Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tuossa olet kyllä aivan oikeassa. Murskaavat soundit, Chuckin ääni entistä häijympi, tempon vaihtelut hulppeita ja kappalerakenteetkin melkein progea. Upeaa rumputyöskentelyä, dynamiikkaa, melodiaa, raivoa, tunnetta, sisältöä. Potkii perseelle ja vetää viikatteella kumoon kaikenmaailman deicidet ja cannibalcorpset. Deathin paras levy. Chuck Schuldiner (RIP).
 
Jaah. Omasta mielestäni SOP on Deathin huonoin levy. Ihme sairaalasoundit ja Chuckin ääni ärsyttävä. Soitto on viety äärimmäisyyksiin ja turhaa progeilua tungettu sekaan. Symboliciinkin menny kiinnostus täysin.
 
Sanokaa mitä sanotte mutta meikän mielestä parasta mitä Deathin rumpupallille on ikinä istunut on Chris Reifert.

Ai hemmetti! Unohdin Mental Funeralin! Sairaudessaan ja tunkkaisuudessaan aivan loistava levy.

Opethia tuskin lasketaan tänne (jos lasketaan niin Blackwater Park).
 
Varmaankin Morbid Angelin Domination. Vincentillä on munaa siinä määrin että luulisi maassa roikkuvan. Nilen In Their Darkened Shrines ja Deathin Leprosy pääsevät aika lähelle. Paha sanoa, niitä on monta.
 
Entombedin Left Hand Path on myös aika ässä. Kuin myös jotkut Cryptopsyn levyistä.

Niin ja tietysti superkaaottinen Cryptopsyn None So Vile.

Toinen maininnan arvoinen on kyllä Nilen In Their Darkened Shrines. Loistavuutta.

Jaah. Omasta mielestäni SOP on Deathin huonoin levy. Ihme sairaalasoundit ja Chuckin ääni ärsyttävä. Soitto on viety äärimmäisyyksiin ja turhaa progeilua tungettu sekaan. Symboliciinkin menny kiinnostus täysin.
 
Sanokaa mitä sanotte mutta meikän mielestä parasta mitä Deathin rumpupallille on ikinä istunut on Chris Reifert.
 
ole hiljaa olet väärässä

Jaah. Omasta mielestäni SOP on Deathin huonoin levy. Ihme sairaalasoundit ja Chuckin ääni ärsyttävä. Soitto on viety äärimmäisyyksiin ja turhaa progeilua tungettu sekaan. Symboliciinkin menny kiinnostus täysin.
 
Sanokaa mitä sanotte mutta meikän mielestä parasta mitä Deathin rumpupallille on ikinä istunut on Chris Reifert.
 
Mun mielestä Chuckin ääni on ollut aina ärsyttävä. Soitannollisestihan bändi oli melkoista tulitusta vaikka en juuri niistä riffeistäkään välitä.

Mun mielestä Chuckin ääni on ollut aina ärsyttävä. Soitannollisestihan bändi oli melkoista tulitusta vaikka en juuri niistä riffeistäkään välitä.
 
Kokeile kolmea ensimmäistä levyä.

Kokeile kolmea ensimmäistä levyä.
 
Onko jossain kuultavissa?

Death - Scream Bloody Gore
Obituary - Cause Of Death

Obituary - Cause Of Death
 
Nyt teen kyllä päivä kristillisen urotyön ja hankin tämän levyn kuultavaksi. Suunnilleen joka toinen hehkuttaa tätä levyä. En kai vaan ole missannut jotain tärkeää?

nii ja Nilen In Their Darkened Shrines on myös mainittava.

Deathin Sound of vitun Perseverance. Se on ylivoimaasesti vaan paras näistä kaikistalevyistä
 
Voisinpa alkaa nillittää, ettei Deathin myöhäistuotanto ole döödistä oikein millään mittapuulla. Rajan voi vetää viimeistään Symbolicin kohdalle, ellei jo Humaniin.
 
