Kitarat: soittaminen ›

ajattelin kirjoittaa tämmösen jutun kun tuossa on tullut noita keskustelua, tekniikasta yms.
 
yleensä kun täälä puhutaan soittajista joilla on hyvä tekniikka, tarkoitetaan että kuinka nopea se on ja kuinka tarkka se on. mutta tekniikka on sisältää paljon muutakin. tekniikka on tatsi. se on myös liikettä. pointti on siinä mitä sisälläsi on(ajatus, fiilis)joka kohtaa kitarasi ja tulee ulkoiseksi(soundi,musa) kitaristille tämä tarkoittaa lähinnä käsiä, sormia(tietenkin myös selkää yms).
 
monella joille olen opettanut soittoa olen huomannut seuraavan tilanteen. yritä keskittyä siihen että käytät juuri oikean määrän energiaa mitä kätesi tarvii, ei enempää tai vähempää. ja käsien balanssi. tämä on yleensä vaikeeaa koska olet jo tottunut tiettyyn balanssiin ja painamis voimaan.

yritän nyt selvittää.
 
soitat vaikka a nuotin e-kielen 5 nauhalta. valitset sormen mitä haluat käyttää.(vasuri) asetat sen lähelle nauhaa ja pikkaat kieltä. jompi kumpi tapahtuu: nuotti soi hyvin tai se sirajaa(keppi täytyy olla säädöissään) eiks je. jos se ei soi kirkkaana niin täytyy vasempaan käteen pistää lisää energiaa. mutta jos se soi kirkkaana niin ajattelemme että kaikki on okei? tarkastellaan lähemmin. eli jos se ei soinut kunnolla niin vika voi johtua siitä että oikea käsi pikkasi liian kovaa. eli liian vähän energiaa vasemman käden sormessa tai liikaa oikeassa=sirajaa. vielä vaikempi on tarkastella sitä jos nuotti soi kirkkaasti, koska tekniikka saattaa olla silti puutteelinen. likaa energiaa vasemmassa sormessa tai liian vähän oikessa, toivottavasti ymmärsit. yleensä me syytämme yhtä kättä, kun kyse on enemmänkin balanssista.
 
yleensä me käytämme liikaa energiaa vasempaan käteen, hukkaamme energiaa koska emme halua soinnin sirajavan (jos alkaa tutkia tätä ilmiötä niin useimmat käyttävät eri määrän energiaa eri sormissaan, pikkulilliin yleensä aivan liikaa).
 
kuinka tota vois sitte parantaa?
 
soittele yhtä nuottia tasaisella temmolla ja volymella. löysää pikkuhiljaa vasemmankäden puristusta kunnes nuotti alkaa vähän sirajamaan löysää vasuri aina vaan kunnes nuotti on semmonen naksaus vaan. lisää nyt voimaa sen verran vasuriin että nuotti taas soi kirkaasti eikä siraja. lisää vielä voimaa vasuriin vaikka nuotti soikin kirkkaasti. tätä tarkoitin sillä energian hukkamisesta. löysää taas niin että saavutat sirinä vaiheen, pysyttele siinä sirinä vaiheessa hetken. siiten lisäät ihan hitusen voimaa että sirinä katoaa jus ja just. siinä on voimakkuus jolla soittamalla ei huku energiaa.
 
mene sama juttu läpi mutta pidä vasurissa sama voima mutta muuttele oikeen pikkaus voimaa.
 
koitappa seuraavaa, sinun ei tarvitse soittaa niin tulevaisuudessa se on vaan tapa oppia, ja sopii johonkin. soittele jotain melodiaa niin että sinulla on ain yksi sormi otelaudalla eli nostat aina edellisen pois, niin että se olisi vapaa siirtymään jos tarvis.

soita kitaraa niin ettet tarvitse oikeeta kättä ollenkaan. ääni tulee siitä kun vasurin sormet painautuu otelautaan.
 
hyvä tapa oppia soittaan korvakuulolta on seuraava:
yleensä kun aloittelija opettelee korvakuulolta on tehtävä mahdoton jos musassa on liikaa tavaraa ja liian nopee tempo, biisi opetellaan ja sitte sitä soitellan siten kun on opittu eikä huomata ettei se ny aivan niin oo.
eli ota radionauhuri tai vastaava ja nauhoita omaa soittoasi. eli soitat nuotteja saunnaisessa skaalassa ei mitään c-duuria vaan sieltä täältä mitä sattuu silleen että soitat nuotin pieni tauko, nuotti tauko.. ku kasetti on täynnä niin sitten soittelemaan perässä, vaikeentaa voi siten että tekee saman sitte soinnuilla jä käyttää lopuksi vähän muitakin kuin duuri molli sointuja. järjettömän mielenkiintoisen tai kauniin kuuloista toi ei oo mutta opettavaa kyllä.
 
täämöstä tällä erää, kirjastoiskin löytyy yllättävän paljon kaikkea saman tyypistä matskua. tsemiä

Heh, tämähän oli suoraan Goodrickin kirjasta käännetty. Mutta ehdottomasti täyttä asiaa.

