Aihe: Alice In Chains - Rockin aliarvostettu myytti
1 2 3 4 5 6
etnopoju
13.02.2006 16:51:47 (muokattu 13.02.2006 16:57:17)
 
 
Niin.. no kyllähän ne lyriikat nyt sattuu olemaan osa musiikkia. Jotkut sattuvat siitä kielestä jotain ymmärtämäänkin ;-P
 
ei vaan nimenomaan mä sanon, että sillä musiikilla ei ole mitään tekemistä lyriikoiden kanssa. ne eivät ole osa musiikkia, vaan ne ovat kirjoitettua kieltä.
 
Tää on mielenkiintonen asia, jota yllättävän vähän pohdittu tälläkin sivustolla. Itse nimittäin oon sitä mieltä, että sanat ja musiikki on kytketty toisiinsa. Aina. Jos musiikissa siis ylipäätään on sanat. Parhaimmillaan ne tukee toisiaan ja antaa lisäarvoa toisilleen. Niiden summa tuntuisi tällöin olevan enemmän kuin osiensa summa - vaikka appelsiineja ja omenoita ei nyt oikein voi yhteen laskeakaan.
 
kyllä mä ymmärrän mitä sä sanot ja esimerkiksi the doorsin musiikki on mun mielestä hyvä esimerkki sellasesta, jossa musiikki ja lyriikka tukevat toisinaan täysin toisiaan. mä tykkään doorsista, tosin se blues meininki on sitten sitä hohhoijjaa osastoa. sitä paitsi jim morrison oli v*tun kunu äijä.
 
killing jokella oli kans hyviä sanoituksia aikoinaan, mutta se on mun mielestä "musiikki musiikkia". jaz coleman on äijien äijä.
 
mun mielestä vaan kieli toimii eri lailla, kuin musiikki. musiikki ei ole symbolijärjestelmä, jossa molemmat osapuolet "ymmärtävät" mistä on kyse. mä puhun siitä äänien muodostamasta rakenteesta ja mun mielestä siksi suurin osa rockista on perseestä, koska ne ei ymmärrä musiikin "kieltä" lainkaan, vaan keskittyy pääasiassa tekstiin.
 
Ja sulle ei musiikki tarkoita mitään? Niin. Ehkä mä ymmärrän, mitä ajat takaa. Sulle se on täysin se sävelmä ilman sanojen merkitystä? Kyllä mäkin voin instrumentaalimusiikkia kuunnella ja sekin antaa parhaimmillaan paljon. Mulle ne sanat ja niiden merkityskin (joka sekin saattaa eri kuulijoille olla eri) on osa musiikkia. Musiikki nostaa tunteita pintaan. Se on hieno tunne, kun ainakin luulee löytäneensä sen, mitä musiikin tekijä on hakenut takaa tai missä fiiliksessä hän on biisin tehnyt.
 
ei. mulle se ei ole kommunikointia ja mun mielestä se kun ihmiset aina kysyy, et "mitä toi biisi meinaa" pilaa sen koko biisin, johon voi vain vastata soittamalla biisin uudestaan.
 
en mäkään kysy mitä tarkoittaa vuoristomaisema, virtaava joki tai paskainen teollisuushalli. se vaan on ja se riittää.
 
stravinski on juuri SE säveltäjä mulle, koska se oli tietääkseni ensimmäinen jamppa, joka puki tuon ajatuksen konkreettiseen muotoon. tottakai musiikki herättää mussa tunteita aivan, kuten nussiminen, ryyppääminen tai järven pinnan katselu.
 
mulle säveltäjä on kuin hämähäkki, joka kutoo seittiä; se ei tiedä miksi se tekee sitä, paitsi koska se on oleellista eloonjäämisen kannalta.
 
Populäärimusahassahan yleensä on tarkoituskin, että homman idea ja ydin annetaan kuulijalle hopeatarjottimella heti eteen. Varmistetaan se, että kaikki tajuavat, mistä on kyse. Siinä usein taiteillaan korniuden rajamaastossa. Usein parhaat sanoitukset ovat juuri siinä rajalla. Rohkeutta.
 
niin no se riippuu taas populaarimusiikin määritelmästä, joka on vitun puuduttava keskustelu. beethoven on joissain tapauksissa populaarimusiikkia ja kälä kälä.
 
mä tykkään tosi paljon jostain rock- musiikista ja joku taas herättää suurin piirtein oksetusta, mutta mä en vedä mitään "korkea/matala" rajaa sitä mihinkään muuhun musiikkiin. se vaan on tietynlaista musiikkia.
 
