Kitarat: soittaminen ›

Parisen tuntia päivittäin on nyt tullut treenailtua, lähes tulkoon puhtaasti juuri nämä soittoasennot/tekniikat suurennuslasin alla. Miltei vähän uskomatonta kuinka paljon noihin panostaminen vaikuttaa soittoon saman tien. Älyttömän loogisia juttujahan nämä soittoasennot, oli kyse sitten mistä instrumentista tahansa, yleensä ovat. Se on kuitenkin käytävä läpi se sellainen "tietoiseksi tekemisen" prosessi, jotta niihin voi alkaa tosissaan panostaa. Ergonomia ja fysiikan laithan ne pitkälti näitä juttuja ohjailevat. Minkä verran ja millä tavalla näihin muuten kiinnitetään huomiota eri opistoissa?
 
Ainakin meidän musiikkiopistossa meikäläisen soittoasentoa ja näppien liikehdintää alettiin valmentaa heti kättelyssä. Radikaaleja muutoksia tapahtuikin, kun aloin tajuta, kuinka pidetään plekukäsi rennossa nyrkissä tallan päällä, ja otetaan liike ranteesta (mahdollisimman rento sekin) peukun nivelen ja/tai kyynärpään sijaan. Myös otelautakäden sormet alkoivat totella paremmin, kun tietoisesti pidätteli varsinkin pikkurilliä nousemasta luvattomiin korkeuksiin. Periaatteessa kävin läpi mainitsemasi kaltaisen prosessin, joka aluksi tuntui toki hassulta, mutta sen jälkeen, kun uuteen tekniikkaan tottui, otti soitto aivan uutta tulta alleen.
 
Kaksi uutta "virheasentoa" tuli taas bongattua, kun soittelin eilen peilin edessä. Kun alan vääntämään jotakin vähän haastavampaa, niin vasen olkapää alkaa helposti roikkumaan. Koko yläkroppa ikään kuin puristaa kohti kitaran kaulaa. Ja kyllähän se kitara tottumattoman olalla alkaa itseasiassa vähän painamaankin parin tunnin session aikana.
 
Oho, tuollaiseen en ollutkaan itse vielä kiinnittänyt huomiota. Kiitti vinkistä, pitääkin ruveta seuraamaan tarkemmin, mihinkä suuntaan oppilaani röhnöttävät. Kiittelen kilokaupalla vielä siitä, että kiinnität näihin asioihin tosissasi huomiota. Kertoo jotain motivaatiosta, ja varmasti auttaa soiton viemisessä eteenpäin. Plussautan. +
 
Toinen, osittain samasta syystä johtuva virhe on, että vasurin kyynerpää painuu helposti kylkeen kiinni. Huomaan, että kun skarppaan tämän kanssa niin vasuri toimii paljon paremmin ja paremmassa asennossa.
 
Hehee, saman olen huomannut muutamalla oppilaallani. Erittäin hankalan näköinen asento on tuo, ja kääntää rannetta siinä määrin, että varsinkin sointuotteet muuttuvat yhtäkkiä haastavammiksi.
 
Ryhdikkäästi mutta rennosti, siinä kai se pähkinänkuoressa...
 
Kai sen noin voisi tiivistää. Peilin edessä reenaaminen auttaa varmaankin tässä suhteessa. Hyvännäköinen asento on nimittäin usein myös sen tuntuinen.
 

 
Elähän hermostu :D Kiittelin sun puolesta vaan ku kirjottelit niin hyvän tekistin että kyllähän tuossa oli juttua myös meikäläiselle... :)
 
Aha, okei. Noo, olokeepa molemmat hyvät.

Tungetaan vaikka tänne tällainen tyhmä kysymys: Voiko/saako/pitääkö voimasointuja rämpyttää edestakaisin lyönnein?
 
http://www.mysongbook.com/tab-tab_download-id_tablature=36838.htm
http://www.ultimate-guitar.com/tabs … bad_religion/american_jesus_tab.htm
Tuollaisessa yksinkertaisessa biisissä kuin American Jesus pitää voimasointuja hakata jatkuvalla syötöllä (tuolla downstroke-ketjussa kysytään tempoa, jossa pystyy soittamaan downstrokella kahdeksasosia, tuossa biisissä kyseinen lukema on 182 http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=117821). Itse en ainakaan jaksa pelkillä alaslyönneillä kuin ehkä ekaan kertosäkeeseen.
 
