Bänditoiminta ›

Meillä on keikat yhtä kusemisen juhlaa. Tai no, ei meiän rumpalilaulaja kuse, mutta muut kyllä. Mutta ei se kyllä noloa oo :) Toisaalta, soitetaan varmaan valtakunnan yksinkertaisimpia biisejä...

En tiedä meneekö off topic, mutta kirjoitanpa tämän tänne kuitenkin.
Eilen kävi huppabändimme keikalla seuraavaa...
 
Meidän bändissä toinen kitaristi (puolalaista syntyperää) laulaa useammalla eri kielellä ja yks kappale on venäjäksi. Kappaleen aikana eräs vanhempi rouva (60+) osoitti hyvin selkeästi mielipiteensä venäjän kielestä ja näytti laulajalle pari kertaa keskisormea. Kappaleen jälkeen tämä kitaristimme asiasta suivaantuneena pyysi kovaan ääneen mikkiin puhuen kyseisenlaisia keskisormennäyttäjiä tulemaan kertomaan suoraan jos on jotain sanottavaa. Tämän jälkeen hän vain sanoi, että lähtee tauolle ja niin teki. Setti oli pahemmanpuoleisesti kesken ja otin sitten ohjat käsiin seuraavalla tavalla (spiikkasin):" Viimeksi lauletusta kappaleesta osa tykkäsi ja osa ei. Ainakin eräs, joka ei tykännyt, osoitti sen hyvin selkeästi kansainvälisiä käsimerkkejä näyttäen. No, ei se mitään... Soitetaan humppaa!" Ja soitettiin...
 
E: Mites se venäjän kieli taas kirjoitetaankaan ;-D

No, ei se mitään... Soitetaan _humppaa_!" Ja soitettiin...
 
Oliko tämä SE kohta missä piti nauraa? Hyvin nolo tilanne keikalla ainakin.

Oliko tämä SE kohta missä piti nauraa? Hyvin nolo tilanne keikalla ainakin.
 
Käsittääkseni otsikko ei pyydä kertomaan vitsejä, ym hauskoja juttuja. Nolot jutut voi olla hauskoja, mutta joskus ne on vaan noloja. Voin sulle toki selvittää, että mielestäni noloa oli sekä yleisön edustajan että kitaristimme toiminta. Jos sun mielestä mun toiminta, niin OK. Pääasia, että keikalla tapahtu jotain noloa.

Pääasia, että keikalla tapahtu jotain noloa.
 
Hei hei, hoho. Ei nyt oteta liian kirjaimellisesti. Nolointahan oli se että joku "aikuinen" yleisössä rupee protestoimaan. Lapsellista toimintaa.

Hei hei, hoho. Ei nyt oteta liian kirjaimellisesti. Nolointahan oli se että joku "aikuinen" yleisössä rupee protestoimaan. Lapsellista toimintaa.
 
Joo, mä otan välillä asioita vähän turhan kirjaimellisesti ja niinkuin joku joskus sano, ettei sen iso vika tarvi olla jos se on päässä (tässä tapauksessa mulla).
 
Se oli kyllä sen verran surkuhupaisan näköistä kun sen ikäinen nainen rupes näyttelee vekkaria et multa petti pokka justiinsa. Oikeessa kuitenkin oot, että aivan vimosen päälle lapsellista se oli.

Tämähän ei varsinaisesti keikka ole mutta laitampa nyt silti:
 
Oltiin opeteltu soittaan yllätys yllätys, Smoke on the waterin alkuriffiä. "Rumpali" soitti peruskomppia vai millä nimellä sitä pitäisi kutsua? 8 osia haikkaan, minä säröttömällä stratokopiolla tone nollassa riffia 1 kielellä (alimmasta Geestä), basisti (tai siis yksi tyhmä kaverini jolle olin yrittänyt opettaa jotain, ei ikänä ollut koskennutkaan bassoon paitsi meillä pari tuntia) ei osannut painaa mistään nauhavälistä soitti pelkää a-kieltä(tunnustan, opetin väärin kun muistanut enkä osannut ajatella). Sitten musiikin tunnilla tehtiin pienen Deep Purple esitelmän (joka ei edes ollut paikkansa pitävä kun en tiennyt silloin mitään Purplesta, nykyisin tiedän hyvin) yhteydessä musiikkinäyte kavereille.
 
