Musiikin teoria ja säveltäminen ›

onko teidän mielestä mitenkään ristiriitaista se, että nämä jazzin innovaattorit ovat harvoin olleet perillä siitä niiden musiikin "teoriasta" tai usein ylipäätään mistään teoriasta - puhumattakaan nuotinlukutaidosta - , mutta silti opetellakseen jazzia ihmisille tuputetaan kaiken maailman teoriakirjoja sekä lätkäistään vino pino nuotteja naaman eteen?
 
en haasta riitaa baronille tai kenellekään muulle, mutta minua vaan hiukan ihmetyttää teoriaintoilu noin yleensä.

en haasta riitaa baronille tai kenellekään muulle, mutta minua vaan hiukan ihmetyttää teoriaintoilu noin yleensä.
 
Hakusanat: etnopoju
Keskustelualue: Musiikin teoria ja säveltäminen
Haetaan: Nimimerkeistä
 
--------------------------------------------------------------------------------
 
Löytyi yhteensä 292 hakuasi vastaavaa kirjoitusta!
 

 
No niinpä tosiaan on kummallista toi teoriaintoilu.

onko teidän mielestä mitenkään ristiriitaista se, että nämä jazzin innovaattorit ovat harvoin olleet perillä siitä niiden musiikin "teoriasta" tai usein ylipäätään mistään teoriasta - puhumattakaan nuotinlukutaidosta - , mutta silti opetellakseen jazzia ihmisille tuputetaan kaiken maailman teoriakirjoja sekä lätkäistään vino pino nuotteja naaman eteen?
 
en haasta riitaa baronille tai kenellekään muulle, mutta minua vaan hiukan ihmetyttää teoriaintoilu noin yleensä.
 
Jotta vois olla "innovaattori", täytyy tietää mitä ennen on tehty, ettei keksisi pyörää uudelleen.
 
Kyllähän mä tunneilla soitan kiltisti, mitä ope määrää eli teoreettisesti oikein, mutta onneksi ei tuu keikoille mukaan ja siellä saan soittaa mitä haluan
 
Edit: Sitäpaitsi siitä saa kivaa vaihtelua sooloon kun kuulijoiden yllätykseksi soittaakin johonkin väliin jonkun kadenssin "oikein"!

Jotta vois olla "innovaattori", täytyy tietää mitä ennen on tehty, ettei keksisi pyörää uudelleen.
 
Kyllähän mä tunneilla soitan kiltisti, mitä ope määrää eli teoreettisesti oikein, mutta onneksi ei tuu keikoille mukaan ja siellä saan soittaa mitä haluan
 
Edit: Sitäpaitsi siitä saa kivaa vaihtelua sooloon kun kuulijoiden yllätykseksi soittaakin johonkin väliin jonkun kadenssin "oikein"!
 
se aika minkä käyttää teorian ja "sääntöjen" opetteluun on pois säveltämisestä ja harjoittelusta.
 
musta vaan tuntuu, että jos käyttää aikansa teoriaan säveltämisen sijaan se lopputulos kuulostaa myös siltä. eli, että se musiikki on "muodollisesti" kaikkien sääntöjen mukaan tehtyä, mutta se ei sitten musiikkina tee yhtään mitään. itse olen siihen syyllistynyt myös. toki sellaisella voi saavuttaa muhevat selkääntaputukset arvon kollegoilta tms., mutta se musiikki kärsii.
 
mä en esimerkiksi oikein ymmärrä tuota sointuanalyysi- ketjua. onko niillä sointujen nimillä oikeasti niin hirveästi väliä? vai ihan notatoinnin kannaltako te niistä keskustelette...?
 
en nyt osoittele sormea mihinkään suuntaan tai mitään, kunhan sanon; eikä mun sanomisia kannata ottaa niin tosissaan. ei mulla ole sinällään mitään teoriaa vastaankaan.

No niinpä tosiaan on kummallista toi teoriaintoilu.
 
