Yleistä keskustelua musiikista ›

Eli haluaisin kuulla m.nettiläisten ikimuistoisia/hienoja/maailmaa muuttavia kokemuksia musiikin parissa. Mitään muuta en vaadi kunhan musikki liittyy kokemukseen Esim. keikka, ekan levyn teko, biisin kuuleminen tai ihan mitä vaan.
 
Oman tähän astisen elämäni hienoin kokemus tapahtui viime syksynä. Olin lainannut äidiltäni Pink Floydin The Wall vinyylin. Pistin levyn soittimeen olin vielä lähes neitsyt bändin suhteen. Kuuntelen levyn alusta loppuun. 1 ja 2 puolen aikana rupean jo ihmettelemään voiko mitään parempaa tapahtua, sitten laitan side 3. ja olen myyty (jos musiikista voisi saada orgasmin niin HUH HUH). side 4 menee vielä vähän shokissa. Musiikki oli aivan mahtavaa parempaa mitä koskaan olin kuullut. Kokemusta paransi vielä se että olin omituisen väsynyt kyseisellä hetkellä sekä se että minuula oli kiire bändi treeneihin.
 
Eli olisi mahtavaa kuulla teidän ikimuistoisia kokemukianne.

Oltiin Viipurin maalaiskunnassa soittelemassa erään koulun kevätjuhlassa ja tasakymmenvuotispippaloilla (ikäänkuin koulun entisten oppiloiden lahjana) pari biisiä. Viipurin Linnan emäntä sattui olemaan paikalla ja pyysi meitä tunnin varoitusajalla soittamaan pienimuotoisen keikan Viipurin Linnan kansanmusiikkifestivaalien avajaisten yhteydessä. Ei kieltäydytty, hypättiin minibussiin ja porhallettiin pitkin venäläisiä maanteitä Viipuriin, juotiin teet Emännän toimistossa ja sitten lavalle. Keikka oli hirveä, kaikki tehty huolimattomasti, mutta muisto jäi, eikä lähde millään.

Taisi olla vuonna -95 kun kuulin ensimmäistä kertaa Green Dayn Dookieta. Olin kuin halolla päähän lyöty ja mietin että voiko olla mitään siistimpää. Tuo oli varmaankin se hetki kun todellinen kiinostus musiikkia kohtaan heräsi.
 
E: Lisätäänpä vielä se hetki kun kuulin ensimmäistä kertaa Sentencedin frozen- levyä joskus jonkin verran sen ilmestymisen jälkeen. Oli kesä, ja bileet ja löysin kivan tytönkin, sitten kuulin tuota levyä. Taas tuli halosta päähän ja ymmärsin että kyllä se hevikin on musiikkia. Joka kerta kun kuulee tuota levyä niin automaattisesti tulee tuo kesä, nuo bileet, ja se silloinen tyttö mieleen.

Arviolta 45 minuuttia kestänyt suudelma Incredible String Bandin soidessa taustalla. Kesäyönä, hirsimökissä keskellä metsää.

Eka keikka. Avattiin bänditapahtuma muutamalla coverilla. Yleisöä tässä vaiheessa n. 300, ja fiilis mahtava. En edes ryssiny pahemmin, vaikka jänskätti niin mahottomasti. Oli aika kuningas olo vedon loputtua, kun yleisö mylvii ja taputtaa.

Arviolta 45 minuuttia kestänyt suudelma Incredible String Bandin soidessa taustalla. Kesäyönä, hirsimökissä keskellä metsää.
 
Tässä on tavoitettu jotain siitä, mitä mullekin tulee ekana mieleen. Ei se musiikillinen anti, mutta tilanne.
 
Vastaan täten CMX:n Elokuun kruunu-biisi, silloisen bemarini mankasta, kun tajusimme erään ihmisen kanssa että tässä on nyt jotain. Suudelmaan sekin päättyi, ei kyllä ihan 45 minuutin mittaiseen --jotta kuvaus olisi riittävän absurdi niin kerrottakoon, että kohtaus tapahtui Hangon vapaasataman portilla.
 
**
E: tai mistä noita voi paremmiksi rankata toinen toistaan, tuo yo. nyt tuli ekana mieleen.

Fiiliksiä on useita ja erilaisia. Eniten minulla tuo tietyt levyt (yleensä 3 - 5 kpl) mieleen jonkin aikakauden elämässä. (E: listataanpa loppuun muutamia).
 
