Yleistä keskustelua musiikista ›

Kiinnostavaa keskustelua täällä...
 
Satuin vinkistä paikalle ja päätin kommentoida hieman Jore-kritiikin motiiveja. En halua puolustella itseäni enkä kerätä selkääntaputuksia, mutta syyt murskakritiikin tekemiseen olivat karkeasti ottaen seuraavat:
1. Mielipide. Minusta Joren albumi on tuskallisen huono.
2. Aikalaiskritiikki. 90-luvun lopulla puhjenneet radioasemat ovat nostaneet ohjelmavirran rikkoutumattomuuden sisällön edelle ja samalla muokanneet varsin fataalisti suurten levy-yhtiöiden julkaisupolitiikkaa. Suomessa julkaistaan yhä enemmän kevyttä musiikkia, jonka päätavoite ei ole miellyttää kuulijoita vaan olla ärsyttämättä ketään. Esimerkiksi monet suomalaiset heviyhtyeet myyvät moninkertaisia määriä Marjarantaan verrattuna, mutta eivät soi käytännössä koskaan radiossa. Miksi? Koska niiden oletetaan ärsyttävän suurta osaa kuulijakunnasta toisin kuin esimerkiksi Marjarannan, jonka oletetaan miellyttävän kaikkia. Arvosteluni tarkoitus oli todistaa päinvastaista. Monien artistien radiosoiton määrän ja levymyynnin välillä on huikea ristiriita. Jotakin vikaa on jossakin, jos radiossa voimasoitolla pyörivät levyt eivät kiinnosta ostajia ja samaan aikaan monet hyvin myyvät levyt eivät soi eetterissä.
3. Henkilökohtainen kritiikin filosofia. Rock/pop on musiikkia, joka herättää soittajassaan ja kuulijassaan voimakkaita tunnetiloja. Miksi siitä siis pitäisi aina kirjoittaa korrektisti, neutraalisti ja jäät hatussa? Toivoisin, että suomalainen popkirjoittaminen olisi paljon useammin kohtuutonta ja liiallisuuksiin menevää, oli tyylilajina sitten hehkuttaminen tai murskaaminen - varsinkin kun sitä kirjoittaa pienehköön rocklehteen, jonka lukijakunta on selvillä pelin hengestä. Eikä objektiivista kritiikkiä olekaan – tai jos on, se menisi jotenkin näin: "Jore Marjarannan Värit sisältää 12 kappaletta ja kestää 47 minuuttia 25 sekuntia. Piste."
Pari selvennystä: En tunne Jore Marjarantaa, eikä hän ole tehnyt minulle mitään muuta pahaa kuin julkaissut pari levyllistä mielestäni huonoa musiikkia. Arvosteluani saa siis vapaasti paheksua, kuten myös omia hiuspoliittisia ratkaisujani. Keskustelua on ollut kiintoisaa lukea, mistä kiitos yhtä lailla kaikille osanottajille.
 
Ja vielä: 12.9. ilmestyvässä Rumbassa todellakin on minun tekemäni Anssi Kela -haastattelu, jossa mies muun keskustelun ohessa saa editoimatta vastata kahden vuoden takaisin kolumniini. Anssi kommentoi myös ihan oma-aloitteisesti ja täysin sattumalta myös pahamaineista Marjaranta-kritiikkiäkinikin. Pienenä tarkennuksena sanottakoon vielä, että Anssi levy-yhtiönsä välityksellä ehdotti jo murskakolumnini jälkeen, että juuri minä tekisin hänestä Rumbaan jutun. Respect!
 
Jatkakaa. Over and out,
 
Samuli

Knuutille:
 
Okei seisot kirjoituksesi takana ++
 
En edelleenkään ymmärrä ko. levyarvosteluasi --
 
Mutta anyway: 99% from all is shit !!

