Yleistä keskustelua musiikista ›

Sori Bonham. Hyvä idea, mutta kuten huomata saattaa se ei taida toteutua ihan äkkiä.
 
Pojat perkele.
 
Ei tässä mitään. Tälläisen foorumin luonne on tämä. Pääasia, että tulee hyviä kommentteja.

Onko tässä nyt semmoinen meininki, että enään ei saisi arvostella negatiiviseen sävyyn ketään? Siis toisinsanoen mielipidettään ei saisi ilmaista? ??

Onko tässä nyt semmoinen meininki, että enään ei saisi arvostella negatiiviseen sävyyn ketään? Siis toisinsanoen mielipidettään ei saisi ilmaista? ??
 
Ei toki. Ajattelin vaan piristää ilmapiiriä kun on vähän jokaisella palstalla ollut melkein nokkapokkaa - otetaan asiat liian tosissaan ja henkilökohtaisesti. Musiikki on kuitenkin kohtuullisen hyvä juttu, eikö?

Ei toki. Ajattelin vaan piristää ilmapiiriä kun on vähän jokaisella palstalla ollut melkein nokkapokkaa - otetaan asiat liian tosissaan ja henkilökohtaisesti. Musiikki on kuitenkin kohtuullisen hyvä juttu, eikö?
 
Jepjep. Oikessa olet. Turhan usein nämä menevät nokkapokaksi. Itsekin siihen usein syyllistyn. 95% täällä olijoista voisi pohtia hieman asennettaan semmoisiin musiikkisuuntauksiin, mistä ei juuri sillä hetkellä satu pitämään. Se oma näkemys ei ole se ainoa oikea, vaikka sitä kuinka toitottaisi.

95% täällä olijoista voisi pohtia hieman...
 
Ei kai nyt sentään noin moni? Pelottavaa porukkaa olette.

Ei kai nyt sentään noin moni? Pelottavaa porukkaa olette.
 
Ehkä vähän liioittelin, mutta ymmärsit varmaan pointin.

Ehkä vähän liioittelin, mutta ymmärsit varmaan pointin.
 
En todellakaan. Siis mitä tarkoitit? Oliko tarkoitus provosoida? Väitätkö, että räppi on musiikkia? Mitä helevettiä? Selitäpäs, miten puhuminen rumpukoneen päälle olisi musiikkia, tuolla periaatteellahan... minä... hevi on ainoa... minä... hevi on kunkkua... minä... räppi on pask**... minä minä minä, mielipiteeni on... minä...
 
Ymmärsin toki :) Ja eipä tuo edes tainnut olla liioiteltua... Pistepistepiste.

Ei tässä mitään. Tälläisen foorumin luonne on tämä. Pääasia, että tulee hyviä kommentteja.
 
Äh, unehtu vain hymiöt tuostakin. Jatkuu.

Joskus joku onnistuu kiteyttämään asiat ettei mitään sanottavaa jää. Hienoa, Bonham.

hevimetalli on ainoa/oikea musiikkilaji

Jokainen voisi minun mielestä ottaa Bonhamista mallia. Fiksuja aiheita, fiksuja perusteltuja kommentteja ja ei aliarviovaa asennetta ketään kohtaan. Näin se pitää tehdä.

Pojat perkele.
 
Joo ajattelin just samaa...:o)

häätyypi kirjoittaa, että nousee Bonhamin avaus taas ylemmäksi...
- vaikka häätyypi välistä myös kysellä, että miksi toiset mistäkin tykkää vaikka itse niin en ;-)

Mulla on sellainen käsitys että mun vartalossa yleissivistys menee hukkaan.

On järjetön rikkaus, että on niin monenlaista musiikkia olemassa. Kuka tahansa hieman ikää saanut henkilö voi kertoa, että musiikkimaku muuttuu vuosien myötä. Toiset bändit jäävät elämään kanssasi, toiset häviävät ikuisiksi ajoiksi. Aina tulee uusia mukaan.
 
Teininä se voi olla kova kolaus huomata että pitääkin jostain muustakin kuin siitä hiphopista / raskaasta metallista, tai mitä siinä iässä on kuunnellutkaan. Jos kaveritkin vielä kyselevät että "mitä vittua sinä nyt kuuntelet" niin heikompiluontoinen pysyttelee siinä tutussa ja kaveripiirin hyväksymässä musiikissa. Tuossa iässä mielipiteet ovat monesti vielä vahvoja ja ottaa luonnon päälle poiketa niistä.
 
Kyllähän sitä omat kaveritkin katsovat välillä kieroon jos pistää jotain Ry Cooderia tai Sun Ra:ta soimaan, mutta ei siitä kannata välittää, kuuntelee vain sitä mikä kuulostaa hyvältä. Monella ihmisellä on nykyään niin perkeleen vahvat mielipiteet joka asiasta, on jo ennakolta päätetty että esimerkiksi "kaikki poppi ja räppi on paskaa" ja siitä pidetään sitten kiinni loppuun asti.
 
