sitten asia erikseen, niitä pystyttäisiin testaamaan vaatimalla opiskelijalta erilaisia suorituksia koko ajan, eikä vain sitä valmistumista vuonna nakki ja pottu tai silloin kun itseä sattuu kiinnostamaan. Kyllä korkeakouluissakin pitäisi opettajilla olla oikeus potkia opiskelijoita p**seelle jos ei ala tapahtua, vaikka vastuu onkin viime kädessä opiskelijalla itsellään. Toisaalta on kyllä opiskelijan omaa typeryyttä jos ei tajua ottaa vinkkiä vastaan, kun opettaja sanoo, että "kannattaa varmaan miettiä alan vaihtoa." Sellaistakin tapahtuu ja niin saa kyllä tapahtuakin...
 
Aiemmin oli puhe jostain keskieurooppalaisista seulontamenetelmistä, mutta en tiedä tuleeko tämä viime kädessä yhtään halvemmaksi kuin suomalainen koulutusjärjestelmä. En tiedä musiikkioppilaitoksista, mutta ainakin Ranskan yliopistoihin kaikki halukkaat pääsevät ensin ja sitten alkaa karsinta. Suomessa täytyis varmaan ensin kuitenkin pitää ne pääsykokeet ja sitten alkaa karsimaan vielä jyviä akanoista, muutenhan Sibeliusakatemian opiskelijatkin olisivat kuin yhtä sopulilaumaa kun tilaa olisi kuin silleillä purkissa.

Oiskohan kenties mahdollista, että musiikin alan koulutukseen pyrkivä ei ihan alun alkaen edes tiedä omaa vahvuusaluettaan varmasti..? Siksi koulutusohjelman valinta voi mennä aluksi pieleen. Tätä tapahtuu kaikilla muillakin aloilla, joten epäilemättä myös musiikissa. Voihan olla, että opiskelijalla ei ole ollut omia oppilaita ennen kouluun pyrkimistään, eikä vielä tiedä vahvuuksiensa olevan pedagogisella, ennemmin kuin solistisella puolella? Ja taas toisaalta esiintymiskokemus voi olla vähäistä, joten omat lahjat sillä puolella löytyvät vasta koulutuksen ollessa jo "vaiheessa."
 
Pointti onkin siinä mulla et koska Amkiin tai Akatekialle yleensä pyritään vasta parikymppisenä tai myöhemmin, on jo jotain tietoa. Periaatteessa esiintymiskokemusta pitäisi jo olla tässä vaiheessa, koska on ollut pakko jo opiskella laulua aiemmin, tietää jo vähän esiintymisestä.
 
Onhan se hyvä jos tietää jo 15-vuotiaana miksi haluaa isona ja missä on paras. Aina ei vain käy noin onnellisesti, eikä kaikki ole niin mustavalkoista. Yksi ikävä mahdollisuus on myös toivoton esiintymiskammo. Vielä pääsykokeet saattavat mennä aivan nappiin, mutta isommille lavoille ei ole toivoakaan. Ei lautakunta voi sitä arvostellessaan tietää, eikä välttämättä tiedä hakijakaan, jos sitä aiempaa esiintymiskokemusta ei juuri ole. Lautakunta ei myöskään voi tietää kenestä tulee tähti ja kenestä ei, koska se riippuu niin monesta asiasta musiikillisen lahjakkuuden lisäksi.
 
Jos esim.Amkiin otettais oppilas, joka pyrkii solistiselle puolelle mutta vuoden kuluttua huomataan että sillä ei ole tulevaisuutta solistisella, niin siinä vaiheessa voisi vaihtaa alaa, ei alkaa rämpimään koeesiintymisestä toiseen. Jos taas haluaa, niin voisi siinä vaiheessa kokeilla pedagogisella puolella.
 
Epäilen, että keskitason muusikoita tarvitaan enemmän kuin tähtiä. Siksi mielestäni ei haittaa, että osa koulutetuista jää juuri sellaisiksi.
 
Mun mielestä keskitason muusikot voi hyvinkin toimia esim.kansalaisopistoissa opettajina, mutta toivoisi että jo konservtorioissa olisi laadukkaita pedagogeja, koska nehän "kasvattaa" meidän tulevaa muusikko sukupolvea. Ja nimenomaan soilitiselle puolelle ei tarvittais yhtään enää lisää keskitason muusikoita, niitä on jo liikaa! Vain sellaisia jotka nostaisi Suomen solistista tasoa.
 
Aiemmin oli puhe jostain keskieurooppalaisista seulontamenetelmistä, mutta en tiedä tuleeko tämä viime kädessä yhtään halvemmaksi kuin suomalainen koulutusjärjestelmä. En tiedä musiikkioppilaitoksista, mutta ainakin Ranskan yliopistoihin kaikki halukkaat pääsevät ensin ja sitten alkaa karsinta. Suomessa täytyis varmaan ensin kuitenkin pitää ne pääsykokeet ja sitten alkaa karsimaan vielä jyviä akanoista, muutenhan Sibeliusakatemian opiskelijatkin olisivat kuin yhtä sopulilaumaa kun tilaa olisi kuin silleillä purkissa.
 
Minäkään en tiedä siitä että olisiko se halvempi vai ei, mutta pääasia olisi että kaiken näköisillä viipottajilla ei olisi papereita kourassa, vaan seulottais niitä että ketkä valmistuu ja ketkä ei.

