Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Varmaan kannattaa vetää joku vaalea pohjamaali alle, ettei paista puu läpi ja saa tasaisen pinnan. Sitten vaan liimaa ja puristus niin, ettei jää kuplia. Sitten lakkaa päälle niin paljon, että saat mukavan kiiltävän pinnan aikaan, myös jotain burst väritystä kannattaa miettiä, ettei reunat näkyisi niin pahasti.

Kyllähän juliste varmaan vaikuttaa ääneen.
Isot pojat sanoo, että lakkakin pilaa soinnin....
Mutta laita vaan juliste siihen, niin selviää toimiiko kitara vai ei. Onhan niitä ties millä kuvioilla ja pinnoilla ennenkin tehty kitaroita. Toiset soivat ja toiset ei.
Saahan julisteen hiottua pois, jos tuntuu että kitara ei soi ollenkaan.

No niin, nyt se kitara sitten on valmis. Juliste istui kanteen ihan kohtuudella ja äänikään ei siitä kauheasti kärsinyt. Ehkäpä tarkkakorvaisille soundi voi olla normaalia "tummempi". Kuva kitarasta oma kuvassa.

On muuten komia!! Tuossa on jo ideaa, täytyykin kokeilla joskus jos saisi jostain vaikka sopivan projekti-sähkiksen.

Tosi hieno ja hyvä idea.
Ja hitto onko se soundi aina paras ihan puhtaassa puussa. Joku voi tykätä tummemmasta ;)
Saisko vähän lisä infoo. miten ton teit.
Lankussa toimis vastaava varmaan ihan ok!

Lisätietoja heti! kerro miten julisteen kiinnittäminen onnistui jne. Tuo voisi olla kokeilemisen arvoinen idea..

Kyllähän se vaikuttaa soundiin, tottakai. Siitä huolimatta monet on kokeillut vaikka mita. Elviksellä oli joissakin kitaroissa nahkalappu kannessa.
http://www.scottymoore.net/55D28.html

Kiitoksia, kiitoksia. Siis ensin tehdään normaalisti kansiaihio, levyt yhteen ja hiotaan paksuuteensa. Tallan ja otelaudan kohdat suojataan vaikkapa maalarinteipillä ennen julisteen prässäystä, ettei juliste liimaannu näistä kohdin kiinni kansipuuhun. Liimaa levylle ja prässiin. Kun juliste on liimattu, sen jälkeen vain liimataan kannen sisäpuolella olevat tukirimat, jyrsitään kaikuaukko ja tarkistetaan, että kaikki on linjassaan.
 
Kun kansi on liimattu muuhun kitaraan, merkataan otelaudan ja tallan paikat, joista leikataan terävällä veitsellä näitten kokoinen palajulistetta pois. Näin siis saadaan paljas liimapinta tallalle ja otelaudalle.

Nätin näköinen, eteenkin kun olen suuri akustisten kitaroiden ja Kellopeliappelsiini-elokuvan fani! :D Kyllä tuo silti heikontaa akustista soundia, kun kanteen tulee ylimääräistä värähtelyä vaimentavaa ainetta. Tuskin silti tässä tapauksessa merkitys on hirveän suuri. Oletko valmistanut tuon valmiista osista, vai miten? Mitä materiaalia kaula, sivut ja pohja ovat?

Kitara on alusta asti valmistettu itse, lukuunottamatta otelaudan sahausta ja tallaa. Se on päättötyöni puuartesaani tutkintoani varten. Kaula ja sivut ovat mahonkia, kansi kuusta ja pohja leppää.

Ajattelinpa tuota asiaa soundin kannalta!
Etäpä jos.....
Paperissa kuitenkin on aika paljon kiveä, eli savea, eli filleriä... Eli varsin kovaa ainesta. Ja jos liima on oikea kova liima, niin soundillisesti tämän yhdistelmänhän pitäisi olla parhaillaan jopa soundia kirkauttava!
Ainakin hyvällä liimaksella, jossa varmistetaan että ilmakuplia ei jää paperin ja puun väliin, niin pinta on varmasti ainakin yhtä hyvä kuin pelkällä lakkauksella.

Ajattelinpa tuota asiaa soundin kannalta!
Etäpä jos.....
Paperissa kuitenkin on aika paljon kiveä, eli savea, eli filleriä... Eli varsin kovaa ainesta. Ja jos liima on oikea kova liima, niin soundillisesti tämän yhdistelmänhän pitäisi olla parhaillaan jopa soundia kirkauttava!
Ainakin hyvällä liimaksella, jossa varmistetaan että ilmakuplia ei jää paperin ja puun väliin, niin pinta on varmasti ainakin yhtä hyvä kuin pelkällä lakkauksella.
 
Onhan se aivan itsestään selvä ettei mikään akustisen kitarankanteen liimattu tavara paranna sointia. On vain kyse siitä paljonko huononee.