Homman vaikeushan piilee paljon siinä, kuinka yhdistää lyriikka ja melodia. Yksinään hyvä runous ei välttämättä taivu johonkin musiikkiin. Hyvä rocklyriikka irrotettuna kontekstistaan saattaa näyttää hyvinkin naivilta.
 
sun kannattaa ehkä tutustua semiotiikkaan ainakin pintapuolisesti, jos kirjoitat lyriikoita. noita musiikillisia tehokeinoja nimittäin on käytetty lyriikoissa jo iät ja ajat ja niihin on olemassa tietynlaisia periaatteita, esimerkkinä vaikkapa liedit, joissa lauletaan "...angst..." ('pelko' saksaksi) ja sitten sitä kommentoidaan vaikkapa voimakkaalla riitasävelellä tms.
 
liedit on muuten ylipäätään aika aarrearkku lyriikoiden ja musiikin sekoittamisen suhteen.
 
Täytyy ehkä tutustua tuohon ajan kanssa. Ei kai kukaan täällä ole kuitenkaan väittänyt pitävänsä pelkästään ideoista ja agendoista sävelten takana?
 
ei, mutta ihmisille tuntuu olevan aina kovin tärkeää mitä joku "tarkoittaa". ihan kuin joku jalo ajatus tekisi jostain biisistä paremman, kun ennemmin pitäisi hommata kunnon musiikilliset valmiudet. paskastakin ideasta saa paljon irti, jos vaan osaa.
 
Musta tuntuu, että aika moni täällä kuunteleekin muuta kuin rock-musiikkia. Rock-musiikissa vivahteet löytyy ehkä vähän eri tasolta kuin esim. klassisesta musasta. Ne saattaa juuri löytyä sieltä lyriikkapuoleltakin ja lyriikoiden ja muun biisin välisestä jännitteestä. Ne saattaa löytyä laulajan hienovaraisista tulkinnoista.
 
mä kuulen vaan sen musiikin. ihan sama onko se rockia vai ei. mun mielestä kurkku suorana rääkyminen ei ole hienovaraista enkä vieläkään pysty käsittämään mikä siitä tekee hienovaraista.
 
Palatakseni takaisin vielä enemmän aiheeseen, mulle lyriikat on aika suuressa merkityksessä Alice in Chainsin kohdalla - etenkin kun laulaja olen. Jos Staley laulaiskin, kuinka kivaa on hillua baarissa naisten kanssa ilman mitään ironian häivää, luultavasti - siis aika varmasti - mä en kuuntelis kyseistä bändiä. Joku voi pitää mua siinä suhteessa pinnallisena, joku taas voi nähdä asian niin, että mä koen sen musan kokonaisvaltaisena asiana ja koen sen musiikin tekijät historioineen olennaisena osana tuotantoaan.
 
ootsä kuullu gustav mahleria?
etnopoju
13.02.2006 16:52:34
 
 
Paavi, puhut täyttä asiaa!
Hyvä että ehdit ensin niin ei tarvinnut itse vastata etniksen ihmekommentteihin;)

 
jep, hyvä kun antaa muiden ajatella puolestaan, niin ei tarvitse itse vaivautua.
 
"hymiö"
Mrezzye
13.02.2006 17:16:54
 
 
jos se musa toimii, niin sanoituksilla ei ole niin väliä.
 
Buhaha! Eli, jos musa toimii, niin ihan sama mitä p***aa siihen jodlaa vai? Ja kun puhutaan AIC:sta, niin musahan toimii viimeisen päälle nimenomaan yksinkertaisuudessaan. Tarkoitus ei ole kuulostaa kikkailulta, kuten Dream Theater, vaan vetää hyviä melodiota/stemmoja sekä simppeleitä mutta iskeviä riffejä. Ja loistavat sanoitukset on piste i:n päälle. Suosittelen perehtymään myös niihin, jos englannin kielen taito on riittävä. Mikäli ei, perehdy vaikka Leevi & the leavingsin lyriikoihin. Tosin nekin vaativat joskus vähän elämänkokemusta auetakseen ;) Jos lyriikoilla ei todellakaan ole väliä, niin voi siirtyä instrumentaalimusiikin kuunteluun.
Jos eläimiä ei ole tarkoitettu syötäväksi, niin miksi ihmeessä ne sitten on tehty ruoasta???

