Aloittelijat ›

Vahvistiahan nyt on yhtä montaa lajia kuin sukkiakin maailmassa. Joten säädöt, toiminnot, väännöt ja käännöt eroaa hieman toisistaan. Itselläni on Laney TF-300 vahvistin ja olisi taas vähän kysyttävää "viisaammiltani".
 
Eli. Mistä saisi tietoa minkälaisiin säätöihin vahvistin tulee laittaa eri kappaleissa? Tasan samanlaista säröähän on melko mahdoton löytää, ellei ole sitten tasan samat kamat kuin alkuperäisissä kappaleissa, mutta mites sitten saisi edes saman suuntaisia? Korvakuulolla on aika mahdoton kuunnella näin aloittelijan asemassa.
 
Metallicaa ym. kun koittaa huvikseen soitella, niin sen oikeankuuloisen särön löytäminen olisi aika mukavaa. Tuskin tällaisista ilmoitetaan missään tabulatuurikirjoissakaan. Silti nuo Gain, Enchance-säädöt + kaikki bassosta reverbiin olisi hyvä saada oikein.
 
Mielyttävämmältähän se kuulostaisi kun saisi apinoida esikuviaan ja inspiroijiaan aidon kuuloisia. Sillä apinoitahan tässä kaikki ollaa..oltiin.

Periaattessa ihan asiallinen kysymys, mutta moisen vaatimuksen toteuttaminen jotenkin universaalisti nuottikirjoissa olisi mitenkään toimivasti äärimmäisen vaikeaa, johtuen vahvistimien ja kitaroiden eroista.

Akiman:
Mistä saisi tietoa minkälaisiin säätöihin vahvistin tulee laittaa eri kappaleissa? Tasan samanlaista säröähän on melko mahdoton löytää, ellei ole sitten tasan samat kamat kuin alkuperäisissä kappaleissa, mutta mites sitten saisi edes saman suuntaisia? Korvakuulolla on aika mahdoton kuunnella näin aloittelijan asemassa.
 
Tuolla en vaivaisi liikaa päätäni. Etsisin mieluummin ne hyvät soundit (särö, puhdas ja soolo) niin hyväksi kuin tuosta vaffarista saa. Tuo Laney on hinta ja kokoluokassaan ihan OK peli, muttei taida ihan kaikkeen taipua. Ei varsinkaan ilman efektejä sun muita häristimiä. Eikä tarvikkaan.

No siis esim. heavyn soitossa keskitaajuutta pienemmälle ja basso isommalle, bluesissa keksitaajuutta enempi jne...

Härski:
No siis esim. heavyn soitossa keskitaajuutta pienemmälle ja basso isommalle, bluesissa keksitaajuutta enempi jne...
 
Aika rankka yleistys...
 
Olen edelleenkin sitä mieltä että tuolla peleillä _ei_ saa erikseen ruuvattua joka koverille sopivaa. Jo kombon omat ominaisuudet ja soundi tulee vastaan. (Näissä ei siis sinänäsä ole mitään isompaa valittamista, ihan ok kombo)

Minä ainakin käytän lähes tasan samoja säätöjä oman vahvistimeni kanssa tyyliin kuin tyyliin. Keskialue jossain 5-6 paikkeilla kuten myös treble ja basso. Vahvistimessa on aktiivinen EQ-osasto joten ei ihan päde perinteisiin pelkästään taajuksia leikkaavilla passiivisäätimillä varustettuihin vahvistimiin..
 
Itse olen sitä mieltä, että parhaat hevisoundit löytyvät kun lykkää keskialuetta kehiin enemmän..tulee vain suriseva ja ohut soundi kun middlet pistää poies. Vähemmän gainia on myöskin yleensä tiukempi soundi.
 
Peuhaan yleensä aika paljon kitaran volapotikan kanssa..vahvistimesta kaivan sen yhden hyvän soundin ja volapotikalla ja soittotatsilla siitä saa revittyä kaiken bluesista heviin.

