Yleistä keskustelua musiikista ›

* If this record is successful, I suppose I'll have to commit suicide - Melissa Mills Uriah Heepistä Rolling Stonessa 1971
 
En kyllä itse ole tuota alkuperäistä nähnyt, tietenkään, mutta Uriah Heepin pojat olivat leikanneet ko. arvostelun ekan levyn uusintapainoksen kansilehteen!

Guitar Worldin jossain vanhassa juhlanumerossa oli Metal Detector-palstan suurimmat virhearvioinnit kautta aikojen. Siellä oli muutamia helmiä:
 
Metallican ekasta levystä kommentoitiin: "What is this crap? The guitars sound like chainsaws and singer barks like he wants to be let out to chase cats."
 
Gunnareitten Appetite for Destruction kuitattiin: "With bands like Ratt and Faster Pussycat around, these guys are getting nowhere"
 
Voipi olla ulkomuistista siteraamisesta johtuvia virheitä tuossa.

Kyllä taiteen arvosteleminen on äärimmäisen vaikeaa. Musiikki kun täytyy jokaisen itse kuulla ja kokea. Arvosteluiden tulisi antaa kuluttajalle asiallista tietoa levystä ja objektiivista, rakentavaa kritiikkiä. Osaavien artistien tuotosten pystyyn haukkuminen ilman asiallisia perusteluja on säälittävää.
 
Kenties kateutta?

Hauska arvostelusattumus, tosijuttu:
Eräässä eteläsuomalaisessa kaupungissa ex-iskelmätähti päätti ryhtyä 80-luvun alussa rokkariksi markkinoiden kuivuttua. Hankki bändin, osti aukeaman puffijutun nuorisolehdestä ja teki sinkun. Kotikaupungin sanomalehden avustaja arvosteli nuortenpalstalle levyn ja kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi sen olevan huono.
Tähti marssi sanomalehden toimitukseen etsimään arvostelijaa ja lupasi hakata tämän - vakava uhkaus, kun kiivaana tunnettu tyyppi harrasti taistelulajeja. Sitten tähti puhutteli päätoimittajaa kuvaillen, kuinka ura ja paljon rahaa on pelissä.
Seuraavalla kerralla nuortenpalstalla oli lyhyt maininta, jossa arvostelija pahoitteli kuunnelleensa vahingossa väärää levyä arvostelua tehdessään.

...kuunnelleensa vahingossa väärää levyä arvostelua tehdessään.
 
HOHO +

Muutama vuosi sitten oli Rumbassa Let Me Dream -bändin miniCD arvio joka jäi aika hulvattomana mieleen. Se kun oli jonkinsortin synkeää goottimetallia ja laulajalla hassu ääni.
Vapaasti muistinvarassa siinä luki jotain tyyliin "kun laulaja avaa suunsa ei naurua enää pysty pidättelemään, ja kitaristin puheosuudet kramppaavat jo vatsan.."
Arviokin avautui ihan uudella tasolla kun kuuli levyn.

Heh, tuo Spinal Tap-arvostelu tuli tässä yhteydessä kanssa mieleen. Se oli suomennoksessa vielä typistetty: "Paskaa."
 
Bändin jäsenten ilmeet oli kaiken parhaat, kun noita käytiin läpi

pahoitteli kuunnelleensa vahingossa väärää levyä arvostelua tehdessään.
 
Ei ole hyvä tuokaan. Kyllä toimittajan pitää seistä sanojensa takana -- vaikka sitten olisi tullut haukuttua. Asiavirhe on toinen juttu ja korjattava. Asenteesta miinus kertomuksen "staralle" -- jos kaveri on julkisuuteen levyartistina pyrkimässä, pitää olla valmis myös julkiseen arvosteluun.

Ei sääliä Jore Marjarannalle, noin minäkin sen olisin kirjoittanut. Kukahan kirjoitti jo edesmenneeseen Leffa - lehteen Sekaisin Nykistä - leffan arvostelun tähän tapaan(sanatarkasti en voi muistaa):
 
Steve Martin hukkaa, ehehe, housunsa. Goldie Hawn, hohoho, kävelee hassusti korkokengissään. Ohiolaiselle pariskunnalle, ruhahaha, sattuu muutenkin kaikkea harmia New Yorkissa. Vallan saatanan hauskaa.
 
Mielestäni aika oleellisesti tiivistetty.