Keskustelualue: Musiikin teoria ja SÄVELTÄMINEN

mä en esimerkiksi oikein ymmärrä tuota sointuanalyysi- ketjua. onko niillä sointujen nimillä oikeasti niin hirveästi väliä? vai ihan notatoinnin kannaltako te niistä keskustelette...?
 
No notatoinnin kannalta juuri. Kyllä ne skaalojen ja sointujen nimet soittaessa unohtuu, kun ne on kerran opetellut - silloin mennään korvalla, lihasmuistilla, intuitiolla, perstuntumalla ja jutut tulee joko täysin selkärangasta, ihan out of the blue tai jostain siltä väliltä.
 
Sitten kun joku oma sävellys pitäisi saattaa sellaiseen muotoon, että sitä voisivat soittaa muutkin, on toki hyödyllistä tietää selkeimmät (ja ylipäätänsä oikeat) merkintätavat. Ja vice versa.
 
EDIT: se aika minkä käyttää mnetissä kirjoitteluun on pois säveltämisestä ja harjoittelusta. Hoho.

musta vaan tuntuu, että jos käyttää aikansa teoriaan säveltämisen sijaan
 
Mulla ei kyllä ole pienintäkään tarvetta/sisäistä paloa yms säveltää, maailma on täynnä hyviä piisejä.
 
se aika minkä käyttää teorian ja "sääntöjen" opetteluun on pois säveltämisestä ja harjoittelusta

Kyllähän sen "kummalliseen" sointukiertoon sopivan asteikon löytää kokeilemallakin, mutta nopeammin mä sen löydän kun sävellajin ja sointukierron avulla tietää teoreettisesti "oikeat/mahdolliset" ja niitä sitten käyttää tai on käyttämättä.
 
Edit: Eikä ainakaan mun teorian opiskelu oo mitenkään erillistä soittamisesta: Piisien analyysiä, soinnuttamista, voicingeja, asteikkoja ja niitten soittamista.

No notatoinnin kannalta juuri. Kyllä ne skaalojen ja sointujen nimet soittaessa unohtuu, kun ne on kerran opetellut - silloin mennään korvalla, lihasmuistilla, intuitiolla, perstuntumalla ja jutut tulee joko täysin selkärangasta, ihan out of the blue tai jostain siltä väliltä.
 
okei, mä kysyin ihan vaan, koska mietin asiaa seuratessani noita kirjoituksia.
 
Kyllähän sen "kummalliseen" sointukiertoon sopivan asteikon löytää kokeilemallakin, mutta nopeammin mä sen löydän kun sävellajin ja sointukierron avulla tietää teoreettisesti "oikeat/mahdolliset" ja niitä sitten käyttää tai on käyttämättä.
 
okei. mä itse teen ihan eri kautta. yleensä en laita nuottiakaan paperille (ts. koneelle) tai soita, jos en sitä ensin kuule päässäni.

Kyllä mäkin tän asian näen niin että tavalla tai toisella ne asiat kuitenkin tulee jossain välissä opittua jos vaan tarpeeksi kauan musiikkia harrastaa. Se on vaan nopeampaa ja tehokkaampaa opetella se jo olemassaoleva teoria paperilta. Ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan. Sitten kun on kätevästi ottanut edellämenevät kiinni pienen oikaisun avulla niin voikin jo keskittyä siihen itse asiaan.
 
Tietysti siinä käytännössä on aina vähän ilmaa kun teoriassa tietää jotain, mutta ei ole vielä kokenut käytännössä sitä että mistä se tulee se juttu. Mieluummin mä kuitenkin tiedän liikaa kuin liian vähän. En todellakaan usko että teorian tuntemisesta voisi koskaan mitään haittaa ainakaan olla. Periaattessahan voi väittää että se on aikaa pois muusta musiikin opiskelusta, mutta niin on syöminen, nukkuminen ja niinsanottu vapaa-aikakin. Tehkää vaikka niin että korvaatte teorian opiskelemisella baarireissun ettekä soittotuntia, niin sitten ei musiikki kärsi.