Muistokkain lienee se kun 2004 kesällä ensikerran kuulin Dream Theaterin Images & Wordsia joskus klo 02:30 aikoihin ja ulkona satoi vettä aika reilusti, mutta aurinko paistoi - ja se tapa millä se paistoikaan. Tässä kuva:
 
http://koti.mbnet.fi/juhau/sadeaurinko.jpg
 
Ulkona oli juuri tuon näköistä, kaikki rakennukset lähes mustana ja taivas kuin ydinräjähdys. Ja sitä vettä tulikin.
 
Tässä niitä aikakausilevyjä:
 
Syksy 1998
The Prodigy - Music for the Jilted Generation
Metallica - Ride the Lightning
 
Koulu jatkui ja tästä lukukaudesta tulikin yksi mukavimmista joita olikaan. Ei niinkään yksittäiset tapahtumat vaan se kokonaisuus. Elämä oli rentoa ja helppoa.
 
Tammikuu 1999
Rammstein - Herzeleid
Metallica - Garage Inc.
Fear Factory - Obsolete
 
Jatkoa edelliselle ja tässä vaiheessa kitaransoitto iski lopullisesti satasella, oli myöskin aika jolloin jouduin (tai no pääsin) viettämään kolme viikkoa elämästäni Ruotsissa ilman koulunkäyntiä, täysin vapaana. Sieltä kun palasin, julkaistiin Viper Racing ja sitä tulikin sitten mätettyä seuraavat 6 kk ;) Rippikoulun yhden yön esileiri (?) oli myöskin tähän aikaan.
 
Talvi 2001/2002
Soilwork - The Chainheart Machine
 
Vähän synkempi kausi, josta lähti kuitenkin täysin uusi alku. Lukio vaihtui tietotekniikan opintoihin ja pientä viilausta Kelan kanssa.
 
Kesä 2003
Front Line Assembly - Epitaph
Front Line Assembly - Implode
Laibach - WAT
 
Elektroninen musiikki iski 7-8 vuoden tauon jälkeen kovasti ja samana kesänä oli myöskin ensimmäinen kahdesta sanotaanko nyt hel-ve-tin rahakkaista kesätyökesistä. Koko kesä oli mahtavaa fiilistä ja tekemisen meininkiä vaikka töissä olinkin koko kesän.
 
Joulu 2003/alkuvuosi 2004
Dream Theater - Train of Thought
Front Line Assembly - Epitaph
Noise Unit - Decoder
Need for Speed Underground
 
Tämä kausi oli ensimmäinen työharjoittelujakso koulutuksessa ja koko aika meni oikeastaan kotona istuessa ;) Nettisivuja koodasin ja pelailin NFSU:ta melko ahkerasti mainittujen levyjen tahtiin. Opintotuki valitettavasti katkesi, mutta siitä sitten lähti loppukiri valmistumiseen ja seuraava jakso olikin keskiarvoltaan lähes tajuttoman kova henk. koht. arvolla 4.875 / 5, eli yhtä kurssia vaille täydet pisteet jokaisesta. Tästä muistui kovasti.
 
Syksy 2004
Arcturus - La Masquerade Infernale
The X-Files
Zimmer's Hole - Legion of Flames
Lux Occulta - My Guardian Anger
 
Muutto uuteen taloon oli viimein valmis ja viimeinen lukuvuosi koulussa alkoi. Koko syksyn kuuntelin lähes yksinomaan Arcturusta, siinä sivussa muita kuunnellen. Erittäin kovasti jäi mieleen jostain syystä, vaikkei muuton lisäksi kovin paljoa erikoista tapahtunut.
 
Kesä 2005
Mayhem - De Mysteriis Dom Sathanas
Kingston Wall - I, II ja Tri-Logy
The Amenta - Occasus
Dream Theater - Octavarium
Ulver - Blood Inside
Karl Sanders - Saurian Meditation
Tiger Woods PGA Tour 2005
 
Erittäin muistorikas kesä juuri ennen armeijaan lähtöä, meni lähes yksinomaan Tiger Woods 2005:ttä pelatessa samalla kunnellen mainittuja levyjä, erityisesti putki DT-Ulver-Sanders.
 
Jääkäri-Pioneeriharjoitus/05, Lokakuu 2005
Mayhem - De Mysteriis Dom Sathanas
 
Tämä on jotain jonka jokaisen levystä pitävän pitäisi kokea, jos ei nyt pakolla niin ainakin vapaaehtoisesti. Nimittäin jäätävässä ensipakkasten pimeässä keskiyössä täydenkuun alla kuunnellen ko. levyä ilman mitään muuta - pelkästään musiikki. Se on jotain käsittämätöntä.