Heh, tämähän oli suoraan Goodrickin kirjasta käännetty. Mutta ehdottomasti täyttä asiaa.
 
Editoitiin nyt vielä vähän kun unohtu asiakin.
 
Piti siitä sanoa, että kun tuota voiman käyttöä alkaa kokeilemaan molempien käsien osalta, niin huoma sen (muistaakseni tästä oli maininta myös tuossa Goodrickin kirjassa), että kun lisää oikean käden voimaa niin vaistomaisesti myös painaa vasemmalla lisää. Tästä voi seurata paljon ongelmia. Sama tapahtuu myös vaikeimmissa soinnuissa. Tai soinnuissa, joissa yhdellä sormella on tukalat oltavat, tulee muillekkin helposti lisättyä voimaa. Itse olen ainakin huomannut joissakin barreissa, joissa pikkurilli pitää siirtää kauas muista sormista tai muuten vaan jollain tapaa vaikeampaan ja pakotettavampaan asemaan, niin tulee lisättyä voiman käyttöä myös siinä barre-etusormessa, missä ei sinällään pitäisi olla mitään ongelmallista. Sehän on tehty miljoona kertaa ilman ongelmia ennenkun. Ei tule itsellä nyt mieleen tähän mitään muuta parannusta, kuin tietoisesti vapauttaa sormista turhat jännitteet ja pitää siinä tilassa muutamia (kymmeniä) sekunteja. Ja sitten hakea ote uudestaan. Jos jollakin on hyviä ideoita / harjoituksia tähän niin...

ajattelin kirjoittaa tämmösen jutun kun tuossa on tullut noita keskustelua, tekniikasta yms.
 
yleensä kun täälä puhutaan soittajista joilla on hyvä tekniikka, tarkoitetaan että kuinka nopea se on ja kuinka tarkka se on. mutta tekniikka on sisältää paljon muutakin. tekniikka on tatsi. se on myös liikettä. pointti on siinä mitä sisälläsi on(ajatus, fiilis)joka kohtaa kitarasi ja tulee ulkoiseksi(soundi,musa) kitaristille tämä tarkoittaa lähinnä käsiä, sormia(tietenkin myös selkää yms).
 
monella joille olen opettanut soittoa olen huomannut seuraavan tilanteen. yritä keskittyä siihen että käytät juuri oikean määrän energiaa mitä kätesi tarvii, ei enempää tai vähempää. ja käsien balanssi. tämä on yleensä vaikeeaa koska olet jo tottunut tiettyyn balanssiin ja painamis voimaan.

yritän nyt selvittää.
 
soitat vaikka a nuotin e-kielen 5 nauhalta. valitset sormen mitä haluat käyttää.(vasuri) asetat sen lähelle nauhaa ja pikkaat kieltä. jompi kumpi tapahtuu: nuotti soi hyvin tai se sirajaa(keppi täytyy olla säädöissään) eiks je. jos se ei soi kirkkaana niin täytyy vasempaan käteen pistää lisää energiaa. mutta jos se soi kirkkaana niin ajattelemme että kaikki on okei? tarkastellaan lähemmin. eli jos se ei soinut kunnolla niin vika voi johtua siitä että oikea käsi pikkasi liian kovaa. eli liian vähän energiaa vasemman käden sormessa tai liikaa oikeassa=sirajaa. vielä vaikempi on tarkastella sitä jos nuotti soi kirkkaasti, koska tekniikka saattaa olla silti puutteelinen. likaa energiaa vasemmassa sormessa tai liian vähän oikessa, toivottavasti ymmärsit. yleensä me syytämme yhtä kättä, kun kyse on enemmänkin balanssista.
 
yleensä me käytämme liikaa energiaa vasempaan käteen, hukkaamme energiaa koska emme halua soinnin sirajavan (jos alkaa tutkia tätä ilmiötä niin useimmat käyttävät eri määrän energiaa eri sormissaan, pikkulilliin yleensä aivan liikaa).
 