Jos mä luen sitä teoriaa kirja pianon nuottitelineellä ja soitan heti kaiken, minkä mä luen, niin ei se mun mielestä hirveästi ole poissa soiton treenaamisesta.

Kyllä ne skaalojen ja sointujen nimet soittaessa unohtuu, kun ne on kerran opetellut - silloin mennään korvalla, lihasmuistilla, intuitiolla, perstuntumalla ja jutut tulee joko täysin selkärangasta, ihan out of the blue tai jostain siltä väliltä.
 
Kun kappale on hanskassa niin näin. Herää kuitenkin kysymys, kuinka hahmotatte kappaleen ennen kuin ollaan näin pitkällä?
 
Jos on tilaisuus pohdiskella kaikessa rauhassa soittimen ääressä, niin siinä on hyvää aikaa miettiä harmonioita ja kokeilla eri sointuja ja niiden kromaattisia muunnelmia. Piano on tällaisessa hommassa todella havainnollinen soitin.
 
Jos joudun oudompaa tai huonosti treenattua kappaletta soittamaan kimpassa tai esitystilanteessa, niin mihinkään pitkään pohdiskeluun ei ole aikaa. Itse soitan tällöin sointumerkkeihin tukeutuen, sillä perussoinnut käännöksineen löytyvät kohtuu hyvin. Virheitä tulee välillä kromaattisten sävelten kanssa (esim #5 sijasta tulikin 6), mutta ei se soitto tähän kaadu. Seiskat löytyvät sujuvasti, mutta 9, 11 ja 13 vaativat jo keskittymistä (tosin löytyvät ehkä jo seuraavassa säkeistössä jossain muodossa). Yksinkertaisissa kappaleissa perussoinnut löytyvät korvakuulollakin kun on hetken kuunnellut kitaristin tai basson työskentelyä.
 
Olen yrittänyt vaihtaa näkökulmaa enemmän asteikkopohjaiseksi sillä ajatuksella, että tällöin kuhunkin sointuasteeseen kuuluvat soinnut ja sooloihin kuuluvat perussävelet löytyisivät nopeammin ja täsmällisemmin myös silloin kun pitikin transponoida johonkin toiseen sävellajiin. Asteikkonäkökulman kautta toivon myös saavani lisää varmuutta/nopeutta silloin kun siirrytään molliasteikosta toiseen, kappale lähtee vaeltelemaan eri sävellajeihin tai soitetaan jossain kirkkosävellalijssa tai moodissa, jonka nimeä tai siihen kuuluvia sointuja ei ehdi pohdiskelemaan. Nyt homma menee korvakuulolta joten kuten, muttei riittävän virheetömästi varsinkaan silloin, kun omaa soittoa ei kuule kunnolla. Treenikämpällä jotkut taajuudet tuntuvat selvästi vielä vääristyvän, mikä entisestään hankaloittaa spontaanin soolon pyörittelyä, jos käytettävä skaala ei ollutkaan ihan kunnolla mietittynä. Jos ennen kappaletta on ehtinyt miettiä sävellajin ja ehkäpä soittanut asteikon sävelet pari kertaa läpi, niin jotain soolon tapaista irtoaa jo kepeämmin.
 
Tavoitteena ei ole missään nimessä pyrkiä soittamaan orjallisesti vain tiettyyn skaalaan liittyviä säveliä. Kromaattisilla sävelillä saa mukavasti särmää melodioihin ja sointuihin, mutta täysi irtautuminen perinteisestä harmoniaopista ei myöskään ole mielessä. Treenatuissa kappaleissa paras tulos tulee, kun antaa musiikin viedä mennessään ilman mitään kummempia pohdintoja alennetuista kvinteistä ja korotetuista nooneista.
 
