Rummut: rumpukamat ›

Lueskelin tuossa tuota "Tuotanto Kiinaan - putosiko laatu" -ketjua ja mieleeni pulpahti tämmöinen ajatus: Onko kellekään koskaan tullut mielen, että joillain merkeillä on komea karvapäägalleria esitteissään; useimmilla valtamerkeillä varsin mittavakin, ja näitä endorsementtejä tunnutaan jakelevan joskus aika löyhin perustein.
 
Lopputulemana on, että maailmaa seilaa kymmeniätuhansia (?) rumpusettejä, jotka on artistille lahjoitettu, mutta jonka maksavat sitten ne, jotka kyseisiä merkkejä suosivat. Ne, jotka haluavat kuulostaa Porcarolta tai Ulrichilta (sori tää).
 
Kysymys kuuluu: Haluammeko me oikeasti maksaa rumputähtien työkalut vai valitsisitteko settinne mieluummin omien mieltymystenne ja soundikorvanne perusteella?

Kyllä mielikuvamarkkinointi on tehokasta. Minä sain Pelle Miljoonan Pasi Huopalaiselta vuonna -82 vuoden -75 Ludwig katalookin. Jumalaut, että tuli kuolattua sitä hartaasti. Yhtään ei haitannut, että Powell, Paice ja Bonham sekä Alex Van Halen veteli Ludareilla. Ludwigit piti saada.
 
Sonor oli legendan maineessa itsessäänkin silloin poikavuosina. Ajattelin joskus hankkivani sellaiset. Se, että Sonorilla oli tosi vähän endorsereita tuohon aikaan, ei haitannut. Toki mr. Rudd oli kovin komppkone koko universumissa, mutta huhun mukaan hän maksoi rumpunsa ihan itse, joten silloin Sonoria markkinoi pelkästään musa ja rumpali, ei Firma. Sitten niitä ei edes kellään tavallisella kuolevaisella ollut. Se lisäsi haluttavuutta
 
Tuohon aikaan omat rumpuni olivat monta vuotta Tamaa. Olinkin tyytyväinen. Varsinkin, kun Neil Peartkin tuntui niillä pärjäävän. Oli toki Stewart Copeland hyvässä kurssissa Tamoineen.
 
Nyt en niinkään katsele kuka milläkin soittaa, vaan jo vuosia olen antamut oman tunnelman ratkaista. Sonorit ja Ludarit miellyttävät minua edelleen kovasti. On muitakin hienoja valmistajia, mutta viimeiksikin settiä hommatessani Ludwig vei mennessään.
 
Symbaalipuolella luotin pitkään Paisten pelteihin. Omat korvat kuitenkin johdattavat ja nyt Zildjian on se merkki minulle. Toki vanha 602 Paisten-setti on hieno satsi sekin, vaikka kenenkään suosikkirumpalini kattauksesta niitä en löytänytkään.

Nyt en niinkään katsele kuka milläkin soittaa, vaan jo vuosia olen antamut oman tunnelman ratkaista. Sonorit ja Ludarit miellyttävät minua edelleen kovasti. On muitakin hienoja valmistajia, mutta viimeiksikin settiä hommatessani Ludwig vei mennessään.
 

 
Näinpä se on täälläkin. Aikani katseltuani ja testailtuani, päädyin Premiereihin.
Paljon jäi testaamatta ja vertailematta, mutta nyt set up on nämä ja pysyy(never say never).
En lähde tuomitsemaan endorsementteja,mutta kyllä muutamilla valtamerkeillä tahtoo ampua settien "lahjoitus" yli äyräiden.

Omat korvat kuitenkin johdattavat ja nyt Bosphorus on se merkki minulle.

Joo itse olen kanssa testaillut eri rumpu merkkejä. mutta niistä kaikista se merkki on minulle Sonor. niissä vaan on sitä jotain. Tama oli yhellä aikaa se ykkös vaihtoehto kunnes sain kokeilla kunnon sonoreita ja päätös oli siltä osin selvä. pearleja olen kokeillut moneen otteeseen eri sarjoja, mutta yksikään setti ei minuun kolahtanut. Olen puhunut.

Joo itse olen kanssa testaillut eri rumpu merkkejä. mutta niistä kaikista se merkki on minulle Millenium. niissä vaan on sitä jotain. Tama oli yhellä aikaa se ykkös vaihtoehto kunnes sain kokeilla kunnon milleniumeja ja päätös oli siltä osin selvä. pearleja olen kokeillut moneen otteeseen eri sarjoja, mutta yksikään setti ei minuun kolahtanut. Olen puhunut.
 
sepä hienoa!
 
