Studiotyöskentely ›

Itse kun teen demoihin MIDI-rumpuja, niin koen onnistuneeni, jos lopputulos kuulostaa siltä, kuin joku amatööribändi olisi soittanut ne oikeasti livenä... ;) Erityinen suosikkini on nämä uudet monikanavarummut, joista otan vain pelkät lähimikkiversiot eli ei mitään hifi-overheadeja eikä ambienssimikkejä. Siitä tulee parhaimmillaan ihan sen kuuloista kuin olisi vedetty viisseiskoilla pöytään ja siitä narulle. Jostain kumman syystä saan siitä outoja kicksejä...

Pirskutti!
 
Nyt kaikki tekemään outoja (rumpu)äänityksiä, kaikenlainen "bluffi" sallittakoon.
Aidohkon kuuloisia rokettirolli äänityksiä on tehty pääasiassa 50-luvulla.

Pirskutti!
 
Nyt kaikki tekemään outoja (rumpu)äänityksiä, kaikenlainen "bluffi" sallittakoon.
Aidohkon kuuloisia rokettirolli äänityksiä on tehty pääasiassa 50-luvulla.
 
Nyt? "Bluffi", kuten sitä kutsut, on ollut käytössä siitä lähtien kun siihen ikinä pystyttiin.
 
Les Paulista Beatlesiin ja sitä kautta samplaamiseen, Robert Johnsonin seinäkaiusta Sun-studioiden slapbackin kautta Phil Collinsiin ja siitä nykyiseen ylikompressioon, jatkumot ovat selkeitä vaikka toki eri katsojille erilaisia.
 
Aitous on katsojan korvassa, ja mahdollisesti ensimmäisillä fonografilieriöillä
:-)

Nyt? "Bluffi", kuten sitä kutsut, on ollut käytössä siitä lähtien kun siihen ikinä pystyttiin.
 
Parahin Kivi, tarkoitin tuolla "nyt kaikki..."-ilmaisulla sitä, että ihmiset eivät olisi turhan konservatiivisia äänitysmenetelmiensä suhteen.Akustista musiikkia lkt. "bluffi" on erittäin isossa osassa nykyisessä äänityskuvioissa.
 
Väitän edelleen 50-luvun äänityksien olleen luonteeltaan aidohkoja(tilavat orkesterisalit,vähäinen määrä mikkejä yms.).
 
Aidohkosti Sinun
 
- Stenel-

Itseäni ainakin kiinnostaa homma sen verran että aion kokeilla kannut ja pellit erikseen tekniikalla jossain projektissa. Kukin äänittää tyylillään ja omasta mielestäni sillä ei ole mitään väliä vedettiinkö homma livenä purkkiin vai instrumentti kerrallaan. jos homma toimii niin mitä väliä miten se on tehty?
jossain hommassa niukka mikitys, ilman klikkiä tahkominen koko bändin voimin on asiaa, joskus taas mikitetään liikaa ja tehdään instrumentti kerrallaan, kumpikin tapa toimii tietyissä tilanteissa.
 
anycase, seuraava projekti missä rumpali oikeasti tietää asiansa niin rummut väännän erillis äänityksinä.

Parahin Kivi, tarkoitin tuolla "nyt kaikki..."-ilmaisulla sitä, että ihmiset eivät olisi turhan konservatiivisia äänitysmenetelmiensä suhteen.Akustista musiikkia lkt. "bluffi" on erittäin isossa osassa nykyisessä äänityskuvioissa.
 
Kyllä. Ja minä tarkoitin, ettei niiden äänitysmetodien kanssa nyt niin konservatiivisia olla koskaan oltu
:-)
 
Usein kuulee täälläkin sellaista kantaa, että kaikenlainen korjailu johtuisi huonosta soittotaidosta. Joskus varmaan johtuukin - mutta klassisen musiikin levyillä soittaa järjestään vain erittäin hyviä soittajia, ja kuitenkin niitä on editoitu useista otoista about yhtä kauan kuin on ylipäätään ollut mahdollista äänittää levy nauhalle ennen asetaattivaihetta, ja nykyäänhän yksittäisiä instrumenttejakin leikataan ja autotunetetaan myös klasarilevyillä. Koska niin voi tehdä.
 
Väitän edelleen 50-luvun äänityksien olleen luonteeltaan aidohkoja(tilavat orkesterisalit,vähäinen määrä mikkejä yms.).
 