Onhan se aivan itsestään selvä ettei mikään akustisen kitarankanteen liimattu tavara paranna sointia. On vain kyse siitä paljonko huononee.
 
Tämä siis jos oletetaan että on olemassa jokin absoluuttinen "hyvä" kitarasoundi. Sitten kun astutaan oikeaan maailmaan, jossa myös akustisen kitaran soundi on mielipidekysymys, niin se menee näin:
 
Onhan se aivan itsestään selvä ettei mikään akustisen kitaran kanteen liimattu tavara ole muuttamatta sointia. On vain kyse siitä paljonko, ja mihin suuntaan.

Tämä siis jos oletetaan että on olemassa jokin absoluuttinen "hyvä" kitarasoundi. Sitten kun astutaan oikeaan maailmaan, jossa myös akustisen kitaran soundi on mielipidekysymys, niin se menee näin:
 
Onhan se aivan itsestään selvä ettei mikään akustisen kitaran kanteen liimattu tavara ole muuttamatta sointia. On vain kyse siitä paljonko, ja mihin suuntaan.
 
Erittäin hyvä kirjoitus Arvalta.

No, filosofiselta kannalta akustisen kitaran soinnin laadukkuus voi olla mielipidekysymys, mutta yleensä voidaan tietyista perusasioista olla samaa mieltä: sauna on kuuma, pakkanen kylmä jne. On myös selvää, että kun akustisen kitaran kantta on jotenkin estetty värähtelemästä kuten kokopuisen kannen periaatteessa pitäisi, niin kitaran herkkyys, treble ja äänenvoimakkuus kärsivät. Jo pelkkä plekukäsi joka lepää osittain kannen päällä riittää tämän toteamiseen, mutta vertailemalla laminoitukantista ja kokopuista huomaa selvemmin mikä nyanssiero soinnissa on. Eikä tämä ole mikään mielipidekysymys, vaan faktaa. Yleensä on ollut tapana liimata ja maalata kaikki kuviot kitaran takakanteen, eikä päälle. Sinäänsä harmi, koska hienot kuviot jäävät soittajan mahaa vasten piiloon, mutta se on ainut vaihtoehto jos ei haluta heikentää akustista sointia.

On myös selvää, että kun akustisen kitaran kantta on jotenkin estetty värähtelemästä kuten kokopuisen kannen periaatteessa pitäisi, niin kitaran herkkyys, treble ja äänenvoimakkuus kärsivät.
 
Eli pitäisikö vaikka kannen sisäpinnan rivoituksesta tehdä mahdollisimman joustavaa - ehkä jättää kokonaan tekemättä? :o)
No okei, asian sivusta tässä nyt kinastellaan, mutta kyllähän sen kannen värähtelyjen ei tarvitse eikä pidä olla maksimaaliset, vaan jollain tietyllä tavalla värähtelevät kannet mielletään keskimääräisesti hyvin soiviksi.

No, filosofiselta kannalta akustisen kitaran soinnin laadukkuus voi olla mielipidekysymys, mutta yleensä voidaan tietyista perusasioista olla samaa mieltä: sauna on kuuma, pakkanen kylmä jne. On myös selvää, että kun akustisen kitaran kantta on jotenkin estetty värähtelemästä kuten kokopuisen kannen periaatteessa pitäisi, niin kitaran herkkyys, treble ja äänenvoimakkuus kärsivät. Jo pelkkä plekukäsi joka lepää osittain kannen päällä riittää tämän toteamiseen, mutta vertailemalla laminoitukantista ja kokopuista huomaa selvemmin mikä nyanssiero soinnissa on. Eikä tämä ole mikään mielipidekysymys, vaan faktaa. Yleensä on ollut tapana liimata ja maalata kaikki kuviot kitaran takakanteen, eikä päälle. Sinäänsä harmi, koska hienot kuviot jäävät soittajan mahaa vasten piiloon, mutta se on ainut vaihtoehto jos ei haluta heikentää akustista sointia.
 
Viimeksi juuri testailtiin kaverin Martin -kokopuukantista ja avovaimon Tatra jumbo -vanerikantista akustista ja ihan rehellisin mielin totean että toi vanerikantinen vei voiton. Pidin sen soundista vain enemmän, raaka ja yksinkertainen fakta.
 
PS. En silti ole tässä sanomassa että Tsekkiläinen Tatra jumbo olisi parempi kitara kuin Martin, vaan ihan vain että minä tykkään sen soundista enemmän. Subjektiivista.
 
On minulla yksi kitaristituttu joka ehdottomasti haluaa aina äänittää akustiset pietsomikin kautta, kun siinä soundissa on sitä "presenssiä ja se on muutenkin parhaan kuuloinen". Mitäpä siihenkin sanot hä?
 