Kärryllinen valmiiksi kaadettuja jalluja (à=4cl) oli käden ulottuvissa rumpalista, elikkäs minusta. Ei näin, EI NÄIN!! Olen saanut kuulla siitä keikasta, enkä pelkästään bändikavereilta!
 
T: Jallu on parasta!!

Tässä pari:
 
- Kun pääsi vuosien odottamisen ja fanituksen jälkeen aikanaan näkemään Oasiksen livenä ja tapaamaan bändin keikan jälkeen.
 
- Gåten esiintyminen viime Provinssissa oli keikkana paras ikinä.
 
Lisää tulee kunhan jaksan vaan kirjoitella enemmän. Uni alkaa silmiä painaa pikkuhiljaa.

Muutama vuosi sitten henkilökohtaisesti tärkeähkön Helsinki-reissun mentyä jokseenkin totaalisesti puihin, Kingston Wallin III:n ja sen päätösraidan loppuosan aikana tapahtui 'yllättäen' ja rajusti jotakin sellaista, mistä ei isojen poikien kesken puhuta. Kaiken takana on nainen.
 
Ja nyt kun kerta saa melkeinpä luvan kanssa mainostaa mahtisonniuttaan, niin antaapa mennä. Toinen ikimuistoinen musiikin ja nais(i)en siivittämä tapahtuma sattui Kouvolassa 2002, missäs muuallakaan kuin festareilla, mutta tällä kertaa melko lailla päinvastaisissa tunnelmissa kuin "edellisessä tapauksessa". Lähdin katsomaan Hanoi Rocksia yksin, kun muita ei jostain syystä silloin kiinnostanut. Keikkaa ei kuitenkaan tarvinnut yksinään seurata, kun alkuhäslinkien aikana entuudestaan tuntematon viehättävä neito teki kevyttä ja vielä lähempääkin tuttavuutta ennen kuin keikka alkoi. Keikka itsessään sujuikin oikein miellyttävissä oloissa, tapahtumat sekä lavalla että yleisön puolella valelivat runsain mitoin hunajaa ylle ja iskivät vielä varmuudeksi klapilla otsaan, ja väenpaljoudesta huolimatta kokemus oli varsin intiimi. No, niin nopeaan kun kaikki syttyikin, suurin piirtein samaa vauhtia kaikki hiipui poiskin, mutta pikaromanssille tyypillisestä pettymyksen/tyhjyyden tunteestakaan ei ole tähänkään päivään mennessä ollut puhettakaan. Musiikki-kytköksiä voinee yrittää lisätä toteamalla, että tuon keikan myötä löysin Hanoi Rocksin tuotannonkin paria hittiä laajemmin ja vieläkin maistuu.
 
Aikoinaan Pink Floydiin tutustuminen tuon aloittajankin kanssa samaisen DSotM:n kautta oli myös allekirjoittaneelle orgastista ja järisytti pomppu-/rähinähevistä turtuneen mieltä varsin tehokkaasti, eikä tarvittu edes naista. Myös Funkadelicin Maggot Brain sai joskus aikaan suurtakin värähtelyä. Jokseenkin puhtaasti itse musiikin aiheuttamia mullistuksia on kyllä mahtunut lukematon määrä elämään, mutta hieman tässä huolestuttaa, kun tuntuis käyvän alati harvinaisemmaks nuo kokemukset - puhumattakaan naisasia-kytköksistä.
:)

Mieleenpainuvin kuuntelukokemus on kyllä aika vahvasti tuo kun ekaa kertaa kuuntelin Eternity X:n The Edge -albumin pimeässä huoneessa kuulokkeet päässä (edelleen paras tapa kuunnella ko. albumi imho :)) ... levy imaisi niin täydellisesti mukaansa, uskomattomia fiiliksia :) Sitten nuo proge-yöt (en muista miltä kanavalta tuli) jostain vuodelta 2000-2001 kun olin juuri ns. löytänyt progen, niin olivat erittäin hauskoja yöllisiä sessioita :)

- Muistan kun aikoinaan kuulin ensimmäistä kertaa Bohemian Rhapsody kokonaan. Tämä tapahtui joskus 1990-luvun alussa kun teeveestä tuli Rififii niminen ohjelma. Bohemian Rhapsody näytettiin aina vain kitarasooloon asti, kunnes kerran päättivät näyttää koko biisin. Ensi reaktioni oli että WFT mikä tämä juttu on ja hillitön nauru päälle...
 