Ymmärrän tuon, ja olosuhteiden pakosta niin onkin. Mutta vastaavanlaisia luomuäänityksiä on tehty ihan koko äänityshistorian ajan, eivät ne ole mihinkään kadonneet. Toki silloin joskus oli kyse resurssipulasta ja olosuhteiden pakosta, mutta kyllä mä olen vakavissani ajatellut laittaa jonkun sopivan pikkuorkesterin soittamaan tuohon puutaloni liki kolmen kerroksen korkuiseen, kelluvalattiaiseen olohuoneeseen, ja äänittää yhdellä Dallapén vanhalla RCA:n ribbonilla 50-luvun putki-monomankalle. Teippimerkkiä vaan lattiaan.
:-D
 
Aidohkosti Sinun
- Stenel-
 
Niin myös sinun henkesi kanssa
:-D

puutaloni liki kolmen kerroksen korkuiseen
 
Nyt on pakko kysyä: sulla on olohuoneessa korkeutta lähemmäs kahdeksan metriä? On siinä varmaan pinta-alaakin, ettei näytä viljasiilolta :)

Nyt on pakko kysyä: sulla on olohuoneessa korkeutta lähemmäs kahdeksan metriä? On siinä varmaan pinta-alaakin, ettei näytä viljasiilolta :)
 
Harjan kohdalla korkeutta kahdeksan metriä, joo. Räystään eli pitkien seinien kohdalla kuutisen metriä.
 
Itse asiassa olohuone ei ole iso (peräseinästä leivinuunin muuriin lienee alle 5 metriä), mutta toinen kerros aukeaa lehteriksi olohuoneen ylälaidalla, samoin yläkerran makuuparvista on vinot ikkunat alas olohuoneeseen. Eli tavallaan olkkarilla on koko talon ilmatila.
 
Lattiat on kellutettu, ja seiniin on asennettu valmiiksi Ortoperspekta-järjestelmän kaiutinlinjat, ja niiden vastaisia seiniä on vähän tiltattu ettei ääni säteile samaan kohtaan takaisin. Tällaisia taloja ei ole montaa. Eipä ihme, että ensireaktio talon nähtyäni oli sännätä pankkiin hakemaan lainaa
:-)

Kateuksissani kysäisin..

Usein kuulee täälläkin sellaista kantaa, että kaikenlainen korjailu johtuisi huonosta soittotaidosta. Joskus varmaan johtuukin - mutta klassisen musiikin levyillä soittaa järjestään vain erittäin hyviä soittajia, ja kuitenkin niitä on editoitu useista otoista about yhtä kauan kuin on ylipäätään ollut mahdollista äänittää levy nauhalle ennen asetaattivaihetta, ja nykyäänhän yksittäisiä instrumenttejakin leikataan ja autotunetetaan myös klasarilevyillä. Koska niin voi tehdä.
 
Kyllä, juuri näin. Päämääränä on tuottaa mahdollisimman hyvältä kuulostava lopputulos. Esimerkiksi pianisti Glenn Gould lopetti aikanaan konsertoinnin täysin ja siirtyi tekemään pelkästään äänitteitä. Gould saattoi koostaa kappaleen hyvinkin monesta palasesta, ja siitä oli jo silloin sama kiista, että onko se fuskausta vai ei. Gould oli sitä mieltä, että päämääränä on tehdä mahdollisimman hyvä levy.
http://en.wikipedia.org/wiki/Glenn_Gould
 
Gouldin näkökulma oli, että konserttitaltioinnista ei synny parasta mahdollista levyä, koska konsertissa soittaja soittaa siellä paikalla olevalle yleisölle eikä siis näinollen edes YRITÄ saada aikaan mahdollisimman täydellistä äänitettä. Miksi täytyisi tyytyä kompromissiin? Miksi ei tehdä parasta mahdollista lopputulosta? Hittojako sillä on väliä, millä ihmeen konstilla levyllä oleva ääni on saatu aikaiseksi, kunhan se on mahdollisimman hyvää. Levy sinänsä on taideteos ja päämäärä, ei sen syntyprosessi.

Levy sinänsä on taideteos ja päämäärä, ei sen syntyprosessi.
 
Validi kanta, jonka Dogma haastaa
:-D
 
Tästä voitaisiin keskustella vaikka kuinka kauan - miten sovitamme musiikkiin oivalluksen iloa ja erilaisia asioita joita ei voi nuoteiksi merkitä, miten manipuloimme soittajia eikä äänitettä, ja miten sitten manipuloimme äänitettä niin että soittajat pääsevät oikeuksiinsa...
 
Oikeasti mielenkiintoista on se.