kuinka tota vois sitte parantaa?
 
soittele yhtä nuottia tasaisella temmolla ja volymella. löysää pikkuhiljaa vasemmankäden puristusta kunnes nuotti alkaa vähän sirajamaan löysää vasuri aina vaan kunnes nuotti on semmonen naksaus vaan. lisää nyt voimaa sen verran vasuriin että nuotti taas soi kirkaasti eikä siraja. lisää vielä voimaa vasuriin vaikka nuotti soikin kirkkaasti. tätä tarkoitin sillä energian hukkamisesta. löysää taas niin että saavutat sirinä vaiheen, pysyttele siinä sirinä vaiheessa hetken. siiten lisäät ihan hitusen voimaa että sirinä katoaa jus ja just. siinä on voimakkuus jolla soittamalla ei huku energiaa.
 
mene sama juttu läpi mutta pidä vasurissa sama voima mutta muuttele oikeen pikkaus voimaa.
 
koitappa seuraavaa, sinun ei tarvitse soittaa niin tulevaisuudessa se on vaan tapa oppia, ja sopii johonkin. soittele jotain melodiaa niin että sinulla on ain yksi sormi otelaudalla eli nostat aina edellisen pois, niin että se olisi vapaa siirtymään jos tarvis.

soita kitaraa niin ettet tarvitse oikeeta kättä ollenkaan. ääni tulee siitä kun vasurin sormet painautuu otelautaan.
 
hyvä tapa oppia soittaan korvakuulolta on seuraava:
yleensä kun aloittelija opettelee korvakuulolta on tehtävä mahdoton jos musassa on liikaa tavaraa ja liian nopee tempo, biisi opetellaan ja sitte sitä soitellan siten kun on opittu eikä huomata ettei se ny aivan niin oo.
eli ota radionauhuri tai vastaava ja nauhoita omaa soittoasi. eli soitat nuotteja saunnaisessa skaalassa ei mitään c-duuria vaan sieltä täältä mitä sattuu silleen että soitat nuotin pieni tauko, nuotti tauko.. ku kasetti on täynnä niin sitten soittelemaan perässä, vaikeentaa voi siten että tekee saman sitte soinnuilla jä käyttää lopuksi vähän muitakin kuin duuri molli sointuja. järjettömän mielenkiintoisen tai kauniin kuuloista toi ei oo mutta opettavaa kyllä.
 
täämöstä tällä erää, kirjastoiskin löytyy yllättävän paljon kaikkea saman tyypistä matskua. tsemiä
 
Siis ethän sä nyt kellekkään oo mitään voinu opettaa kun oot pihalla kun lumiukko! Pässeintä mitä oon ikinä kuullu tai lukenu! Ottakaa kitara ja iloitkaa siitä ja menkää bändiin soittamaan! Saunan taakse tämmöset pölvästit!

Siis ethän sä nyt kellekkään oo mitään voinu opettaa kun oot pihalla kun lumiukko! Pässeintä mitä oon ikinä kuullu tai lukenu! Ottakaa kitara ja iloitkaa siitä ja menkää bändiin soittamaan! Saunan taakse tämmöset pölvästit!
 
Älä murehdi, kyllä me sustakin tykätään. Kaikesta huolimatta.

tämä nyt oli vain yksi tarkastelu näkökulma mitä täälä ei oo näkyny, tottakai pitää vetää fiiliksellä, runnoa, ja antaa palaa, sehän soittamisessa on kuin kaikessa muussakin tärkeintä. joku samurai on aikoinaan sanonut että oppilas opettelee tekniikkaa ja mestari unohtaa sen. se on vaan niin että useimmat käyttävät aivan liikaa voimaa, joka vaikeuttaa esim nopeasti soiton opettelemista, tuo mukavia kramppeja ja ranne vaivoja. ajattelin että tämä olisi tuonut jollekkin uuden näkökulman. ei sun tartte soittaa noin ja miettiä jotain voimaa.
ittestäniki tuntu silloin aikaanaan hullulta kun sen aikainen opettajani puuttu mun pikkulillin käyttöön(en käyttänyt) ja sanoin sille että onhan huippukitaristeja jotka ei käytä pikkulilliä. mutta voihan sitä aina koittaa onhan siten mulla käytössä kaikki neljä(pienemmät kädet ku jimillä).
minun mielestä mielenkiinnosta kaikkia paitsi sukulaisia voi koittaa, muttei niistä tarvi tykätä. niin ja mistähän kohtaa olen pihalla?
älä nyt sano että minulla on 10-vuotta elämästäni mennyt turhaan. toi voimajuttu ei nyt ole niitä astraalimpia ja hulluimpia mitä on tullut vastaan, kyllä siitä soittamisesta on tehty mitä hulluimpia(mielenkiintoisia) teorioita.

