Koskettimet ›

Gurut kertokaa! Millä harjoituksilla improvisointitaitoa saisi kehitettyä niin, että soolot ym. melodiat eivät kuulostaisi niin tylsältä asteikkojen pyöritykseltä, eivätkä toisaalta myöskään aivan atonaaliselta haahuilulta? Sen verran olen itsekin huomannut että taito kehittyy vähitellen, mutta mikä olisi mahdollisimman tehokas tapa oppia improvisoimaan 'vähemmän tylsästi'? Onko minulta jäänyt jotain oleellista huomaamatta?

Teoriaa osaan ainakin asteikkojen, sointujen ym. perusasioiden verran, mutta en osaa soveltaa sitä käytännössä. Onko olemassa kirjaa, jossa asioita selvitetään mahdollisimman maanläheisesti ja selkeillä esimerkeillä?

Saa suositella myös lisää helvetinmoista hammond-taiturointia kuunneltavaksi.. :)

Gurut kertokaa! Millä harjoituksilla improvisointitaitoa saisi kehitettyä niin, että soolot ym. melodiat eivät kuulostaisi niin tylsältä asteikkojen pyöritykseltä, eivätkä toisaalta myöskään aivan atonaaliselta haahuilulta? Sen verran olen itsekin huomannut että taito kehittyy vähitellen, mutta mikä olisi mahdollisimman tehokas tapa oppia improvisoimaan 'vähemmän tylsästi'? Onko minulta jäänyt jotain oleellista huomaamatta?

Teoriaa osaan ainakin asteikkojen, sointujen ym. perusasioiden verran, mutta en osaa soveltaa sitä käytännössä. Onko olemassa kirjaa, jossa asioita selvitetään mahdollisimman maanläheisesti ja selkeillä esimerkeillä?

Saa suositella myös lisää helvetinmoista hammond-taiturointia kuunneltavaksi.. :)
 
Kuulostaa tutulta varmasti, mutta: Kuuntele miten noi gurut on soittanut ja mieti miksi ne on just noin soittanut.. Tässä asiassa ei oikein edes perse edellä pysty puuhun kiipeämään.. Blokkaa paljon. Sieltä se oma lähestyminen sitten tulee.
 
Jimmy Smith tuli ekana mieleen hammondiguruista. Kannattaa myös muiden soitinten taitureita kuunnella...

ei siihen muuta tarvi kuin rhodesit, ja rhodeseilla vedät niitä skaaloja. -> porukka tykkää, ja itekki

kuuntelemalla ja kopioimalla muiden juttuja tulee ittellä
mieleen. olen itse ostanut monia b-miesten levyjä
jp-virtanen ja james taylor soittaa aika samalla otteella.
joe.D vetää omaa tyyliä brooker.t ja graham bond ja naisista
barbara dennerline soittaa kuin miehet. ne on mulla ainakin tossa listalla itsellä.smith on vähän turhankova ,
liruttelija.nuotitkin on pelkkää mustaa aaltoa .

Joey DeFrancisco on verraton jazz-urkuri.

Gurut kertokaa! Millä harjoituksilla improvisointitaitoa saisi kehitettyä niin, että soolot ym. melodiat eivät kuulostaisi niin tylsältä asteikkojen pyöritykseltä, eivätkä toisaalta myöskään aivan atonaaliselta haahuilulta?
 
Teoriaa osaan ainakin asteikkojen, sointujen ym. perusasioiden verran, mutta en osaa soveltaa sitä käytännössä. Onko olemassa kirjaa, jossa asioita selvitetään mahdollisimman maanläheisesti ja selkeillä esimerkeillä?
 
- kipaisepa kirjastosta Keyboard-lehtiä - silloin tällöin siellä annetaan jatsiurkuvinkkejä, gospel- neuvoja ja rock-urkureiden likkejä. Eiköhän taas tule vinkkiä miten homma sujuu.
 
- jotta homma ei mene vain kopioinniksi on syytä kuunnella sen verran alan musiikkia, että homma pyörii aivoissa - mitä sointia ja meinikiä haetaan - se on sitten sitä musikaalisuutta ,että osaa soveltaa hommaa käytäntöön + pyöritellä omat persoonalliset (!) kuviot lisäksi - ...ja paljon soittoa. Itsekseen jamittelu on parasta - ei tarvitse jarrutella.
 
- ja lopeta musiikkiopiston käyminen - suomessa meni pitkään ennenkuin ihmiset oppivat soittamaan neegeri-musiikkia (eikä moni vieläkään) kun mielessä lasketaan oikeita jakoja ja sointukäännöksiä .. . sen pitää lähteä munista!!

- ja lopeta musiikkiopiston käyminen - suomessa meni pitkään ennenkuin ihmiset oppivat soittamaan neegeri-musiikkia (eikä moni vieläkään) kun mielessä lasketaan oikeita jakoja ja sointukäännöksiä .. . sen pitää lähteä munista!!
 
Sanoiko Wuf muka, että olisi musiikkiopistossa? Vaikka useat sitä vähättelevätkin, opisto kehittää valtavasti teknistä osaamista, joka on hyödyksi myöhemmin, kun sitä soveltaa esim. tämän tyyppisiin sooloihin.