Suomessa julkaistaan yhä enemmän kevyttä musiikkia, jonka päätavoite ei ole miellyttää kuulijoita vaan olla ärsyttämättä ketään. Esimerkiksi monet suomalaiset heviyhtyeet myyvät moninkertaisia määriä Marjarantaan verrattuna, mutta eivät soi käytännössä koskaan radiossa. Miksi? Koska niiden oletetaan ärsyttävän suurta osaa kuulijakunnasta toisin kuin esimerkiksi Marjarannan, jonka oletetaan miellyttävän kaikkia...
...Eikä objektiivista kritiikkiä olekaan
 
Totta, niin totta.
Tässä keskustelussa on noussut esiin kollegojen tai "kollegojen" sympatia "väärinymmärrettyä taiteilijaa" kohtaan ja monella myös ehkä pelko siitä että moista osuisi joskus omalle kohdalle. Kuitenkin kriitikko on aina oikeassa kun on samaa mieltä itsen kanssa.
 
"Kylläpä sanoi Knuuti taas osuvasti kun kehui juuri sitä lättyä jonka minäkin ostin."
 
Pop- ja rockjournalismiin kuuluu todella myös toisenlainen kirjoittamisen kulttuuri kuin vaikkapa klassisen musiikin taltiointeja tai konsertteja arvioidessa.
 
Koska täällä näyttäisi vaikuttavan tietynlainen muusikkous yhdistävänä tekijänä, kannattaisi ennemmin pohtia keinoja tasapaksusta "ketään häiritsemättömästä" möykästä eroon pääsemiseksi.
 
Tarkennus: En ota kantaa siihen, pitääkö Jore Marjaranta kenties itse musiikistaan tai tulisiko jotain tyyliä boikotoida. Ei tarvitse olla punavuorelainen elitistisnobi jolle tulee NME kotiin (vai miten se meni) kyetäkseen allekirjoittamaan Knuutin teesin radioiden musavalinnan periaatteista.
 
Hassua, että ensimmäinen asia jonka opin kriitikoista oli jostain Suosikin välistä tullut "haluatko kriitikoksi" -ohje. Taisin olla 10-vuotias, mutta muistan yhä ohjeista tärkeimmän:
 
"Seuraa kriitikon tekstejä niin opit tunnistamaan hänen tyylinsä ja henkilökohtaisen makunsa. Voit verrata kriitikon makua omaasi ja näin opit tunnistamaan myös asioita joista saatat olla eri mieltä kriitikon kanssa."
 
Mielestäni Knuutin Jore-kritiikki oli tyly ja tehokas. Tiesin tuon luettuani kuuntelematta miltä levy kuulostaa.

Eli "kriitikot" ovat yleisen sivistymallin yläpuolella, mollata saa, tyylillä ei ole väliä. Onpahan vaan annettu teille kriitikoille oikeudet ja foorumit !! Tyyli on samaa kuin meillä tavallisilla turakaisilla kännissä baari-tiskillä. Journalismiä !! niin kuin täällä sanotaan Hoho !

Mielenkiintoinen aihe. Mielestäni Marjarannan arvostelu oli kohtuuton ja sisälsi kritiikkiä joka painottui liikaa ulkomusiikillisiin seikkoihin. Radioiden soittolistojen arvostelu on ihan paikallaan ,mutta yksittäisen artistin levyarvio ei mielestäni ole siihen oikea foorumi.Ja vaikka oltaisiin kuinka räväköitä niin asiassa - eli minun mielestäni musiikissa -pitäisi pysyä.
 
Henkilökohtaisesti en ota kriitikoiden mielipidettä huomioon levyjä ostaessani saatika ,että jättäisin ostamatta levyn pelkän kritiikin pohjalta. Jotkut kriitikot ovat kuitenkin auttaneet löytämään hienoa musiikkia: erityismaininnan saa Juho Juntusen 80 -luvulla Suosikkiin (kyllä!) ja Soundiin tekemät arvostelut. Eritoten Allman Brothers Bandin Dreams -boxin kokosivun arvostelu aikanaan Soundissa oli hieno ja sen avulla innostui tutustumaan loistavaan musiikkiin

Tyyli on samaa kuin meillä tavallisilla turakaisilla kännissä baari-tiskillä. Journalismiä !! niin kuin täällä sanotaan Hoho !
 
Baaritiski on yksi foorumi.
Rumba on toinen.
Soundi on komas.
Uutislehti 100 on neljäs.
Tekniikan Maailman musiikkiosasto vaikka viides.
Ja listaa saa jatkaa itse haluamallaan tavalla.
 
