Bassot ›

...sanoin, että 6000 ei ole paljoa ...kazoo-pillistä...
 
Musta on. :P
 
Silloin liikutaan jo ylemmillä käsitteillä.
 
Tarkoitatko, että kävellään käsillä? Miten se liittyy bassotteluun?
 
Ohhoh. oiskohan aika lopettaa kahvin juonti? (mut juu... kinaaminen on kivaa)

Musta on. :P
 

 
Tarkoitatko, että kävellään käsillä? Miten se liittyy bassotteluun?
 
Ohhoh. oiskohan aika lopettaa kahvin juonti? (mut juu... kinaaminen on kivaa)
 
Voivoi, tämä ei käy enää edes provosta. Pahoittelen.

Voivoi, tämä ei käy enää edes provosta. Pahoittelen.
 
Meinaatko että kävi niin sanottu EVO?

Meinaatko että kävi niin sanottu EVO?
 
;) näin taisi päästä käymään.

Voivoi, tämä ei käy enää edes provosta. Pahoittelen.
 
Ei aina voi onnistua... Pahoittelen.

Näitä 1960-luvun Fendereitä ei taas tule enää lisää, koskaan. Kukaan ei voi enää tehdä Fenderiä vm. 1965. Jos sellaisen haluaa, pitää ostaa joku niistä mitä markkinoilla on valmiiksi. Nyt tuon 1965 Fenderin hinnan määrittelee sen soittimen nykyisen omistajan halu pitää se itsellä tai myydä, ja potentiaalisen ostajan halu saada se itselle. Jos ostajan halu saada kitara on suurempi kuin 6000 dollaria niin homma on sillä selvä. Jos sellaista ostajaa ei mistään ilmesty niin hinta oli liian kova.
 
Näinhän se on. Ekspertit puhuu tuottajan ylijäämästä. Pätee muuhunkin kuin vintagekamaan.
 
E: Itsehän olen "ekpertti" äidinkielessä..

Mä ottaisin mun ikioman nelikielisen, Jussi Ala-Kuhan tekemän jazzbasson. Se kun nyt vaan on paras. Tai sitten sen uutukaisen (tulee ehkä 2-4 viikon kuluttua), viisikielisen vanhapresarimallisen JAK:n...

Hienoa! Selkeä ja hienosti perusteltu kommentti. Saat 10!
 
Kyllä vanhojen Fendereiden kohdalla puhutaan hype-kuplasta ja ne on niitä kysynnän ja tarjonnan lakeja. Olenkin aina pitänyt näissä asioissa keräilijöitä eri miehinä kuin soittajia (vaikka samaan persoonaan voikin joskus osua kummatkin käsitteet). Keräilijä seuraa suhdanteita ja trendejä, mutta soittajalle riittää vaikka Ibanezi tai Phankki tai ArvaŽs custom bass. Mitä tästä enää jatkamaan.
 
Minusta tämä kuplasta puhuminen on tietämättömien ja näköalattomien höpötystä:
- Kuinka monella on oma Vintage Fenderi. Käsi ylös nyt!
- Ne joilla on, kuinka moni on sitä mieltä että nykysoittimissa on sama saundi ja soitetavuus, fiiliksestä puhumattakaan?
- Kuinka vintage Fenderin omistaja on sitä mieltä että siihen sijoitetu summa liki puolittuu edelleen myytäessä, niinkuin se tekee suurimmassa osassa uutena ostettavia nykysoittimia? Saatikka että se edes laskisi? Tai ostapa uusi auto, sen arvosta häviää yhden Vintage-Fenderin hinta vuodessa.
 
Ei läheskään kaikki Vintage-miehet ole keräilijöitä. Omien havaintojeni mukaan suuri osa niistä soittajista joilla on tuollainen peli ovat päätyneet siihen saundi- ja soitettavuussyistä.

Minusta tämä kuplasta puhuminen on tietämättömien ja näköalattomien höpötystä:
 
Kiitos! Tai sitten siitä puhuminen osoittaa, että voi myös kriittisesti pohtia valtavirtojen ja trendien kulkua. Tässä tapauksessa tämä riipuu siitä, kummalla puolella Fendeiä ollaan. Ja hymiöö perään.
 