Toki musiikkiopistoihin, kansalaisopistoihin yms. tarvitaan aina jonkun verran opettajia, ja musiikkileikkikouluihin opettajia, se on sitten jokaisen oma asia mihin haluaa pitkän ja vaativat musiikkiopintonsa tuhlata.
 
Jaksan edelleen hämmästyä sitä, miten vaikeaa on käsittää, että joku oikeasti haluaa opettaa. Olen tietoisesti valinnut pedilinjan ja ilokseni saan vakuutella ihmisille, että osaan myös soittaa. Useat musiikkialaa vähän tuntevat tuntuvat olevan siinä käsityksessä, että opettaja on vain epäonnistunut muusikko, joka opettaa saadakseen juustoa leivän päälle. (Ne jotka eivät tunne alaa lainkaan, kysyvät yleensä, että oletkos sitten itse soittanut joskus jotain?:D )
 
Kestävä oppilas-opettaja suhde antaa lapselle paremmat mahdollisuudet edistyä. Tilanne muusikon uralle pyrkivillä on usein kuitenkin se, että opettajan paikka otetaan odotellessa "oikeita" töitä. Useissa opistoissa kehutaan sitä, että on ollut hienoja muusikoita opettajina (vuoden-kaksi kerrallaan... "ja aika vaikeaa niillä oli pitää kaikia tunteja, kun oli keikkoja ja koesoittoja") Opettajaksi suuntautunut todennäköisesti ottaisi mielellään paikan vastaan, ja keskittyisi opettamiseen.
 
Oma koulutusohjelmani järjesti onneksi jo varhaisessa vaiheessa luentopäivän, johon oli kutsuttu puhumaan opettajia. Heidän oli tarkoitus kertoa työstään musiikkiopistossa. Päivän aikana meille kaikille tuli hyvin selväksi, että opettaja on epäonnistunut muusikko. Jos edes oman koulutusohjelman opettajat eivät tunnusta opettajan ammattia, niin miksi kukaan muukaan sitä arvostaisi?
Minä olen kuitenkin päättänyt tuhlata pitkät ja vaativat opintoni siihen, että opetan vasta-alkajia, ja kieltäydyn tuntemasta itseäni epäonnistuneeksi muusikoksi.
Suutari pysyköön lestissään.
 
Käsittääkseni AMK:ssa on nykyään muusikoilla ja pedagogeilla ensimmäinen vuosi yhteinen, jonka jälkeen päätetään suuntautuminen.

Periaatteessa kannattaa kouluttaa huipputason muusikoita ja sitten niille esimerkiksi viisi musiikkikriitikkoa jotka erottavat niiden soittokyvyn muista. Sen jälkeen rahoittaa näille joku musiikkitalo ehkäpä.
 
Yksi tapa karsia turhia resursseja on itse lopettaa jo suosiolla se opiskeleminen, eli jos kukaan teistä on vastaavalla alalla opiskelemassa suosittelen toki lopettamista.

On lievä tilastoharha, että musiikin ala työllistää hyvin, koska se työllistää usein sivutoimisesti ja keikkaluontoisesti. Ellei satu olemaan tarpeeksi keikkaa. Eikös muusikoiden ja näyttelijöiden tulot ole suurin piirtein samaa luokkaa? Entä kuva- ja tanssitaiteilijat, mikä lienee heidän tilanteensa?
 
Yhteiskunta tulee tukemaan kaikkia kulttuurilaitoksia varmaan entistä vähemmän tulevaisuudessa, joten ne työllistyvät jotka työllistyvät, muut tutkinnon suorittaneet koristavat tilastoja tai siirtyvät ratikkakuskeiksi.

Yksi tapa karsia turhia resursseja on itse lopettaa jo suosiolla se opiskeleminen, eli jos kukaan teistä on vastaavalla alalla opiskelemassa suosittelen toki lopettamista.
 
Kerkesit ensin. Thumbs up Lucia, suosittelen muusikkouran lopettamista.

Jaksan edelleen hämmästyä sitä, miten vaikeaa on käsittää, että joku oikeasti haluaa opettaa. Olen tietoisesti valinnut pedilinjan ja ilokseni saan vakuutella ihmisille, että osaan myös soittaa. Useat musiikkialaa vähän tuntevat tuntuvat olevan siinä käsityksessä, että opettaja on vain epäonnistunut muusikko, joka opettaa saadakseen juustoa leivän päälle. (Ne jotka eivät tunne alaa lainkaan, kysyvät yleensä, että oletkos sitten itse soittanut joskus jotain?
.
 
Mun viittauksella tarkoitin sitä jos on käynyt SOLISTISEN puolen opinnot, ja sitten jää vaille töitä ja lopulta ei siivet kanna enempää kuin kansalaisopistoon opettamaan nelikymppisille kotirouville fyyr eliseä. . Nimenomaan hyviä pedagogeja pitää ja kannattaa kouluttaa!

minkä muusikkouran..? Sitäpaitsi kyse oli muutenkin siitä kun muusikoita jää pyörimään "haitalle" aiheuttamaan omilla turhautumillaan haittaa..
 
Joo, mullakin on takapihalla tuolla muutama turhautunu muusikko. Mieletön tämä haitta mikä näistä "ylijäämä" muusikoista aiheutuu.