"ajattelin kirjoittaa tämmösen jutun kun tuossa on tullut noita keskustelua, tekniikasta yms.

yleensä kun täälä puhutaan soittajista joilla on hyvä tekniikka, tarkoitetaan että kuinka nopea se on ja kuinka tarkka se on. mutta tekniikka on sisältää paljon muutakin. tekniikka on tatsi. se on myös liikettä. pointti on siinä mitä sisälläsi on(ajatus, fiilis)joka kohtaa kitarasi ja tulee ulkoiseksi(soundi,musa) kitaristille tämä tarkoittaa lähinnä käsiä, sormia(tietenkin myös selkää yms).

monella joille olen opettanut soittoa olen huomannut seuraavan tilanteen. yritä keskittyä siihen että käytät juuri oikean määrän energiaa mitä kätesi tarvii, ei enempää tai vähempää. ja käsien balanssi. tämä on yleensä vaikeeaa koska olet jo tottunut tiettyyn balanssiin ja painamis voimaan.
 
yritän nyt selvittää.

soitat vaikka a nuotin e-kielen 5 nauhalta. valitset sormen mitä haluat käyttää.(vasuri) asetat sen lähelle nauhaa ja pikkaat kieltä. jompi kumpi tapahtuu: nuotti soi hyvin tai se sirajaa(keppi täytyy olla säädöissään) eiks je. jos se ei soi kirkkaana niin täytyy vasempaan käteen pistää lisää energiaa. mutta jos se soi kirkkaana niin ajattelemme että kaikki on okei? tarkastellaan lähemmin. eli jos se ei soinut kunnolla niin vika voi johtua siitä että oikea käsi pikkasi liian kovaa. eli liian vähän energiaa vasemman käden sormessa tai liikaa oikeassa=sirajaa. vielä vaikempi on tarkastella sitä jos nuotti soi kirkkaasti, koska tekniikka saattaa olla silti puutteelinen. likaa energiaa vasemmassa sormessa tai liian vähän oikessa, toivottavasti ymmärsit. yleensä me syytämme yhtä kättä, kun kyse on enemmänkin balanssista.

yleensä me käytämme liikaa energiaa vasempaan käteen, hukkaamme energiaa koska emme halua soinnin sirajavan (jos alkaa tutkia tätä ilmiötä niin useimmat käyttävät eri määrän energiaa eri sormissaan, pikkulilliin yleensä aivan liikaa).

kuinka tota vois sitte parantaa?

soittele yhtä nuottia tasaisella temmolla ja volymella. löysää pikkuhiljaa vasemmankäden puristusta kunnes nuotti alkaa vähän sirajamaan löysää vasuri aina vaan kunnes nuotti on semmonen naksaus vaan. lisää nyt voimaa sen verran vasuriin että nuotti taas soi kirkaasti eikä siraja. lisää vielä voimaa vasuriin vaikka nuotti soikin kirkkaasti. tätä tarkoitin sillä energian hukkamisesta. löysää taas niin että saavutat sirinä vaiheen, pysyttele siinä sirinä vaiheessa hetken. siiten lisäät ihan hitusen voimaa että sirinä katoaa jus ja just. siinä on voimakkuus jolla soittamalla ei huku energiaa.

mene sama juttu läpi mutta pidä vasurissa sama voima mutta muuttele oikeen pikkaus voimaa.

koitappa seuraavaa, sinun ei tarvitse soittaa niin tulevaisuudessa se on vaan tapa oppia, ja sopii johonkin. soittele jotain melodiaa niin että sinulla on ain yksi sormi otelaudalla eli nostat aina edellisen pois, niin että se olisi vapaa siirtymään jos tarvis.
 
soita kitaraa niin ettet tarvitse oikeeta kättä ollenkaan. ääni tulee siitä kun vasurin sormet painautuu otelautaan.