Treeni yleensä ja tuttujen kappaleiden soittaminen eri sävellajeissa auttavat ilman muuta. Olisin kiinnostunut kuulemaan kuitenkin, miten soittotilanteessa hahmotatte kappaleiden harmonisen rakenteen, sooloissa käytettävät sävelet ja ovatko harmoniaopin asiat ylipäänsäkään mielessä soittotilanteessa?

1. Tutut kappaleet treenataan teorian avulla niin Žhyvin/hyviksi että teoria voidaan unohtaa
2. Kun riittävästi tuttuja kappaleita, ventovieraatkin tuntuvat tutulta (olettaen että jazzstankkuja)

onko teidän mielestä mitenkään ristiriitaista se, että nämä jazzin innovaattorit ovat harvoin olleet perillä siitä niiden musiikin "teoriasta" tai usein ylipäätään mistään teoriasta - puhumattakaan nuotinlukutaidosta - , mutta silti opetellakseen jazzia ihmisille tuputetaan kaiken maailman teoriakirjoja sekä lätkäistään vino pino nuotteja naaman eteen?
 
Ei mitään ristiriitaa. Voi tietysti olla niin että soittajille tuputetaan liian paljon teoriaa liian aikaisin. Haaste on siinä että teoria pitäisi saada sisällytettyä soittoon. Ei musiikin teoria ole mikään sääntökirja (tee näin - älä tee näin) vaikka se hyvin juurtunut stereotypia onkin. Teoria on kokoelma suosituksia (esim. tämä on harmonisesti parempi ratkaisu kuin tuo). Esimerkiksi harmoniaoppi perustuu vahvasti fysiikan tosiasioihin (dissonoivuus, konsonoivuus).
 
Ihminen hakee musiikista tiettyä järjellisyyttä ja loogisuutta. Jos nämä ehdot eivät toteudu, musiikkia sanotaan usein huonoksi musiikiksi. Kuulija haluaa että langanpäät kerätään aina jossain vaiheessa yhteen (teorian antamien suositusten mukaan) vaikka välillä erotaankin eri poluille.
 
Mistä mahtaa johtua se, että ihminen joka ei ole "virallisesti" opiskellut teoriaa, mutta soittanut paljon, toimii soittamisessaan kuitenkin alitajuisesti musiikin teoriaa kunnioittaen? Jokaisella kovalla jazz-heebolla on/oli musiikin teoria selkäytimessään, on/oli hän sitä muodollisesti opiskellut tai ei.
 
Toisin sanoen musiikin teoria ei ole mielivaltaisuuteen perustuva keksintö, vaan sen takana ovat ihan oikeat lainalaisuudet. On tietysti säveltäjiä jotka eivät ole tienneet musiikin teoriasta juuri mitään, mutta säveltäneet kuitenkin laajoja mestariteoksia (esim. Rimsky-Korsakov). Myöhemmin Rimsky-Korsakov opiskeli musiikin teoriaa hyvin pitkälle ja oli kiitollinen siitä ettei hänen tarvinnut enää toimia yritys-erehdys -periaatteella vaan aiemmin alitajuisesti syntyneiden ratkaisujen pohjalla oli nyt teoreettista tietämystä. "Mutu" oli vaihtunut oikeisiin faktoihin (miksi tämä ratkaisu on harmonisesti parempi kuin tuo). Musiikin teoria tarjoaa työkaluja musiikin rakenteen selvittämiseen, ja pitkospuita jonka varaan on helppo rakentaa omaa soittamista.
 
