Kitarat: soittaminen ›

Mulla on sellainen käsitys, että ikä ei ole ongelma soiton kehittämisen suhteen. Tiedän yhdenkin tyypin joka soittanut muutaman vuoden, aloittanut joskus 40 v, soittaa pirun hyvin.

Miten kehittyy mun ikäinen teiniin verrattuna? Intoa on kovasti ja olen väliaikaisella eläkkeellä, enkä paljon soittamista raskaampaan pysty, niin välillä tulee jopa tunteja päivässä hierottua ja on hienoa kun joskus kuulostaa ihan oikealta.
Jos into säilyy niin mitenkähän parin vuoden päästä? Oppiminen taitaa kiihtyä kun pohjaosaaminen kasvaa kaiken aikaa, vaan toki opittavakin vaikeutuu.
 
Tsemppiä vaan! Ei se soittamisen oppiminen ole iästä kiinni. Saattaa olla, että nuorena oppii helpommin mutta se ei missään määriin estä harjoittelun aloittamista. Kyllähän vanhat ammattimuusikotkin opettelevat esimerkiksi uusien instrumenttien soittoa ikäpäivillään.
 
Sinun tilanteessa on vielä hienoa kun on aikaa ja pystyt todella käyttämään aikaa harjoitteluun. Luulen, että monet jotka vetoavat siihen, että eivät vanhempana enää opi, johtuu siitä että ovat liian laiskoja opettelemaan. ;)
 
Eli soittamisen iloa!

Luulin, että tässä kysellään tabeja Kasevan biisiin. Ilokseni yllätyin.

Sitä alkaa viiskymppisenä olla nuori lupaava blueskitaristi. ;) Niin se taisi itse BB King joskus mainita.
Eipä se ikä siinä merkitse, Mää tiedän, kun ollen äijjänrahjus itsekin. Tietysti ei meikäläisestä ole näihin nykyajan nopeuskisoihin, vaan eipä ole ihmeemmin hinkukaan. Musiikin kanssa puuhastelu on mukavaa ja jos siitä todella nauttii, niin kehitystä todella tapahtuu. Ihan huomaamatta ja väkisin.
Niin että tervetuloa mukaan m-netin kitaraosaston ihmeelliseen maailmaan.

Olen 50-vee mies. Koko ikäni olen aina välillä rämpytellyt, mutta vain melodioita kun soinnuista ei ole ollut hajua. Samoin ei soittokaveria ole ollut. Soittaminen on ollut vähäistä ja vuosienkin taukoja välillä.
Nyt olen puoli vuotta säestänyt lauluani tai vihellystäni kitaralla ja muutaman soinnun ja kappaleen osaan silmät kiinnikin.
Miten kehittyy mun ikäinen teiniin verrattuna? Intoa on kovasti ja olen väliaikaisella eläkkeellä, enkä paljon soittamista raskaampaan pysty, niin välillä tulee jopa tunteja päivässä hierottua ja on hienoa kun joskus kuulostaa ihan oikealta.
Jos into säilyy niin mitenkähän parin vuoden päästä? Oppiminen taitaa kiihtyä kun pohjaosaaminen kasvaa kaiken aikaa, vaan toki opittavakin vaikeutuu.
 
Onhan se selvä, että junnut käyttävät yleensä murto-osan siitä ajasta uusien temppujen opetteluun, mikä meillä vähän vanhemmilla menee jo pelkkään kitaran remmin säätöön... Mutta mitä sitten. Musiikki on hauskaa ja sitä kannattaa pääsääntöisesti tehdä puhtaasti omaksi ilokseen. Eli ei muuta kuin soitellaan niitä kitaroita, ne tykkää siitä.
 
-Kolmekymppinen, juuri kitaran soiton aloittanut.

Luulin, että tässä kysellään tabeja Kasevan biisiin. Ilokseni yllätyin.
 
Naurahdin.

Aiikuisen miehen on helpompi oppia kitaran perusjuttuja kun juniorin...Fakta

Luulin, että tässä kysellään tabeja Kasevan biisiin. Ilokseni yllätyin.
 
No olisko sulla tabeja? ;)

50-vuotiaana sulla on varmasti musiikinkuuntelijana hyvä pohja, ja sitä kautta varmasti kappaleenkirjoituspotentiaali on suurempi kuin 13-vuotiaalla junnulla. Vanhemman ihmisen motoriikka ja koordinaatio eivät välttämättä ole huipussaan, mutta kuten kerroitkin melodioita soitelleesi niin sulla tuskin on sitä ongelmaa.
 
Soittelehan jotain sointuihin perustuvia lempparikappaleitasi. Suomirokista nyt ainakin luulisi löytyvän yhtä ja toista. Moni bändi on julkaissut nuottikirjoja, ja nuottikokoelmiakin on, ja niitä kannattaa lainata lähimmästä kirjastosta tai vaikka ostaa Fazer Musasta. Nuottikirjojen takana usein on sointutaulukot, joista on kätevä ottaa valokopio.
 
Sitä alkaa viiskymppisenä olla nuori lupaava blueskitaristi.
 
Mä en 21-vuotiaana ole vielä syntynytkään.

Kannattaa ettiä ittelles bändi, se on mun mielestä se joka kehittää eniten.

Miten kehittyy mun ikäinen teiniin verrattuna?
 