hyvä tapa oppia soittaan korvakuulolta on seuraava:
yleensä kun aloittelija opettelee korvakuulolta on tehtävä mahdoton jos musassa on liikaa tavaraa ja liian nopee tempo, biisi opetellaan ja sitte sitä soitellan siten kun on opittu eikä huomata ettei se ny aivan niin oo.
eli ota radionauhuri tai vastaava ja nauhoita omaa soittoasi. eli soitat nuotteja saunnaisessa skaalassa ei mitään c-duuria vaan sieltä täältä mitä sattuu silleen että soitat nuotin pieni tauko, nuotti tauko.. ku kasetti on täynnä niin sitten soittelemaan perässä, vaikeentaa voi siten että tekee saman sitte soinnuilla jä käyttää lopuksi vähän muitakin kuin duuri molli sointuja. järjettömän mielenkiintoisen tai kauniin kuuloista toi ei oo mutta opettavaa kyllä.

täämöstä tällä erää, kirjastoiskin löytyy yllättävän paljon kaikkea saman tyypistä matskua. tsemiä"
 
Täähän on ihan täyttää potaskaa, kuka nyt jaksaa tehä tollasii

ainakin herra goodrick, muut ei sitten varmaan jaksa/kerkee/halua... mutta ne jotka eivät jaksa/kerkee/halua... eivät varmaan muutenkaan halua tietää mitään tekniikasta... mutta toisaalta onhan niitäkin soittajia joilla on synnynnäinen lahjakkuus tekniikassa. tää topicci on sitä varten kun yleensä tekniikka jutut paisuu vain nopeudesta puhumuseen, ja tekniikka on myös paljon muutakin kuin nopeus tai esim. voiman käyttö. tuli vaan mieleen pistää toi goodrickin juttu kun mulle tuli vastaan soittaja joka sano että mitä tehdä kun väsyy kädet, ei saa nopeutta... hetken aikaa soiteltuamme huomasin että se paino ihan ***** kovaa kieliä(täysiä) , no sitä voimakkuutta on tässä nyt sitte parennultu, ja niille jotka eivät käy tunneilla on tommosen painamis voimakkuuden huomaaminen joskus vaikeaa. (minkä takia puristaa lujaa jos ei tarvi)Eli ne jotka eivät olleet koskaan kuulleetkaan moisesta ilmiöstä, tämä kirjoitus oli teitä varten. nyt ainakin teidätte, vaikkei teidän tarvi sitä soitossanne käyttää. täähän menne jo jännittäväksi, hoho

ainakin herra goodrick, muut ei sitten varmaan jaksa/kerkee/halua... mutta ne jotka eivät jaksa/kerkee/halua... eivät varmaan muutenkaan halua tietää mitään tekniikasta... mutta toisaalta onhan niitäkin soittajia joilla on synnynnäinen lahjakkuus tekniikassa. tää topicci on sitä varten kun yleensä tekniikka jutut paisuu vain nopeudesta puhumuseen, ja tekniikka on myös paljon muutakin kuin nopeus tai esim. voiman käyttö. tuli vaan mieleen pistää toi goodrickin juttu kun mulle tuli vastaan soittaja joka sano että mitä tehdä kun väsyy kädet, ei saa nopeutta... hetken aikaa soiteltuamme huomasin että se paino ihan ***** kovaa kieliä(täysiä) , no sitä voimakkuutta on tässä nyt sitte parennultu, ja niille jotka eivät käy tunneilla on tommosen painamis voimakkuuden huomaaminen joskus vaikeaa. (minkä takia puristaa lujaa jos ei tarvi)Eli ne jotka eivät olleet koskaan kuulleetkaan moisesta ilmiöstä, tämä kirjoitus oli teitä varten. nyt ainakin teidätte, vaikkei teidän tarvi sitä soitossanne käyttää. täähän menne jo jännittäväksi, hoho
Älkää nyt jumalauta dissatko kun tääl on kerrankin joku kirjoittanut ASIAA. Jos ei kiinnosta teitä nii vaietkaa edes tyylillä. Villelle plussaa

Älähän nyt sitten ota mitään henkilökohtaisesti, Ville. Se oli vain oma katsomukseni asiaan. Mielelläni kuulisin lisää näitä teorioita.
Luultavasti tuhlaan voimiani painamalla kieliä liian lujaa, mutta tämä johtuu yleensä siitä "tunteella soittamisesta". Se on komia fiilis, kun saa runnoa kitaraansa oikein olan takaa (kirjaimellisesti olan takaa, jos päätän vetää townshendit). Sitä tunnelmaa ei yksinkertaisesti saa pelkällä oikealla kädellä. Siinä on koko jäpikkä mukana.

