Rummut: rumpukamat ›

Nämä sooloasiat tuntuvat jakavan porukan kahteen jengiin. Hyvällä tekniikalla voi äimistyttää sitä yleisöä muttei sekään aina riitä - eikä yleensä riitäkkään. Hyvä soolo on jotain "järkevää" ja ennen kaikkea musikaalista. Hyvässä soolossa on se selkeä rakenne ja sen pitäisi olla eräänlainen kappale kappaleen sisällä. Noita päristelyjä on paljonkin mutta monesti idea niistä uupuu.
 
Hyvä rumpusoolo voi olla sen nanosekunnin tai 20 minuuttia. Harva tosin keksii asiaa paria kymmentä minuuttia.
 
Otetaan pari hyvää soolo esimerkkiä - omasta mielestä siis.
 
Katsoin joskus sellaisen pätkän missä Bernard Purdie soitti sooloa. Äijä veteli alle kakkosnelosta varmaan 5 minuuttia ja yleisö katselee tyhmänä toisiaan. Sitten jossain vaiheessa Purdie ottaa setin vieressä olevan mikrofonin ja laulaa sekaan basarin iskut. Soolo oli aivan huippu, ei teknisesti, vaan meiningiltään. Toisena hyvänä esimerkkinä joku Ruotsalainen jazz-pumppu jossa rumpali soitti soolonsa ilmaan eikä päästänyt yhtään ääntä. Se oli hulppeaa. Toisinaan Riipan (Joonas) soolotkin ovat hauskoja. Sitä ei voi ilmiönä selittää.
 
Hyvällä meinigillä ja humöörillä pärjää monesti pitkälle.

Miksi rupalin pitäisi sooloilla 5minuuttia kun ei sitä kitaristitkaan tee ? Sopivasti biisin sisään vedetty lyhyt rumpusoolo on tyylikäs sellainen "20sec. kestävä astetta hienompi filli"...
 
Kyllähän näitäkin löytyy, jopa basistit vetää yksistään sooloja. Kaikkien suosikkien äiti Metallicakin teki syvän vaikutuksen esiintyessään historian hämärissä Pihtiputaalla Saapasjalkarokissa - ja nimenomaan basisti jäi kelailemaan yksistään klassisia kuvioita lavalle. Mielikuva tästä aktista keski-suomalaisessa savipellossa heitetystä keikasta huvittaa minua edelleen.... poijaat tahkosivat ihan tosissaan menemään nuoruuden innolla. Kaukana oli vielä uupunut stadionraakki-vaihe.
 
Ei sooloille mitään mittarajoja voi antaa, sen verran voi vetää kun hyvältä tuntuu. Kuitenkin se, että soitetaan sooloja, varioidaan sovitusta yms. on mielestäni se live-keikan suola - levyjä kun voi kuunnella kotonakin (ilman sooloja, viimeisen päälle viilatuilla soundeilla ja iskuilla).

Steve Smithin uusimmalta DVD:ltä löytyy hieno rumpusoolo. todella musikaaliinen.
Lähtee sudeilla ja kasvaa kokoajan. Toin rämistelyäkin löytyy.

Hyvässä soolossa on se selkeä rakenne ja sen pitäisi olla eräänlainen kappale kappaleen sisällä.
 
Näin.

Hyvä rumpusoolo voi olla sen nanosekunnin tai 20 minuuttia. Harva tosin keksii asiaa paria kymmentä minuuttia.
 
Posion Tero (Terry Bozzio) keksii. Hän onkin tässä oma lukunsa. Mielestäni Bozziokin on silti parhaimmillaan kompatessaan ihan "tavallista" musiikkia bändin kanssa. Olen nimittäin hänen soolokonsertinkin kokenut, eikä sillä matskulla taida kotioloissa olla käyttöä.

 
Otetaan pari hyvää soolo esimerkkiä - omasta mielestä siis.
 
Katsoin joskus sellaisen pätkän missä Bernard Purdie soitti sooloa. Äijä veteli alle kakkosnelosta varmaan 5 minuuttia ja yleisö katselee tyhmänä toisiaan. Sitten jossain vaiheessa Purdie ottaa setin vieressä olevan mikrofonin ja laulaa sekaan basarin iskut. Soolo oli aivan huippu, ei teknisesti, vaan meiningiltään. Toisena hyvänä esimerkkinä joku Ruotsalainen jazz-pumppu jossa rumpali soitti soolonsa ilmaan eikä päästänyt yhtään ääntä. Se oli hulppeaa. Toisinaan Riipan (Joonas) soolotkin ovat hauskoja. Sitä ei voi ilmiönä selittää.
 