Robbo
13.02.2006 17:56:15
ei vaan nimenomaan mä sanon, että sillä musiikilla ei ole mitään tekemistä lyriikoiden kanssa. ne eivät ole osa musiikkia, vaan ne ovat kirjoitettua kieltä.
 
Mikä on sun mielestä syy, minkä takia kappaleissa ylipäänsä on lyriikat? Onko sellaista? Vai onko se se, että kun muutkin niin mekin.
 
kyllä mä ymmärrän mitä sä sanot ja esimerkiksi the doorsin musiikki on mun mielestä hyvä esimerkki sellasesta, jossa musiikki ja lyriikka tukevat toisinaan täysin toisiaan.
 
Eikö tämä ole vähän ristiriidassa tuon "musiikilla ei ole mitään tekemistä lyriikoiden kanssa" -lausahduksen kanssa?
 
ei. mulle se ei ole kommunikointia ja mun mielestä se kun ihmiset aina kysyy, et "mitä toi biisi meinaa" pilaa sen koko biisin, johon voi vain vastata soittamalla biisin uudestaan.
 
Mä en lähtis käyttämään niin vahvoja ilmaisuja kuin biisin "merkitys" tai etenkään puhumaan niiden merkitysten oikeellisuudesta. Ei lyriikoiden tarvitse välttämättä sinällään tarkoittaa mitään. Riittää kun ne saavat aikaan jonkun tunnetilan.
 
en mäkään kysy mitä tarkoittaa vuoristomaisema, virtaava joki tai paskainen teollisuushalli. se vaan on ja se riittää.
 
Mutta eikö voi käydä niin, että kun kaunista järvimaisemaa ihailtuasi käyt upottamassa sormesi lämpimään veteen, tulee kokemuksesta kokonaisvaltaisempi ja voimakkaampi?
 
mulle säveltäjä on kuin hämähäkki, joka kutoo seittiä; se ei tiedä miksi se tekee sitä, paitsi koska se on oleellista eloonjäämisen kannalta.
 
Mulle säveltäjien motiiveja voi olla suunnilleen yhtä monta kuin on säveltäjääkin.
etnopoju
13.02.2006 18:31:51
 
 
Buhaha! Eli, jos musa toimii, niin ihan sama mitä p***aa siihen jodlaa vai?
 
no, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. sanotaanko näin, että jos se musa kolisee täysillä, niin en välitä hevon helvettiä mistä siinä lauletaan. laulakoot vaikka valkoisen rodun ylemmyydestä sitten.
 
Ja kun puhutaan AIC:sta, niin musahan toimii viimeisen päälle nimenomaan yksinkertaisuudessaan. Tarkoitus ei ole kuulostaa kikkailulta, kuten Dream Theater, vaan vetää hyviä melodiota/stemmoja sekä simppeleitä mutta iskeviä riffejä.
 
kiitos kun toistat 1000. kerran tämän saman pointin.
 
Mikä on sun mielestä syy, minkä takia kappaleissa ylipäänsä on lyriikat? Onko sellaista? Vai onko se se, että kun muutkin niin mekin.
 
luulen, että siksi koska useimmat ihmiset ajattelevat, että jos jonkun biisin taustalla on kaunis idea, niin se musakin toimii.
 
Eikö tämä ole vähän ristiriidassa tuon "musiikilla ei ole mitään tekemistä lyriikoiden kanssa" -lausahduksen kanssa?
 
ei.
 
Mä en lähtis käyttämään niin vahvoja ilmaisuja kuin biisin "merkitys" tai etenkään puhumaan niiden merkitysten oikeellisuudesta. Ei lyriikoiden tarvitse välttämättä sinällään tarkoittaa mitään. Riittää kun ne saavat aikaan jonkun tunnetilan.
 
en puhunut lyriikoista, vaan siitä, että musiikin luullaan "tarkoittavan" jotain.
 