en minäkään mikään hissuttelija tos soitos oo, kyllä sitä mennään fiiliksellä. tuli tos vaan mieleen että siinä goodrickin kirjas oli joku rytmi teoria, että pitäs pistää joku rytmi soimaan ja esim. tiskata tai tehä muuta sen rytmin mukaan oliko ny puoli tuntia, sitten sammuttaa rytmi ja mennä istumaan/makaamaan hiljaa... en nyt muista oliko se edes tarkasti ottaen noin. ei jäänyt mieleen kun jotenkin tuo tuntuu jo hullulta tiskata 16beat shuflen tahtiin....
muistaako joku tarkemmin tai onko mielessänne vastaavia. ja älkää nyt kommentoiko että v** en kyllä varmaan tiskaa tolleen, en minäkään.

en minäkään mikään hissuttelija tos soitos oo, kyllä sitä mennään fiiliksellä. tuli tos vaan mieleen että siinä goodrickin kirjas oli joku rytmi teoria, että pitäs pistää joku rytmi soimaan ja esim. tiskata tai tehä muuta sen rytmin mukaan oliko ny puoli tuntia, sitten sammuttaa rytmi ja mennä istumaan/makaamaan hiljaa... en nyt muista oliko se edes tarkasti ottaen noin. ei jäänyt mieleen kun jotenkin tuo tuntuu jo hullulta tiskata 16beat shuflen tahtiin....
muistaako joku tarkemmin tai onko mielessänne vastaavia. ja älkää nyt kommentoiko että v** en kyllä varmaan tiskaa tolleen, en minäkään.
 
Tiedä sitten onko mitään apua mutta mä hakkaan koneella ollessa 120bpm (tai yritän) sormilla pöytään. Siis jos musiikki ei soi. Silloin pöytärummutetaan :D

tuli tos vaan mieleen että siinä goodrickin kirjas oli joku rytmi teoria, että pitäs pistää joku rytmi soimaan ja esim. tiskata tai tehä muuta sen rytmin mukaan oliko ny puoli tuntia, sitten sammuttaa rytmi ja mennä istumaan/makaamaan hiljaa...
 
Mihin toi auttaa? Kokeilisin mielelläni. Jos siis ei ole pakko tiskata. Kai saa pöytärummuttaa?

Mihin toi auttaa? Kokeilisin mielelläni. Jos siis ei ole pakko tiskata. Kai saa pöytärummuttaa?
 
Helpottaa varmaan hahmottamaan nopeutta nuoteista jos on se bpm-lukema...

jotenkin näin siinä kysesessä opuksessa oli: herra goodrick tunsi jonkun mielettömän muusikon, jolla oli tapana esim. kekan jälkeen ja vissiin muutenkin toimia jonkun biitin mukaan. eli liikket mitä teet tulisi koordinoida ja ajoittaa valitsemasi biitin mukaan, ja välillä olla ihan hiljaa, hiljaa ollessa mieli(ajatus) sitten tekee jotain, kai se jatkaa tai muuttaa biittiä. kai siinä on periaatteena että yleensä soiteellaan bädikämpällä vaikka 3 kertaa viikossa ja vain silloin ollaan "rytmissä". tolla harjoituksella kai opeteellaan tuntemaan rytmiä... ja esim musikiin kuuntelusta se eroaa siinä että tuossa toimitaan musiikin mukaan, ja tiskaus on kuulemma hyvä siihen (kai näin muutenkin muusikolle, jolle tiskaaminen muuten jää ensi viikolle). olihan siinä muitakin rytmi juttuja: opetellaan soittamaan temmossa, vähän etuajassa, ja sitten jäljessä. joku vois muistaa paremmin?

Jos nyt yhtään muistan (menee hieman sekavaksi kun on monta kokkia sopassa), niin tuon harjoituksen ideana on nimenomaan tiedostaa ja sisäistää se rytmi. Eli että tietyssä mielessä esim. tempo ei olisi mikään "ulkoa" tuleva määräys, jota yritetään seurata, vaan että sen ikään kuin sisäistäisi, jonka jälkeen sen avulla on helpompi leikkiä (esim. soittaa eteen, taakse, kiihdyttää, jne.). Viime kädessä tuon harjoituksen ideana on siis kehittää rytmitajua, tosin IMO, että tuosta olisi jotain hyötyä, pitää perusasiat rytmin suhteen olla hallussa. Eli siis omata hyvä taimi. Asia, jonka kanssa yllättävän monella on ongelmia.
 