Validi kanta, jonka Dogma haastaa
 
Jep. Sillä menetelmällä saadaan tuotettua tietynlaisia juttuja, joilla on oma estetiikkansa - mutta dogma-materiaaliakin voi jälkikäsittelyllä hioa vieläkin enemmän dogmaiseksi, kunhan yleisö ei huomaa huijausta. Päämäärä ei mielestäni sitten kuitenkaan pitäisi olla teos sinänsä (Glenn Gouldin levy kaatuu metsässä eikä kukaan kuule) vaan se tuntemus, jonka teos katsojassa ja kuulijassa saa aikaan. Mikäli kuulijaa/katsojaa haittaa se seikka, että teosta tehdessä on "fuskattu", niin sehän tietenkin pilaa vaikutelman. Vai pilaako? Ehkä juuri se olikin teoksen tekijän tarkoitus...
 
Live-äänittämisessä on se hyvä puoli, että sillä tavalla on helpompi luoda kuulijalle illuusio paikan päällä olemisesta. Toki "live-esitys" voidaan tehdä vaikka virtuaalisesti tietokoneella, mutta se on luultavasti vaikeampaa ja kalliimpaa kuin oikean keikan äänittäminen.

Hauskaahan tästä nykyaikaisesta live-taltioinnista - siis konserttitaltioinneista - tekee se, että puolet saatetaan jälkikäteen soittaa uudestaan, kun on livenä tullut mokailtua tai soundi on huono jne. Onko se sitten taas bluffia?
Pitääkö konserttitaltioinnin olla todellakin taltiointi siitä hetkestä, vai tehdäänkö siinä jälleen "täydellistä levyä"?
Haluanko minä edes tietää onko levyllä kuinka paljon korjailua ja päälle äänityksiä?
 
Henk.koht. haluan vain nauttia musasta, ja olen mielummin vaivaamatta päätäni tuollaisilla asioilla...Käytetäänhän leffoissakin stunt-miehiä, ei sitä vain kannata ajatella jos aikoo nauttia leffasta. Tämä on vain minun näkemykseni, joku muu voi olla eri mieltä ja se hänelle suotakoon.

Liveäänityksiin ei minusta sovi tasan yhtään jälkiäänitykset, vaikka on kuinka paska soundi tai yksi väärä nuotti. Live on juuri kuva siitä hetkestä. Naurettavin tapaus on jo lienee tuo Sonata Arctican "livelevy" Songs of Silence, joka on kuulemma täysin studiossa nauhoitettu ja yleisö jälkikäteen lisätty.

Liveäänityksiin ei minusta sovi tasan yhtään jälkiäänitykset, vaikka on kuinka paska soundi tai yksi väärä nuotti. Live on juuri kuva siitä hetkestä. Naurettavin tapaus on jo lienee tuo Sonata Arctican "livelevy" Songs of Silence, joka on kuulemma täysin studiossa nauhoitettu ja yleisö jälkikäteen lisätty.
 
Niinpä kai. ;-)
 
Hauska tehtävä sulle: listaa viisi livealbumia jhoista pidät, ja arvaa onko niissä paikkailua (riippumatta siitä, mitä kansissa sanotaan).

Liveäänityksiin ei minusta sovi tasan yhtään jälkiäänitykset, vaikka on kuinka paska soundi tai yksi väärä nuotti. Live on juuri kuva siitä hetkestä. Naurettavin tapaus on jo lienee tuo Sonata Arctican "livelevy" Songs of Silence, joka on kuulemma täysin studiossa nauhoitettu ja yleisö jälkikäteen lisätty.
 
Kiss: Alive II

Liveäänityksiin ei minusta sovi tasan yhtään jälkiäänitykset, vaikka on kuinka paska soundi tai yksi väärä nuotti. Live on juuri kuva siitä hetkestä. Naurettavin tapaus on jo lienee tuo Sonata Arctican "livelevy" Songs of Silence, joka on kuulemma täysin studiossa nauhoitettu ja yleisö jälkikäteen lisätty.
 
Kannattaa lopettaa musiikkilehtien ja netin lukeminen, ettei mene hyvät "livelevyt" ihan pilalle. Myöskään kavereiden juttuja ei passaa kuunnella.

Kannattaa lopettaa musiikkilehtien ja netin lukeminen, ettei mene hyvät "livelevyt" ihan pilalle. Myöskään kavereiden juttuja ei passaa kuunnella.
 
Saatikka sitten ihan vento vieraiden! Parasta kun pysyy vaan kotona, eikä avaa edes telkkaria...

Hauska tehtävä sulle: listaa viisi livealbumia jhoista pidät, ja arvaa onko niissä paikkailua (riippumatta siitä, mitä kansissa sanotaan).
 
Ennemin kuuntelen bändiä livenä ;) Itse asiassa en pidä oikeastaan yhdestäkään livelevystä nyt kun miettii ;o ainoa sen suuntainen on Evergreyn A Night to Remember DVD.