Kitarat: kitarakamat ›

No niin. omalla seinälläni roikkuu 7 kitaraa, ja siellä sulassa sovussa Gibson SG:n vierellä lepää myös 7-kielinen HB. Ulkoisessa olemuksessa ei ole moittimista, maalaus ym. viimeistely in virheetöntä. No alkuperäismikit ei kummosia olleet mutta netistä löytyi (vihreät, tottakai) Dimarziot. Referenssinä on kaiken aikaa ollut Ibanezin seiska, johon mikkien vaihdon jälkeen on ollut vaikea löytää eroja.
 
Samoila linjoilla mennään. Itelläni on HB:n 7 myös ja vaihdoin siihen EMG:n 707:n tallamikiksi. Kaulamikin revin myös irti ja se piilotettiin ullakolle. Sen verran mitä olen testannut Iban seiskoja, niin eipä niissä kyllä paljon eroa ole tuohon HB:iin verrattuna. Onhan se tietysti hieman huvittavaa, että omistaa 166€ kitaran ,jossa on 146€ mikki... Mutta on sill kyllä kiva soittaa, nyt ainakin kun maalasin sen kokonaan mustaksi. Raaputin sen HB-logon todellaerittäin huolellisestipois. Vielä kun jaksais laittaa siihen jonkun sopivan kaulamikin ja Iban logon lapaan, niin kukaan ei huomais mitään.... paitsi ehkä asialle omistautuneet ihmiset tunnistaisivat tallasta...

Mulle kyllä kelpais kokeilumielessä tommonen nauhaton basso jos halvalla löytyis
http://www.thomann.de/thoiw3_harley … string_fretless_ebass_prodinfo.html
 
Eilen tuli postissa ko. vehje. Ostin sen ihan kokeilumielessä, Wasburnin 5-kielisen nauhallisen kaveriksi. Viimeistely ei HB:ssä Wasburnista kalpene vaikka hintaero on iso. Tämä on tosiaan umpipuusta tehty ja soundaa ihan perkeleen hyvältä just sellaiselta nauhattomalta aktiivibassolta, jota lähdin hakemaankin, eli asiakas on tyytyväinen. Virekin löytyi heti ja olivat T-kaupassa säätäneet kaulan ja kielten pituudet valmiiksi, eli kiva tällä oli soitella suoraan pahvilaatikostakin. Tallastakin löytyy joka suuntaan säädöt ja virittimet ovat jämäkät ja ilman minkäänlaista klappia. Nauhat eivät irvistele, kun niitä ei ole! Maalaus/lakkauskin on tehty ihan kunnolla (läpikuultava musta, puun syyt näkyy läpi). Tämähän nyt on hinnaltaan noita HB:n halpamalleja hieman ylempänä, eli voi olla, että laatu on tämän takia sitten parempi, en tiedä. Palataan myöhemmin asiaan, jos tulee ikäviä yllätyksiä.
 
Toinen harlikka, jonka omistan (ostin vuosi sitten) on tämä lap steel:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_harley_benton_slider_ii_prodinfo.html
 
Jonkun verran olen sitäkin käyttänyt ja kattaa ainakin tällä hetkellä mun tarpeet 100%:sti, kiva kantokassikin tuli mukana. Mikin tuosta kyllä vaihdan vielä joskus vaikka käsinkäämittyyn saksalaiseen.

Mä aloitin soiton 80-luvulla jollakin Anttilan halpiskitaralla, joka oli oikeasti soittokelvoton. Onneksi tulin järkiini ja hajotin sen Pete Townshend-tyyliin, pyysin sitten rippilahjaksi Washburnin. Kyllä nämä Harley Bentonit, mitä olen kokeillut ovat yhtä juhlaa siihen helvetinkoneeseen verrattuna - vaikkeivat mitään ns. hyviä kitaroita olekaan.
 
Ihan samat kokemukset, Anttilan kitara oli tällainen punamusta (Mayan näköinen, mutta eri merkkinen), sillä veivasin sormet verillä ehkä puoli vuotta (hirveällä innolla 15 watin Yamahan läpi) ja myin sen naapurin jehovalle raamattuiltakitaraksi ja ostin Cimar LP:n tilalle. Eipä tuo Cimarkaan ollut HB:n tasoa, vaikka maksoi silloin 1000 markkaa käytettynä (= 170 euroa, eli nykyrahassa 22 vuotta myöhemmin paljon enemmän).
 
Nykyajan nuoret on opetettu liian hyvään joka suunnalla!