Hyvällä meinigillä ja humöörillä pärjää monesti pitkälle.
 
Hyviä esimerkkejä. +

Sopivasti biisin sisään vedetty lyhyt rumpusoolo on tyylikäs sellainen "20sec. kestävä astetta hienompi filli"...
 
Samaa mieltä. Ihan niinkuin tyylikäs kitarasoolokin, joka on vedetty biisin sisään ja on osa sitä.

Samaa mieltä. Ihan niinkuin tyylikäs kitarasoolokin, joka on vedetty biisin sisään ja on osa sitä.
 
Juuri näin ! Vihdoinkin joku jakaa näkemykseni :)
 
Ketä muuta kuin toista kitaristia kiinnostaa kattoa kun kun joku täppää skaaloja ylös alas ja prassailee sillä jos se on vaan yksin lavalla.....
 
Toki hienoja sooloja on mutta suurin osa99% on sitä diipadaapaa juuri tälläinen "extreme drumming" osasto ei uppoa, rumpalit jotka "tiluttaa"

Juuri näin ! Vihdoinkin joku jakaa näkemykseni :)
 
Ketä muuta kuin toista kitaristia kiinnostaa kattoa kun kun joku täppää skaaloja ylös alas ja prassailee sillä jos se on vaan yksin lavalla.....
 
Toki hienoja sooloja on mutta suurin osa99% on sitä diipadaapaa juuri tälläinen "extreme drumming" osasto ei uppoa, rumpalit jotka "tiluttaa"
 
Mutta tähänhän pätee vanha taidetta yleensäkin koskeva viisaus. Eli ei ole huonoa taidemuotoa. On vain huonoja taideteoksia.
Toisin sanoen ei ole huonoa musiikkigenreä, vaan vain huonoja musiikkiteoksia. (Siis suurin osa biiseistä on skeidaa kaikissa genreissä, mutta helmiä löytyy kaikista.)
Tosin sanoen. Ei ole huonoa soolomuotoa/pituutta/tyyliä. On vain huonoja sooloja. Tai sitten hyviä. Mutta muoto ei siis määritä teoksen laatua, vaan sen sisältö määrittää sen.
 
Olen itse kuullut hyviä pitkiä sooloja, hyviä lyhyitä sooloja, hyviä tyylinmukaisia sooloja, hyviä tyylittömiä ja anarkistisia sooloja, hyviä minimalistisia sooloja, hyviä tilutussooloja. Ja näiden lisäksi olen kuullut moninkertaisesti huonoja sooloja ihan laidasta laitaan.

Mutta tähänhän pätee vanha taidetta yleensäkin koskeva viisaus. Eli ei ole huonoa taidemuotoa. On vain huonoja taideteoksia.
Toisin sanoen ei ole huonoa musiikkigenreä, vaan vain huonoja musiikkiteoksia. (Siis suurin osa biiseistä on skeidaa kaikissa genreissä, mutta helmiä löytyy kaikista.)
Tosin sanoen. Ei ole huonoa soolomuotoa/pituutta/tyyliä. On vain huonoja sooloja. Tai sitten hyviä. Mutta muoto ei siis määritä teoksen laatua, vaan sen sisältö määrittää sen.
 
Näinhän se tietysti on.
 
Olen itse kuullut hyviä pitkiä sooloja
 
Olen minäkin. Mutta niitä on vaan tuskastuttavan harvassa. Siksi olen yleensä sitä mieltä, että ei kiitos. Soolot ovat muutenkin lähes järjestään ns. ego-sooloja. Ei mitään tekemistä musiikin taikka jonkun biisin kanssa. Siispä, soolo biisin sisään fiksusti, lyhyehkösti ja jotenkin luontevasti mielellään biisiin sidottuna.

Ei noita sooloja mielestäni tarvitse sovittaa biisin sisään, kyllä ne omillaankin toimii. Eikä niitä voi (onneksi) voida kieltääkään, vaikka niin paljon täyttä huttuakin vedetään. Joskus tekee vaan hyvää biisillekin rikkoa sen rakenne täysin nurinkurisella rumpusoololla, tai sitoa kaksi erillistä biisiä yhteen...
 