Mutta eikö voi käydä niin, että kun kaunista järvimaisemaa ihailtuasi käyt upottamassa sormesi lämpimään veteen, tulee kokemuksesta kokonaisvaltaisempi ja voimakkaampi?
 
en ymmärrä vertausta.
käsi
14.02.2006 14:55:27
 
 
Aic:ssa cantrellin ja staleyn stemmat ovat mun mielestä todella mahtavaa kuunneltavaa. Cantrellin kitarointi on sopivan simppeliä. ei liikaa tilukikkailua sun muuta, vaan keskitytään olennaiseen mun mielestä.
 
Biiseissä on tunnelmaa, mikä onkin jotenkin käsittämätöntä.
jos olet korvias myöten paskas ja kuses on paras pitää suu kiinni
paavi
14.02.2006 17:17:40
mun mielestä vaan kieli toimii eri lailla, kuin musiikki. musiikki ei ole symbolijärjestelmä, jossa molemmat osapuolet "ymmärtävät" mistä on kyse. mä puhun siitä äänien muodostamasta rakenteesta ja mun mielestä siksi suurin osa rockista on perseestä, koska ne ei ymmärrä musiikin "kieltä" lainkaan, vaan keskittyy pääasiassa tekstiin.
 
Eli musiikki on rakenne, jossa molemmat osapuolet _eivät_ ymmärrä mistä on kyse? Ja rock on perseestä, kun rockin tekijät eivät ymmärrä, mistä musiikissa on kyse?
 
stravinski on juuri SE säveltäjä mulle, koska se oli tietääkseni ensimmäinen jamppa, joka puki tuon ajatuksen konkreettiseen muotoon. tottakai musiikki herättää mussa tunteita aivan, kuten nussiminen, ryyppääminen tai järven pinnan katselu.
 
Mä pidän myös Stravinskista. Pitäis tutustua enemmän sen tuotantoon. Kuorossa oon esittänyt sen yhtä teosta ympäri Eurooppaa - Oidipus Rex. Siinä on sanat, joita laulajat laulavat ja musiikki tukee selvästi tarinaa. Mua kiehtoo itse pelkkä sävellyskin, mutta vielä enemmän kiehtoo se hieno kokonaisuus. Se jylhä, staattinen, marmorisen kylmä, antiikin maailma, joka siitä välittyy.
 
mulle säveltäjä on kuin hämähäkki, joka kutoo seittiä; se ei tiedä miksi se tekee sitä, paitsi koska se on oleellista eloonjäämisen kannalta.
 
Mä en koe asiaa kyllä ihan noin, vaikkakin itsellänikin musiikin tekeminen tai ylipäätään jonkun luominen on aika lailla pakko. Kyllä mulla kuitenkin on omat motiivini siinä. Pohjimmaisena tosin siellä on se outo luomisen pakko, jota ei oikein pysty ymmärtämään.
 
niin no se riippuu taas populaarimusiikin määritelmästä, joka on vitun puuduttava keskustelu. beethoven on joissain tapauksissa populaarimusiikkia ja kälä kälä.
 
Kaikkihan riippuu määritelmistä. Tarkoitin nyt löyhästi tämänhetkistä pop- ja rock-musiikkia.
 
mä tykkään tosi paljon jostain rock- musiikista ja joku taas herättää suurin piirtein oksetusta, mutta mä en vedä mitään "korkea/matala" rajaa sitä mihinkään muuhun musiikkiin. se vaan on tietynlaista musiikkia.
 
En mäkään. En todellakaan koe mitään tarvetta arvoittaa musiikin eri lajeja.
 
sun kannattaa ehkä tutustua semiotiikkaan ainakin pintapuolisesti, jos kirjoitat lyriikoita.
 
Olen tutustunut. Kirjoittanut lyriikoita vuosikausia, lähinnä englanniksi ja suomeksi.
 
noita musiikillisia tehokeinoja nimittäin on käytetty lyriikoissa jo iät ja ajat ja niihin on olemassa tietynlaisia periaatteita, esimerkkinä vaikkapa liedit, joissa lauletaan "...angst..." ('pelko' saksaksi)
 
Puhun saksaa.
 
liedit on muuten ylipäätään aika aarrearkku lyriikoiden ja musiikin sekoittamisen suhteen.
 