Entäs sitten The Trooperissa se säkeistöjen ja kertsin taustalla oleva laukkakomppi? Kai siinä voi alternativea käyttää, kunhan saa sen sujumaan.
 
Mikä lie puurokorva minäkin, kun en edes kuule suuren suurta eroa downstroken ja alternativen välillä, jossain soiton oppikirjassakin sanotaan, että plektraniskun pitäisi kummaltakin puolelta kuulostaa samalta.

Tungetaan vaikka tänne tällainen tyhmä kysymys: Voiko/saako/pitääkö voimasointuja rämpyttää edestakaisin lyönnein?
 
http://www.mysongbook.com/tab-tab_download-id_tablature=36838.htm
http://www.ultimate-guitar.com/tabs … bad_religion/american_jesus_tab.htm
Tuollaisessa yksinkertaisessa biisissä kuin American Jesus pitää voimasointuja hakata jatkuvalla syötöllä (tuolla downstroke-ketjussa kysytään tempoa, jossa pystyy soittamaan downstrokella kahdeksasosia, tuossa biisissä kyseinen lukema on 182 http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=117821). Itse en ainakaan jaksa pelkillä alaslyönneillä kuin ehkä ekaan kertosäkeeseen.
 
Entäs sitten The Trooperissa se säkeistöjen ja kertsin taustalla oleva laukkakomppi? Kai siinä voi alternativea käyttää, kunhan saa sen sujumaan.
 
Mikä lie puurokorva minäkin, kun en edes kuule suuren suurta eroa downstroken ja alternativen välillä, jossain soiton oppikirjassakin sanotaan, että plektraniskun pitäisi kummaltakin puolelta kuulostaa samalta.
 
Niin kauan kuin soitto kuulostaa hyvältä ja "oikealta" (mitä se sitten ikinä onkaan), niin eiköhän se ole täysin sama millä tavoin ne äänet kitarasta tuotat. Ei ole olemassa mitään pilven reunalla istuvaa "kitara tuomaria"(minun lisäkseni), joka tulee ja läppäisee korville jos et soita trooperia prikulleen samalla tavalla kuin maidenin pojat. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Tietenkin on suositeltavaa, että soittotekniikka on siinä mallissa, jotta pystyy sitten soittamaan valitsemallaan tyylillä/tekniikalla pidempään kuin 20 sekuntia ja siten, ettei muutaman vuoden päästä ole invalidi.
 
Tuolta soittotekniikka FAQ:sta löytyy juttua mm. juuri tuosta, miltä kielet kuulostaa miltäkin puolelta soitettuna. Se, soitatko vain yhtä, vai useampaa kieltä vaikuttaa siihen soundiin jne. Kannattaa lukea.

Ainakin meidän musiikkiopistossa meikäläisen soittoasentoa ja näppien liikehdintää alettiin valmentaa heti kättelyssä. Radikaaleja muutoksia tapahtuikin, kun aloin tajuta, kuinka pidetään plekukäsi rennossa nyrkissä tallan päällä, ja otetaan liike ranteesta (mahdollisimman rento sekin) peukun nivelen ja/tai kyynärpään sijaan. Myös otelautakäden sormet alkoivat totella paremmin, kun tietoisesti pidätteli varsinkin pikkurilliä nousemasta luvattomiin korkeuksiin. Periaatteessa kävin läpi mainitsemasi kaltaisen prosessin, joka aluksi tuntui toki hassulta, mutta sen jälkeen, kun uuteen tekniikkaan tottui, otti soitto aivan uutta tulta alleen.
 