Baaritiskinturakaista kuunteleva tietää sen viitekehyksen jossa kritiikki esitetään. Samoin tulisi eri lehtiä lukevan tietää. Ei voida lähteä olettamuksesta että tehdään aina joka lehteen koko perheen kilttiä ja asiallista mutta tylsän tappavaa (kuinka hyvin nämä määreet sopivatkaan tiettyyn musiikkiin...) tekstiä joka sitten asiallisesti kertoo vaikkapa tietyn äänitteen sisällöstä.
 
Oikeassa paikassa, oikealle yleisölle kirjoittaessa, voi todella sisällyttää kritiikkiinsä paljon enemmän. Se, kuuluuko yksittäisen artistin levyarviossa kommentoida popmusiikin yleistä tilaa on täysin kirjoittajan päätettävissä. Jos ko. teos kriitikon mielestä edustaa suurempaa kokonaisuutta jota tulee kommentoida, on se perusteltua ja suotavaakin. Näin lukija saa samat assosiaatiot ja kenties samankaltaisen käsityksen äänitteestä.

Baaritiskinturakaista kuunteleva tietää sen viitekehyksen jossa kritiikki esitetään. Samoin tulisi eri lehtiä lukevan tietää. Ei voida lähteä olettamuksesta että tehdään aina joka lehteen koko perheen kilttiä ja asiallista mutta tylsän tappavaa (kuinka hyvin nämä määreet sopivatkaan tiettyyn musiikkiin...) tekstiä joka sitten asiallisesti kertoo vaikkapa tietyn äänitteen sisällöstä.
 
Baaritiski versus Rumba = sama viitekehys !
Eli kun sanoin, että ko. arvostelu oli baaritiskitasoa, siirrät nyt Rumba-lehden samaan sarjaan ??

Knuuti on todennäköisesti oikeassa sanoessaan Joren levyn olevan huono. Tuskallisen oikeassa hän on tuossa aikalaiskritiikki-teemassaan. (Radiosta tulee silkkaa roskaa, paitsi Radio Helsingistä, eikä sekään soita heviä.)
Kumpikaan noista pointeista ei silti anna aihetta tai oikeuta painamaan artistia ihmisenä tuolla tavoin maan rakoon, arvosteltavana kun nyt sentään oli levy, ei ihminen.

Kumpikaan noista pointeista ei silti anna aihetta tai oikeuta painamaan artistia ihmisenä tuolla tavoin maan rakoon, arvosteltavana kun nyt sentään oli levy, ei ihminen.
 
Arvostelussa sai murskakritiikkiä Jore Marjoranta artistina, ei siinä mielestäni haukuttu Jorea ihmisenä ylipäänsä.

Eli kun sanoin, että ko. arvostelu oli baaritiskitasoa, siirrät nyt Rumba-lehden samaan sarjaan ??
 
Riippuu ihan siitä kuka siinä tiskillä turisee.

Jore Marjaranta otettiin esimerkiksi värittömästä, mauttomasta ja hajuttomasta formaattiradiohutusta, josta kukaan ei oikeasti pidä, vaikka useimmat sitä sietävätkin.
 

 
Minä pidän, oikeasti, Marjarannan musasta. Onko mulla oikeutta elää?

Vomitory weppitsine anto mun levylle -11 / 10 ja ihan aiheesta.

Minä pidän, oikeasti, Marjarannan musasta. Onko mulla oikeutta elää?
 
Tokko :( Ja minä kun vielä änkesin kerran vartavasten miehen keikallekin Kaivohuoneelle.
 
Taidan lähteä tästä Keravalle varmuuden vuoksi pikkuteitä pitkin.

Minä pidän, oikeasti, Marjarannan musasta. Onko mulla oikeutta elää?
 
Tutkiessa tätä threadia, eipä paljoa. Sad.

elitistisnobi jolle tulee NME kotiin (vai miten se meni) kyetäkseen allekirjoittamaan Knuutin teesin radioiden musavalinnan periaatteista.

Etkös sä ollut joku radiotoimittaja? Radio Helsingistä? Muut melkein taitaakin olla soittolistallisia.