Mutta vastaanpas notta Suffocation ja Pierced From Within. Julma lätyskä ompi se; uskomattoman tiukkaa menoa ja pirun kieroja riffejä. Vaderin Litany murskaa itsensä kakkossijalle, ja Scream Bloody Gore nappaa pronssia kaikessa alkukantaisuudessaan.
Järjestys voi vaihdella aika ajoin, mutta eiköhän nuo kolme tule löytymään vielä pitkään kärkisijoilta.

Suffocationia minäkin lähtisin tähän lyömään. Levystä en kyllä ole aivan varma. Tietysti Pierced from Within on hemmetin kova, mutta niin on myös Souls to Deny. Lyödään kasaan vielä Annihilation of the Wicked Nileltä. Yllätyselementtinä heitän kehiin myös Blood Red Thronen Affiliated with the Sufferingin. Viimeistään tämä levy sai minut täysin death metallin pauloihin.
 
Täytyy nyt tässä häpeäkseni myöntää, että minulta on monet klassikkobändit jäänyt tarkemmin tutkimatta. Joku kerta pitää kyllä tutustua paremmin mm. Entombediin, Autopsyyn ja Dismemberiin.

Opeth - Blackwater park
 
No sanotaan nyt vielä: Six Feet Under - Bringer Of Blood

Voisinpa alkaa nillittää, ettei Deathin myöhäistuotanto ole döödistä oikein millään mittapuulla. Rajan voi vetää viimeistään Symbolicin kohdalle, ellei jo Humaniin.
 
Minusta taas oma Death-lempparini, Individual, on vähiten 'döödistä' bändin levyistä. Edeltävä Human ja seurannut Symbolic ovat huomattavasti raskaampaa matskua.

Täytyy nyt tässä häpeäkseni myöntää, että minulta on monet klassikkobändit jäänyt tarkemmin tutkimatta. Joku kerta pitää kyllä tutustua paremmin mm. Entombediin, Autopsyyn ja Dismemberiin.
 
Nuo ovat kyllä melkoinen aukko death metal "sivistyksessä" :)
Entombed - Left Hand Path ja Clandestine
Dismember - Like an Everflowing Stream ja Indecent & Obscene
Autopsy - Mental Funeral (tai oikeastaan kaikki lätyt)
 
Lisätään tuohon listaan vielä yksi Ruotsin hieman vähemmälle huomiolle jäänyt ylpeys, eli Grave. Heiltä levyt ...You'll Never See ja Soulless.

Hmm, se kääntyy kyllä moneen suuntaan. Bloodbathin debyytti ja Nilen Darkened Shrines on vahvoja kanditaatteja.

Nuo ovat kyllä melkoinen aukko death metal "sivistyksessä" :)
Entombed - Left Hand Path ja Clandestine
Dismember - Like an Everflowing Stream ja Indecent & Obscene
Autopsy - Mental Funeral (tai oikeastaan kaikki lätyt)
 
Lisätään tuohon listaan vielä yksi Ruotsin hieman vähemmälle huomiolle jäänyt ylpeys, eli Grave. Heiltä levyt ...You'll Never See ja Soulless.
 
Kieltämättä se pistää vähän hävettämään varsinkin kun itsekin vetelen death metal pumpussa. Olen vain sen verran nuorta sukupolvea ja vasta 1997 aloin kuuntelemaan raskaampaa metallia niin siinähän on monien klassikoiden julkaisut menneet ajat sitten ohi. Tutustumisen vaikeutta lisää se kun en laitonta musiikkia kovinkaan paljoa kuuntele. Ehkäpä saan kuitenkin jotenkin itseni sivistettyä.
 
Olen siis kuullut monesti näiden varjoon jääneiden bändien musiikkia, mutta kuitenkin niin vähissä määrin ja pienissä erissä että minkään valtakunnan mielipidettä en kehtaa lähteä julistamaan kyseisistä bändeistä.
 
Tekisi mieli lisätä pari bändiä listaan, mutta taitavat mennä enemmän deathgrindin puolelle joten jätän listaamatta.