Itse en todellakaan lähde olutjonoon, vaan todellakin nautin rumpujensoitosta, etenkin jos on päästy niistä kaikenmaailman kitarasankareista hetkeksi eroon ;)
 
Soolokieltoa puuhaavien kannattaa ottaa Karpelaan yhteyttä, josko lähtisi uusimman kieltotäti-Susannan vanavedessä ajamaan asiaa ihan lakiesitykseksi.
 
Sitä ennen aion nauttia - sooloistakin.
 
Ei myöskään auta unohtaa tuota pedagogista puolta; kyllä sooloista, etenkin dvd:lle talletetuista, voi itse kukin löytää uusiakin juttuja.

Juuri näin ! Vihdoinkin joku jakaa näkemykseni :)
 
Ketä muuta kuin toista kitaristia kiinnostaa kattoa kun kun joku täppää skaaloja ylös alas ja prassailee sillä jos se on vaan yksin lavalla.....
 
HHHHEPPP !!!
 
Ilmoittaudun tähän joukkoon ja esimerkkihenkilöksi otan Steve Morsen. Deep Purplen mukana kun on nyt kiertänyt ja myös Helsingin keikalla heitti aivan uskottamona hienoa yksinsoitantaa lavalla monta minuuttia putkeen, sitten hiljalleen tulee rummut, tulee basso, tulee koskettimet ja kohta on jo hillitön jamittelu menossa.
 
Tuollainen uppoaa kyllä meikäläiseen todella hyvin. Sitten on tietysti näitä A. Laiho tyyppisiä wankkaajia, joita en jaksa katsella ollenkaan. Morse on hyvä esimerkki taiteilijasta, ei se soita enää. Se instrumentin hallinta, mikä hänellä on......siis.....se on aivan uskomatonta.
 
http://video.google.com/videoplay?d … 57841187640080358&q=steve+morse
 
ja tuosta esimerkki video siitä, mitä tarkoitan.

HHHHEPPP !!!
 
Ilmoittaudun tähän joukkoon ja esimerkkihenkilöksi otan Steve Morsen. Deep Purplen mukana kun on nyt kiertänyt ja myös Helsingin keikalla heitti aivan uskottamona hienoa yksinsoitantaa lavalla monta minuuttia putkeen, sitten hiljalleen tulee rummut, tulee basso, tulee koskettimet ja kohta on jo hillitön jamittelu menossa.
 
Tuollainen uppoaa kyllä meikäläiseen todella hyvin. Sitten on tietysti näitä A. Laiho tyyppisiä wankkaajia, joita en jaksa katsella ollenkaan. Morse on hyvä esimerkki taiteilijasta, ei se soita enää. Se instrumentin hallinta, mikä hänellä on......siis.....se on aivan uskomatonta.
 
http://video.google.com/videoplay?d … 57841187640080358&q=steve+morse
 
ja tuosta esimerkki video siitä, mitä tarkoitan.
 
No se morsehan oli ainakin siellä helsingin keikalla juurikin kaikkea sitä minkä takia sooloja vihaan! Täysin päämäärätöntä kitaran hiplaamista!! Ei siitä saanut kertaakaan kiinni mitä se yritti sillä sanoa!! Se oli puhdasta täytettä muutenkin laimealle rock esitykselle...
 
Hyvässä soolossa on edes jotain tarttumapintaa. Kitaralla vielä luulisi helpommin olla yhdistettävissä esityksen kokonaisuuteen kuin rummuilla.
 
Täytyy yhtyä aiemmin sanottuun että Kuoppamäki osaa kyllä.. ei mitään liikaa eikä liian vähää... ja sooloissa on selkeä yhteys esitetyn musiikin tyyliin ja tunnetilaan sekä myös melodioihin/rytmeihin..

Meneehän nyt tämäkin, kyllä Purple on ollut lähellä sydäntä kauan...
 
Mutta rumpusooloista puhuessa, taas kävi näin, kitaristi vei koko shown ;)
 
Olisi nyt antanut vanhan herran paukuttaa yleisö äimän käeksi, mutta ei, kun pitää sitä kitaraa joka väliin tiluttaa... no, kyllä kai noi nuaret jaksaa.
 