 
Oho, tuollaiseen en ollutkaan itse vielä kiinnittänyt huomiota. Kiitti vinkistä, pitääkin ruveta seuraamaan tarkemmin, mihinkä suuntaan oppilaani röhnöttävät. Kiittelen kilokaupalla vielä siitä, että kiinnität näihin asioihin tosissasi huomiota. Kertoo jotain motivaatiosta, ja varmasti auttaa soiton viemisessä eteenpäin. Plussautan. +
 

 
Hehee, saman olen huomannut muutamalla oppilaallani. Erittäin hankalan näköinen asento on tuo, ja kääntää rannetta siinä määrin, että varsinkin sointuotteet muuttuvat yhtäkkiä haastavammiksi.
 

 
Kai sen noin voisi tiivistää. Peilin edessä reenaaminen auttaa varmaankin tässä suhteessa. Hyvännäköinen asento on nimittäin usein myös sen tuntuinen.
 

 

 
Aha, okei. Noo, olokeepa molemmat hyvät.
 

 
Kiitokset kuuluu kyllä sinne suuntaan, minä olen ollut tässä melko puhtaasti ottavana osapuolena. Hauska juttu tämä, lienen melkoinen "one in a million" tässä suhteessa, että mietin ja hinkkaan soittoasentoa ja tekniikkaa ennen kuin osaan edes soittaa mitään. Taitaa olla harvaksellaan tällaisia kitaristin alkuja. Se johtuu puhtaasti siitä, että rumpali tausta auttaa näkemään sen "kurjuuden" yli ja uskomaan siihen että se tuottaa hedelmää. Jos saisin palata ajassa taaksepäin, niin aloittaisin rumpujen soiton harjoittelun pelkkä basari ja snare settinä, peilin edessä naputtaen ja soitto/lyöntitekniikkaa ja asentoa hinkaten. Samaa periaatetta noudatan nyt kitaran kanssa. Ensin opetellaan ryömimään, sitten konttaamaan ja sitten kävelemään. Ja jos sitten vielä tuntuu että on koko ajan kiire joka paikkaan, niin ei muuta kuin opettelee juoksemaan...
 
Pande linkitti tuossa toisessa ketjussa aivan loistavaan Paul Gilbertin videoon. Paul puhui siinä pulssin/rytmin tunteen tärkeydestä kitaran soitossa, siten ettei soitto ole vain sitä pulssitonta juoksutusta toinen toisensa perään. RYTMImusiikin parissahan meistä suurin osa touhuaa. Videossa oli hyvä harjoitus, sopii meikäläiselle kuin nyrkki silmään. Eli: oikea käsi pumppaa 8-osa nuotteja aivan kuten rumpali pumppaa haitsuaan, joka toinen isku aina hiljempaa, aksentti 1:llä ja 3:lla. Otetaan kitaralla "crash cord" eli sormet vaan kielille lepäämään, niin etteivät kielet soi kunnolla. Sitten vaan pumpataan sitä "haitsua" ja aletaan pikku hiljaa heitää sekaan pieniä rytmikkäitä lickejä/riffejä jne. Aina palaten takaisin siihen samaan pumppaukseen. Aivan loistava harjoitus! Yritin löytää ko. videota, mutta ei onnistunut. Piti sitten itse yrittää se tähän änkyttää...
 
No löytyihän se linkkikin, Panden avulla:
 
http://www.youtube.com/watch?v=xgm3jmunvCE

Tietenkin on suositeltavaa, että soittotekniikka on siinä mallissa, jotta pystyy sitten soittamaan valitsemallaan tyylillä/tekniikalla pidempään kuin 20 sekuntia ja siten, ettei muutaman vuoden päästä ole invalidi.
 
Tuolta soittotekniikka FAQ:sta löytyy juttua mm. juuri tuosta, miltä kielet kuulostaa miltäkin puolelta soitettuna. Se, soitatko vain yhtä, vai useampaa kieltä vaikuttaa siihen soundiin jne. Kannattaa lukea.
 
Njooh, pitänee lukea tuo FAQ. Siksi lähinnä ihmettelen, kun pitäisi päättää, millaista tekniikkaa lähtee harjoitteleamaan: rääkkääkö rannettaan, että saisi kestävyyttä tuohon downstrokeen vai yrittääkö saada tuon edestakaisen rämpytyksen useammalla kielellä sujuvaksi (juuri tuo voimasointujen tapaus). Opeteltavaa tässä on kuitenkin joka aiheesta enemmän kuin viitsii perehtyä...