- Kuinka monella on oma Vintage Fenderi. Käsi ylös nyt!
- Ne joilla on, kuinka moni on sitä mieltä että nykysoittimissa on sama saundi ja soitetavuus, fiiliksestä puhumattakaan?
 
Hyvä soitin koostuu hyvistä ja kuivista puista. Vanhojen bassojen hyvä puoli on se, että puu on kuivaa ja hartsit ovat hävinneet ja monesti värähtely on hillittömän voimakasta. Soitettavuuteen vaikuttaa tosi paljon mieltymykset ja se, mihin on tottunut. Ja soundiin vaikuttaa kokonaisuus, mutta esim. suurin osa 70-luvun Fendereiden mikeistä (mitä mä tiedän) on vaihdettu esim. Duncaneihin tai DiMarzioihin. kumma juttu?
 
- Kuinka vintage Fenderin omistaja on sitä mieltä että siihen sijoitetu summa liki puolittuu edelleen myytäessä, niinkuin se tekee suurimmassa osassa uutena ostettavia nykysoittimia? Saatikka että se edes laskisi? Tai ostapa uusi auto, sen arvosta häviää yhden Vintage-Fenderin hinta vuodessa.
 
Kyllä, olet näissä varmaa oikeassa, mutta kuplan ja muoti-ilmiön siitä tekee se, että jos 90-luvulla valtavirtabasistit halusivat kalliin "hifi-basso", niin 2000-luvulla valtavirtatrendien seuraaja haluavat Fender jasson tai passon. Entä sitten 2010?. Ja sitten on erikseen ne kaverit, jotaka ovat koko elämänsä ovat soittaneen Fenkuilla, kuten esim. Absqua taitaa olla, jos muistan oikein. Ja taitaa ite Hollstro tähän ikänsä Fenkuilla soittaneeseen porukkaan.
 
Itteä on vaan paljon mietityttänyt se, että miksi 90-luvulla soudin muodosti Hifi-bassot ja miksi 2000-luvulla basistit haluavat vanhan Fenderin? Mun kaveri oli Ruotsissa miksaamassa ja kertoi leikkimielellä (mutta ei savua ilman tulta), että Ruotsissa ei saa keikkoja jos ei ole soittajalla Fenderin jazz-bassoa. Mä tiedän omassa kaveripiirissä jo neljä basistia, jotka aikoinaan ovat soittaneet Neusereilla ja Ken Smitheillä ja kuinka ollakaan... ne olivatkin ihan huonoja bassoja ja tilalle on tullut samanhintainen Jasso. Ja jos televisiosta tarkkailee bändejä, niin kyllä se Fenderi näyttelee pääroolian monen basistin arsenaalissa. Eli pakkohan tässä on puhua trendistä ja trendit muuttuvat.
 
Ja täytyy muistaa, ettei tässä ole mitään pahaa tai ikävää. On vaan mielekiintoista tehdä tulkintoja elämästä ja pohtia eri asioita. Oman elämäni aikana mä olen oppinut sen, ettei välttämättä ole huonoja tai hyviä bassoja, vaan niissä on eri ominaisuuksia eri tilanteisiin, eri fiiliksille ja näköjään eri aikakausille.
 
Mutta totta on se, mitä sanoit tuosta vintage Fenderien arvon pitävyydestä. Vanha Fenderi on hyvä sijoituskohde, jos sen löytää sopuhintaa.
 
Niin, että käsi ylös joiden mielestä 2000 luvulla on trendikästä ja "oikeaoppista" soitella jassolla!
 
Ei läheskään kaikki Vintage-miehet ole keräilijöitä. Omien havaintojeni mukaan suuri osa niistä soittajista joilla on tuollainen peli ovat päätyneet siihen saundi- ja soitettavuussyistä.
 
Joo musta osa niistä on päätyneet siihen soundi- ja soitettavuussyistä ja osa on kasvanut kiinni Fendereihin ja osa vain tyylikkäästi seurailee trendejä. Eiköhän se paletti löydy tuosta.
 
