Rock, pop, alternative ›

Tässä on sellainen bändi, joka jäi aikanaan muiden Seattlen bändien varjoon ihan suotta. Ite oon kuullut vain Nearly Lost You-hitin, mutta kyllä sen perusteella voi sanoa että loistava yhtye on. Mark Laneganin lauluääni on kyllä yksi kaikkien aikojen hienoimmista. Mitäs mieltä täällä Muusikoiden.netissä ollaan Treeseistä?

No hieno orkesterihan tässä on kyseessä. Sweet Oblivion ja Dust on just sitä mitä pitää, mutta muuhun tuotantoon sisältyy kyllä sitä heikompaakin matskua. Siispä SO ja Dust ostoslistalle.
 
Ja jos Laneganin ääni maittaa, niin miehen käsittämättömän pahasti varjoon jääneeseen soolotuotantoon kannattaa tutustua. Täytyy siitä huolimatta vielä lisätä, että ylivoimaisesti paras Laneganin vokalisoima raita on Mad Seasonin Long Gone Day.

Screaming Treesta en oikein tiedä, mutta Laneganin loistavan äänen tunnistaa hyvin. QOTSAn albumeilla vaikuttanut myös, vaikka provinssi -esiintyminen ei silmiä hivellykään... Mutta miksi pitäisikään: ääni oli kunnossa.

Loisto bändi! Joskus omistin ton Sweet Oblivion levyn ja tykkäsin hemmetisti, mut rahapulassa vein sen tietenkin divariin. Viime aikoina oon taas etsinyt sitä divareista...

Queens Of The Stone Agen innoittamana oli pakko perehtyä myös Screaming Treesiin. Seattlen toisiksi paras laulajahan siinä on kyseessä (1. Layne). Kyllä Laneganin porukka olisi ansainnut enemmän huomiota, mutta kaipa Mark ainakin saa sitä nyt QOTSA:ssa.

Queens Of The Stone Agen innoittamana oli pakko perehtyä myös Screaming Treesiin. Seattlen toisiksi paras laulajahan siinä on kyseessä (1. Layne)
 
No siinä on toinen syy miksi Mad Seasonin Long gone day on niin jumalattoman hyvä biisi. Kyseinen kärkikaksikkohan vetää sen duettona.

Suorastaan itkettää se, että yhtye ei saanut sitä arvostusta minkä se olisi ansainnut. Yhtyeen alkutaipaleen tuotanto oli melko kömpelön kuuloista, mutta Sweet Oblivion ja Dust ovat jo mestariteoksia. Itsekin pitäisi ne hankkia. Jos yhtye olisi vielä yhden Dustin kaltaisen mestariteoksen tehnyt niin läpimurto olisi ollut varma. Toisaalta tärkeintähän ei ole maine ja kunnia vaan itse musiikki. Screaming Trees itse ilmeisesti käsitti tämän seikan. Yhtye tuskin paluuta enää yrittää tehdä, vaikka olisi se parempi kuin Mark Laneganin soolo-tuotannon sijaan. Kohtalaista kamaahan Laneganin soolo-tuotanto on, mutta samanlaista nerokkuutta en siinä näe kuin Screaming Treesissä. Suosikki-kappaleita:
 
All I Know
Dying Days
Make My Mind
Sworn & Broken
Witness
Traveler
Gospel Plow

Reilu vuosi sittenhän julkaistiin hyvä Ocean of Confusion kokoelma. Sitä on ainakin joissain paikoissa näkynyt myynnissä alle 10e. Eli se ainakin kannattaa hankkia, jos aiempia levyjä ei omista.
 
Sweet Oblivion ja Dust ovat kyllä huippulevyjä.
 
Laneganin soolotuotanto ei ole yhtään heikompaa, kuunnelkaapa vaikka Whiskey for the Holy Ghost levy ;)

Pitäis tutustuu tähän paremmin. Laneganin soolot ja Isobel Campbellin kanssa tehty duettolevy on sydäntä lähellä mutta ST:stä kokemukset rajoittuu lähinnä Sweet Oblivioniin, joka on kyllä ihan ok levy.

Reilu vuosi sittenhän julkaistiin hyvä Ocean of Confusion kokoelma. Sitä on ainakin joissain paikoissa näkynyt myynnissä alle 10e. Eli se ainakin kannattaa hankkia, jos aiempia levyjä ei omista.
 
Sweet Oblivion ja Dust ovat kyllä huippulevyjä.
 
Laneganin soolotuotanto ei ole yhtään heikompaa, kuunnelkaapa vaikka Whiskey for the Holy Ghost levy ;)
 
Olen kyllä tuota Ocean of Conclusionia jossain nähnytkin. Ainut huono puoli kappalelistassa on se, että se ei sisällä All I Knowta, mikä on mielestäni virhe.

Hieno bändi. Laneganin soolotuotanto on ehkä vielä parempaa. Bubblegum ja Field Songs tarkastukseen, hop!

No nyt: http://www.rumba.fi/ennen-kuulemato … a-elevenilta-uudet-julkaisut-25310/

Mielenkiintoista kuulla noita biisejä, koska mielestäni bändi meni uransa aikana koko ajan parempaan suuntaan Dustin jäädessä parhaaksi

Onkohan tämä se albumi, jolla on mm. Ash Grey Sunday ja Low Life? Muistaakseni sellainen on kulkenut nimellä Unreleased tai -titled album (1999) tms.
 
Toivottavasti olisi jotain IHAN uutta, Trees on ihan ässää.

Hyvä bändihän tämä on. Sweet Oblivion on kelpo levy.
 
Laneganilta kantsii tsekata myös duettolevyt Isobel Campbellin kera. Ihan helvetin hyviä levyjä tehneet, joista varsinkin ensimmäinen ja viimeinen tippuu ainakin minulle. Soittivat Ruississa tänä kesänä, mutta on se Laneganin esiintyminen vaan -lievästi sanottuna- väsynyttä.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Ballad_of_the_Broken_Seas
http://en.wikipedia.org/wiki/Sunday_at_Devil_Dirt
http://en.wikipedia.org/wiki/Hawk_%28album%29