Faktaihminen nostaa itsensä ja omat mielipiteensä muiden yläpuolelle. "Kyllä minä tiedän paremmin". Ok, ei siinä mitään, mie en vain ole lähtemässä mukaan siihen peliin. Jokainen tykkää siitä mistä tykkää ja soundeissa se parhaus on suhteellista. Munsta.

Viimeksi juuri testailtiin kaverin Martin -kokopuukantista ja avovaimon Tatra jumbo -vanerikantista akustista ja ihan rehellisin mielin totean että toi vanerikantinen vei voiton. Pidin sen soundista vain enemmän, raaka ja yksinkertainen fakta.
 
No, mielipidekysymys tämä voi tietyllä tavalla olla, mutta sinun mielipiteesi on ainakin valtavirrasta poikkeava. Yleisesti ottaen harva kuitenkaan pitää vanerikantisten kitaroiden soundia parempana, noin yleisesti. Voisin kuvitella että ammattilaisnen tekee ihan hyvänkuuloisen akustisen kitaran, jopa vanerikantisen, koska hän osaa rimoittaa ja soinnuttaa kitaran optiimilla tavalla, mutta kun kyse on halvasta tehdaskitarasta (joita suurinosa vanerikantisista on), niin en tule näkemään sitä päivää jolloin pitäisin itse enemmän sellaisesta kuin kokopuukantisesta. Vanerikantisten kitaroiden ainoa huonopuoli ei ole äänenlaatu, vaan myös kitaran herkkyys kärsii ja sitä kautta ne tuntuvat jotenkin "kuolleilta" soittaessa.
 
On minulla yksi kitaristituttu joka ehdottomasti haluaa aina äänittää akustiset pietsomikin kautta, kun siinä soundissa on sitä "presenssiä ja se on muutenkin parhaan kuuloinen". Mitäpä siihenkin sanot hä?
 
Ilmeisesti hän on kuunnellut 80-luvun levyjään turhan tarkkaan ja yrittää matkia sitä hirvittävää pietsovinkunaa mitä valtaosalla artisteja oli/on akustisissa balladeissaan. Myös MTV-unplugged sarja esitti joitakin historian ehkä huonoimpia akustisen soundeja. Pietsomikin kautta äänittäminen on helpompaa kuin kondensaattorimikrofonin suuntaaminen, mutta lopputolos on aina jälkimmäisessa parempi. Jos tarkoitus on saada nauhalle myös muita soittimia akustisen ja laulun lisäksi, niin silloin alkaa jo akustiselle varattu kaista olla niin pieni, että kitaran laadulla tai nauhoitustavalla ei käytännössä ole hirveästi merkitystä.

Eli pitäisikö vaikka kannen sisäpinnan rivoituksesta tehdä mahdollisimman joustavaa - ehkä jättää kokonaan tekemättä?
 
Yleensä kannet tehdään niin ohueksi kuin mahdollista ja ne tuetaan rimoituksella, jonka malli ja muoto vaikuttaa äänenlaatuun monella tapaa. Jos kansi olisi tarpeeksi paksu tai laminoitu, niin ilmeisesti se voitaisiin jättää rimoittamatta, tai tarpeeksi kaareva olettaen että kielten aiheuttama veto kohdistuu kaarevuutta vasten. Liian ohut ja joustava kansi ei ole hyvä, koska se ei toista tarpeeksi hyvin kielten aiheuttamaa värähdystä. Tukirimoituksen vaikutuksesta on paljon esimerkkejä historiasta mm. Gibson joka 60-luvun lopussa alkoi laittamaan tupla X-rimoitusta kaikkiin kitaroihinsa yrittäen pitää korjauskustannukset minimissä ja samalla tappoi kitaroiden hyvän soundin, tehden niistä jäykkiä ja jämäköitä = kuolleita.
 
No okei, asian sivusta tässä nyt kinastellaan, mutta kyllähän sen kannen värähtelyjen ei tarvitse eikä pidä olla maksimaaliset, vaan jollain tietyllä tavalla värähtelevät kannet mielletään keskimääräisesti hyvin soiviksi.
 
Niin ja se värähtely juuri kulkee yksimassaisessa (onko oikea sana?) aineessa paremmin kuin sellaisessa jossa on värähtelyä hidastavaa ja vaimentavaa epätasaisuutta, eli moniaineisuutta. Tässä väittelyssä mennää helposti kaarevankantisiin jazz-kitaroihin joissa ollaan kahdessa leirissä. Eli, toiset pitävät laminoiduista ja toiset kokopuisista kaarevakantisista kitaroista. Silti uskon, että jos puhutaan pelkästään akustisesta äänestä, niin kokopuinen on parempi vaihtoehto. Vaikkakin uskon että ammattilainen saisi molemmista tehtyä hyvän kuuloisen kitaran.