Laulaminen ›

Kevyttä musaa laulettaessa kurkunpää on lukemani mukaan (mikäli nyt oikein muistan) yleisesti ottaen hieman ylempänä kuin klassisessa, mutta niin paljoa en vielä asiaan ole perehtynyt, että osaisin 100% varmuudella sanoa... Pääpointti on kuitenkin niin kuin fifi kirjoittaakin, että kurkunpäällä ei varsinaisesti sitä soundia tehdä, eli se alue kannattaa yrittää pitää rentona ja luonnollisessa asennossaan, samassa asennossa kuin puhuessa. Soundi muodostuu ääntöväylän muotoa muuttelemalla, ja se taas vaatii käytännössä nielun, suun, kasvojen ym. lihasten hienomotoriikan hallintaa. Rokkia voi siis laulaa myös ilman että nostaa kurkunpäätä, eikä kurkunpäätä pitäisi myöskään laskea laulaessaan.
 
Itse oivalsin tuossa joku aika sitten, että soundiin vaikuttaa tosi paljon pehmeä kitalaki. Lukenut olen kyllä siitäkin, mutta vie aina aikansa, ennenkuin ymmärtää jutut ihan käytännössä omalla kohdalla... Eli jos pidän pehmeän kitalaen alhaalla, niin ääni on tiukemman ja kireemmän kuuloinen (varsinkin ylä-äänissä), mikä sopii hyvin rokkijuttuihin. Äänestä tulee myös näin hiukan nasaalimpi, ja paikoitellen sitä jopa itse kuulostaa sankarihevimieheltä, vaikkei mies olekaan ;) Jos taas nostan pehmeätä kitalakea hieman ylöspäin (vrt. ”haukotuksen tunne” klassisessa) saan ääneen enemmän avoimuutta ja ääni kuulostaa jossain määrin klassisemmalta, kuulaammalta ja kauniimmalta, mikä taas sopii vaikka musikaalilauluihin tms.
 
Sellainen huomio on tullut tehtyä, että monilla laulajilla (etenkin jos ovat aiemmin klassista laulaneet) äänen sijoitus on ihan liian ”takana”. Tämä ongelma on muuten omakohtaisestikin koettu.... Saattaa siis auttaa jo kevyen musan soundin löytymiseen se, että tuo sen äänen ja laulamansa tekstin tosi eteen, ihan samaan paikkaan missä normaalisti puhuessaankin sen äänen tuntee.