Onko siinä jotain väärää että kiinnitetään huomio melodisiin, harmonisiin tai rytmisiin ratkaisuihin, joita jonkun soittajan soitossa tai jossakin musiikinlajissa esiintyy? Taisit jossain vaiheessa todeta että afrikkalainen rummutus koostuu eräänlaisista soluista. Eikö tuo ole yhtä tuhoava huomio kuin se että perinteinen jazz perustuu vahvasti kakkosvitosiin? Käytetään mopoa, kun kerran mopo on keksitty.

onko teidän mielestä mitenkään ristiriitaista se, että nämä jazzin innovaattorit ovat harvoin olleet perillä siitä niiden musiikin "teoriasta" tai usein ylipäätään mistään teoriasta - puhumattakaan nuotinlukutaidosta - , mutta silti opetellakseen jazzia ihmisille tuputetaan kaiken maailman teoriakirjoja sekä lätkäistään vino pino nuotteja naaman eteen?
 
Ehkä oppilaitokset haluavat opettaa muusikoilleen ne käsitteistöt ja konventiot mihin he tulevat ammattimuusikoina törmäämään päivittäin. Yrittävät kai vaan pitää huolen siitä, että opiskelijat tulevat pärjämään työelämässään.
 
Noita todellisia innovaattoreita jatsin historiassa on ehkä kahden käden sormilla laskettava määrä. Jos vertaa tuota määrää siihen, kuina paljon tavallisia jatsmuusikoita on ollut niin on selkeää, että kyseessä on todella harvinaisen lahjakkaat yksilöt jotka nousevat meidän kuolevaisten yläpuolelle =). Joillain on yksinkertaisesti aivot viritetty niin, että musiikki on helppo asia heille.
 
Toteampa siis tähän: eihän munkaan tarvi opetella teoraa koska eihän john coltranenkaan tarvinut.

Mä oon käännynnäinen ton jazzin opiskelun suhteen.
Oon ollut sitä mieltä, että idea on, että soitetaan joku piisi jonka kaikki osaa ja sitten jokainen pistää sen vuorollaan uusiksi ja siihen mitään kouluja/teoriaa tarvita.
 
Kun nyt kuitenkin olen sortunut aloittamaan aiheen opiskelun/opettelun niin kyllä "osumatarkkuus" sekä komppaamisen että omien soolojen suhteen on paranemaan päin.

nyt pitäisi sitten taas käydä läpi se mitä kukin tarkoittaa "teorialla". mä tarkoitan sillä siis esimerkiksi jotain sellaista, että tehdään jotain palestrina- kontrapunktia, jossa kohta kohdalta käydään listalta läpi, että kaikki on "oikein".
 
Ei mitään ristiriitaa. Voi tietysti olla niin että soittajille tuputetaan liian paljon teoriaa liian aikaisin. Haaste on siinä että teoria pitäisi saada sisällytettyä soittoon. Ei musiikin teoria ole mikään sääntökirja (tee näin - älä tee näin) vaikka se hyvin juurtunut stereotypia onkin. Teoria on kokoelma suosituksia (esim. tämä on harmonisesti parempi ratkaisu kuin tuo). Esimerkiksi harmoniaoppi perustuu vahvasti fysiikan tosiasioihin (dissonoivuus, konsonoivuus).
 
mun mielestä kaikenmaailman purkaussääntöjen opettelut on ajanhaaskausta; sä voit aivan yhtä hyvin vaan keskittää voimavarat siihen, että kirjoitat ihan saatanasti esim. harmoniaa sen sijaan, että opettelet jotain teorikirjan matemaattisia "tee näin" ristisanatehtäviä. harmonisesti "parempi" riippuu aina kontekstista. jos käyttää aikansa pelkästään muiden sävellysidiomien opetteluun, niin se oma musiikki toistaa niitä sääntöjä sen sijaan, että kehittyisi OMA idiomi.
 
mun mielestä musiikin opiskelussa paino on aivan liikaa juuri näissä "älyllisissä" prosesseissa. musiikki ei ole älyyn tai laskelmoiniin perustuvaa, vaan se on ihan oma kielensä ja se toimii ihan tietyssä aivolohkossa.