Peuhaan yleensä aika paljon kitaran volapotikan kanssa..vahvistimesta kaivan sen yhden hyvän soundin ja volapotikalla ja soittotatsilla siitä saa revittyä kaiken bluesista heviin.
Aivan Näin.

Mulla on tällälailla. Bass 10 Mid 6 Treble 6 ja hyvin pyyhkii, saatana.

Härski:
Mulla on tällälailla. Bass 10 Mid 6 Treble 6 ja hyvin pyyhkii, saatana.
 
Äläpäs hermostu;-) Ei tuota ole kukaan kritisoinut. Makuasia.
 
Nyt puhuttiin siitä, miten saa jollakin vaffarilla mahdollisimman identtiset soundit erilaisiin covereihin. Minä olen sitämieltä että jos on aloittelija keskittyy mieluummin sen parhaan soundin kaivamiseen siitä vehkeestä ja soittaa sillä.
 
Tuo: Mulla on tällälailla. Bass 10 Mid 6 Treble 6 ja hyvin pyyhkii, saatana. on omalla kokemuksellani katsottuna ihan tapauskohtaista. On täysin vertailukelvotonta vertailla sitä missä numerossa bass on kun tilanteessa on niin monta eri muuttujaa (vahvistin, kaappi, paikka, musiikkityyli, soittaako yksin kotona / bändissä, studiossa jne jne).
 
Ei pitäisi yleistää liikaa jos toinen kysyy tiettyyn juttuun neuvoa.

Joo, kannattaa etsiä pari hyvää saundia ja pelata niillä. Mieluummin soittaa hyvällä säröllä joka ei vastaa alkuperäistä, kuin huonolla joka on sinnepäin.
 
Niin ja omasta mielestäni myös heavyn soitossa on parasta korostaa vaan sitä keskialuetta, mutta tuo on, kuten sanottua, makuasia.

 
Niin ja omasta mielestäni myös heavyn soitossa on parasta korostaa vaan sitä keskialuetta, mutta tuo on, kuten sanottua, makuasia.
 
Niin, riippuuhan se toki siitäkin, haluaako yleissoundin kuulostavan puurolta vai ei. V-tyylin eq-asetuksilla on hienon kuuloista soittaa itse mutta annapa kun pitää soittaa bändin kera -> porridge it is.

Fortune:
V-tyylin eq-asetuksilla on hienon kuuloista soittaa itse mutta annapa kun pitää soittaa bändin kera -> porridge it is.
 
Näin juuri. Liian monta muuttujaa jotta tässä voi alkaa heittelemään tarkempaa taulukkoa.

Raa'asti yleistettynä voisi sanoa, että soundi, mikä yksinään kuullostaa tiukalta ja parhaalta ja just, ei välttämättä tule bändimixissä läpi lainkaan. Yleensä tämä korjaantuu vääntämällä kitaralle jostakin lisää middleä. Näin löytyvä sopivan soundi taas ei sitten yksinään todennäköisesti olekaan kovinkaan jees.
 
Tahtoo sanoa, että jos haussa on soundi bändisoittoon, tulee sitä etsiä ja kuunneella mixissä.
 
Tästä on varmasti puhuttu ennenkin maailman tappiin.

Tuli tässä mieleen sellainenkin asia, että eipä taideta noihin tabulatuurikirjoihin pahemmin edes merkitä missä vireissä kappaleet tulisi soittaa. Nuo on sentään helpompi kuulostella, mutta harvinaisen suuri apu niidenkin merkitseminen aloittelijalle olisi.

Tuli tässä mieleen sellainenkin asia, että eipä taideta noihin tabulatuurikirjoihin pahemmin edes merkitä missä vireissä kappaleet tulisi soittaa. Nuo on sentään helpompi kuulostella, mutta harvinaisen suuri apu niidenkin merkitseminen aloittelijalle olisi.
 
Lähes poikkeuksetta niissä kyllä lukee kitaran viritys jokaisen kappaleen alussa kitaroittain.