Roots ›

Pakkohan sinne on paikalle mennä. Lisätietoa osoitteesta:
 
http://www.helsinkifestival.fi/uutiset/blindboysofalabama.html

Eppistä! Olen tuolloin juuri Espanjan reissulla, missaan bändin siis jo toistamiseen. Laiffi ei o oikeudenmukaista.

--- missaan bändin siis jo toistamiseen.
 
Onhan näitä missauksia tullut vuosien varrella itsellekin ihan liikaa; Irma Thomas, Bobby Bland, Johnny Adams, Dixie Hummingbirds jne. Vaan Blind Boyseja en aio tällä kertaa missata. Lippukin on jo hankittu! :-)

Nostetaas tätä vähän ylöspäin, kun alkaa olla ajankohtainen.

Nostetaas tätä vähän ylöspäin, kun alkaa olla ajankohtainen.
 
Paikalle tullaan jos hengissä ollaan...
 
Ja suosittelen lämpimästi kaikille, niin hevimiehille kuin roots-äijillekin. Kunnon gospel on tosi kovaa kamaa; aika moni yllättyisi jos antaisi ennakkoluuloille periksi ja kuuntelisi.
 
Että kiitos vaan Blue Moon oikealle tielle johdattamisesta:^)

Juurikin tänään pidin poikien levyjä handussa levykaupassa... onko suosituksia?

Juurikin tänään pidin poikien levyjä handussa levykaupassa... onko suosituksia?
 
Minulla on ne uusimmat, eli Spirit of the century ja Higher ground. Jälkimmäistä olen ehkä kuunnellut enemmän. Aivan saman tasoisia ne ovat molemmat.
 
Centurylla on kaltaistani rockmusiikilla korvansa turmellutta junttia miellyttävät coverit Amazing gracesta House of the rising sunin melodialla (tulee aika skitsofreeninen fiilis) ja Stonesin Just wanna see his facesta.
 
EDIT: Sekoilua...

Juurikin tänään pidin poikien levyjä handussa levykaupassa... onko suosituksia?
 
Pakkohankinta 50-luvun Specialty-kamasta on "Oh Lord Stand By Me/Marching Up To Zion". CD:lle on lyöty yhteen kaksi vanhaa albumia. Eräs niistä kaikkien aikojen helmistä kvartettigospelin saralla.
 
"Spirit of the Century" on Grammyvoittaja parin vuoden takaa traditonaalisen gospelin sarjassa ja yhdistelee upeasti gospelperinnettä bluesiin nimekkään soittajakaartin avustuksella. Erittäin suositeltava levy.
 
"Higher Groud" voitti saman palkinnon viimeksi ja vähintäänkin yhtä levy tämä on kuin edellinen. Mukana on monta muista yhteyksistä tuttua kappaletta, joista "pojat" kaivavat" sen gospelin esiin.

Pakkohankinta 50-luvun Specialty-kamasta on "Oh Lord Stand By Me/Marching Up To Zion". CD:lle on lyöty yhteen kaksi vanhaa albumia. CD on eräs niistä kaikkien aikojen helmistä kvartettigospelin saralla.
 
"Spirit of the Century" on Grammyvoittaja parin vuoden takaa traditonaalisen gospelin sarjassa ja yhdistelee upeasti gospelperinnettä bluesiin nimekkään soittajakaartin avustuksella. Erittäin suositeltava levy.
 
"Higher Groud" voitti saman palkinnon viimeksi ja vähintäänkin yhtä levy tämä on kuin edellinen. Mukana on monta muista yhteyksistä tuttua kappaletta, joista "pojat" kaivavat" sen gospelin esiin.
 
Eiköhän näillä alkuun päästä, kiitoksia. Juuri tuota Spirit of... levyä meinasinkin...

Deep River ja I Brought Him With Me kandee vielä mainita.
Tietääkä kukaan kumpi kokoonpano soittaa illalla? Se missä Joey Williams on kitaran varressa vai se studiomuusikkojengi (Lindley, Thompson, Hammond, Musselwhite).Jälkimmäinen olisi märkä unelma, mutta on toi eka kokoonpanokin loistava. Eiku nauttimaan keikasta! Porin showsta onkin jo liian pitkä aika. We don´t need dope cause we got hope! Eiköhän siitä voi kumminkin vähän joustaa.

--- I Brought Him With Me kandee vielä mainita.
 
Tuo on kyllä kivikova livelevy. Eilen nähtyyn ja kuultuun kun vertaa, niin huomaa, kuinka aika on ikävä kyllä tehnyt tehtävänsä, vaikkeivat "pojat" mitään maitopartoja olleet "I Brought Him With Me":n aikoihinkaan.
 
Upea keikkahan se eilinen oli. Loppuunmyyty tupa, hyvä tunnelma ja hieno show, joka tuskin jätti ketään kylmäksi.
 
Kvartettigospelin kulta-ajan liki viimeisten elossa olevien legendojen Clarence Fountainin ja Jimmy Carterin näkeminen oli sellainen kokemus, joka todennäköisesti piirtyi tajuntaani loppuelämän ajaksi. George Scotthan ei valitettavasti ollut mukana, kuten ei Porin vierailullakaan.
 
Jotenkin on sellainen kutina, että tämä tosiaan oli herrojen Fountain ja Carter osalta se "last time" kun näissä merkeissä tavataan.
 
Uusi levy "Go Tell It To The Mountain" pitäisi olla kaupoissa 16.9.

Kvartettigospelin kulta-ajan liki viimeisten elossa olevien legendojen Clarence Fountainin ja Jimmy Carterin näkeminen oli sellainen kokemus, joka todennäköisesti piirtyi tajuntaani loppuelämän ajaksi.
 
Kuten myös. Siinä sitä oli nuoremmille mallia, että hienoa, koskettavaa ja rajua musiikkia voi tehdä vielä ukkonakin, jos lahjoja riittää.
 
Vaikka välillä vähän pelottikin, että vieläkö Clarence Fountain "herää" laulamaan siinä tuolilla nuokkuessaan, niin kaiken kaikkiaan aivan mahtava kokemus.
 
Tutustukaa hyvä ihmiset Blind Boys of Alabaman musiikkiin, ette pety.

Hieno keikka oli.Ja kun pääsi herra Carteria kättelemään niin tuli oikein henkevä olo. Taisi jopa Mr.Hauru artikkelissaan hieman tapahtumaa kehua.

Kenkkunen:Tutustukaa hyvä ihmiset Blind Boys of Alabaman musiikkiin, ette pety.
 
Blue Moon:Pakkohankinta 50-luvun Specialty-kamasta on "Oh Lord Stand By Me/Marching Up To Zion". CD:lle on lyöty yhteen kaksi vanhaa albumia.
 
Vakuutuin sen verran noista kirjoituksistanne että tilasin tänään tämän "Oh Lord Stand By Me/Marching Up To Zion"-kokoelman paikallisesta levykaupasta. Lisäksi kirjastosta tuli varattua Alabaman sokeiden poikien kaksi uusinta levyä. En olekaan tutustunut yhtyeeseen kovin paljon, mitä nyt muutamia kappaleita on eri yhteyksissä tullut kuultua ja Pori Jazzien keikkaa seurattua Kirjurinluodon vastarannalta ilmaiseksi (mainiota menoa, vaikka en edes tainnut tuolloin tietää mikä poppoo päälavalla esiintyy parasta aikaa).

meiltä löytyy kaks balin boysien levyä, ku äippä innostu bändistä pori jatseilla kaks vuotta sitten. on kyllä hyvää musiikkia :)