Olen esittänyt Liedejä pianon säestyksellä. Nää mun ehkä hieman tylyt kommentit tähän loppuun ihan sen takia, koska sun kirjoituksista paistaa usein muiden mielipiteiden aliarvioiminen ja jonkinlainen asettautuminen muiden yläpuolelle.
 
ootsä kuullu gustav mahleria?
 
Onhan siihen joskus törmännyt, mutta valitettavan vähän tunnen kyseistä säveltäjää. Kuinka niin?
...and left his cave, glowing and strong, like a morning sun coming out of gloomy mountains.
Robbo
14.02.2006 20:44:14
Pahoittelut ettei tämä liity enää millään tavalla AIC:hen.
 
ei.
 
Voitko vähän perustella?
 
en puhunut lyriikoista, vaan siitä, että musiikin luullaan "tarkoittavan" jotain.
 
Onko siinä sitten jotain vikaa? Kyllä minun musiikkini "tarkoittaa" lähes aina jotain. Tiedän (tai pikemminkin luulen), että on olemassa biisejä, jotka on "vaan" "tehty" vailla sen kummempaa tarkoitusta, mutta en millään voi uskoa että olen ainoa ihminen joka säveltää (ja sanoittaa) musiikkia joku tietty teema tai tarkoitusperä mielessään.
 
en ymmärrä vertausta.
 
Niin, tarkoitin vaan, että eikö kokemus maisemasta, joka sinällään on puhtaasti visuaalinen, voi tulla entistä voimakkaammaksi jonkun epävisuaalisen aistihavainnon myötä? Minusta kun voi. Ja edelleen, eikö kokemus musiikista voi tulla entistä voimakkaammaksi jonkun sinällään epämusikaalisen aspektin, kuten lyriikoiden tarinan tai tunnelman myötä? Minusta voi.
bedlam
16.03.2006 21:01:16
 
 
Onkos kellään minkäänlaista selitystä tuolle, että Dirt-levyn eri painoksissa näyttää olevan eri biisijärjestys? Suurimmassa osassa linkeistä Down in a Hole on biisi nro 4, kun taas omassa levyssä se on toiseksi viimeinen raita.
http://www.mikseri.net/kiasma
etnopoju
16.03.2006 21:16:48 (muokattu 16.03.2006 21:19:28)
 
 
Eli musiikki on rakenne, jossa molemmat osapuolet _eivät_ ymmärrä mistä on kyse? Ja rock on perseestä, kun rockin tekijät eivät ymmärrä, mistä musiikissa on kyse?
 
ei vaan, että pohjimmiltaan musiikissa ei ole edes kyse minkään ymmärtämisestä. säveltäjällä ehkä on jokin ajatus, joka ruokkii sävellysprosessia, mutta lopputuloksen kannalta se on yhdentekevä. musiikki on kuin ranka, jonka päälle jokainen ihminen asettaa "lihan", eli heijastaa omat tunteensa ja ajatuksensa. siinä musiikissa niitä ei kuitenkaan itsessään ole.
 
suurin osa rockista on mun mielestä perseestä, koska se "nätti" ajatus siellä taustalla on yleensä tärkeämpää kuin se se itse musiikki. mulle G7 sointu on G7 eikä se tarkoita mitään. en mä syödessäkään mieti mitä oreganon maku tarkoittaa.
 
Mä en koe asiaa kyllä ihan noin, vaikkakin itsellänikin musiikin tekeminen tai ylipäätään jonkun luominen on aika lailla pakko. Kyllä mulla kuitenkin on omat motiivini siinä. Pohjimmaisena tosin siellä on se outo luomisen pakko, jota ei oikein pysty ymmärtämään.
 
mä sanon, että se pohjimmainen ajatus on yhdentekevä. se on sama kuin auto tarttee bensaa liikkuakseen, mutta lopulta se millä se kulkee on yhdentekevää; kunhan pääsee paikasta A paikkaan B.
 
Onhan siihen joskus törmännyt, mutta valitettavan vähän tunnen kyseistä säveltäjää. Kuinka niin?
 
tuli vaan mieleen, kun mahlerkin ajatteli musiikkia jonain, joka "tarkoittaa" jotain jne.
 