Mun henkilökohtainen mielipiteeni median tämänhetkisestä tilsta on jo moneen kertaa tullut julki enkä hirveästi jaksa sitä toistaa.

Nyt oli ihan pakko kuunnella vähän tuota Marjarannan levyä kun siitä nyt niin on kammettu. Tyylissään ihan hyvä levy. Jos ei tyylistä pidä, niin se onkin sitten eri juttu.

Radio Helsingistä?
 
En ole.
Eikä sillä ole tässä merkitystä.
 
Vai onko täällä esim. yleisesti tiedossa kuka sinä olet ja mitä teet, ja mielipiteitäsi peilataan sitten siinä valossa?
 
Jos haluaa käyttää foorumilla omaa (mahdollista) vaikutusvaltaansa niin kirjoittaa omalla nimellään kuten Samuli Knuuti.

En ole.
Eikä sillä ole tässä merkitystä.

Sorry, muistin väärin :)

Vai onko täällä esim. yleisesti tiedossa kuka sinä olet ja mitä teet, ja mielipiteitäsi peilataan sitten siinä valossa?

Ei, todellakaan. Näiden foorumien paras puoli on juuri se, että kaikki ovat tasa-arvoisia mielipiteinensä. Kuka tahansa voi olla väärässä tai oikeassa, tai kumpaakin. Iällä, sukupuolella tai duunilla ei ole paljoakaan merkitystä.

Kiinnostavaa keskustelua täällä...
 
Täydet pinnat S. Knuutille niin arvostelusta kuin jälkilöylyistäkin.
 
Muutama lyhyt kommentti:
 
Kritiikki ei ole koskaan "objektiivista" niinkuin ei mikään muukaan ihmisen harrastama toiminta. Eikä pidäkään olla, koska ei "objektiivinen" ota myöskään vastuuta tekosistaan.
 
Rajaus, jossa kritiikkioikeus rajataan ko. genren "diggaajille", on mieletön. Harrastaja tosin tietty voi kirjoittaa mielenkiintoisia perusteellisempia arvioita tuntemastaan genrestä/artistista, jos on hyvä toimittaja. Niinkuin Mustalisä skrivas.
 
Ei Knuuti arvostellut ihmistä "Marjaranta" vaan artistia "Marjaranta". Voi sitä olla frendiä(kin) artistin kanssa, jonka tuotantoa pitää ala-arvoisena ja myös sen sanoo. Mulla on siitä kokemusta.
 
Eiköhän se kritiikin painopiste ollut siinä, että Marjarannan levy on jo genressään surkea ja valheellinen tekele. MUTTA siinä genressä -"aikuismusassa"- on myös hyviä juttuja niinkuin nyt vaikka jotkut Dahlgrenin jutut. Britney Spearsillakin on muutamia perkeleen hyviä biisejä, mutta ei se sitä tarkoita, että niitä olisi siunaantunut Aguileralle. Tai vaikka Eddie Cochran on ässä, mutta Crazy Cavan säälittävä.
 
Nää nyt tuli vähän töksähtäen ilmaistua, koska elelen tässä kiireistä aikaa, eikä oikein ehdi luontevasti osallistua keskusteluun.

 

 

 
Eiköhän se kritiikin painopiste ollut siinä, että Marjarannan levy on jo genressään surkea ja valheellinen tekele.
 
niinkö, kuka päätti, että asia ON NÄIN vai onko toimittajalla (löyhästi verraten radioiden soittolistaperiaatteisiin = tämän radioaseman toimittajana soitat niitä biisejä, joita sulle sanellaan, etkä niitä, joita haluat) tulosvastuu arvostella kuten voisi olettaa lehden lukijakuntaa eniten säväyttävän ja hykerryttävän. Mä haluaisin nähdä kun esim. Suosikin toimittaja lyttää Gimmelin levyn ja kehottaa olemaan sitä hankkimatta ja samalla antaa ymmärtää että jokainen , joka hankkii levyn on vähän aivoton.
 
Eva Dahlgrenin musa jos mikä on tekotaiteellista paskaa. Ei mutta, oops, mullahan ei ole oikeutta sanoa näin, koska mä en kirjoita mihinkään lehteen :-)