Itsekin aloitin teini-iässä metallimusiikista, ja sen jälkeen homma karkasi käsistä ja nyt on levyhyllyssä lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Välillä sitä ihmettelee miten paljon hyviä artisteja sitä on jäänyt huomaamatta eivätkä nuo vanhat suosikit välttämättä enää vaikuta niin ylivoimaisilta kun on laajempi vertailupohja.

Mikään ei ole niin hienoa, kuin mennä kirjastoon ja ottaa mukaan kaikki sellaiset "neverheard" - levyt, mitkä vähänkin herättävät mielenkiintoa.
 
Kun ei tule seurattua kaikkia maailman levyjulkaisuja esim. Soundi-lehdestä, on kirjaston hylly varsinainen sivistyksen aarrearkku.
 
Nytkin bongasin sellaisen lätyn, kuin Gomez - Bring It On (1998), eikä ole mitenkään hullumpi bändi.
 
On vielä monia muitakin lainattuja levyjä, joita en ole edes kerennyt vielä kuuntelemaan, kun tuo Gomez on vienyt niin paljon aikaa.

Asiaa puhuu Bonham. Itsekin huomaan ympärilläni ihmisiä, jotka kitisevät tietyistä musiikkityyleistä ja bändeistä ja haukkuvat niitä surkeiksi. Oma musamakuni on laaja, ulottuu 50-luvun rockista tähän päivään saakka. Ja kaikki on lähtenyt omasta halusta löytää uusia ja hienoja yhtyeitä. Kaikki lähti Kissistä ja kasarihevistä joskus pienenä, mutta varsinainen bändienlöytöbuumi osui kohdallani vuoteen 1995 jolloin olin 16-vuotias. Sen jälkeen musamakuni on koko ajan laajentunut, koska nykyäänkin tehdään todella hienoa ja ajatonta musaa (Viikate, Polyphonic Spree, The Thrills, Strokes) Se musa mikä radioissa soi(Killer, Beyonce, DJBB, PMMP), ei ole ajatonta koska se kulutetaan loppuun mahdollisimman nopeasti(Naughty Boy ja One MC One Delay olisivat klassikkobiisejä jos niitä ei olisi soitettu puhki). Nuo ensin mainitut bändit eivät ole radiosoitolla juhlineet ja siksi niiden musiikki kestää ajan hammasta.

Naughty Boy ja One MC One Delay olisivat klassikkobiisejä jos niitä ei olisi soitettu puhki). Nuo ensin mainitut bändit eivät ole radiosoitolla juhlineet ja siksi niiden musiikki kestää ajan hammasta.
 
Mielenkiintoinen lähestyminen sinulla on. Miksi radiosoitto tappaa ns. klassikkouden? Onko kyse siitä että SINÄ kuulet sen liian monta kertaa eikä se enää ole sinulle klassikko? Pitääkö biisin olla jotenkin vähemmän tunnettu voidakseen olla klassikko? Vai riittääkö klassikkouden kuolemaan se että sinä tiedät biisin soivan paljon radiossa vaikka et itse sitä jatkuvasti kuulisikaan?
Enkä nyt tarkoita provota yhtään mitään, mutta tuosta kommentista tulee hieman elitistinen vaikutelma tyyliin "mikään massojen suosiossa oleva ei voi olla hyvää". Mielipiteitä on monia, ei siinä mitään. Ajatuksen kulku vain on kiinnostava. Eihän soittolistoille valinta tietenkään tee kenestäkään massojen suosikkia automaattisesti, mutta joku yhteys niillä kuitenkin on. Soittolistan ja biisin hyvyyden/huonouden suhde onkin jo aika paljon olemattomampi IMO.
 
Minulle hyvä biisi on hyvä biisi. Itseäni miellyttävät rallit voivat soida vaikka vuorokauden ympäri niiden arvon siitä heikentymättä. Kaikkeen kyllästyy joskus, mutta kyllästyminenkään ei ole lopullista.
 
Ja loppuun vielä muistutus: tämäkin on niitä makuasioita jälleen.
Klassikkous on subjektiivista, jokaisella on omansa ja hyvä niin!

Mielenkiintoinen lähestyminen sinulla on. Miksi radiosoitto tappaa ns. klassikkouden? Onko kyse siitä että SINÄ kuulet sen liian monta kertaa eikä se enää ole sinulle klassikko? Pitääkö biisin olla jotenkin vähemmän tunnettu voidakseen olla klassikko? Vai riittääkö klassikkouden kuolemaan se että sinä tiedät biisin soivan paljon radiossa vaikka et itse sitä jatkuvasti kuulisikaan?
 
No minulle klassikkobiisi on sellainen, että se kuulostaa hyvältä vielä pitkänkin ajan jälkeen. Tuollainen tehosoitto, mitä radiot harrastavat kuluttaa sen tarttumapinnan, mikä niissä hyvissä kappaleissa on, jotka sellaiseen pääsevät/joutuvat. Oma mielipiteeni on, että hyvä biisi joka saa tehosoittoa viideltä kanavalta ei 10-20 vuoden päästä kuulosta yhtä hyvältä ja tuoreelta kuin hyvä biisi joka välttää tehosoiton.