Kitarat: kitarakamat ›

Alkuun on todettava, että harmi kun haku ei toimi. Joudun siis kysymään.
 
Pitäisi tässä parin viikon päästä mennä röyttyämään kepinrakennuskurssille tekemään yhtä jatkostratoa kokoelmaan. Puut on runkoa vaille selvät. Vaahterakaula ruusupuuotelaudalla on tähtäimessä. Toki muitakin otelautamatskuja saa ehdottaa, mikäli pystyy perustelemaan sitä jotenkin.
 
Tarkoitus olisi tehdä aika kireäsaundinen strato ja näin ollen ole alkanut kääntyä suosaarnin puoleen runkomateriaalina. Ymmärtääkseni siitä pitäisi irrota atakkia enemmän kuin lepästä. Sitäpaitsi yksi leppastrato löytyy jo. Tiedän kyllä, että menetän hieman atakkia tuon ruusupuulaudan kanssa, mutta vaahtera vaan ei mun näpeille sovi. Entä muut matskut?
 
Muuten on suunnitteilla SRV-henkinen keppi, jossa on tuhti c-kaula, isot nauhat, ja kuumat mikit. en kuitenkaan aio kopioida #1:ia.
 
Luin Warmoth.comin kuvaukset jo.
 
Miltäpä teistä kuulostaa?

Kokeile otelautapuuksi vaikka eebenpuuta. Tai pao ferroa (sellainen SRV:n signature-stratossa ainakin on), en kyllä tiedä millaista se on.
 
Mutta eikö SRV:n omassa kepissä ollut ruusupuuta? Ei sillä, että yrittäisi kopioida sitä. tutustun aiheeseen. Mitä mieltä SRV-straton omistajat on otelaudasta?

Kokeile otelautapuuksi vaikka eebenpuuta. Tai pao ferroa (sellainen SRV:n signature-stratossa ainakin on), en kyllä tiedä millaista se on.
 
eebenpuutahan ei vissiin saa enää käyttää nykyään.

eebenpuutahan ei vissiin saa enää käyttää nykyään.
 
Saa saa. Brasilian ruusupuu on myyntikiellossa, mutta sitäkin saa käyttää jos jostakin saa hommattua vielä.

Eikös Pao Ferro ole vain yksi ruusupuun lajike niinkuin palisanteri?
 
Ja onhan stratoja tehty poppelista, se vain ei taida saundata kovin kirkkaasti...vai?

LaXun ehdotelma ebony-otelaudasta mielestäni hyvä. On suuren maailman kitaranrakentajien mielestä aavistuksen ruusupuuta kovempi. Samoin sun runkopuuratkaisu siis tuo saarni on "kovasoundinen", varsinkin jos ei teekään suosaarnesta vaan käyttää hard ashia. Sitten vois tietysti harkintaan laittaa vaahtera-ja loimukoivurungotkin... Puuosista haettu kovuus ja kirkkaus (siis soinnilliset) oliskin vissiin noissa.. Mikeillä ja muulla hardwarella sitten loput...

Tänx, jälleen kerran.
 
Puut on sitten valittu. Runko on kuitenkin leppää. Ei saanut tuolla kurssilla muuta. Kaula vaahteraa ja otelauta sitten täällä kehuttua eebeholtsia. Tulee kuulemma tuon kanssa kovempi hiki kuin vaahteran tai ruusupuun.
 
Nyt sitten ihmetelläänkin mikkejä. Haluaisin tukevasaundiset, hurinalliset single coilit. Listalla on tällä hetkellä seuraavat tuotteet:
 
Texas Specialit
Nevalaisen alnicomikit
Fenderin perusjenkit
SD:n ssl1-satsi
 
Olisko muita hyviä ideoita? Esmes Lindyt vois varmaan olla hyvät. Mitä kokemuksia teillä on näistä mikeistä?

Olisko muita hyviä ideoita? Esmes Lindyt vois varmaan olla hyvät. Mitä kokemuksia teillä on näistä mikeistä?
 
Onko ihan pakko olla hurinalliset? Jos ei niin mä sanoisin että osta Kinmanit jos budjetti riittää. Tosin jos Fralineja mietit niin eiköhän noihinkin sitten rahat riitä.

Onko ihan pakko olla hurinalliset? Jos ei niin mä sanoisin että osta Kinmanit jos budjetti riittää. Tosin jos Fralineja mietit niin eiköhän noihinkin sitten rahat riitä.
 