Soita miten soitat kunhan kuullostaa hyvältä...

Soita miten soitat kunhan kuullostaa hyvältä...
 
...ja harjaantumisen jälkeen myös tuntuu hyvältä. Hyvin sanottu kyllä, kun eri koulukuntien "oikeaoppisista" tyyleistä puhuminen aiheuttaa lähinnä inhoreaktion. Ja sit loppu jaarittelut, harjottelua peliin...

Tungetaan vaikka tänne tällainen tyhmä kysymys: Voiko/saako/pitääkö voimasointuja rämpyttää edestakaisin lyönnein?
 
Kaikkea kolmea. Ihan samalla tavalla niillä voi vetää kuin muillakin soinnuilla. Tuo Bad Religionin biisi on varmaan vedettykin edestakaisin pikkaamalla.
 
Entäs sitten The Trooperissa se säkeistöjen ja kertsin taustalla oleva laukkakomppi? Kai siinä voi alternativea käyttää, kunhan saa sen sujumaan.
 
Laukkaa on isoissa tempoissa jopa mahdotonta vetää pelkillä downstrokeilla. Peruslaukka menee siis alas-alas-ylös. Hidas laukka tyyliin Manowarin Warriors of the World tai Teräsbetonin Orjatar on saundin puolesta ehkä parempi vetää downstrokeilla sitten.
 
Mikä lie puurokorva minäkin, kun en edes kuule suuren suurta eroa downstroken ja alternativen välillä, jossain soiton oppikirjassakin sanotaan, että plektraniskun pitäisi kummaltakin puolelta kuulostaa samalta.
 
Ei niitä täysin saman kuuloisiksi saa millään, paitsi ehkä joku Scott Ian. Mutta ei siihen ole edes tarvetta, molemmille on oma paikkansa.

Ainakin tuosta kitaran korkeudesta pikaisesti että pitää niin ylhäällä että pystyy soittamaan. Simple. Ajan mittaan kädet kasvaa ja näin ja muutenkin soitto helpottuu varmasti kaikilta olis kunhan vaan soittaa.
 
Kädet kasvaa?

Kädet kasvaa?
 
Kasvaa, jos on kasvuvaihe kesken. Teikäläisen tapauksessa se on ilmeisesti jo päättynyt. :)

Kasvaa, jos on kasvuvaihe kesken. Teikäläisen tapauksessa se on ilmeisesti jo päättynyt. :)
 
Ahaaaa... Se oli niin yksinkertaista. Joo, täytyy ainakin toivoa, etteivät tästä enää suuremmin kasva...

No löytyihän se linkkikin, Panden avulla:
 
http://www.youtube.com/watch?v=xgm3jmunvCE
 
jesjes, kiitos linkistä! Itse olen painottanut harjoitteluani rytmisoitteluun ja rytmin tasaisena pitämiseen tämäntyylisesti, video sopii hyvin harjotteluuni.
 
Sitten kysymys koskien omaa soittotekniikaani. Olen huomannut pikkauskäteni rasittuvan hirveästi soittaessani hybrid pickingillä/ pelkästään sormilla. Puhtaimmin saan soitettua pitämällä kämmenreunaa tallalla, mikä johtaa siihen että käsi osoittaa yläviistoon kielistä ja ranne hieman mutkalla. Tämä taas johtaa rasitukseen joka ilmenee kämmenselässä. Kannattaisiko treenata soittamaan "käsi ilmassa", käsivarsi ehkä leväten kitaran reunalla vai lähteekö jäykkyys ja rasitus pois treenatessa?

No lisätään nyt tämä tännekin, kun ainakin osaltaan liittyy threadin asiaan.
 