Ihminen hakee musiikista tiettyä järjellisyyttä ja loogisuutta. Jos nämä ehdot eivät toteudu, musiikkia sanotaan usein huonoksi musiikiksi. Kuulija haluaa että langanpäät kerätään aina jossain vaiheessa yhteen (teorian antamien suositusten mukaan) vaikka välillä erotaankin eri poluille.
 
mä olen tehnyt ihan helvetisti kenubassoa ja muuta, mutta mun mielestä siitä ei kertakaikkiaan ole hyötyä, paitsi, jos haluan tehdä jotain wieniläisklassistista pastissia, joka ei tosiaankaan ole mun oma tyyli.
 
nyt kun mä olen heittänyt hevonhelvettiin ne kenubasson säännöt mulla on alkanut jopa syntyä jotain musiikkia, joka on edes jollain lailla siedettävää.
 
Mistä mahtaa johtua se, että ihminen joka ei ole "virallisesti" opiskellut teoriaa, mutta soittanut paljon, toimii soittamisessaan kuitenkin alitajuisesti musiikin teoriaa kunnioittaen? Jokaisella kovalla jazz-heebolla on/oli musiikin teoria selkäytimessään, on/oli hän sitä muodollisesti opiskellut tai ei.
 
siitä, että ne käytti korviaan ja just sitä aivolohkoa mistä mä puhuin aiemmin.
 
Onko siinä jotain väärää että kiinnitetään huomio melodisiin, harmonisiin tai rytmisiin ratkaisuihin, joita jonkun soittajan soitossa tai jossakin musiikinlajissa esiintyy? Taisit jossain vaiheessa todeta että afrikkalainen rummutus koostuu eräänlaisista soluista. Eikö tuo ole yhtä tuhoava huomio kuin se että perinteinen jazz perustuu vahvasti kakkosvitosiin? Käytetään mopoa, kun kerran mopo on keksitty.
 
mä en nyt ihan ymmärrä mitä sä tarkoitat.
 
ei mun mielestä teoriassa ole mitään vikaa. musta vaan tuntuu, että meillä "länsimaissa" on ajauduttu liikaa painottamaan jotain musiikin älyllistä puolta. maailmassa on hemmetisti musiikkia, jota ei ole tehty minkään teoreettisten tai älyllisten sääntöjen mukaan, vaan pikemminkin jonkin ihmisen sisäisen "poeettisen elimen" johdattelemana. makuasiahan se tietenkin on pitääkö esim. gamelan- musiikkia sitten minään, mutta mä rakastan sitä kamaa eikä niillä ole tietääkseni mitään ihmeen harmonian "sääntöjä" siellä.

Nyt ei riitä energia eikä ajatus kulje pidempään sepustukseen, mutta:
 
Jos opiskelee teoriaa ainoana tarkoituksenaan kyetä säveltämään/soittamaan kaikkien mahdollisten teorian sääntöjen mukaan, on vahvasti hakoteillä.

ei mun mielestä teoriassa ole mitään vikaa. musta vaan tuntuu, että meillä "länsimaissa" on ajauduttu liikaa painottamaan jotain musiikin älyllistä puolta. maailmassa on hemmetisti musiikkia, jota ei ole tehty minkään teoreettisten tai älyllisten sääntöjen mukaan, vaan pikemminkin jonkin ihmisen sisäisen "poeettisen elimen" johdattelemana. makuasiahan se tietenkin on pitääkö esim. gamelan- musiikkia sitten minään, mutta mä rakastan sitä kamaa eikä niillä ole tietääkseni mitään ihmeen harmonian "sääntöjä" siellä.

 
Mun mielestä on jotenkin liikuttavan raikasta, että sä taistelet täällä teoriatuulimyllyjä vastaan. Olet oikein hyvä voimavara tälle palstalle, joten et saa käsittää nyt oletuksiani ja ajatuksiani väärin. Kommentoin nyt ensin nimittäin sun kommentointiasi tässä hiukan.
 