Musta tuntuu, että mä en tarvitse sitä hurinattomuutta ja pelkään, että menetän samalla osan stratoa. En tiedä, en ole kokeillut. Voi myös olla, että tarvii texas specialeihin tyytyä jo hinnankin vuoksi.

Puut on sitten valittu. Runko on kuitenkin leppää. Ei saanut tuolla kurssilla muuta. Kaula vaahteraa ja otelauta sitten täällä kehuttua eebeholtsia. Tulee kuulemma tuon kanssa kovempi hiki kuin vaahteran tai ruusupuun.
 

 
Varmasti tulee hiki, sain juuri oman straton eben-otelaudan kuntoon, eikä radiukseen hiominen todellakaan ollut kivaa. Myös otelaudan upotukset ovat v-maisia, puu kun on kovaa ja lohkeaa helposti. Nauhojakin sai tosissaan lyödä, että väljiin koloihin upposivat. Mutta kyllä kaikki se työ kannattaa.

Varmasti tulee hiki, sain juuri oman straton eben-otelaudan kuntoon, eikä radiukseen hiominen todellakaan ollut kivaa. Myös otelaudan upotukset ovat v-maisia, puu kun on kovaa ja lohkeaa helposti. Nauhojakin sai tosissaan lyödä, että väljiin koloihin upposivat. Mutta kyllä kaikki se työ kannattaa.
 
Pistitkö kaksitoimisen kaularaudan vai ihan tavallisen?

Pistitkö kaksitoimisen kaularaudan vai ihan tavallisen?
 
Sellasen laatikkomallisen tavallisen, mutta eihän se tuohon otelautaan periaatteessa liity mitenkään. Fiksuna ja trenditietoisena jamppana päätin sitten pistää otelautaan tähden malliset merkit ympyröitten sijasta, ja kyllä se päähän otti ku mietti kuinka paljon helpommat ne ympyrät ois ollu.

Sellasen laatikkomallisen tavallisen, mutta eihän se tuohon otelautaan periaatteessa liity mitenkään. Fiksuna ja trenditietoisena jamppana päätin sitten pistää otelautaan tähden malliset merkit ympyröitten sijasta, ja kyllä se päähän otti ku mietti kuinka paljon helpommat ne ympyrät ois ollu.
 
mä olen tehnyt niinkin pron ja legendaarisen ratkaisun, että ei upotuksia ensinkään.
 
Otelauta kuulemma liittyy kaularautaan. eebeholtsisen otelaudan kanssa on se riski, että se lauta vetää kaulan kuperaksi, mikäli nauhojen sahaukset ovat jääneet VÄHÄNKIN ahtaiksi.

mä olen tehnyt niinkin pron ja legendaarisen ratkaisun, että ei upotuksia ensinkään.
 
ERITTÄIN hyvä ratkaisu, ei itselläkään ole kuin 12. nauhassa 2 kpl.
 
Otelauta kuulemma liittyy kaularautaan. eebeholtsisen otelaudan kanssa on se riski, että se lauta vetää kaulan kuperaksi, mikäli nauhojen sahaukset ovat jääneet VÄHÄNKIN ahtaiksi.
 
En sitten tiiä olivatko omani ahtaat, mutta ei ainakaan vielä ole vääntynyt. *koputtaa puuta

Texas Specialit
Nevalaisen alnicomikit
Fenderin perusjenkit
SD:n ssl1-satsi
Olisko muita hyviä ideoita?
 
Hyviä noi varmasti on kaikki. Mutta lisätään listaan vielä Ruokankaan käyttämät saksalaisvalmistajan (Harry Häussel) rapeat, erittäin stratomaiset laatumikit. Ja kai se joku laatukriteeri on, jos Ruokangas omissa kitaroissaan näitä käyttää.

Texas Specialit
 
Ihan OK. Ei mitenkään erityisen tukevasoundiset mielestäni.
 
Nevalaisen alnicomikit,
 
Mulla on Nevalaisen blues mikit stratossa ja niitä voi kyllä suositella. On tukeva saundi.
 
Fenderin perusjenkit
 
En laittaisi.
 
SD:n ssl1-satsi
 
Ei ole kokemusta noista, mutta varmaan kannattaa laittaa ennemmin nuo kuin Fenderit.
 