Sitten ei meinattu löytää mitään sieltä johtojen viidakosta ja varmaan 10 minuuttin päästä saatiin johdot kiinni jonnekkin (basso ilmeisesti bassovahvistimeen, kitara suoraan PA:han ilman mitään) ja alettiin soittaan (heti kun eräs luokakaverini laittoi mikserin päällä kun en itse osannut) . Tietenkin kitaran ja basson viritykset olivat ihan päin mäntyä ja viritysmittarista ei tietoakaan.. .
 
Sitten aloin soittaa kitaraa ja ääni oli karmea, ihan kuin jostain tuubasta(jälkeenpäin ajatellen varmaan keski- tai kaulamikki, tone 0 eikä pletkraa mukana). Basso toimi hyvin paitsi ihan epävireisenä ja kun sen soittaja ei osannut mitään ja rummut olivat ainoat jotkat toimivat oikein. Sitten vaan soitettiin kunnes seottiin lopullisesti. Musiikin opettajan sijainen ei tiennyt laitteistä mitään eikä oikein tykäänyt esityksestämme, olisi vain ollut oikea musiikin opettaja ollut laitytamassa vehkeet päällä.
 
Ei kannata mennä soittamaan mitään kenenkään eteen kun on soittanut kitaraa n. 3 kk, ei osaa virittää korvakuulolta, basisti ei ollut ikänä koskenut bassoon ja rumpali osaa koulussa opetun peruskompin..

kieli poikki, eikä tietenkään ollu varasettiä, eikä toista kitaraa messissä..siinä sitten rupesin mikin välityksellä kyseleen onko muilla bändeillä heittää kitaraa. tiesin helvetin hyvin, että kyllä siellä olis lainakitaroita ollu, mutta ei kukaan vaivautunut sellaista lainaamaan. mutta joo, ei jääny ku pari biisiä soittamatta

Joitain vuosia sitten oltiin yhden melko tunnetun solistin bändinä. Tämä solisti soitti itse välillä pianoa mukana( joku lankku piano). Yhdeltä tauolta tultuamme kitaristi väänsi solistin pianon tune nappulan toiseen ääriasentoon. Tietenkin seuraava biisi oli semmoinen missä solisti aloitti rubaton pianolla yksin. Ihmetteli kun oli vähän korkea sävellaji , kun bändi lähti kertosäkeessä mukaan oltiin kvintti pielessä. Solisti huusi kesken biisin kitaristille ;mä katkon sun kitaran kielet per.....Me naurettiin ihan kippurassa. Olikohan yleisöllä hauskaa?

Ei noloa mut perseestä. Viime keikalla meinas lähteä taju unenpuutteen takia. Eka kastiaan mulle tuo tapahtuma. Onhan se vähän noloakin kun joutuu vetää kesken kaiken tonttiin lepäämään.

Kerran repes housut ja putos jalasta, keikka vedettiin loppuun ilman ja niinpä yleisö vaati enkoree vaikkei housuja ollenkaan.Vaan josko joku tietäis 182 senttiselle laulajalle mäkihyppyhaalarit ja oranssi ois väri?

Laulusolisti lähti säkeistöjen välisoitossa kaksi tahtia ennakkoon laulamaan. Kehnohkon monitoroinnin tähden basisti ja soolokitaristi ei tajunnu tapahtunutta ja minä kompissa olin aika jännässä välikädessä, kun oli vai pakko soittaa kaksi tahtia solistin laulua "jäljessä"...
 
Onneksi biisi oli sen verta yksinkertainen sointukierroltaan, että lopputulos oli vain uudenalinen sovitus, sointukulku sopi säkeistön lopun vähän eksoottisempaa kohtaa lukuunottamatta.
 
Laulaja onneksi älysi virheensä ja improvisoi pari tahtia väliin ja homma meni kunnialla läpi. Yleisö (eikä basisti) huomannu mitään ;-)
 
...mutta noloahan tuo on, kun setti oli aika hyvin harjoiteltu...