Puoliksi asiaan liittyvää: Jos täällä on muita juoksijoita, niin oletteko huomanneet, kuinka juostessa hakee melko automaattisesti juoksurytmin musiikista? Kyseessä on melko lailla sama asia kuin Goodrickin harjoituksessa.
 
EDIT: tuosta voimankäyttöharjoituksesta vielä. Yksi sen taustaoletuksia on, että hyvä tekniikka merkitsee eräänlaista vaivattomuutta soitossa. Tästä näkökulmasta on melko hyödyllistä tiedostaa käyttämänsä voiman määrä. Se, että osaa käyttää juuri tarvittavan määrän voimaa saadakseen nuotin soimaan puhtaasti ei ole ristiriidassa sen kanssa, etteikö voisi joskus käytää enemmänkin voimaa räimiäkseen oikein olan takaa. Avainsana on juuri tuo tiedostaminen. Kun tiedostaa voimankäyttönsä, sitä voi sen jälkeen (ainakin yrittää) kontrolloida. Tämä taas avaa oven dynamiikan ihmeelliseen maailmaan.
 
Goodrickilta on muuten ilmestynyt uusia kirjoja:
http://www.mrgoodchord.com/site/main.html
Siellä ylistys osastolla on melko järeän luokan kommentteja noista. Nuo kun jaksaisi käydä läpi, niin soitto voisi nousta aivan uudelle tasolle.

joku vois muistaa paremmin?
 
Minäpä siteeraan suoraan tuosta opuksesta.
 
***
 
I know an excellent bass player who, at one point anyway, was in the habit of coming home after a gig (perhaps having imbibed some beverage of one sort or another), sinking into his favorite chair and turning on his T.V. to watch bowling (with the sound turned off) while simultaneously listening to his metronome click at one of his favorite tempos. (Say MM = 160) Why do you think he would do that? What do you think he learned from that?
 
***
 
Ja sitten Goodrickin esittämä harjoitusmalli:
 
***
 
Pick a tempo you want to work with. Find it on your metronome. While the metronome is ticking, start some activity that will take between 5-15 minutes to complete. (Washing dishes, preparing food, cleaning up a messy desk, shaving, watering plants, whatever...) While doing this activity (and listening to the metronome), try to observe all of your movements relative to the tempo of the metronome. Experiment with changing the speed of your movements to synchronize with the metronome. (Generally speaking, it's advisable to experiment this way with slower rates of movement. Later on, however, you might want to try speeding up the rate of movement.)
 
After the task is complete, turn off the metronome. Sit quietly for a couple of minutes. Notice what your mind is doing...
 
Turn on the metronome again (same tempo). Pick up a guitar and start playing something with the metronome. (Improvise on a mode, play a tune, whatever...) After enough time (you must be the judge of that!), put down the guitar. Turn off the metronome. Sit quietly again for a couple of minutes.... Pick up the guitar again. Without the metronome, try to play at the same tempo as well as you can remember. After a short time, turn on the metronome to check whether the tempos are the same or not. If not the same, make a mental note of whether you slowed down or sped up.
 
Leaving the metronome ticking, put down the guitar.
 
Stand up in an area where you have sufficient room to move around. Start moving your arms in small, slow circles to the metronome.
 
Experiment: four-measure circles, two-measure circle, one-measure circles, etc., etc. Move your head in similar ways. Then move your legs (probably one at a time!) Try other parts of the body: shoulders, elbows, knees, hands, feet, hips, etc. Rest as often and as long (or short) as necessary. This exercise is not supposed to be aerobic dancing. Move much slower. It's more like Tai-chi or ballet. Don't be concerned with doing it "well." Do it more for fun. Think "movement," not "exercise." Pay a lot of attention to the quality of movement. Especially to how it feels. Try to move in ways that feel good.
 
When you're finished, turn off the metronome. Sit quietly again for 5-10 minutes. Notice what your mind is doing....
 
Afterthoughts:
 
* There are a lot of different tempos that you could work with this way.
* This approach tends to get tempos into your whole system in a very deep and organic way.
* You can learn a great deal about attention through doing this sort of thing.
* Movement, attention, thinking, feeling, and breathing are all connected.
* You might enjoy trying this again later on using music (record, tape, radio) instead of the metronome.
* You could try it again without using either music or the metronome.
 
***
 
Melkoista joogaa. En ole kokeillut.

Minäpä siteeraan suoraan tuosta opuksesta.
 
