Yleistä keskustelua musiikista ›

Bongasin kirppikseltä Suosikin kesäkuulta 1965. Muutamia herkkupaloja noin jälkiviisauden kaikkitietävästä näkökulmasta:
1) Jo puoli vuotta sitten havaittiin selvää kyllästymistä iskevään ja ylivauhdikkaaseen sähkökitaraan .. Sadat sähkökitaraorkesterit ovat jo jääneet, murskautuneet näiden uuden aallon edustajien alle: The Animals, Tom Jones, Bob Dylan, Philips Donovan. Kotimaassamme samaa linjaa noudattavat nyt seuraavat uuden aallon edustajat: The Renegades, Bosse, Anki ja Robert, Finn Trio, Kari Kuuva.
2) The Beatles on poissa muodista, mutta ihmeellistä kyllä jyräävä The Rolling Stones pitää hyvin puolensa. Kitara on vielä pinnalla, mutta selvää vajoamista on jo havaittavissa.
3) The Shadows soittaa kauan sen jälkeen kun Rolling Stones on unohdettu.
4) Isto Lysmä: " Rock and roll on ollut nyt kymmenen vuotta pinnalla. Sitä ei pysty tappamaan enää mikään. Rhythm and blues tulee nousemaan toiseksi suurtekijäksi ja siltä väliltä yrittävät tulevat häipymään unohduksiin! Beatles tulee yhä enemmän riippuvaiseksi John Lennonin kynästä ja kyvyistä. Orkestereista vain Rolling Stones ja Beatles tulevat säilymään".
 
Minusta näitä vain on mahtavaa lueskella 40 vuotta myöhemmin..

Ennustaminen on vaikeaa - erikoisesti tulevaisuuden!

Ah, vanhoja lehtiä! We like. Pitäisikin alkaa taas etsiskellä niitä. Sitäpaitsi niissä on juttujen aiheiden ja näkökulmien lisäksi hauskaa myös kieli (:

Ah, vanhoja lehtiä! We like. Pitäisikin alkaa taas etsiskellä niitä. Sitäpaitsi niissä on juttujen aiheiden ja näkökulmien lisäksi hauskaa myös kieli (:
 
Aivan! Tässä yksi esimerkki: "The Animals (suom. The Eläimet) oli uuden aallon ensimmäinen, ennustava vaahtopää, joka vyöryi tuhansien erilaisten sähkökitaraorkestereiden hallitseman valtakunnan rantaan". VAU!

Nuo on kyllä viihdyttäviä! Itse luen noita vanhoja Tieteenkuvalehtiä vuosilta 88-94, suosikkeja eritoten luonto-jutut esim. 90-luvun alun Aral-järvi ja sen pelastamis-yritykset...

mulla on soundeja 70-luvun lopulta siis punkin/uuden aallon ajoilta. niissä esiintyvä rockjournalismin taso on aivan eri luokkaa kuin nykyään. lähes aiheesta kuin aiheesta on saatu aikaan viihdyttävää juttua. mitäköhän on tapahtunut?

Ah, vanhoja lehtiä! We like. Pitäisikin alkaa taas etsiskellä niitä. Sitäpaitsi niissä on juttujen aiheiden ja näkökulmien lisäksi hauskaa myös kieli (:
 
70-luvun Musa -lehdissä varsinkin oli tunnistettavissa kun kirjoittajat halusivat luoda itsestään fiksun kuvan ja tunkivat juttuihinsa englantilaisilta luontevasti käyvän maalailun - niin fiksua ja syvällistä, mutta kyllä maalaispoikakin ymmärsi, milloin ajatukset olivat peräisin englantilaisten taidekoulujen kasvateilta - ja voitte uskoa, että progen kultakautena merkityksiä musiikista tunnistettiin ja niitä merkityksellisesti esitettiin...
 
