Rock, pop, alternative ›

Oujee! Hyvä meininki!
 
http://www.johnlydon.com/jlhome.html

Oujee! Hyvä meininki!
 
Muunlainen reaktio olisikin herättänyt ihmetystä. Omasta puolestani koko R&R Hall Of Famen saisi haudata kaikessa älyttömyydessään.

No mitä hyvää noikin on tehneet. Ite olin niin onnellinen Ramonesin pääsemisestä sinne. Jätkät toimi kuitenkin pitkälti pioneereina koko juttuun. Teki päälle 2000 keikkaa ja levyjä aina viime vuosiin. Missään vaiheessa tyypit eivät saaneet ansaitsemaansa kunnioitusta. Ja kyllähän se tuosta End of Century dokumentilta näkee. Tommyn hieno puhe vastaanottotilaisuudessa "It means lot to us, but It would've meant everything to Joey" Onhan Nevermind the bollocks ihan hyvä levy, mutta ei sitä niin pitkään jaksa kuunnella, että sillä HOFiin pääsis.
 
Niin tää oli siis katkeroituneen Ramo-fanin tilitystä siitä, että taas tuon 'hienon' saavutuksen arvo laski metrillä.
 
EDIT2: jaa no nyt vasta luin tämän itse topicin tarkoituksen. No hyvä juttu etteivät menneet :)

Hih, go Johnny!

Hih, go Johnny!
 
Johnny B. Goode!

Fakta: 1 kpl klassikkolevyjä ja muu tuotanto mitä sattuu, comeback onneton. Jos RR hall of famella haetaan jotain arvostusta niin pakko sanoa tässä tapauksesasa EI.

Fakta: 1 kpl klassikkolevyjä ja muu tuotanto mitä sattuu, comeback onneton. Jos RR hall of famella haetaan jotain arvostusta niin pakko sanoa tässä tapauksesasa EI.
 
Luepa Jon Savagen England's Dreaming-niminen opus. SP:n kohdalla levy oli vain pikku vivahde koko sopassa. R & R hall of fame noin muuten on kökköä jenkkiläistä hömppää.

Sex Pistolsin "Bollocks" on itse asiassa melko hyvä punk-levy, vaikka pitkään suhtauduin yhtyeeseen happaman kriittisesti. Ja kuten tuossa yläpuolella todettiinkin, niin kyllähän yhtyeen vaikutus populaarikulttuuriin on valtava.
 
Lydonin kommentti jättää kyllä vähän ristiriitaisen olon, sillä eipä se reunion-kiertuekaan kovin punk-henkistä ollut.
 
Tommyn hieno puhe vastaanottotilaisuudessa "It means lot to us, but It would've meant everything to Joey"
 
Johnny Ramonen kommentti samaisessa tilaisuudessa oli myös melko, khrm, mielenkiintoinen: "God Bless President Bush, and God Bless America."

Johnny Ramonen kommentti samaisessa tilaisuudessa oli myös melko, khrm, mielenkiintoinen: "God Bless President Bush, and God Bless America."
 
Johnny R. oli kovan linjan konservatiivi.

Lydonin kommentti jättää kyllä vähän ristiriitaisen olon, sillä eipä se reunion-kiertuekaan kovin punk-henkistä ollut.
 
No oli se ainakin hyvinkin Malcom McLaren-henkinen esitys. Rahat pois tyhmiltä ihmisiltä.

No oli se ainakin hyvinkin Malcom McLaren-henkinen esitys. Rahat pois tyhmiltä ihmisiltä.
 
Cash from chaos!

No oli se ainakin hyvinkin Malcom McLaren-henkinen esitys. Rahat pois tyhmiltä ihmisiltä.
 
Ja jos ette huomanneet, tuo vastauskirje oli runomuodossa. Eikä ihan huono runo ollutkaan.
 