Niin ja kyllä mäkin haluan Fenderin vintagebasson, mutta sen pitää olla -74 sitten.
 
Semmoinen juttu.

Yks juttu: 70 -vuvun Fenderit eivät mielestäni ole Vintagea. Fenderien osalta tuo käsite Vintage sai alkunsa nimenomaan 70-luvun tuotannon suurista laatuvaihteluista ja soittimien rakenteen muuttumisesta, jolloin soittajat yleisesti ryhtyivät haluamaan vanhoja, ennen vuotta 65 tehtyjä soittimia. Minusta koko 60-luku on kuitenkin pääsääntöisesti erittäin hyvää laatua. Kyllä 70-luvultakin löytyy ihan hyviä yksilöitä, mutta löytyy huonojakin ja työn jälki oli erilaista.
 
CBS:n tuotantofilosofiana oli nostaa kate ylös, hinnat tuplaantuovat 8 vuodessa. Tavoitteena oli maksimitulos, jolloin tuotantoon ei investoitu käytännössä ollenkaan ja tuotekehityksen osuus liikevaihdosta oli onnettomat 1.4 %. Tällä touhulla ei jatkuvaa hyvää laatua voinut saada aikaiseksi. Tämän ajattelun kääntäminen oli suurin muutos jonka uusi managmentti teki vuodesta 81 alkaen. Yleisesti ottaen on 80-luvun tuotanto tasalaatuisempaa kuin 70-luvun, toki ikälisä tuo hohdetta noihin vanhempiin.

Ennenkin sanottu ja sanotaan taas; keskinkertainen on parasta. Perusfenkun kanssa on helppo toimia, ja se ei ainakaan pilaa mitään mitä soittaja soittaa. Eihän siinä sen kummempaa.
 
Kuten SM58 tai Marshallin 4x10 ei ole maailman paras lajissaan, ei varmasti ole Fenkkukaan, mutta se on ihan riittävä. Vaikka noi ei oo absoluuttisesti parhaita, niin käytetyimpiä ovat varmasti. Vintagea tai ei. Sen (vintagen) ymmärtämiseen meitsi ei oo tarpeeks kultivoitunut.

Ennenkin sanottu ja sanotaan taas; keskinkertainen on parasta. Perusfenkun kanssa on helppo toimia, ja se ei ainakaan pilaa mitään mitä soittaja soittaa. Eihän siinä sen kummempaa.
 
Kuten SM58 tai Marshallin 4x10 ei ole maailman paras lajissaan, ei varmasti ole Fenkkukaan, mutta se on ihan riittävä. Vaikka noi ei oo absoluuttisesti parhaita, niin käytetyimpiä ovat varmasti. Vintagea tai ei. Sen (vintagen) ymmärtämiseen meitsi ei oo tarpeeks kultivoitunut.
 
Sama täällä.En tiää mitä kultivoitunu tarkottaa mutta en myöskään tajuu tota vintage juttua enkä varsinkaan relic osastoa.Soitin joko on vanha tai ei.Jos on hyvä yksilö niin se on sitten hyvä.Keräiliät on sitten erikseen.Tietty joku omana syntymävuonna valmistettu soitin oiskiva ihan hupiia omista jos halvalla eteen tulis.

...sitten on erikseen ne kaverit, jotaka ovat koko elämänsä ovat soittaneen Fenkuilla, kuten esim. Absqua taitaa olla, jos muistan oikein. Ja taitaa ite Hollstro tähän ikänsä Fenkuilla soittaneeseen porukkaan...
 
No, itse soitin 14 vuotta erilaisilla bassoilla ennen ensimmäistä Jazz Bassoa, vuodelta '73. Tämä tapahtui vuonna 1992. Sen jälkeenkin on muitakin bassoja (Musareita) tullut harrastettua, mutta hifi-hommiin en ole palannut.

Vähän offtopiccia, mutta mielenkiintoista tää hintakehittely.
 
Kattelin kolmisen vuotta sitten myynti-ilmoja m.netissä seiskytluvun Fenkusta. Jazzaria ja presaria jatkuvasti alta tonniin, johonkin 800 euroon, ja sitten välillä oli "hurjan kalliita" hintapyyntöjä kun 1200 pyydettiin. Nykyään 1800 euron hintapyyntöä orkkiskuntoisesta jazzarista voidaan pitää edullisena.