Mä aloitin soiton 80-luvulla jollakin Anttilan halpiskitaralla, joka oli oikeasti soittokelvoton. Onneksi tulin järkiini ja hajotin sen Pete Townshend-tyyliin, pyysin sitten rippilahjaksi Washburnin. Kyllä nämä Harley Bentonit, mitä olen kokeillut ovat yhtä juhlaa siihen helvetinkoneeseen verrattuna - vaikkeivat mitään ns. hyviä kitaroita olekaan.
 
Vaan minäpä aloitin 70-luvulla niillä anttilan akustisilla. Kielet oli n. sentin korkeudella kaulasta eli soitettavuus oli mitä oli mutta sormenpäät rakoilla niillä siitä huolimatta jyystettiin kivusta välittämättä. Pikkubroidi piti tyynyjä rumpuina kun ei oikeisiin rumpuihin ollut varaa ( nykyään sillä on työkaluina Rolandin TD10 setti ). Eikä se soiton riemu surkeista soittimista huolimatta mihinkään kadonnut. Eka sähkis oli Ekon orkesterikitara ja avot mikä ero siinä olikaan niihin anttilan soittimiin. Ja se ekon kitara oli vielä täysi susi verrattuna näihin HB: soittimiin.

Meikäläinen aloitti taas tarkalleen tämän näköisellä:
 
http://www.myrareguitars.com/upkaysg.jpg
 
Toi merkki kun oli myyty ties kenelle, 1980-luvun alussa, joten kitaran laatu ja soitettavuus, tais olla todella kaukana siitä, mitä ne japanissa tehdyt oli aikasemmin (ehkä) ollu.
 
Eli kaula oli kuin puolet pesäpallomailasta, mikit oli järkyttävät, akustinen sointi oli todella ohut ja tietysti, pieninkin kosketus vibraan ja se meni armottomaan epävireeseen. Jne.
 
Ihmekkös tuli sellainen "aha, siis tämmösiä ne ihan oikeat sähkikset onkin..." kun löysin ton "straton" käytettynä, eräästä liikkeestä.
 
Huonoa sinänsä (tai sitten ei...), ett menin myymään aikoinaan sen ekan kammotuksen, joten en pysty tekemään kunnon vertausta tohon omaan HB:n. En nyt vois sanoa, ett olis tyytyväinen siihen (paitsi jos kattoo hintaa), mutt ei sitä tee kokoajan mieli heittää seinään sentään. Kaula siinäkin on kyllä ihan liian paksu.

Vielä kun jaksais laittaa siihen jonkun sopivan kaulamikin ja Iban logon lapaan, niin kukaan ei huomais mitään.... paitsi ehkä asialle omistautuneet ihmiset tunnistaisivat tallasta...
 
Kiinassa jo harrastavat suuressa määrässä vastaavaa toimintaa:
http://www.ibanezrules.com/fakes.htm
8)

Minäkin viime viikolla möin Harley-Bentonin. Sellaisen akustisen piezomikeillä.
 
Vielä on tuo yksi jäljellä ja siitä en luovu. Uudella on T-kaupassa hintaa 41€ eli eihän tuota edes kannata myydä. Ihan soittokelpoinen peli ja ei haittaa vaikka tuo meidän nuoriherra 2v sitä välillä rämpyttää.

Noi HB:t tuntuu olevan aika monipuolisa keppejä kun useassa ilmossa lukee, että sopii niin aloittelialle kuin ammatilaiselle.

Onkohan niin että HB on tulevaisuuden klassikko? Nimittäin muusikoiden.net ja huuto.net on välillä pullollaan 70- luvun postimyynti-ihmeitä (mm.Lucky7) joita nyt myydään vintage-kitaroina ja järjettömällä hinnalla.

Onkohan niin että HB on tulevaisuuden klassikko? Nimittäin muusikoiden.net ja huuto.net on välillä pullollaan 70- luvun postimyynti-ihmeitä (mm.Lucky7) joita nyt myydään vintage-kitaroina ja järjettömällä hinnalla.
 
Sinä sen sanoit!! Nyt äkkiä kaikki tilaamaan laivalasteittain HB:ta! Siinä sitten loksahtaa Veksiltä kiikkustuolissa leuka kun selailee huuto.nettiä vanhoilla päivillään ja huomaa, miten siellä se Veksi X kauppa vanhaa legendaarista HB:taan kymmenkertaisella voitolla!

HB:taan kymmenkertaisella voitolla! Joo ja "In ö jear of tvenivaif, tvenivaif" varsinkin ne HB:t ovat tähtitieteellisissä hinnoissa joissa sitä paikallista kulumaa ei ole tapahtunut siinä logon kohdalla;o)
Tossa on muuten havaittavissa selkeä ero eri merkkien kesken. Toiset tuppaavat kulumaan logon kohdalta, toiset kaikkialta muualta.