- Viime kesänä minulla oli liput Queen + Paul Rodgersin keikalle Hyde Parkiin 8.7. mutta edellispäivänä sattuneet Lontoon terrori-iskut siirtivät konsertin viikolla eteenpäin ja keikka jäi näkemättä
 
- Lohdutuksena kävin katsomassa Lontoossa We Will Rock You -musikaalin, jossa Queen musiikkia esitetään alkuperäisille sovituksille varsin uskollisina versioina. Koko esityksen ajan tuntui että pää hajoaa, ei näin hienoa musiikkia ole olemassakaan. Mikähän olisi ollut reaktio jos olisin nähnyt Hyde Parkin keikan, varmaan olisi lähtenyt taju ekan biisin aikana :)
 
- Olin vuoden 2002 RMJ:ssä tekemässä paperisilppupommeja Eppu Normaalille ja istuin katsomassa koko keikan lavan reunalla noin 2 metrin päässä soittajista. Kun ammuimme konfetin ilmaan viimeisessä kappaleessa, tuli aivan uskomaton fiilis jota on vaikea kuvailla. Hienoa oli ja bändi tykkäsi.

Eilen vetelin itekseni aika hyvää tiluu metronomin nalkutuksen kanssa.

Kyllä se on se kun eka kertaa eläissäni kuulin Porcupine Tree:n Lazaruksen ja meinasi aikuisella miehellä tulla tippa silmään kun se oli niin kaunista...

Kuulostaa aika laimealta teidän juttuihinne verrattuna nämä minun mieleenpainuvimmat kokemukseni, mutta kerron ne silti.
 
- Debussyn pianomusiikki saa minussa aikaan valtavan suuria reaktioita. Yksi loistava hetki oli varmaan se, kun soitin kotikotona Debussyn Clair de Lunea ja sain sen viimeinkin onnistumaan sekä teknisesti että emootioiden tasolla. Usein omat musisointikokemukseni ovat parhaimmillaan uskomattomia flow-kokemuksia.
 
- Viime jouluna kuuntelin kotikotona Nightwishin Kuolema tekee taiteilijan -biisiä kiikkustuolissa keinuen, lumisia maisemia katsellen. Itkuhan siinä tuli, kun oli vaan niin kaunista, sekä musiikki että maisemat.
 
- Festareillahan näitä kovia musiikillisia kokemuksia on ollut montakin. Yksi rakkaimmista muistoista liittyy kuitenkin Ilosaareen 2004 ja Puppa J & Tasottavien reggaekeikkaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ihmiset seurasivat keikkaa bikinivarusteissaan ja letkeä musiikki toi aivan mielettömän hienon kesäfiiliksen. Vieläkin tulee välillä muisteltua, kun paidaton Puppa J luo yleisöön mahtavaa fiilistä laulaen "tyttö istui polvella". Aijai.

Laitoin Moulin Rouge -dvd:n pyörimään ilman mitään odotuksia ja se olikin hyvä. Jouduin lisäämään volumea ja laittamaan kotiteatterin päälle. And it was nice. Mutta minä olenkin jo vanha ukko. Silti upea kokemus, joskin luettuna sairaan tylsä.

Kun ensimmäisen kerran pistin soimaan Coltranen Ascension-levytyksen se tuntui pelkältä meteliltä. n. puolen vuoden kuluttua uskalsin kyseisen levyn uudestaan pistää soimaan ja se aukesi, iski kuin miljuuna volttia. Kuuntelin levyn kokonaan ja tuntui kun olisin ollut jossain transsintapaisessa tilassa, aika menetti merkityksensä kokonaan ja nautinto valtasi kehoni. Jotenkin erotin musiikista äärimmäisen tarkasti kaikki sävyt ja jokainen ääni tuntui kertovan tarinaa. Tämä levytys aukaisi minulle freejazzin ynnä muun impromusan aivan eri tavalla.

Olihan se, kun vuonna '94 samana päivänä armeijasta päässeenä näin Tori Amosin Conan O'Brienissa esittämässä Butterfly -biisiään. Jossain naksahti, ja lainattuani kirjastosta Little Earthquakesin olin lopullisesti mennyttä miestä. Siihen asti about mikään muu musiikki kuin heavy/rock ei ollut herättänyt juuri minkäänlaisia positiivisia tunteita.
 
Radioheadin keikkaa Tukholmassa 2001 tulee edelleen muisteltua parhaana livekokemuksena ikinä, niin järjettömästi sitä odotin ja se ylitti kaikki unelmatkin.

DT:n viimekesä-syksyinen konsertti Hartwall-areenalla. Huoh. Pillitin kuin teinityttö.