Olen esittänyt Liedejä pianon säestyksellä. Nää mun ehkä hieman tylyt kommentit tähän loppuun ihan sen takia, koska sun kirjoituksista paistaa usein muiden mielipiteiden aliarvioiminen ja jonkinlainen asettautuminen muiden yläpuolelle.
 
en mä aliarvioi muiden mielipiteitä, vaan kyseenalaistan ja provosoin, koska yleensä mun mielestä ihmisten mielipiteet ei ole johdonmukaisia, vaan perustuvat valheelliseen itsekuvaan tms..
bedlam
16.03.2006 21:29:05 (muokattu 16.03.2006 21:33:09)
 
 
Saatana. Minkä tahansa ketjun nostaa ylös niin varmasti sieltä herää joku etnopojun kesken jäänyt väittely musiikin olemisen ulottuvuuksien perimmäisistä lähteistä ja siitä onko yksinkertaisuus yksinkertaista vai voiko se olla pohjimmiltaan moninkertaista ja montako sointua on sävelmä.
 
Anteeksi, jatkakaa toki.
http://www.mikseri.net/kiasma
parinc.
16.03.2006 22:09:50
hahhahahaa :)
 
Down in a hole on ainakin mun levyssä nelosraita enkä muista koskaan nähneeni muuta??
Dr. Muff
16.03.2006 22:14:20
Onkos kellään minkäänlaista selitystä tuolle, että Dirt-levyn eri painoksissa näyttää olevan eri biisijärjestys? Suurimmassa osassa linkeistä Down in a Hole on biisi nro 4, kun taas omassa levyssä se on toiseksi viimeinen raita.
 
Mulla on kanssa viimeistä edeltävä biisi. allmusic.com listaa biisit järjestäen Down In A Holen neloseksi maininnalla Some versions of Dirt feature "Down in a Hole" as the next-to-last track rather than the fourth.. Syytä en tiiä. On muuten hieno biisi, yksi AiC:n hienoimpia. Mukavan iloinen rallatus.
Let my love open the door.
miscage
16.03.2006 22:16:27
hahhahahaa :)
 
Down in a hole on ainakin mun levyssä nelosraita enkä muista koskaan nähneeni muuta??

 
Mul on tokavika. Sun levy on vammainen.
Aakoo
16.03.2006 22:20:52
Down in a hole on ainakin mun levyssä nelosraita enkä muista koskaan nähneeni muuta??
 
Down in a hole on a- puolen 4 piisi.
bedlam
16.03.2006 22:38:54 (muokattu 16.03.2006 22:39:54)
 
 
Olisi todella mielenkiintoista tietää syitä tuollaisille muutoksille. Muistelen nimittäin, että olen muitakin levyjä nähnyt, joille tämän tapaisia kappalejärjestyksen sekoittamisia on tehty.
 
Minulle on tuo levyn viimeinen biisikaksikko Down in a Hole/Would ollut niin suuri huipentuma ja siksi tuntuukin oudolle, että joissain versioissa järjestys onkin aivan toinen.
http://www.mikseri.net/kiasma
parinc.
16.03.2006 23:14:58
kyselin tästä nopeasti kavereiltakin, jokaisella ..hole nelonen eikä muusta kuullut. Jokainen ostanut levynsä 92-93, eli voisiko olla painoksen iästä kyse?
etnopoju
16.03.2006 23:18:49
 
 
Saatana. Minkä tahansa ketjun nostaa ylös niin varmasti sieltä herää joku etnopojun kesken jäänyt väittely musiikin olemisen ulottuvuuksien perimmäisistä lähteistä ja siitä onko yksinkertaisuus yksinkertaista vai voiko se olla pohjimmiltaan moninkertaista ja montako sointua on sävelmä.
 
Anteeksi, jatkakaa toki.

 
http://www.youtube.com/watch?v=AC1D … 27ms&search=fuck%20off%20emo%20
HaloOfFlies
16.03.2006 23:19:55
 
 
kyselin tästä nopeasti kavereiltakin, jokaisella ..hole nelonen eikä muusta kuullut. Jokainen ostanut levynsä 92-93, eli voisiko olla painoksen iästä kyse?
 
Ainakin omassa painoksessani Down In A Hole on siellä loppupäässä, olisiko ollut 12. biisi tai jotain.
First they steal your mind and then they steal your soul S.M.A.K.-jäsen #5
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)