Suosikki on tietysti oma lukunsa- ko. lehti onnistui varmasti aina joka numerossa ylittämään itsensä ;-)

mulla on soundeja 70-luvun lopulta siis punkin/uuden aallon ajoilta. niissä esiintyvä rockjournalismin taso on aivan eri luokkaa kuin nykyään. lähes aiheesta kuin aiheesta on saatu aikaan viihdyttävää juttua. mitäköhän on tapahtunut?
 
rock -journalismi liittyi osaksi musiikkibisnestä - - seuratkaapa niitä maailmanomistajan elkein liikkuvia tärkeilyn sisäistäneita radio- ja lehtitoimittajia - onhan se tietysti skitsofreenista kun toisaalta on hype päällä, että voi toimia kuninkaantekijänä, mutta tullakseen rockyleisön keskuudessa arvostetuksi on kuitenkin hengattava muusikkorokkareiden kavereina yhtenä porukasta - siksipä parasta onkin aina kun rockkari onnistuu nolaamaan itseään täynnä olevan journalistin

Musa Num.5 1974
 
Otteita:(Kahden sivun juttu+kuvia)
VIRTANEN.....!
Virtanen ei ole mikään nostalginen rokkibändi,vaikka sillä onkin vanhan hyvän ajan
meno-meno-fiilis (go-go-feeling).se ei myöskään ole sekoileva progressiivinen bändi,vaikka osaakin enemmän kuin kaksi rytmikuviota ja kolme sointua ja tekee musiikkinsa eteen hieman ajatustyötä,Virtanen on lähinnä siis RAJU BÄNDI.Ehkä Suomen ensimmäinen todellinen "punk rock" bändi.Siinäpä teille vasta vaikea uusi termi
 
Tabula Rasa:(yhden sivun juttu+kuva)
Otteita:
Tabula Rasa on progressiivinen bändi.Tämä tahtoo sanoa sitä.että se pyrkii soittamaan monimuotoista ja moni-ilmeistä modernia musiikka.Sillä on ilmeisen ylevät periaatteet ja päämäärät korkealokkaisen musiikin luomiseksi.Sen esikuvina ovat tämän hetken parhaat bändit-sellaiset nimet kuin King Crimson.Zappa.Yes ja Tasavallan Presitentti.Tabula Rasa on taitava bändi.Ennenkaikkea kitaristi Heikki Silvennoinen on saanut taidoillaan huomiota osakseen,mutta myös basisti Tapio Suominen ja rumpali Asko Pakkanen ovat herättäneet myönteistä vastakaikua.Tabula Rasa on siis nuori bändi.Sen kaikki 3 jäsentä ovat ikävuosissa 19:n kieppeillä ja itse bändi elää kolmatta elinvuottaan

Laittakaas lisää näitä! Tosi kivoja lukea!

Menee muistista mutta Suosikissa oli 70-luvulla otsikko: ABC - Suositumpi kuin Beatles.

mulla on soundeja 70-luvun lopulta siis punkin/uuden aallon ajoilta. niissä esiintyvä rockjournalismin taso on aivan eri luokkaa kuin nykyään. lähes aiheesta kuin aiheesta on saatu aikaan viihdyttävää juttua. mitäköhän on tapahtunut?
 
Musta ainakin Juho Juntusella oli semmoinen ihmeellinen kyky, että se osasi kirjoittaa jutun bändistä missä paistaa kirkkaasti läpi, että bändin jätkät ovat hänen parhaita kavereitaan ilman, että alkaa lukijaa kamalasti ällöttämään. Tulipas kömpelö lause.

Laittakaas lisää näitä! Tosi kivoja lukea!
 
Samaisesta Suosikista.
"Tom Jonesilla on myös probleema: Pitääkö minulla olla pitkät hiukset voidakseni l-a-u-l-a-a-!"
Dylanin haastattelusta: "Miten suhtaudut englantilaisiin kitarabändeihin? - Beatles on oma luokkaansa. Melkein kaikki muut ovat säälittävän avuttomia jäljitelmiä, joilla ei ole omaa tyyliä. Folk-musiikin suosio tulee paisumaan kaikissa maissa."
 
"Rolling Stones (vierivät kivet) millaisia he ovat todellisuudessa. Tämän saimme selville. Mick Jagger on hermostunut, mariseva, määräävä. Bill Wyman on luonteva, puhelias, kärsii laihuudestaan. Charlie Watts on nyrpeä, suoraluontoinen, joskus hävytön. Brian Jones tirskuu, hihittää, kujeilee, välttää ihmisiä. Keith Richards on hiljainen, hymyilevä, mutta kuin ydinlataus."
 
Mainos: "Las Vespa Vita - nykyajan elämäntyyli. Vespa on todella nykyajan voimakkaasti sykkivä elämäntyyli: las Vespa Vita. Vespa on kuutamoillan rauhaa tyynen merenlahden rannalla. Vespa on kiemurtelevan metsäpolun idylliä kesäauringon paahteessa. Vespa on veikeätä pujottelua suurkaupungin valtaväylien liikennetungoksessa. Vespa voi olla romanttinen ... tai arkisesti hyödyllinen ... mutta se on aina kätevä ... aina taloudellinen ... aina Vespa. Vespa kuuluu nuorille ja nuorekkaille ... jotka haluavat elää nykyajan elämäntyyliä: La Vespa Vita".
 