Kauan sitten soitin 13-vuotiaana tanssibändissä, jonka muusikkojen keski-ikä oli muutenkin n. 16 vuotta. Laitteistoon saatiin jossain vaiheessa mukaan analoginen delayefekti, jota laulaja innostuneena hienosta kaikuvaikutelmasta käytti koko ajan. Signaali meni mikistä suoraan delayboksiin ja sieltä sitten efektoituna laulukamoihin. Jossain vaiheessa huomattiin parin bändin muun sällin kanssa, että ko. boksistahan saa ulos myös pelkästään viivästetyn signaalin. Nuoria kun oltiin, ei järki paljon päätä painanut, ja yhdellä pienellä lavalla sitten tehtiin kerran settien välillä laulajalle sellainen jäynä, että vaihdettiin laulukamoihin menemään pelkästään viivästettyä signaalia (yksi ainut kaiku jotain 0,6 s viiveellä). Setti alkoi reippaalla humpalla ja kun solisti tuli mukaan, laulu kuului yleisöön ja lavalle sen 2/3 sekuntia jäljessä muuta soittoa. Jokainen, joka joskus on koittanut edes puhua siten, että kuulee oman äänensä riittävästi viivästettynä tietää, että suustaan ei saa muuta tulemaan kuin järjetöntä änkytystä. Solistille tilanne oli nolo, meille muille tuossa iässä se oli loputtoman hauskaa: jätkä koitti laulaa pätkän ja laulu sortui tietysti heti käsittämättömäksi älämölöksi, seuraavaksi se koitti ravistella mikkipiuhaa ja kytkentöjä ja yritti taas laulaa yhtä huonoin tuloksin, sama toistuu ja toistuu ja solisti muuttuu koko ajan punaisemmaksi ja hikisemmäksi. Haitarisoolon aikana lopulta päästettiin kaveri pälkähästä vaihtamalla boksin kytkentä takaisin. Seuraavalla tauolla käytiin sitten fyysiselle tasolle edennyt palautekeskustelu tapahtuneesta...

Eli kerätäämpäs omia noloja tilanteita mitä on keikoilla sattunut käymään.
Itseltäni lähti eilisillan keikalla bassosta hihnaa pitävä ruuvi irti toisen biisin alussa. Soitin sitten lopun keikasta polvillaan tai oikea jalka monitorin päällä.
 
Kapakkakeikka:
 
Yleisö: "Rokkii, rokkii..."
 
Me: käyntiin Tutti Frutti.
 
Lähipöydässä istuva patu nosti kädet korville ja irvisteli meille.

Nolous on kovin suhteellinen käsite. Siinä sitten kuola valui suupielistä kun yritin parhaani mukaan ymmärtää missä olin.
 
Eikö ole muuten jännä fiilis kun on tuossa vaiheessa...Tolkku ei pelaa, vaikka sitä käsittää että pitäisi skarpata.

Eikö ole muuten jännä fiilis kun on tuossa vaiheessa...Tolkku ei pelaa, vaikka sitä käsittää että pitäisi skarpata.
 
Kyllä, tosin se jännä ei oo sitä lajia mistä nautitaan. On luvalla sanoen kamalaa pamahtaa aivan tutkalle, jos sitä ei tiedä odottaa. Ihan turha sanoa, että maksaahan ne ihmiset päihteistä ja huimausaineista selvää rahaa, ja nyt pääsit "ilmaiseksi" kiertoradalle - eipä paljon tehny mieli pysähtyä nauttimaan.
:-(
 
Humalassa huvikseen soittaminen on ihan tarpeeksi hankalaa, kun tietää mitä pitäisi tehdä mutta motoriikka ei sitten toimikaan. Mutta ainakin siinä tietää missä ollaan, ja että takaisinkin pääsee kohta, kun ottaa iisisti. Tuossa ei yhtään tiennyt minne juna vei.

kerran hurjan moshauksen jälkeen saavuin mikin eteen kitaran kanssa valmiina aloittamaan viimeisen biisin viimeisen kertsin.
 
avasin suun ja hiukset lensi sinne, joten ensimmäisen fraasi korvattiin tyylikkäällä puklulla.. hiukset haisi kyllä keikan jälkeen