Vähän offtopiccia, mutta mielenkiintoista tää hintakehittely.
 
Kattelin kolmisen vuotta sitten myynti-ilmoja m.netissä seiskytluvun Fenkusta. Jazzaria ja presaria jatkuvasti alta tonniin, johonkin 800 euroon, ja sitten välillä oli "hurjan kalliita" hintapyyntöjä kun 1200 pyydettiin. Nykyään 1800 euron hintapyyntöä orkkiskuntoisesta jazzarista voidaan pitää edullisena.
 
Tuskin kuitenkaan 70-luvun alun vehkeet olivat alta tonnin. Jos olivat niin olisit ottanut pois kuleksimasta :-)
 
Maksoin vuonna 92 vuoden 73 Jazzarista 2500 mk, eli n. 420 €. Hintakehitys on ollut aika moista. 13 % vuodessa näyttää hinnat nousevat.

Tuskin kuitenkaan 70-luvun alun vehkeet olivat alta tonnin. Jos olivat niin olisit ottanut pois kuleksimasta :-)
 
Juu ei tosiaan ole alta tonniin saanut noita enää yli viiteen vuoteen.

Maksoin vuonna 92 vuoden 73 Jazzarista 2500 mk, eli n. 420 €. Hintakehitys on ollut aika moista. 13 % vuodessa näyttää hinnat nousevat.
 
Kohtahan nuo markkahinnat ovat jo muuttuneet suoraan euroiksi. Aika kahelia.

Kohtahan nuo markkahinnat ovat jo muuttuneet suoraan euroiksi. Aika kahelia.
 
Voi ihan hyvin olla, että 50-100 vuoden kuluttua niiden 50-60 lukujen Fenderien hinnat pyörivät jossain 25-50 tuhatta nykyeuroa. Jos aika näyttää toteen vintagemiesten väitteet sen aikakauden erityislaadusta, niin näin se sitten menee. Toinen vaihtoehto on, että hinnat nousevat ensin aikansa, ja alkavat sitten laskemaan kun ns. katto tulee vastaan. Jos näin käy, niin se "muoti-ilmiö" koulukunta oli oikeassa.
 
Jos nyt pitäisi ennustaa, niin melkein olisin taipuvainen tuon ensimmäisen vaihtoehdon kannalle. Toki ennustaminen on aina hirmuisen vaikeaa. Ja niin paljoa en tähän omaan arviooni luota, että lähtisin vanhoja Fendereitä ostamaan sijoitusmielessä.
 
Mutta kun erilaisten esineiden hintojen kehitystä on tullut tutkittua aika pitkällä aikavälillä, niin tiettyjä lainalaisuuksia ne vain tuntuvat noudattavan. Eräänlainen ajaton arvostus syntyy hyvin usein sellaisen huonon kauden jälkeen. Monet nykyään mittaamattoman arvokkaina pidetyt patsaat on joskus olleet täysin vailla huomiota jonnekin varastoon tai jopa räystään alle tungettuna. Sitä tuolla aiemmin sillä "soittimeksi halpa" jutulla yritin sanoa. Joko se vintage käsitteenä alkaa saada rahallisestikin sitä arvostusta mitä sille käsitteellisesti ollaan nyt ladattu, tai sitten se aikaa myöten unohdetaan. Mutta oikeasti arvokkaat soittimet ei ole mitään tonnien pelejä. Onko sähköbassosta oikeasti arvokkaaksi soittimeksi? Mielestäni se on mahdollista. Sittenhän se nähdään.

Vai soitinta loppuelämäkseen?
 
Rehellisesti sanottuna en voi luvata minkään basson pysyvän minulla välttämättä koko elämääni, vaikkakin voisin niin luvata soittimen saadakseni.
 
Mutta valkoinen presari mustalla pleksillä ja ruusupuuotelaudalla tai täysmusta musari vaahteralaudalla säilyisivät pitkään. Lupaan niin.
 
Kuten huomaatte soundi lähtee väristä.