Kitarat: kitarakamat ›

Gibsonin Explorer varmaan löytyisi suunnilleen tuohon hintaan, ainakin käytettynä. Luulisi olevan enemmän kuin passeli.

http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-177790.html
 
http://www.thomann.de/thoiw3_fender … deluxe_fat_strat_rwam_prodinfo.html

Explorer on tosiaan ihana hyvä soitin, mulla on tossa vieläkin hitusen customoinnin alla Epin 58 Korina. Soittotuntumaltaan mainio, mutta istualtaan aavistuksen verran huono soittaa. Yksi kohta painaa kylkeen ikävästi ja kaula menee vähän turhan kauas. Mutta kuka sitä nyt istualtaan kitaraa soittaa. Mä tykkään tästä, on rokkia ja potkua, mutta soittoasento on mulle vähän vieras pystymäinen. Vaatii huomattavan paljon enemmän pituutta hihnalta, että toimii kunnolla.
 
Lespat ei koskaan oo oikeastaan sytyttänyt, joten niistä en kommentoi sen kummempia. Ihan kiva perustatsi ja kyllä näillä ylhäältäkin soittelee, joskin se Washburnin 32-nauhainen neckthru kasarikeppi (Lahden keskusmusiikissa oli tämmönen joku neljä vuotta sitten) toimii siihen paremmin. Jämäkkä kaula, ei liioin ohut, eikä leveä, mutta toimii. Mikkiswitchi turhan omituisessa paikassa jatkuvaan säätöön nopeassa tahdissa ja elektroniikka muutenkin mulle vähän vierasta. Volume ja tone riittäisi tälle herralle mikkienvaihtimen lisäksi.
 
Toi nopea/ohut on aika outo määritelmä kaulalle. Mulla on ollut RG550 (ohut, leveä ja lättänä tikku), Jacksonin Dinky (käsintehty, pyöreämpi ohut kaula), Ibanezin SZ (paksu, pyöreä, PRS-tyyppinen) ja Explorer (pyöreä ja kapea, lespamainen tatsi), mutta missään ei ole nopeus tullut vastaan. Ymmärrän toki mitä tarkoitat, mutta paksuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä oikeastaan. Ennemminkin pyöreästä kaulasta saa tukevan otteen ja ohuempi kaula on silleen kevyempi soitella matalalla actionilla. Ehkä se sitten on aavistuksen nopeampi soittaa, kun käsi ei rasitu niin paljon, tai jotain... Isoihin sointuihin isoa kaulaa, muuhun mitä vaan. Näin mä tykkään ainakin ite. Barrét kaipaa tukea kaulasta, mutta tilutteluun riittää lähinnä joku pieni peukun nojaaminen kaulan reunaan. Jos mietit valintaa mattalakatun ja kiiltävän välillä, niin sekin kannattaa unohtaa (ellet nimenomaan halua kiiltävää): kiiltävästä saa mattapintaisen alle aikayksikön ja todella halvalla, jos vain on nikkarinvikaa edes vähääkään.
 
Kaikkeen tottuu, jos osaa vaan asennoitua avoimesti. Oikeasti soitettavuudeltaan huonoa kitaraa ei nykyään kovin usein edes tule vastaan, joten kannattaa luottaa intuitioon. Käy kokeilemassa kaupassa vähän kitaroita ja maistele niitä eri vaihtoehtoja. Sitten kun sulla alkaa olla homma rajattu muutamaan malliin, niin täällä varmasti puntaroidaan mielellään eri keppien hyviä ja huonoja puolia sun kanssa.
 
EDIT: Pistänpä muutaman ehkä hieman omituisenkin vaihtoehdon tähän, joita en menis ite ainakaan ohittamaan:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-182247.html
http://www.thomann.de/thoiw3_esp_lt … one_paramount_pc1_bsb_prodinfo.html
http://www.thomann.de/thoiw3_ibanez … 400bk_iceman_egitarre_prodinfo.html
 
Ibanezeissa on mikkien puolesta ehkä vähän parannettavaa, jos metallia meinaat veivata, mutta muuten taipuu kyllä perussointeihin ihan tollasenaankin. Nää ei ehkä oo niin hevejä ulkonäöltään, mutta usko pois, soinnissa on potkua ja luonnetta tuplaten enemmän, kuin tusinassa hevirimpuloita.

Tsekkaa Schecter C-1 Classic, ja muutkin Schecterin mallit.

Ennemminkin pyöreästä kaulasta saa tukevan otteen ja ohuempi kaula on silleen kevyempi soitella matalalla actionilla.
 
Juuri tätä tarkoitin. Kokeilin Les Paulia hiljattain, ja tuntu ainakin lyhyen kokeilun perusteella hieman jäykältä soittaa verrattuna esimerkiksi Jacksoneihin. Toisaalta, kun en mikään tiluttelija ole (yhyy!) niin mietin sitä just että kuinka hyvin tuommoseen kaulaan tottuu. Omaani verrattuna se tuntui leveältä ja suoralta (ei siis kovin kupera otelauta) ja kielet aika korkealla.
Kiitoksia hyvistä kommenteista!!!