E: siis pidän kyllä Morsenkin kitaroinnista ja esimerkkipätkä on hyvä, mitä sooloilu voi tuoda live-esiintymiseen lisää. Puritaanisena ja ryppyotsaisenakin Purplefanina ainakin osa herran westerntyylisistä (?) jutuista ja joka paikkaan tapahtuva ylisoitto ei Hesan keikalla aivan miellyttänyt. Silti keikka oli kuitenkin kokonaisuutena hyvä, ajat muuttuvat, siis muuttukoon musiikkikin...
 
Rumpalin sielua kyllä eniten silti hivelee juuri hyvä rumpusoolo. Ei sitä tarvitse säveltää tai sovittaa, parhaimmillaan lähes spontaanina tuotoksena.
 
Jazzjutuissakin (jossa sooloilu on enemmän hyväksyttyä) pidän juuri siitä soolonomaisesta soitosta. Tosin sitten se rytminen perusta, se pisteellinen komppi rideen, on taas se idiotismijuttu minulle, jonka vuoksi en ole isommin noista jaskajutuista lämmennyt.

Yritin etsiä jotain hienoa siitä kun aikaiset miehet päristellee virvelliä tuhannella tavalla ja polkee tuplia tuhannella eri nopeudella.
 
Niinpä. Suuri osa sooloista on juuri tuollaisia. Eihän niit jaksa kukaa kuunnella. Mutta esim kaikki näkemäni Carter Beaufordin soolot ovat olleet hyvän kuuloisia. Kannattaa kuunella niit.

Eilen näin Kuoppiksen ensimmäisen kerran elämässäni, kun zook soitteli ...
 
Tänään, (tai eilen, riippuu miten kelloa tulkitsee jne) näin myös minä Kuoppiksen soittavan ensimmäistä kertaa elämässäni kun Järvenpään Swengissä soittivat Zook orkesterin kanssa. Täytyy kyllä sanoa että ihminen voi itsensä taas pieneksi tuntea.
 
Oli meinaan niissä sooloissa taas pientä tatsia... Ja se meininki millä Kuoppis-Jylli akseli sai ne biisit rullaamaan oli jotain ihmeellistä. Tuli taas basistin kanssa keikkaa katsoessa mieleen, että "pientä" treeniä vaatii vielä tuo oma suorittaminen :)

Ketä muuta kuin toista kitaristia kiinnostaa kattoa kun kun joku täppää skaaloja ylös alas ja prassailee sillä jos se on vaan yksin lavalla.....

Toki hienoja sooloja on mutta suurin osa99% on sitä diipadaapaa juuri tälläinen "extreme drumming" osasto ei uppoa, rumpalit jotka "tiluttaa"
 
oikein! oli pakko painaa plussaa, suurin osa tuollaisesta rumpupornosta on vaan über-tylsää. varsinkin kotibileissä, tiedätte varmaan tilanteen.. "olkaa kaikki hiljaa ni katotaan ku mr. nönnönnöö soittaa ultranopeen haitsusoolon".
 
hyviä poikkeuksia tietysti on, vaikkapa em. kuoppamäen veto.

oikein! oli pakko painaa plussaa, suurin osa tuollaisesta rumpupornosta on vaan über-tylsää. varsinkin kotibileissä, tiedätte varmaan tilanteen.. "olkaa kaikki hiljaa ni katotaan ku mr. nönnönnöö soittaa ultranopeen haitsusoolon".
 
hyviä poikkeuksia tietysti on, vaikkapa em. kuoppamäen veto.
 
Mitä sainko plussaa dissaamalla rumpu pornoa :) hianoo !!
 
Suurin osa tässäkin oolleista linkeistä ei sytytä joku siinnä on, en osaa selittää mikä. Vasta painoksi tykkään kovasti katsella esim. Neil Peartin working progressia jossa mies vain "soittaa" biisejä, sellainen über tilutus ei kiinnosta...

Ainoa Porcaron soolo , jonka olen kuullut on L.A. Workshop with New Yorker levyltä biisillä " Roll over Beethoven " , jossa Jeff ottaa yhden 12 tahdin rundin.
Philly Joe Jones - lickit on äijä tsekannut ...
 

 
Mukana menossa Richard Tee : Rhodes
Ron Carter: Up-Right
Eric Cale : Guitar
 
Tommi Rautiainen