E: niin sanottakoon sen verran, että itelle ei tule mieleen mitään huipputähtiä jotka genistoilla vetäisi että ihan oman korvan mukaan noi minä valkkasin

sepä hienoa!
 
ei pistetä hyvää topikkia heti paskaks!

sepä hienoa!
 
No elä ihmeessä!

itelle ei tule mieleen mitään huipputähtiä jotka genistoilla vetäisi että ihan oman korvan mukaan noi minä... Sama juttu, kun itse Genistat ostin. Ihastuin soundiin.
 
Ludwigin Vistalitet ostin ihan ulkonäkösyistä. Rummut olivat alkuun ihan tukossa ja soundi oli pettymys. Nyt sitten ne onkin mahtavat, kun kärsivällisesti virittelin ja soittelin. Siis muovikannutkin pitää soittaa auki.
 
Aikoinaan Sonorin Hilitetkin ostin ihan muista Hilite-soittajista tietämättä. Myöhemmin sitten bongailin soittajia, joilla oli Hilitet.

sepä hienoa!
 
E: niin sanottakoon sen verran, että itelle ei tule mieleen mitään huipputähtiä jotka genistoilla vetäisi että ihan oman korvan mukaan noi minä valkkasin
 
Niin, aika vähissähän nuo genista/signia miehet. Ehkä suurin syy nykyiset uudet sarjat, jotka korvanneet ko. mallit.

sepä hienoa!
 
E: niin sanottakoon sen verran, että itelle ei tule mieleen mitään huipputähtiä jotka genistoilla vetäisi että ihan oman korvan mukaan noi minä valkkasin
 
Anzelmosm? ;)

sepä hienoa!
 
E: niin sanottakoon sen verran, että itelle ei tule mieleen mitään huipputähtiä jotka genistoilla vetäisi että ihan oman korvan mukaan noi minä valkkasin
 
Mun näkemyksen mukaan sä valitsit noi Genistat sen takia koska sulle tuli sopiva vaihtokauppa eteen.

Mun näkemyksen mukaan sä valitsit noi Genistat sen takia koska sulle tuli sopiva vaihtokauppa eteen.
 
Tuskin se vaihtokauppa olisi toteutunut, jos soundi ei olisi miellyttänyt.

Tuskin se vaihtokauppa olisi toteutunut, jos soundi ei olisi miellyttänyt.
 
No, vertailukohtana oli kaksi settiä kaukoidän Pearlia.

No, vertailukohtana oli kaksi settiä kaukoidän Pearlia.
 
Oletko sitä mieltä, että "kaukoidän Pearl" on huonompi, kuin Genista? Mikä mallisarja?

Oletko sitä mieltä, että "kaukoidän Pearl" on huonompi, kuin Genista? Mikä mallisarja?
 
En mä niin sanonut. Vertailukohtana oli tosin kaksi kaukoidän Pearlia, Exportit ja MMX:t.
 
Eikä mulla mitään Genistaa vastaan ole. Mutta tollasta elitistimäistä "valitsin setin korvilla"-asennetta en sulata, jos näin ei oikeasti ole.

Mun näkemyksen mukaan sä valitsit noi Genistat sen takia koska sulle tuli sopiva vaihtokauppa eteen.
 
siis minähän juuri laitoin vaihto-ilmoitukseen että haetaan genistoja, koska olen niillä ennenkin soittanut ja tykästynyt niihin. Capisché?
 
E:kaukoidän pearl oli MMX
 
E2: niskamiehelle vielä, minulle tarjottiin neljän tomin starclassiceita vaihdokiksi mutta enpä ottanu...
 
onko tarpeeksi elitististä?

Anzelmosm? ;)
 
Tai kenties Anzelmosmin kattiloiden entinen omistaja Jörg Michael? :)

Mutta tollasta elitistimäistä "valitsin setin korvilla"-asennetta en sulata, jos näin ei oikeasti ole.
 
Mä en nyt oikein ymmärrä tätä sun elitismi määritelmää.
 
Mun mielestä rumpuvalintaan pätee Pisnesmies Tonyn ( vaimikäseoli ) määritelmät rakastelemisesta kauniin naisen kanssa. Jos ulkonäkö on sellainen, että se herättää kiiman, niin tottakai sitä haluaa testata. Jos soundi miellyttää, niin pitää tarkistaa, kuinka paljon tarvitaan timantteja ja minkkiturkkeja. Jos hinta on sopiva, niin ei muuta kuin nauttimaan. Missä tämä kiimankohde on syntynyt on lähinnä sivuseikka. Oikein hyviä, kauniita ja notkeita syntyy kaukoidässäkin. Amerikkaa ei ollut edes olemassa, kun kaukoidässä tehtiin laadukkaita käsitöitä.