Itse ostin Schecterin C-1 Classicin ja se vastaa kyllä noita speksejä hyvin. Pysyy hyvin vireessä, läpirungon kaulalla, mahonkibodylla ja duncaneilla saundi on muhkea. Onpahan hyvin viimeisteltykin ja tyylikäskin.
 
Kaulan ominaisuuksista en osaa sanoa mitään eksaktia, mutta aiempaan mexi-stratooni verrattuna on mielestäni huomattavasti helpompi soitella.
 
http://www.soundata.fi/index.php?li … mp;tapa=3&koodi=C-1CLASSIC_3STB
 
Soundatalta saa tingattuna alle 900€.

Gibsonin Explorer varmaan löytyisi suunnilleen tuohon hintaan, ainakin käytettynä.
 
Millanen kaula tuossa on, Les Paulimainen? Entäs SG:ssä?

Les Paulejakin kokeillessa kannattaa ottaa huomioon pari seikkaa: action on todennäköisesti korkeammalla, kuin hevikepeissä ja nauhat ei oo välttämättä mitkään extrajumbot. Kevyempää tatsia saa siis isommista nauhoista ja hyvin säädetystä soittimesta.
 
Kurkkaa noi mun edellä mainitsemani kitarat vielä, josko näkisit jotain silmiä miellyttävää. Siinä on pari Les Paul -johdannaista ja sitten vielä vähän modernimman näköinen Iceman, joka taipuu aivan kaikkeen rockiin pohjautuvaan. Muut varmaan ehdottelee jotain perinteisempää.

Eikö tuohon hintaan ole ihan sama minkä ostaa, kunhan se näyttää hyvältä.

Eikö tuohon hintaan ole ihan sama minkä ostaa, kunhan se näyttää hyvältä.
 
Mitä sä tällä meinaat? Siis ettei saa hyvää kuitenkaan, vai toisinpäin? Mun mielestä tolla rahalla saa kyllä jokatapauksessa hyvän perussoittimen, mutta ei sitä silti mäihällä kannata arpoa.

Eikö tuohon hintaan ole ihan sama minkä ostaa, kunhan se näyttää hyvältä.
 
Tarkoitatko että hinta on alhainen, vai ylhäinen?

Mitä sä tällä meinaat? Siis ettei saa hyvää kuitenkaan, vai toisinpäin?
 
Toisinpäin tietysti! Tuossa hintaluokassa kitara on niin hyvä, että jos ei soitto onnistu niin vika on ukossa. Poislukien tietty perus-lespat ja stratot, joiden tilalle kannattaa ottaa joku moderni oikein suunniteltu kitara, kuten ESP tai Ibanez.

Noniin, nyt puhumme samaa kieltä. Ei mun mielestä tosin noita vanhoja klassikoitakaan ihan kokonaan parane unohtaa. Ei ne ihan turhaan ole pinnalla vieläkin, vaikka modernien kitaroiden uudistukset soittoergonomiaa ovat parantaneetkin. Ei sillä, että pelkän perinteen vaaliminen mitenkään suotavaa olisi, mutta on nekin hyvä pitää vaihtoehtoina.

Toisinpäin tietysti! Tuossa hintaluokassa kitara on niin hyvä, että jos ei soitto onnistu niin vika on ukossa. Poislukien tietty perus-lespat ja stratot, joiden tilalle kannattaa ottaa joku moderni oikein suunniteltu kitara, kuten ESP tai Ibanez.
 
Sun provoilu on päivä päivältä huonompaa :)

Mulla on mainittu Ibanezin SZ520 myynnissä. Ostotilanteessa vertasin nimenomaan 1100€:n kitaroihin, ja myöhemminkin on useakin kitaristi verrannut sekä laadullisesti että soundillisesti ylikin tuonhintaisiin kitaroihin. Suosittelen testaamaan. Soitin näytillä Espoon Olarissa.

Tsekkaa Schecter C-1 Classic, ja muutkin Schecterin mallit.
 
Kuinkakohan monta kertaa olen nähnyt tämän viestin eri ketjuissa? :D
 
No offence, olen vain luonteeltani tilastotieteellisesti asioita tarkasteleva.

Kuinkakohan monta kertaa olen nähnyt tämän viestin eri ketjuissa? :D
 
No offence, olen vain luonteeltani tilastotieteellisesti asioita tarkasteleva.
 
Monta kertaa. Miksi jättää skittaa suosittelematta jos se on hyvä ja vastaa topikin aloittajan tarpeita?:)

Tästä:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-190840.html
 
Itellä moinen löytyy, ja kovin tykkään.
 
Nyt heittavät loput edukkaasti ulos...mallia ei ole vähään aikaan tehty enää.

Kannattaa kokeilla myös LTD-EC1000, jos silmää miellyttää moderni lp karkkikuorrutuksella.
Itse testailin moista viikko sitten ja se oli kaikinpuolin kelvollinen kitara niin soundeiltaan kuin soitettavuudeltaan.