Tämä ei ole nolo, mutta vituttaa minua silti, vaikkei kukaan huomannutkaan näitä pikkujuttuja bändini eilisestä keikasta...
Lämppärinämme toimi joku hikinen coverbändi, jonka rumpalilla ei ollut rytmitajua. Tämän bändin jälkeen kasasimme soittimemme lavalle noin 10 minuutissa. Ajattelin kaiken kotona valmiiksi: Laittaisin piuhan menemään hihnan alta, etten astuisi sen päälle, sammuttaisin kännykän, ettei kitara ottaisi häiriöitä siitä, laittaisin vibrakammen toiseen kitaraan, virittäisin kitarat...
Ongelmat alkoivat ensimmäisen biisin jälkeen, mikä meni vielä hienosti. Tajusin, etten ollut muistanut virittää kitaraa, mutta se oli onneksi vireessä. Pari biisiä meni vielä hyvin, jolloin vaihdoin kitaran. Silloin huomasin, etten ollut laittanut piuhaa hihnan alta, mutta onneksi en astunut sen päälle. Noh, kitaranvaihto meni sentään hyvin, viritin kitaran ja laitoin tosiaan piuhan tällä kertaa menemään hihnan alta jakkiin. Yhden biisin aikana, jossa tarvitsin vibrakampea, huusin kesken biisin toiselle kitaristillemme: "LAURI, MULLA EI OO VIBRAKAMPEA!!" "Mitä?!" "MULLA EI OO VIBRAKAMPEA!!!" "Jaa!". Noh, korjasin tilanteen hätäisesti ja soitin kampiosuuden wah wah-pedaalilla. Tämän biisin jälkeen toinen kitaristimme sanoi, että vahvistimeni on liian kovalla. Noh, hiljensin vahvistinta hieman, kyllähän sitä itselläkin hieman korvaa tinnitti. Tässä vaiheessa miksaaja oli tehnyt pahan virheen; hän oli laittanut vahvistimeni mikkiä pienemmälle, eikä soittoani kuulunut paljon yhtään. Ja kaiken kruunasi se, että tämän biisin toinen kitaristimme soitti päin persettä. Noh, kun biisi loppui, ruuvasin vahvistinta reilusti kovemmalle ja miksaaja mikkiä reilusti pienemmälle. PERKELE! Noin kuusi biisiä siis meni loistavasti. Soittoani ei siis kuulunut loppukeikan aikana oikein yhtään, eikä kukaan kuullut yhtäkään sooloani, mikä vituttaa minua valtavasti. Keikan jälkeen huomasin, että en ollut laittanut kännykkää kiinni. Ja kun roudasimme kamoja takaisin autoon, käväisin pikaisesti backstagella. Backstagelle mentiin oviaukosta ja lavalta sinne oli pienet portaat alas. Noh, hyppäsin muina miehinä portaat alas backstagelle ja löin pääni, auts, seurauksena oli kipeä kuhmu. Olin loppupäivän hieman maassa pieleenmenneestä keikasta, mutta piristyin, kun monilta ihmisiltä alkoi satelemaan kehuja, miten vedimme hienosti, eihän niitä mokia kukaan huomannut :) Loppujen lopuksi itsellekin jäi hyvä fiilis ja kuvat keikasta vielä piristi mukavasti! Tästä opin ainakin sen, että ei pidä lannistua mokista ja huutaa miksaajalle, jos menee vielä vääntelemään.

Oltiin Oulun 4 femman alakerrassa keikalla Jonne meitä miksaamaan oli tällä kertaa tullu Bensson(blaster master). Soundtsekit tehtiin ja keikka lähti illan kähmässä liikkeelle raivoisasti ja omasta kurrkkutulehduksestani huolimatta ärjyinja twistasin minkä kerkesin ja keikan jälkeen oli sellanen olo että oujees. Kuinka ollakkaan bändikavereitten ilmeet kerto jotakin ihan muuta, meillä oli nähkääs tällä lapinrundilla oma roudari mukana joka suuresta koostaan johtuen on aika apu kamojen kannossa varsinkin jos niitä täytyy kantaa yläkertaan niinkun Rovaniemen Grandessa tai alakertaan niinku 45:ssa. No asiaan, roudari seuraili keikkaa miksaajan kanssa joka yht`äkkiä oli sanonu että lähen tästä röökille et tästä menee niinku hiljemmalle ja tästä isommalle ja haihtunu klubin savuihin. Siinäpä oli roudarilla mainio tilaisuus perehtyä äänipöydän saloihin...