Jep, Sex Pistolsin "suuressa suunnitelmassa" - tai Malcolminhan se oikeastaan oli - varsinainen musiikki ja sen tekeminen oli sivuseikka. Tärkeimpiä keikkoja olivat ne, jotka peruutettiin (kuka tahansa voi soittaa keikkoja, mutta kuka tahansa ei joudu maankattavaan keikkailukieltoon) ja tärkeimpiä levyjä ne, joita ei tehty (EMI-sopimusrikolla yhtyeen "myyntiarvo" tietysti kasvoi) ja muutenkin Pistolsin managerointi on mainio esimerkki kaaosteorian soveltamisesta käytäntöön.
 
Hyviä äänitteitä kuitenkin syntyi, eikä yhtye ollut livenäkään aivan mahdoton, kuten alkuaikojen bootlegeilta voi kuulla. Itse asiassa varsinainen ydinryhmä - "The Professionals" (Steve Jones ja Paul Cook) kitaristi Chris Speddingillä vahvistettuna onnistui luomaan varsin vahvan ja järkevän tyylin; joka arvelee Pistols-biisejä tavanomaisiksi tsekatkoon Pretty Vacantin jaot ja kuunnelkoon Cookin bassari + Jonesin kitara ja basso -linjaa.
 
Ensimmäisellä sinkulla soittanut basisti Glen Matlock sai kenkää koska ei ymmärtänyt, että musiikki oli näennäisen toissijainen osa Pistols-konseptia, osa joka teetettiin parhaalla mahdollisella osaamisella mutta jota kuului vähätellä julkisesti. Matlockin tarve puhua musiikista haastatteluissa oli se virhe, ei Matlockin Beatles-diggailu. Tilalle oli helppo hankkia entinen Siouxie & The Banshees / Flowers-of-Romance -rumpali Sid Vicious, joka ei olisi osannut puhua musiikista vaikka olisi halunnutkin.
 
Matlock muuten perusti heti perään vallan mainion rICH kIDS -yhtyeen, joka teki varsin oivan "Ghosts of princes in towers" -albumin, ja jonka jäsenet myöhemmin vaikuttivat merkittävästi uusromantiikan syntyyn. Sittemmin, viimeaikaisista soololevyistä päätellen, Matlock on menettänyt joko järkensä tai kuulonsa
;-)
 
(Offtopic: Heh, tähän on kiva vastata - eilen istuin studiossa koko päivän editoimassa c-kaseteilta ensimmäisiä punkbändejäni liki 30 vuoden takaa, ja kuuntelin nauhalta kuinka 15-vuotiaana selitin haastattelussa punkrockin syntyä ja merkitystä omassa elämässäni 12 keskiolutpullon voimalla. Ja nyt soi taustalla toisen suuren "järjestelijän", Kim Fowleyn, "Snake Document Masquerade", joka jotenkin oudosti liittyy asiaan...)

Multa löytyy DVD, olisikohan vielä se "legendaarinen" Las Vegas missä Sid soittaa "verissäpäin". Se on ihan käsittämätöntä paskaa jos joku muuta väittää niin tervetuloa katsomaan.
Kyllähän Pistolsilla hienot hetkensä oli ja asennetta ym.ym. mutta minusta monesti sorrutaan yliarvostukseen ja annetaan ajan kullata muistoja.
 
Huom! Alkuaikojen bootlegeista puhuin. Sid Vicious -ajan taso on jotain aivan muuta, ja Las Vegas'han oli bändin kuolinkouristuksia jo - siellä ei tainnut kukaan juuri soittaa (ei Sid ainakaan, mäkin olen nähnyt tuon pätkän joskus parikymmentä vuotta sitten, muistaakseni jopa isolta kankaalta).
 
"Indecent Exposure" -LP:llä (100-Club, Lontoo, 24.9.1976) ja "The Original Pistols Live" -LP:llä (Burton-On-Trent, 1976) on ihan asiallista soittoa, vaikka soundit ovat kehnot.