"James Bond, agentti 007, pop sankari sarjakuvina! Korkeajännitys-lehden B-numerossa James Bond - tämän hetken suosituin, kohutuin, kuuluisin mies räjähtävän jännittävänä sarjakuvana! Tutustu - tule mukaan seksin ja seikkailun rajuun karuselliin!"
 
"Vauhdikkaan nykyaikaisiin harrastuksiin vauhdikkaan nykyaikaisia asuja. JAMES. Ovathan ne Nuorten Muotineuvoston - nuorison itsensä - hyväksymiä vapaan rennon liikkumisen asuja".

Miten tuo on mahdollista?!
 
Tuohan on aivan täydellinen kuvaus Keefistä.

Jyrki Hämäläisen sanoin: "Rock rock rock rock rock rock rock rock"

--lähes aiheesta kuin aiheesta on saatu aikaan viihdyttävää juttua. mitäköhän on tapahtunut? Koulujen äidinkielen opetus oli 70-luvun toimittajien kouluaikoina laadukkaampaa? Tai sitten tekstille oli yleensäkin erilaiset vaatimukset, enpä tiedä. Meininki vaan oli erilaista.
 
Suosikkijuttuni on jostain brittilehdestä, taisipa olla itse NME, jonka toimittaja lähti vihollislinjojen taakse Monkeesin keikalle. Sieltä sitten raportoi.
 
Joskus ehkä 10-vuotiaana sain mummilan ullakolta ison kasan vanhoja 70-80-luvun Suosikkeja, joista olin aivan innoissani. Minulla olikin ne hetken aikaa, kunnes...äiti heitti ne tietämättäni roskiin. Yksi niistä asioista, joita varmasti kuolinvuoteellani (ja tälläkin hetkellä) kadun ehdottomasti eniten on se, että en mennyt tonkimaan niitä takaisin ("ethän sinä niitä enää voi hakea, vanhoja haisevia lehtiä jne jne"). Muistoissani elää yhä Abba-taskupokkari. Enkä varmasti edes tajunnut silloin kaikkia niitä juttuja, mitä niissä oli. Ararargh!
 
Pitäisi muuten laittaa tänne luettavaksi iskäni tekemä kouluaine jostain vuodelta evakkoreki. Aine on otsikolla "Katselin, kuuntelin Syksyn Sävelen". Se on ihan loistavan mahtava!!
 
PS. "meno-meno-fiilis", hahahaa, olen nauranut sille nyt jotain kolme päivää putkeen.

Laittakaas lisää näitä! Tosi kivoja lukea!
 
Edell,Musa Num.5 1974
 
Singlearvosteluja:
 
JUICE LESKINEN&COITUS INT:Marilyn/Einarin polkupyörä.
 
Kuukauden sinkula heti kärkeen eli tämä Tamperelainen retkujoukkue.
Kuukauden single senkin takia että on turha odotella kuulevansa
tätä radiosta,sillä molemmilla puolilla esiintyy parit "rumat" sanat,joiden
ansiosta levy pääsee varmasti esityskieltoon.Levyllä on Juicelle tyypillinen
turhista hienouksista piittaamaton meno,ekapuoli kertoo tästä suuresta MMsta,johon
meidän ikäluokkamme jäbät oli aikoinaan aivan kuralla,
kakkospuoli kertoo mitä vaikeuksia voi vanha polkupyörä aiheuttaa epäurbaanissa
ympäristössä aikuistuvalle nuorelle miehelle.Jos haluatttaa tarkempaa selkoa
.on parasta kipittää kauppaan,näistä singleistä kun tämä on ehkä ainoaita
rahanarvoisia sijoituksia.Right on!
€ € € € €
(Viisi tähteä)
 
HURRIGANES:Blue Suede Shoes/Red River Rock.
 
Hyvä Remu,ne sanat menee näin:"Well itŽs one for the money/two for
the show/three to get ready/now go,cat go" Muuten tämä on oikein
hyvä-etenkin kakkospuolen "Red River Rock" jonka on alunperin tehnyt
poikien kaimayhtye Johnny and the Hurriganes(tunnetaan Suomessa nimellä
"Lapin poika",siis tää biisi).
€ € €
(Kolme tähteä)