***
 
I know an excellent bass player who, at one point anyway, was in the habit of coming home after a gig (perhaps having imbibed some beverage of one sort or another), sinking into his favorite chair and turning on his T.V. to watch bowling (with the sound turned off) while simultaneously listening to his metronome click at one of his favorite tempos. (Say MM = 160) Why do you think he would do that? What do you think he learned from that?
 
***
 
Ja sitten Goodrickin esittämä harjoitusmalli:
 
***
 
Pick a tempo you want to work with. Find it on your metronome. While the metronome is ticking, start some activity that will take between 5-15 minutes to complete. (Washing dishes, preparing food, cleaning up a messy desk, shaving, watering plants, whatever...) While doing this activity (and listening to the metronome), try to observe all of your movements relative to the tempo of the metronome. Experiment with changing the speed of your movements to synchronize with the metronome. (Generally speaking, it's advisable to experiment this way with slower rates of movement. Later on, however, you might want to try speeding up the rate of movement.)
 
After the task is complete, turn off the metronome. Sit quietly for a couple of minutes. Notice what your mind is doing...
 
Turn on the metronome again (same tempo). Pick up a guitar and start playing something with the metronome. (Improvise on a mode, play a tune, whatever...) After enough time (you must be the judge of that!), put down the guitar. Turn off the metronome. Sit quietly again for a couple of minutes.... Pick up the guitar again. the metronome, try to play at the same tempo as well as you can remember. After a short time, turn on the metronome to check whether the tempos are the same or not. If not the same, make a mental note of whether you slowed down or sped up.
 
Leaving the metronome ticking, put down the guitar.
 
Stand up in an area where you have sufficient room to move around. Start moving your arms in small, slow circles to the metronome.
 
Experiment: four-measure circles, two-measure circle, one-measure circles, etc., etc. Move your head in similar ways. Then move your legs (probably one at a time!) Try other parts of the body: shoulders, elbows, knees, hands, feet, hips, etc. Rest as often and as long (or short) as necessary. This exercise is not supposed to be aerobic dancing. Move much slower. It's more like Tai-chi or ballet. Don't be concerned with doing it "well." Do it more for fun. Think "movement," not "exercise." Pay a lot of attention to the quality of movement. Especially to how it feels. Try to move in ways that feel good.
 
When you're finished, turn off the metronome. Sit quietly again for 5-10 minutes. Notice what your mind is doing....
 
Afterthoughts:
 
* There are a lot of different tempos that you could work with this way.
* This approach tends to get tempos into your whole system in a very deep and organic way.
* You can learn a great deal about attention through doing this sort of thing.
* Movement, attention, thinking, feeling, and breathing are all connected.
* You might enjoy trying this again later on using music (record, tape, radio) instead of the metronome.
* You could try it again without using either music or the metronome.
 
***
 
Melkoista joogaa. En ole kokeillut.
 
Niinpä on...sopii varmaan joillekin, mutta kyllä aika monet noista jutuista on vanhojen mestareiden biiseissä "sisäänkirjoitettuna". Esim. James Brownin laulu sinänsä on yhtä rytmiikan juhlaa, ja rytmiryhmä on aina kova. Siinäkin messissä soittelemalla moni asia valkenee. Ja niitä biisejä voi lauleskella mukana ja miettiä kuinka ei sillä oo kiirettä mihinkään. Tai miettiä Papa was a rolling stonen rytmiä ja soitella siihen päälle kitaralla. Siinä samalla oppii varmaan myös jotain itse musiikista. Mutta tapansa kullakin.
 
Ja Ville, sori että tuolla aiemmin olin vähän jyrkkäsanainen, kukin hoitakoon jutut tyylillään ja jokaisen tyyli on arvokas. Itse olen vaan niin kovin allerginen noilee "jenkkimetodi" harjoitustyyleille, kun on tullut niitä aikanaan aika paljon harrastettua. Niissä oli vaan huonona puolena se, että niillä on kovin vähän tekemistä MUSIIKIN soittamisen kanssa. Jos jaksaa tehdä kumpaakin vastaavalla hartaudella niin tie mestaruuteen on auki!
 
P.S. Kävin kattoo sun tekemiä maalauksia ja grafiikkaa kotisivuilta, amatöörin silmään ainakin näytti todella komealta työltä!

kiitos kiitos, pitäis päivittää ne sivut kun kerkee, tarkoitus olisi että laittaisin sinne kaikki kitarat joita on tullu maalailtua, vielä sivut aika suppeat.