Kyllä toimittajan pitää seistä sanojensa takana --
 
Tässä tapauksessa kirjoittaja olisi lähinnä saanut maata sanojensa takana, kun olisi tullut karatella kaaliin.

Melody Makerista luin reilillä 1991 seuraavanlaisen, joka oli melkosta murhaa.
Kyseessä oli Andrew Ridgeleyn sinkku, siis sen toisen Wham-miehen joka ei ole George Michael. Se meni kutakuinkin näin:
 
"Inside everyone of us males there's an Andrew Ridgeley struggling to get out. Fortunately we take shit every once in a while, so it's been taken care of."
 
Vähän nauratti.

melkeen kaikki St. Angerin arvostelut. Ainoa arvostelu minkä kanssa olen siitä samaa mieltä on Soundin arvostelu :D
 
(5 tähteä)
 
on niitä paljon muitakin varmaan, mutta en paljoa levyarvosteluja lue. ei ne arvostelijat mun musamakua päätä, esim: "uijui! toi sai 5 tähtee! ja sitä on myyty sikana! pakko ostaa!" *tulee kotiin kädessään Räjähdysvaara*
 
noin siinä kävis. vajottais SYVÄLLE.

melkeen kaikki St. Angerin arvostelut. Ainoa arvostelu minkä kanssa olen siitä samaa mieltä on Soundin arvostelu :D
 
(5 tähteä)
 
on niitä paljon muitakin varmaan, mutta en paljoa levyarvosteluja lue. ei ne arvostelijat mun musamakua päätä, esim: "uijui! toi sai 5 tähtee! ja sitä on myyty sikana! pakko ostaa!" *tulee kotiin kädessään Räjähdysvaara*
 
noin siinä kävis. vajottais SYVÄLLE.
 
Niin no. Liekö sitä Räjähdysvaaraa Soundissa arvosteltu? Tuskin uskaltaisivat antaa viittä tähteä, vaikka olisi maailman siihen asti paras levy. Kyllä se lehtikin vähän vaikuttaa että miten niihin tähtiin suhtautuu. Aina on hyvä olla kriittinen niitä arvosteluja kohtaan.

Se Killerin eka levy haukuttiin Soundissa ihan totaalisesti. Ei kyllä ollut normaalia kannustusosiota ollenkaan mukana. Ja se nyt sentään radiosoiton perusteella ainakin mun korvaan tätä uudempaa paremmalta kuulosti.

Niin no. Liekö sitä Räjähdysvaaraa Soundissa arvosteltu? Tuskin uskaltaisivat antaa viittä tähteä, vaikka olisi maailman siihen asti paras levy. Kyllä se lehtikin vähän vaikuttaa että miten niihin tähtiin suhtautuu. Aina on hyvä olla kriittinen niitä arvosteluja kohtaan.
 
Ootko kuullu/ymmärtäny sanan esimerkki?

Kriitikko kirjoittaa lukutaidottomille, jos hän ryhtyy jakamaan tähtiä. Toisaalta kaikki kritiikot ärsyttää. Mikä tahansa musiikkilehti, joka hankkiutuisi eroon levy- ja konserttiarvosteluista kokonaan, olisi huikeasti vakavammin otettava.

Kaikki meidän bändin levyn arviot oli aika brutaaleja. Niin jouti ollakin, se on paska levy!

Eikös Timo Tolkki murskannut aivan maanrakoon aikoinaan mitä ikinä Waldo pukkasikaan ulos? Hävetti molempien puolesta. Noh, Waldo nokkelana miehenä ryhtyi kantamaan Stratovariuksen paitoja haastatteluissa yms. pressitilaisuuksissa ja Tolkkia rupesi kaduttamaan kaikki pahat sanansa, pyysi muistaakseni anteeksikin. Hävetti vieläkin Tolkin puolesta, mutta miehen teon teki ja tunnusti perseilynsä.
 
edit: P- ja I- koordinaatit pielessä.

Vicious Wankersin eka levy Ilkeät Runkut (Alternative Action Records 033) sai loistavan arvostelun Satakunnan Kansassa. Arvostelun kirjoittaja oli Ilari Tapio ja se alkoi sanoilla "Ulvilan ääripunkkarien äänilevy on niin huono, että sitä ei voi arvostella". Olimme siitä hyvin ylpeitä.