Vaihdoin Tokai lespani Ibanezin RS1000:n. Melkoinen ero! Yksilökohtaisia juttuja varmasti nämäkin, mutta oman kokemukseni perusteella en kyllä välttämättä suosittelisi aloittelijalle Les Paul tyyppistä kitaraa. Uusi kitara on erittäin paljon kiitollisempi soittaa ja tuntuu että kaulalla on jotenkin merkillisesti enemmän "tilaa". Lievätkö nauhojen ja kielten välit karvan verran suurempia, vai johtuneeko vain tuosta helpposoittoisuudesta.
 
Muutaman kerran ehdin jo tuskastua Tokain "armottomuuteen". Nyt ei tarvitse tekniikkaa harjoitellessa käyttää kaikkea energiaa kitaran kaulan kanssa tappelemiseen vaan voi keskittyä siihen olennaiseen. (helpottunut huokaisu...)
 
Vaikuttaa siltä, että valitsemalla itselleen oikean tyyppisen kitaran (ei sitä joka näyttää rokeimmalta, tai jolla se oma suosikki soittelee) säästyy aloittelijana monelta murheelta.

Ainakin meidän musiikkiopistossa meikäläisen soittoasentoa ja näppien liikehdintää alettiin valmentaa heti kättelyssä. Radikaaleja muutoksia tapahtuikin, kun aloin tajuta, kuinka pidetään plekukäsi rennossa nyrkissä tallan päällä, ja otetaan liike ranteesta (mahdollisimman rento sekin) peukun nivelen ja/tai kyynärpään sijaan. Myös otelautakäden sormet alkoivat totella paremmin, kun tietoisesti pidätteli varsinkin pikkurilliä nousemasta luvattomiin korkeuksiin. Periaatteessa kävin läpi mainitsemasi kaltaisen prosessin, joka aluksi tuntui toki hassulta, mutta sen jälkeen, kun uuteen tekniikkaan tottui, otti soitto aivan uutta tulta alleen.

 
Tuo prolla käynti on aika tehokasta. Usein vois olla ihan hyödylistä ottaa vaikka 1 tai kaksi tuntia joltain hyvältä ammattilaiselta. Ulkopuolinen näkee kuitenkin paljon virheitä, joille itse on sokeutunut, antaa itsestään selviä vinkkejä, joi ta ei vaan ole tullut ajatelleeksi ja nopeuttaa näin kehitystä.
 
Se on jännä, että miten kromaattisia voi tilutella ylösalas hyödyllisesti ja hyödyttömästi.

Tässä yks "mikä-lie-pickin'-sitt-onkaan" soittotekniikka, jos joku haluaa testata.
 
Eli mun "oma", jonka "keksin" joskus yli 10 vuotta sitten, mutt koskettimilla. Mutt se kangerteli liikaa niillä, joten opettelin soittamaan sen kitaralla. Taitaa kyllä olla vähän (tai sitt 100%...) kallellaan boomchick:iin päin ?.
 
"open link in new window / page" > http://www.mikseri.net/music/play.php?id=196756&type=hi
 
Nuotit / tabit siitä kitarasta, jonka soitan tossa pätkässä. Edit: Nyt on soinnut (tai siis "otteet") mukana, ett olis vähän helpompaa.
 
http://files.mikseri.net/pics/82375.jpg
http://files.mikseri.net/pics/82376.jpg
http://files.mikseri.net/pics/82377.jpg
http://files.mikseri.net/pics/82474.jpg
 
Itte vedän sen "ylemmät peukalolla ja alemmat etusormella" tavalla. Ja otan samalla keskisormella (ja nimettömällä) yleensä bodysta tukea.
 
Ne kohdat joissa on yks kieli, soitan itte etusormella. Ja loppu menee joko peukalolla tai etusormella, en kiinnittäny huomiota.

Pari Skaalojen soittamiseen liittyvää kysymystä:
 
1.Aina siirryttäessä seuraavalle kielelle, jää edellinen kieli helposti pörisemään sormen noston jälkeen. Kevyellä demppauksellahan tämä toki hoituu, mutta lienee kuitenkin toivottavaa ettei se kieli jäisi pörisemään? Onko tämä asia johon olette kiinnittäneet erityistä huomiota, vai tuleeko se sitten puoli itsestään ajan kanssa?
 
