Kuuntelin taas kerran saksofonisti Rahsaan Roland Kirkiä ja jäin sitten miettimään, millaisia vaikeuksia hänellä mahtoi olla musiikin suhteen. Ei juuri mitään ainakaan kuulemani musiikin perusteella. Mutta entä nuotinluku? Tai säveltäminen? Ja muu musiikin luomiseen liittyvä. Mitä ongelmia sokea joutuu kohtaamaan luodessaan musiikkia?
On olemassa sokeainkirjoitusta, sen jo tiesin entuudestaan. Mutta musiikki onkin jo hieman eri asia kuin lukeminen. Tietääkseni sokeille muusikoille on olemassa oma musiikin merkitsemisjärjestelmä josta käytetään nimitystä ’Braille music’ (liekö suomeksi Braille musiikki?). Asiasta löytyy tarkempaa tietoa alempana olevan linkin kautta.
Toisin kuin näkevät muusikot, sokeat eivät voi soittaessaan tukeutua nuotteihin. Heidän tulee osata kappaleet ulkoa jotta he voivat esittää niitä.
Luulisin, että sokeilla on näkeviin verrattuna vaikeampaa opetella muusikon ammattiin. Jo muiden (näkevien) ihmisten ennakkoluulot voivat olla haitaksi heidän pyrkimyksilleen.
Sokeus voinee myös vaikuttaa soittimen valintaan ja sen hallintaan. Roland Kirk soitti useita erilaisia puhaltimia – ja jopa useita puhaltimia yhtä aikaa hyvinkin pitkäkestoisesti kiertohengitystekniikkaa käyttäen. Voisi helposti olettaa, että sokeat valitsisivatkin sellaisia soittimia jotka sopivat hyvin käteen eivätkä vaadi näkökykyä niiden käyttöön, esim. puhaltimet: trumpetit, huilut, fonit, klarinetit yms. Olettaisi myös, että sokeilla ilmenisi vaikeuksia erilaisten koskettimien parissa (urut, syntikat, yms). Mutta niinpä vain monet loistavat pianistit ovat olleet sokeita, esim. Art Tatum ja Lennie Tristano. Laulu on tietenkin soittimista ylivertaisesti paras. Siihen ei sokeus paljoa vaikuta.
Kaikki musiikinlajit eivät välttämättä ole sokeille yhtä toimivia. Sinfoniaorkesteriin on sokean turha yrittää, menee kapellimestarillakin huitominen hukkaan jos soittaja ei sitä näe. Mutta voihan sitä toki opetella vaikkapa soolosellokappaleita. Entä voiko sokea rockmuusikko olla katu-uskottava? Toisaalta on nämä ulkomusiikilliset seikat (lavalla hyppelykoreografiat, ulkonäkö ym.) ja toisaalta musiikki ja sen sisältö. Kyllä sokea muusikko voi lavalla istua penkillä ja näppäillä kitaraa mutta jos pitäisi napapaidassa juoksennella pitkin lavaa laulaa rallattaen, niin se ei sokealta ihan niin helposti onnistukaan. Mutta jos muusikolla on jotakin oikeasti musiikillisesti arvokasta annettavaa ja hän kykenee sitä valitsemallaan instrumentilla luomaan, niin mitä väliä sillä on, onko hän sokea vai ei.
Joitakin tunnetuimpia sokeita muusikoita: Andrea Bocelli, Stevie Wonder ja Ray Charles. Jazzmusiikin piirissä tunnettuja sokeita muusikoita: saksofonisti Rahsaan Roland Kirk, laulaja Diane Schuur ja pianistit Art Tatum, Lennie Tristano ja George Shearing.
Itseltäni jos valot sammuisivat yllättäen, niin ainakaan soittimen hallintaan se ei luultavammin vaikuttaisi. Minä kun muutenkin tykkään painaa soittaessani silmät kiinni. Saksofonia ei myöskään soittaessa tule pahemmin katseltua. Eikä tarvitsekaan, riittää kun sen tuntee.
Aiheeseen liittyvä linkkejä
http://www.mtv3.fi/poliklinikka/arkisto.shtml?julkaisut/218807.htmlhttp://en.wikipedia.org/wiki/Blind_musicianshttp://en.wikipedia.org/wiki/List_o … visual_disabilities#Blind_musicianshttp://en.wikipedia.org/wiki/Braille_music http://www.mrcophth.com/ophthalmologyonstamps/musicians/mainpage.htmlhttp://www.nfb.org/fr/fr2/frsp9905.htmhttp://www.blindmusicstudent.org/http://www.amazon.com/gp/richpub/li … 02-2916040-7835241?%5Fencoding=UTF8 Ja googlettamalla (hakusanat Braille music) löytyy kuvia Braillen järjestelmällä laadituista kappaleista.
Syntymän ja kuoleman välillä on vain sattumia ja valintoja.