Ongelman ydin on ennemmin siinä, että osaan paljon erilaisia asteikkoja mutta en osaa käyttää niitä 'oikein'. Toisaalta varsinkin nopeammat tilut vaativat paljon kovempaa tekniikkaa, ja kuulostavat hyvältä vasta kunnon vauhdissa..
 
Mutta erityisesti kunnon harjoittelumenetelmistä olisin kiinnostunut. Ei niinkään teknisesti kehittävistä (niitä tiedän jo ihan tarpeeksi), vaan nimenomaan sellaisista joiden avulla mystisempien asteikkojen ja sointuarpeggioiden käyttö tulisi selvemmäksi.
 
Olen jo laittanut sointuja ja asteikkoja päällekkäin enemmän tai vähemmän kokeellisesti, ja tuo nyt kehittää jonkun verran. Mutta olisi hyvä oppia asiasta myös ihan teoriapohjalta.
 
Ja lisää Hammondin taitajia saa suositella!

Ja lisää Hammondin taitajia saa suositella!
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &o=0&x=2c001cc928&co=60

j p virtanen on aika kova hammond urkuri ja itse olen kanssa aika kova soittaja ei muuta kuin särö pääle ja urku täysille ja sanoisin että käytäkää näitä ääniä 8 4 siis nämä ovat ääni kertoja nämä näkee liukusäätimistä nämä nimet lukee siinä ja kyllä mun täytyy sanoa että joeyde francesco jää toiseksi jimmy smithille terveisin kokenut soittaja kalle salonen ja kannattaa laitaa se lesli pääle se lisää intoa kun soitta jazzia kovaa ja korkealta särön kanssa terveisin hammond fani kalle salonen ostin muuten roland v k7 se on hyvä urku
 
Mikäköhän vitsi tämäkin nyt on? Harva kokenut soittaja kirjoittaa kuin kuusivuotias.

j p virtanen on aika kova hammond urkuri ja itse olen kanssa aika kova soittaja ei muuta kuin särö pääle ja urku täysille ja sanoisin että käytäkää näitä ääniä 8 4 siis nämä ovat ääni kertoja nämä näkee liukusäätimistä nämä nimet lukee siinä ja kyllä mun täytyy sanoa että joeyde francesco jää toiseksi jimmy smithille terveisin kokenut soittaja kalle salonen ja kannattaa laitaa se lesli pääle se lisää intoa kun soitta jazzia kovaa ja korkealta särön kanssa terveisin hammond fani kalle salonen ostin muuten roland v k7 se on hyvä urku
 
Trolli?

Pelkkä taidokkaan soittajan kuuntelu ja skaalojen soittelu ei opeta varsinaista sooloilua. Tarvitaan harjoitusta ja kokeilua, jolloin oma tapa sooloilla alkaa tulla esiin. Kannattaa ottaa joku aika helppo "pätkä" ja alkaa jauhamaan siihen erilaisia soolo "yritelmiä" ja aina välillä kuunnella samaa pätkää hiukan. Yleensä sooloilun oppiminen tulee isommissa askelissa ja joku tapa sooloilla onnnistuu myös toisissa kappaleissa. Näitä tapoja sitten oppii ajan kuluessa.
Sooloilua ei voi oppia samalla tavalla kuin muuta soittamista, vaan se tulee ihmisen omasta persoonasta ja ominaisuuksista.
 
No, nyt tuli kirjoitettua näin...

Jimmy Smith tuli ekana mieleen hammondiguruista.
 
Vanhoista tekijöistä tämmöiset miehet yleensä näyttävät närhen munat (kaikki vissin Blue Notella):
 
Reuben Wilson
Jimmy McGriff
Big John Patton
Richard "groove" Holmes
Lonnie Smith
 
Alan Hawkshaw on soittaja jonka käsitys hammondin soitosta on aivan uskomattoman funkkia. Perkussiivisuus maukkaimmillaan. Teki jonkin verran levytyksiä vuokramusalafka KPM:lle. Harvinaista kamaa.
 
Kotimaisista Sami Nieminen (Hypnomen) saväyttää aina.

Vanhoista tekijöistä tämmöiset miehet yleensä näyttävät närhen munat (kaikki vissin Blue Notella):

Reuben Wilson
Jimmy McGriff
Big John Patton
Richard "groove" Holmes
Lonnie Smith

 
Uudemmista tekijöistä kannattaa huomioida myös parikin kertaa Porissa vieraillut norjalainen Paul Wagnberg. http://www.therealthing.no
 
Hanskaa aivan uskomattoman hyvin vasuribasson ja jalkion yhteispelin. Ja painaa varmaan sata kiloa vähemmän kuin DeFrancesco. ;-)

Groove Holmes
Jimmy Smith
Jukka Gustavson
Keith Emerson
Jon Lord
 
no okei, ei noi kaikki nyt niin jaskaa ole mutta kunnon hammondointia ainakin!

Gustavson muuten lähtee ensi keväänä jazzliton organisoimalle kiertueelle, eli lähtekäähän kaikki katsomaan, miten Hammondia kuuluu soittaa.