Mä oon sitä mieltä että kehittyminen on enemmänkin yksilöllistä, kuin kiinni iästä. Toki ikäkin vaikuttaa, mutta ihminenhän käyttää käsiään ja sormiaan jatkuvasti johonkin, koko ikänsä. Eiköhän ne sormet toimi samaan tapaan kuin nuorillakin kun vain treenaa. Varsinkin jos rytmitajua löytyy omasta takaa niin se helpottaa kummasti.
 
Oppiminen taitaa kiihtyä kun pohjaosaaminen kasvaa kaiken aikaa, vaan toki opittavakin vaikeutuu.
 
Joo tuo on kyllä totta. Mäki rämpyttelin kitaraa erittäin satunnaisesti reilut 10 vuotta, alkaen 15 vuotiaasta. Nyt viimenen vuosi on ollut vasta aktiivisempaa soittoa ja tuntuu että kehittyy älyttömän nopesti, nopeammin kuin aikanaan teininä (Johtuu hyvin pitkälti motivaatiosta, jos sitä löytyy niin ikä ei paljon paina). Nykyään pääinstrumenttina basso, mutta kitaransoitto on kehittyny vahingossa siinä samalla.
 
EDIT: Ai niin ja sitten aina välillä tulee se vaihe kun toteaa ettei osaakaan vielä yhtään mitään.

Aiikuisen miehen on helpompi oppia kitaran perusjuttuja kun juniorin...Fakta
 
Mä olen kyllä sillä kannalla, että ikä ei vaikuta kauheesti.
 
Ketjun aloittajalle onnea hyvän harrastuksen löytämisestä. Hanki jostain joku kappale josta pidät ja mikä on tarpeeksi helppo. Hanki siihen tabulaarit jostain, että opit soinnut ja soita vaikka levyn mukana. Se on kivaa ja ihan hyvää treeniä =)

EDIT: Ai niin ja sitten aina välillä tulee se vaihe kun toteaa ettei osaakaan vielä yhtään mitään.
 
Se on sitä, kun ne omat rajat soittajana alkavat hahmottua ;)

Kitaristihan on kuin viini - paranee vanhetessaan. Aikas monet tälläkin keskustelupalstalla käsitellyt juipit ja radio-cityn kepittäjä-äänestyksessä voittaneet on 40-50 vuotiaita pappoja (Satriani, Vai, Lukather, Petrucci, Slash).

(Satriani, Vai, Lukather, Petrucci, Slash).
 
Tää on melkein sarjassa kuka ei kuulu joukkoon. No se josta mä pidän eniten, heh.

Kitaristihan on kuin viini - paranee vanhetessaan. Aikas monet tälläkin keskustelupalstalla käsitellyt juipit ja radio-cityn kepittäjä-äänestyksessä voittaneet on 40-50 vuotiaita pappoja (Satriani, Vai, Lukather, Petrucci, Slash).
 
Ai hekin ovat aloittaneet soittonsa 50-vuotiaana? Kehitys on ollut nopeaa!!

Jos sormet toimii (eli ei mitään nivelsairauksia ym.), niin uskon, että vanhemmalla iällä oppiminen voi olla jopa nopeampaa, mitä junnulla. Iän tuomalla kypsyydellä osaa vähän paremmin analysoida omaa soittoaan ja mahdollisia virheitään, eikä ala heti kiukuttelemaan, kun se potomin soolo ei meekkään putkeen. Vanhemmalla iällä on luultavasti myös hieman kriittisempi omiin kykyihinsä, että jaksaa opetella jutut kunnolla, eikä sinne päin.
 
Toisaalta, vaikka kehitys saattaa olla nopeampaa, niin on se 9-vuotiaasta sitä potomia veivannut nassikka saanut aika epäreilun etumatkan siihen viiteenkymppiin mennessä.

Tää on melkein sarjassa kuka ei kuulu joukkoon. No se josta mä pidän eniten, heh.
 
Joo - oli vähän huonosti laadittu lista - semmingin kun osa noista 'viineistä' on tainnut jo muuttua etikaksi...
 
Pointintynkänä oli ehkä se, että olin hieman hämmästynyt kun huomasin minkä ikäisiä nää (esim. radiocityn äänestyksessä voittaneet) huippukitaristit on.

Joo - oli vähän huonosti laadittu lista - semmingin kun osa noista 'viineistä' on tainnut jo muuttua etikaksi...
 
Pointintynkänä oli ehkä se, että olin hieman hämmästynyt kun huomasin minkä ikäisiä nää (esim. radiocityn äänestyksessä voittaneet) huippukitaristit on.
 
Ihmekös tuo. Jokainen kehittyy tai ainakin jokaisen kuuluisi kehittyä iän ja kokemuksen myötä. Eikä ole ihme että ovat vanhoja, onhan jokaisella heistä on tuotantoa jo kasarilla ja jopa ihan sen alkupäästä.
 
Ketjun aloittajaa tuo ei paljon auta, kun hän nimenomaan tiedusteli kuinka vaikeaa on _aloitella_ soittamista viisissäkymmenissä. Satrianit ja muut ovat soittaneet jo lapsesta asti, ja Steve Vai jo parikymppisenä Frank Zappan bändissä. Muutamassa kymmenessä vuodessa hän on tietenkin vielä petrannut.