Onko sun mielestä olemassa jotain parempaa musaa kuin tämä "länsimaalainen" musa? Ihan kun sä pitäisit tätä musiikkia jotenkin huonompana, kuin muualta tullutta, muista lähtökohdista syntynyttä. Mulla on sulle uutisia. Uskon että aika vähän tämän palstan säännöllisistä lukijoista haluaa dissata esim. Gamelan-musiikkia tai pitää SITÄ jotenkin vähäpätöisempänä musiikkina. Sama varmasti pätee myös muuhun "etnomusaan". Myönnän, että on oikein hyvä, että aika-ajoin muistutetaan siitä kuinka jotkin absoluuttisina musiikillisina totuuksina pitämämme asiat ovat totta vain länsimaisen musan kontekstissa. Totuus on kuitenkin se, että konteksti jossa täälläkin palstalla yleensä liikutaan viittaa nimenomaan tähän länsimaiseen. Tässä asiayhteydessä musiikillinen debatti helpottuu aikas paljon kun on samat termit, työkalut ja teoreettiset käsitteet käytössä.
 
Me ihmiset hahmotamme musaa niin kovin eri tavoin, etkä sä voi kieltää muiden paneutumista musaan tai siihen liittyviin jippoihin teorian tai analyyttisen teoreettisen otteen kautta. Joillekin meistä se vaan sopii hyvin niin. Tuskinpa täällä hengaavat ihmiset luulevat pystyvänsä IRL pätemään suhteettomasti teoriatietämyksellään. Ei musiikin ns. "älyllinen" hahmottaminen ole minusta arvottava tekijä. Se on vaan kulttuurisidonnainen tapa, jonka taustalla lienee pyrkimys tuoda musiikkia ja sen harrastamista lähelle mahdollisimman montaa ihmistä juuri lähestymistapoja lisäämällä.
 
Vielä "älyllisestä" hahmottamisesta ja musiikin teoriasta. Olet ilmeisesti opiskellut etnomusiikkia varsin paljon. Siksi mua ihmetyttää kuinka kummallinen kuva sulla muun maailman musasta on. Ei teoriaa? Mitä helvettiä? Tiedät varmasti monien Aasian musiikkikulttureiden mestari-kisälli käytännöstä, joka saattaa kestää jopa kymmeniä vuosia. Entäs kymmenet tai sadat ragat ja talit? Tolkuton määrä erilaisia soittimen soittamiseen liittyviä ohjeita ja sääntöjä? Tiukka kurinalaisuus ja velvoitteet jollain tasolla ilmaisua? Entäs Gamelan sitten? Okei, nyt en muista ulkoa sisältyikö siihen harmonisia sääntöjä mutta sääntöjä siihen sisältyy aivan satavarmasti. Miten se muuten edes olis Gamelania? Tietyt normit säätelee KAIKKEA kansanmusaa ympäri maailman ja muun väittäminen on vaan typerää paskapuhetta. Saat kutsua mun puolesta näitä normeja millä nimellä tahansa, mä kutsun niitä sen musan sisäiseksi teoriaksi. Maassa maan tavalla. Gamelanissa ne muusikot ja kellojen tekijät välittävät tietoa musiikista eteenpäin pääosin suullisesti tai tekemisen kautta. Meillä ne teorian säännöt on kirjattu erikseen joihinkin kirjoihin tai teksteihin mutta kyllä ne löytyy myös sieltä musan sisältä. Jazzin normiston erityispiirteeksi voitaneen karkeasti yleistäen lukea juurikin harmoniset säännöt. Jossain muussa musassa (vaikkapa länsimaisesta kontekstista trance)voidaan painottaa jotain muuta hommaa enempi. Normit ne on pakko olla Jazzissakin, koska ilman normeja se ei olis enää musaa vaan jotain muuta, jota kukaan ei ainakaan kuuntelis vaikka jotain kuuluis.

Odottelen innolla Etnon pitkähköä kommenttia tuohon. On jotain tekemistä, kun tulen taas yöllä tänne työ paikalle.