2.Swan tuossa aiemmin mainitsi, ettei se edellisen sormen nosto ennen seuraavan sormen laskeutumista ole välttämättä niin tärkeää esim. juuri näissä skaala jutuissa. Jos nyt kuitenkin ajatellaan "optimaalinen" tilanne, niin eikö tuo olisi sellainen että aina vain se yksi sormi samanaikaisesti otelaudalla? Vai onko sen edellisen sormen nostamatta jättämisestä joissakin tilanteissa hyötyä/käyttöä?

Pari Skaalojen soittamiseen liittyvää kysymystä:
 
1.Aina siirryttäessä seuraavalle kielelle, jää edellinen kieli helposti pörisemään sormen noston jälkeen. Kevyellä demppauksellahan tämä toki hoituu, mutta lienee kuitenkin toivottavaa ettei se kieli jäisi pörisemään? Onko tämä asia johon olette kiinnittäneet erityistä huomiota, vai tuleeko se sitten puoli itsestään ajan kanssa?
 
2.Swan tuossa aiemmin mainitsi, ettei se edellisen sormen nosto ennen seuraavan sormen laskeutumista ole välttämättä niin tärkeää esim. juuri näissä skaala jutuissa. Jos nyt kuitenkin ajatellaan "optimaalinen" tilanne, niin eikö tuo olisi sellainen että aina vain se yksi sormi samanaikaisesti otelaudalla? Vai onko sen edellisen sormen nostamatta jättämisestä joissakin tilanteissa hyötyä/käyttöä?
 
1. Koita dempata oikealla kädellä aina "edellistä" kieltä, eli yhtä kieltä alempaa (sävelkorkeudellisesti) kuin se, jota soitat. Toinen must tapa, varsinkin sellaisten tilanteiden takia joissa oikealla kädellä ei ole mahdollista dempata, on opetella painamaan vasemman käden etusormella kieliä siten, että etusormen kärki demppaa aina edellisen kielen (siis aina kun soitat, pidä etusormi sellaisessa kulmassa että se demppaa). Tsekkaa Frank Gambalen Monster Licks -video, jos haluat tarkempaa demonstraatiota.
 
2. Elä ressaa tällaisista asioista. Soita ilman suttua metronomin kanssa, ja pyri nostamaan soittotempoa. Anna sormien tehdä tarvittavat liikkeet jotta pystyt soittamaan nopeammin. Jos haluat jonkun teorian asiaan, niin ajattelisin niin että puhtaasti skaalajuttuja soitettaessa vasemmassa kädessä on aina kaksi sormea otelaudalla, eli sormi, joka painaa äänen ja sen vieressä/takana oleva sormi joka lepää kielellä painamatta sitä juurikaan (tämä ei ole ihan aina viereinen sormi, vaan edellisen äänen painanut sormi). Säännöstä laistetaan silloin kun se on tarpeellista, esim. pentatonisia tai muita kahdesta/yhdestä äänestä per kieli koostuvia juttuja soitettaessa.
 
Vasemman käden äärimmäisen yksityiskohtainen miettiminen vaikeuttaa asioita älyttömästi, koska variaatioita on uskomaton määrä. Toimiva, yksinkertainen sääntö on se, että sormet pysyvät niin lähellä otelautaa kuin vaaditaan soiton kuulostamiseen hyvälle. Eli jos pystyt soittamaan kaiken haluamasi ilman suttua ja kuulostat hyvältä, ei asialle tarvitse tehdä mitään. Jos et, tee jotain.

Vasemman käden äärimmäisen yksityiskohtainen miettiminen vaikeuttaa asioita älyttömästi, koska variaatioita on uskomaton määrä. Toimiva, yksinkertainen sääntö on se, että sormet pysyvät niin lähellä otelautaa kuin vaaditaan soiton kuulostamiseen hyvälle. Eli jos pystyt soittamaan kaiken haluamasi ilman suttua ja kuulostat hyvältä, ei asialle tarvitse tehdä mitään. Jos et, tee jotain.
 
Lyhyestä virsi kaunis.