Olisko muita hyviä ideoita? Esmes Lindyt vois varmaan olla hyvät. Mitä kokemuksia teillä on näistä mikeistä?
 
Lindyt on erittäin hyvät, mutta myös perin kalliit. Jos raha ei ole este niin kannattaa varmasti laittaa joko Lindyt tai Nevalaiset.

Hyviä noi varmasti on kaikki. Mutta lisätään listaan vielä Ruokankaan käyttämät saksalaisvalmistajan (Harry Häussel) rapeat, erittäin stratomaiset laatumikit. Ja kai se joku laatukriteeri on, jos Ruokangas omissa kitaroissaan näitä käyttää.
 
Samaa piti juuri ehdottamani. Hinta taitaa olla siinä vähän päälle 300€/setti. Joko Classic -tai Blues-setti. Suosittelen.

Samaa piti juuri ehdottamani. Hinta taitaa olla siinä vähän päälle 300€/setti. Joko Classic -tai Blues-setti. Suosittelen.
 
Jos aikoo yli 300€ laittaa mikkeihin niin silloin kyllä minun mielestäni Kinman on ainoa järkevä vaihtoehto. Ensinnäkin soundiltaan _todella_ hyvät, eivät häviä esimerkiksi Lindy Fralineille. Joskaan ei niitä parempisoundisiksikaan voi sanoa. Loistavia molemmat. Mutta Kinmanin kanssa saa hurinattomuuden ja muitakin etuja löytyy.
 
Kinmaneja ei pidä tuomita DiMarzion VirtualVintageiden, Fenderin Noiselessien jne. vuoksi. Ovat kuin eri planeetalta.
 
Jos kireää stratosoundia haluaa (siis miten minä ymmärrän kireyden) olisi varmaankin Woodstock -setti aika lähellä. Texas Specialia lähellä on taas avn Blues. Kuumimmat setit ovat (yllättäen?) Hank Marvin -setit. Kinman.com kertoo lisää ja kuvaukset ovat varsin lähellä totuutta.
 
Niin, ja tarjoaahan Ruokangas Kinmanejakin vakiomikkeinä!

Jos aikoo yli 300€ laittaa mikkeihin niin silloin kyllä minun mielestäni Kinman on ainoa järkevä vaihtoehto. Ensinnäkin soundiltaan _todella_ hyvät, eivät häviä esimerkiksi Lindy Fralineille. Joskaan ei niitä parempisoundisiksikaan voi sanoa. Loistavia molemmat. Mutta Kinmanin kanssa saa hurinattomuuden ja muitakin etuja löytyy.
 
Kinmaneja ei pidä tuomita DiMarzion VirtualVintageiden, Fenderin Noiselessien jne. vuoksi. Ovat kuin eri planeetalta.
 
Jos kireää stratosoundia haluaa (siis miten minä ymmärrän kireyden) olisi varmaankin Woodstock -setti aika lähellä. Texas Specialia lähellä on taas avn Blues. Kuumimmat setit ovat (yllättäen?) Hank Marvin -setit. Kinman.com kertoo lisää ja kuvaukset ovat varsin lähellä totuutta.
 
Niin, ja tarjoaahan Ruokangas Kinmanejakin vakiomikkeinä!
 
Juu, kyllähän ne Kinmanit hyvät on. en todellakaan kiellä sitä! Testasin uutta tallamikkiä etsiessäni peräkkäin Kinmanin AvnBlues -setin tallamikin eli SC:n ja heti perään Ruokankaan Bluesin.
 
Ja vaikka Kinman aika lähellä yksikelaista onkin, niin kyllä niissä kuitenkin eroa on. Kinmanin soundi oli kompressoidumpi kuin oikean yksikelaisen. Sen takia Kinmanilla irtoaa kyllä hyvät särösoundit, mutta cleanit ei vedä vertoja aidolle asialle. Valintani siis kohdistui Ruokankaan Blues -setin tallamikkiin. Dynamiikka on parempi ja soundi "elävämpi". IMO.
 
Tuo hurinakin on mielestäni jollain tavalla vähän ylimainostettu juttu. Ymmärrän toki, että se voi olla ongelma. Aika perhanan kovaa täytyy kuitenkin soittaa, että hurina ylittää sietokyvyn. Ja jos kitara muuten on hyvin suojattu hurinoilta, niin ei pitäisi hyvillä yksikelaisilla olla ongelmia.